Arvoisat sotiemme veteraanit, hyvä juhlayleisö.
Tuon tähän arvokkaaseen juhlaan nuorten tervehdyksen. Päätimme tämän juhlan järjestäjien kanssa, että kysäistään nuorilta, mikä on heidän vahvin mielikuvansa Talvisodasta. Parhaillaan Savonlinnan Taidelukiossa on menossa historian 3. kurssi. Kurssilla opiskellaan Itsenäisen Suomen historiaan. Tämä kohteeksi valikoitunut opetusryhmä on lukioryhmäksi aika pieni, 26 opiskelijaa, joista tyttöjä 24 ja poikia tasan kaksi. Vastatessaan tähän, he eivät olleet vielä opiskelleet tätä aihekokonaisuutta eli yleistiedon varassa he ovat vastanneet. Minua, oppilaitoksen rehtoria tässä työssä avusti historian, taidehistorian ja yhteiskuntaopin lehtori Satu Hartikainen. Hyvä juhlayleisö. Olen jaotellut nämä ajatukset kolmeen ryhmään ja haluan nytten jakaa nämä kanssanne!
Sankaruuden ja sitoutumisen viitan alle voisi sijoittaa seuraavat kommentit;
”Mummi oli 14-vuotiaana pikkulottana”
”Kova tahto isänmaan puolesta, halu voittaa ja tehdä kaikkensa”
”Sitkeys ja sisu, yhteinen päämäärä”
”Talvihangessa hiihtävät sotilaat”
”Viimeinen ponnistus. Valkoiset asut ja sukset.”
”Lotat, Simo Häyhä, Lupaus-elokuva”
”Suuri vihollinen hyökkäsi ja pieni Suomi taisteli. Kylmyys, suomalaiset osasivat selvitä ankarissa olosuhteissa kekseliäillä ratkaisuilla.”
Sodan raadollisuutta paljastanevat parhaiten seuraavat lainaukset;
”Pelko”
”Kylmyys, kuolema”
”Sukulaismies, joka oli ystäviensä kanssa rintamalla saunassa. Sieltä lähdettäessä kohti majapaikkaa, koko sauna räjähti. Pelko ja kylmyys, mutta silti toiveikkuutta sodan päättymisestä.”
”Sodasta jääneet ennakkoluulot, jotka vaikuttivat pitkään maiden väleihin.”
”Neuvostoliiton huijaus, Mainilan laukaukset”
”Kuolemanpelko”
Silkkaa arvostusta ja myötätuntoa veteraani-ikäpolvea kohtaan osoittavat seuraavat lainaukset;
”Me nuoret arvostamme sotaveteraaneja ja heidän töitään.”
”Päättäväiset ja rohkeat sotilaat, jotka olivat valmiita puolustamana omaa maataan”.
”Eloonjääneitä ja menehtyneitä tulee juhlistaa, mutta sota ei saa olla ylpeilyn aihe.”
”Esillä oli varmasti tuolloin myös halua kuolla isänmaan puolesta, jos muu ei auttanut, jotta jälkipolvet saisivat elää yhteiskunnassa, jossa nyt elämme. Tämä olisi syytä nuorten muistaa nykyänkin, mitä nämä miehet ja naiset tekivät. Moni ei kuitenkaan arvosta heidän tekemisiään ja ehkä jopa halveksuvat niitä. Esim. isoisoisäni sanoi joskus, että joku sodan jälkeen oli tullut sanomaan hänelle, miksi sinne lähditte? Johon hän oli vastannut, koska oli pakko. Tämä tulisi mielestäni opettaa jälkipolvillekin”
”Ahdistaa ajatus, että isoisomummun ajatus ei ole ollut päällimmäisenä se, mitä kävisi opiskelemaan tai miksi minulla ei ole kivoja vaatteita, vaan palaako isoisoukki koskaan kotiin”
Tämän koonnan perusteella voi todeta, että tämä kansakuntamme 80 vuoden taakse jäävä historiallinen vaihe on edelleen kansamme kollektiivisessa muistissa. Siellä sen tuleekin olla.
Kuten nuorten vastauksista jo hieman näkeekin, Talvisotaan liittyy paljon tarinoita. Miksipä ei liittyisi, sillä sodan lähtökohtahan oli jo erikoinen ja sellainen, josta saattoi kummuta todelliset sankaritarinat. Ylivoimainen vihollinen pienen kansakunnan kimpussa! Vihollisen usko nopeaan voittoon! Hyökkääjä saattoi tuudittautua ajatukseen, että vajaa sukupolvi aiemmin käyty verinen sisällissota pitäisi edelleen meidät suomalaiset eripuraisina ja estäisi vankan puolustautumisen. Paperilla laskien kaiken piti olla selvää; hyökkäysvaunujen, epäsuoran tulen yksikköjen ja niiden ammusvarastojen, lentokoneiden ja sotilaiden määrillä mitattuna Suomi näytti lilliputilta.
Joulukuun aikana suomalaiset saivat teitten suunnassa edenneet vihollisjoukot pysäytettyä. Tämä oli suoranainen ihme, kuten me kaikki täällä olevat tiedämme.
Tämä sotilaallisen ihmeen taustalta paljastuu vielä merkittävämpi ihme, kansallisen eheyttämisen ihme! Punakaartilaisten pojat samassa poterossa suojeluskuntalaisten jälkikasvun kanssa! Molempien aseet käännetty yhteistä vihollista vastaan. Toisiaan tukien ja toisiaan auttaen muistaen sanat, kaveria ei jätetä!
Hyvä juhlayleisö! Jos tämä jostakin kertoo, niin siitä, että 1920- ja 1930-luvuilla tehtiin valtaisa ja tuloksiltaan onnistunut kansallinen eheyttämistyö. Yhteiskunnan hyväosaisimmat tiesivät, ettei yhteiskunnallinen eriytyminen voi jatkua niin vahvana kuin se ennen sisällissotaa oli ollut. Yhteiskunnan heikommassa asemassa olleiden suhteellista asemaa tuli parantaa ja tähän lääkkeeksi keksittiin sosiaalipoliittiset toimet, josta ylivoimaisesti merkittävin oli monessa vaiheessa toteutettu maareformi. Yhä useampi perhe siirtyi omistavaan luokkaan ja puheissa vilissyt isänmaa-käsite tuli aivan käsin kosketeltavaksi asiaksi. Lisäksi työsuojelua lisänneet toimet ja ensimmäiset hyvinvointipalvelut kansakouluineen kaikkineen antoivat uskoa, että samassa veneessä tässä ollaan.
Hyvä juhlaväki! Tänä kansallisena merkkipäivänä meidän tulee osoittaa kunnioituksemme Talvisodassa taistelleille, taistelutoimia tukeneille, kotirintaman eri tehtävissä toimineille ja ylipäänsä kaikille Kallion, Rytin, Tannerin aikakauden ihmisille. Puheeni alussa siteeratut nuorten kommentit puhuvat omaa kieltään, Talvisodan muisto elää ja tunnemme koko kansana kiitollisuutta annettua uhria kohtaan.
Hyvä juhlaväki, haluan kiittää kaikki niitä, jotka ovat osallistuneet tämän juhlan suunnitteluun ja toteutukseen. Haluan toivottaa Teille kaikille Savonlinnan kaupungin puolesta hyvää ja isänmallista muistiopäivää.
Reima Härkönen
kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja