Missä mennään Etelä-Savon hyvinvointialueen synnyttämisen osalta?

Kirjaan tähän blogikirjoitukseeni ajatuksia Etelä-Savon hyvinvointialueen muodostumiseen liittyneistä vaiheista. Nythän ollaan tilanteessa, että väliaikainen valmistelutoimielin on järjestäytynyt ja aloittanut työnsä. Samaan aikaan lakkaavat organisaatiot (esim. Itä-Savon sairaanhoitopiirin kuntayhtymä, tutummin Sosteri) jatkavat omia lakisääteisiä tehtäviään. Sosterin uusi hallitus kokoontuu muuten ti 13.10.2021 ensimmäiseen kokoukseensa. Paljon siis palloja samaan aikaan ilmassa.

Retrospektiivisesti taaksepäin katsomalla voin aika suurella itseluottamuksella sanoa, että edustamani kanta (samalla keskustan valtuustoryhmän 2017-2021 enemmistän kanta) useassa päätöksenteon vaiheessa oli oikea. Esitin jo aikaa sitten lakikirjausta keskusairaalamme tueksi. Ei voi saada sanottiin, mutta saatiin kuitenkin. Pohjois-Savo suostuu ottamaan Itä-Savon kunnat omaan maakuntaansa ja sairaanhoitopiiriinsä sanottiin. Olin käsityksessä, että näin ei voi käydä, niin ei käynytkään. Sanoin, kirjoitin ja esitin, että ennen hyvinvointialueen lopullista muodostamispäätöstä tulee pystyä neuvottelemaan sen tahon kanssa, jolla on neuvotteluhalukkuutta. Ei kuulemma kannattanut neuvotella ennen kuin lopullinen varmuus saataisiin. Olin silloin ja olen edelleen sitä mieltä, että olisi pitänyt neuvotella. Aikaikkuna tälle oli juuri siinä kohdassa eli laajojen kuulemiskierrosten päättymisen ja ns. sote-lausunnon jättämisen välissä.

Minua on pyydetty toistuvasti ehdolle Etelä-Savon aluevaaleihin. Pitäisikö ryhtyä? Ohessa pientä mieliinpalautamista hyvinvointialuekäänteistä Savonlinnassa, Itä-Savossa ja Etelä-Savon maakunnan alueella.

Eduskunta hyväksyi kesäkuussa 2021 sote- ja pelastustoimen uudistuksen keskeiset lait (EV 111/2021) ja presidentti Niinistö on vahvistanut ne 29.6.2021.

Lait tulevat voimaan porrastetusti. Hyvinvointialueet aloittivat toimintansa 1.7.2021. Osa säännöksistä tulee voimaan 1.3.2022 uusien aluevaltuustojen aloittaessa toimintansa. Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisvastuu siirtyy kokonaisuudessaan hyvinvointialueille 1.1.2023 alkaen.

Olen jo aiemmin kirjoittanut näistä keskeisimmistä laeista blogiini ja tähän tietovarantoon pääset tästä linkistä. Linkin takaa löytyvä pohjatyö liittyi Savonlinnan kaupungissa valmistelussa olleeseen lausuntoon, jota valtion hallinto oli pyytänyt tahoilta, joiden toimintaan tällä uudistukslla on vaikutuksia. Fiksuna miehenä yhdistin tämän omiin hallintotieteiden (pääaine hallinto-oikeus) opintoihini Itä-sauomen yliopistossa ja rakensin terveydenhuolto-oikeuden opintokokonaisuuden osin tämän HE:n varaan. Iso työ, mutta auttoi kahdella tapaa, opinnot nytkähtivät eteenpäin ja sain ”luettua” itseni sisään asiaan päättäjänä.

Ennen lausunnon jättämistä Savonlinnan kaupunginhallitus oli päättänyt asian valmisteluaikataulun ja sen osana eri toimijoita kuultiin laajasti ja kuulemassa oli valtuustokauden 2017-2021 poliittinen johto, itse olin tuolloin keskustan valtuustoryhmän pj. ja kaupunginvaltuuston I varapj.

Kuulemisten ja laajaan valmisteluaineistoon tutustumisen jälkeen olin entistä vakuutuneempi siitä, että Savonlinnan nykyisen keskussairaalan aseman ja laajuuden turvaaminen tarvitsee jotakin topakampaa kuin pelkän luottamuksen tulevaisuudessa tehtävään yhteistyöhön, olimmepa osana Pohjois- tai Etelä-Savoa. Keinoja tähän saattaisivat olla sosiaali- ja terveysalan lainsäädäntöön (sotelainsäädäntö ja substanssilait) tehtävä kirjaus taikka syvä, strateginen työjakosopimus tulevalla hyvinvointialueella.

Kuulemisissa välittyi vahva viesti siitä, että Pohjois-Savon suunnalla ei ollut valmiuksia edes harkita Itä-Savon kuntia siirtymään Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin saatikka Pohjois-Savon maakunnan jäsenkunniksi. Perusteet tälle kuultiin monesta suusta, painavimpina olivat Sosterin yksikkökustannusten kalleus sekä erityisvastuualueen (KYS-erva) koheesioon liittyvät vaarat, jos Savonlinna saisi oikeuden toimia yhteispäivystyssairalaana.

Emme olleet siis toivottuja vieraita, vaikka silloin esim. Sosterin viranhaltijoiden ja polittisen johdon suunnalta oli toisin annettu ymmärtää. Kuulemisten jälkeen heidän viljelemäsä käsite ”kampussairaala” alkoi kuulostaa ontolta.

Itse ja johtamani keskustan valtuustoryhmä otti silloin kannan siitä, että meidän tulee tehdä kaikkemme, jotta saisimme aikaan syvän strategisen yhteisnäkemyksen siitä, kuinka turvaamme Etelä-Savon maakunnassa kahden yhteispäivystytä toteuttavan sairaalan säilymisen. Tuolloin neuvotteluhalukkuutta oli Etelä-Savon sairaanhoitopiirin kunnilla, Mikkeli etunenässä, ja ESSOTE:lla. Juuri siinä oli se aikaikkuna, jolloin olisimme saattaneet saada liikahduksia tulevan hyvinvointialueen osalta. Neuvotteluja olisi pitänyt käydä ennen kuin valtionhallinto toi esille sen, mihin hyvinvointialueeseen Itä-Savon kunnat kuuluvat. Harmittavaa kyllä, emme onnistuneet saamaan tämän taakse valtuuston enemmistöä Sosterin poliittisesta johdosta puhumattakaan.

Joulukuussa 2020 sitten ministeri Kiuru kertoi odotetun uutisen siitä, että Savonlinna ja muut Itä-savon kunnat jäävät tulevaan Etelä-Savon hyvinvointialueeseen. Valtaosa valtuustosta (2017-2021) ja Sosterin poliittinen johto jäivät Kuopio-haaveensa kanssa tyhjän päälle.

Tämän jälkeen nähtiin vielä kipuilua siitä, aloitetaanko vapaaehtoinen tulevan hyvinvointialueen neuvottelu vaiko ei. Tämän johdosta jouduttiin jopa pitämänän ylimääräinen valtuuston kokous. Matkan varrella kaupunginjohtajakin sai tuta, mitä seuraa, jos hoksaa ison kuvan oikein ja ryhtyy peräämään tietä ulos syntyneestä pattitilanteesta.

Samaan aikaan varmistui, että sotelainsäädäntöön tehtiin kirjaus Etelä-Savon ja Lapin maakunnissa oikeudesta pitää kahta yhteispäivystyssairaalaa vuoteen 2032 saakka. Merkittävä edunvalvontavoitto.

Sotelainsäädönnön tultua hyväksytyksi eduskunnassa kesäkuussa 2021 havaittiin, että sosiaali- ja terveysvaliokunta otti omassa mietinnössään kannan siitä, että substanssilakia (terveydenhuoltolain 1326/2010, 50 §) tultaisiin muuttamaan niin, että aiemmin esitelty mahdollistava lakikirjaus muuttuisi toistaiseksi voimassaolevaksi. Jälleen edunvalvontavoitto. Alla tuo kohta mietinnöstä. Pitää muistaa, että esitin näitä asioita valtuustossa jo ennen sotelausuntopyyntöä.

Valiokunta ilmaisee käsityksenään, että siirrettäessä järjestämisvastuu nykyisiä järjestäjiä suuremmille hyvinvointialueille, näin yksityiskohtaisesti määritelty eri laajuisten ja tasoisten päivystysten sääntely ei ole tarpeellista, vaan hyvinvointialueiden omaa päätösvaltaa niiden käytettävissä olevan rahoituksen puitteissa voidaan lisätä. Tätä puoltaa myös se, että käytännössä mainittujen tasojen väliset erot etenkin laajan ympärivuorokautisen yhteispäivystyksen ja muun ympärivuorokautisen yhteispäivystyksen osalta eivät ole tarkkarajaisia, koska muut kuin laajan ympärivuorokautisen päivystyksen sairaanhoitopiirit ovat voineet määrittää itse päivystystään laajem-maksi kuin mihin laki velvoittaa. Kuitenkin laajan ympärivuorokautisen yhteispäivystyksenvelvoitteella on katsottu olevan suuri merkitys sairaalan asemalle, rekrytoinnille ja kehittämiselle. Valiokunta katsoo, että tarvittaessa hallituksen tulee ryhtyä lainsäädännöllisiin tai muihin toimiin, jotta voidaan turvata Kemin ja Savonlinnan sairaalan riittävä palvelutaso. (Valiokunnan ausumaehdotus 4) (StVM 16/2021 vp. s. 49)

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *