Aluevaalit: 4. Reima Härkösen (kesk.) ajatuksia Etelä-Savon hyvinvointialueen rahoitukseen liittyen

Etelä-Savon hyvinvointialueen tulevaa rahoitusta säätelee Laki hyvinvointialueiden rahoituksesta (617/2021). Olen perannut kyseisen lain ja sen keskeisimmän sisällön tähän artikkeliin. Omaa toimintaani Etelä-Savon hyvinvointialueen sotepalveluiden järjestämiseen liittyen ohjaavat seuraavat tavoitteet ja periaatteet

  • Lain perusteet ovat sinällään hyvät eli rahoitus määräytyy laskennallisesti siten, että terveydenhuollon, vanhustenhuollon ja sosiaalihuollon perushinnat kerrotaan Etelä-Savon palvelutarvekertoimilla ja Etelä-Savon asukasmäärällä.
  • Piru piilee usein yksityiskohdissa ja tarkemmin palvelutarpeita tutkittaessa huomataan, että niissä Etelä-Savon hyvinvointialuetta ei kohdella oikeudenmukaisesti.
  • Itse nostaisin kausiasukkaat yhdeksi kerrointekijäksi jolla korotetaan perushintoja, tällöin se vertautuisi mm. kaksikielisyyteen ja saaristoisuuteen
  • Esittelin tätä asiaa KYS ERVA -kokouksessa pe 3.12.2021 ja se saikin tässä viiteryhmässä kannatusta, Etelä-Suomessa tällaista edunvalvontaa osataan odottaa ja vasta-argumenttina esitettäneen matkailijavirtoja, kausiasukkaat luovat kuitenkin pysyvää painetta sosiaali- ja terveyspalveluiden osalta ja siksi kantani on varmuudella helposti perusteltavissa
  • Sosteri on huomioinut omassa talousarviossaan 2022 Savonlinnan kaupungin toiveet saada kuntalaskutukseen varattu määräraha sovitetuksi 146,5 M€:n tasoon. Tämä toive selittyy sillä, että hyvinvointialueelle siirtyvien kustannusten ja sinne siirtyvien tulojen erotus huomioidaan tulevassa valtionosuusrahoituksessa, joten Savonlinnan kaupungin tavoite on perusteltu ja Sosterin tulee tämä huomioida, onhan Savonlinna Sosterin merkittävin jäsenkunta.
  • Tämän rahoituslain säännökset ovat vielä kriittisen tarkastelun alla, siksi tässä vaihessa on hankala sanoa, kuinka paljon nykykustannusten ja tulevan rahoituksen välinen gäppi tulee olemaan Etelä-Savossa, KYS ERVA neuvottelussa kävi ilmi, että huhtikuussa 2022 perushintaa korottaviin kertoimiin ja tarvekertoimiin on tulossa muutoksia, nyt on edunvalvonnan aika!
  • Palkkaharmonisointi ja sen tekemättä jättäminen tai vaillinaisena tekeminen on aiheuttanut valtakunnassa paljon keskustelua. Etelä-Savossakin tämä asia on tapetiulla ESSOTE:n osalta. Valtiovarainministeri Saarikon kanssa pidetyssä neuvonpidossa ke 8.12.2021 kävi ilmi, että tähän on tulossa oikeudenmukainen ratkaisu valtion suunnalta huhtikuussa 2022.

Laki hyvinvointialueiden rahoituksesta

1 luku – Yleiset säännökset

1 § Soveltamisala

Tätä lakia sovelletaan valtion rahoituksen myöntämiseen hyvinvointialueesta annetussa laissa (611/2021) tarkoitettujen hyvinvointialueiden järjestämisvastuulle kuuluvien tehtävien kustannusten kattamiseen.

2 § Märäitelmät

Tässä laissa tarkoitetaan:

1) laskennallisella kustannuksella 13 ja 21 §:ssä tarkoitettua hyvinvointialueille maksettavaa valtion rahoituksen euromäärää;

2) perushinnalla hyvinvointialueen valtion rahoituksen perusteena olevien laskennallisten kustannusten perusteena käytettävää asukaskohtaista laskennallista perustetta tai määräytymisperusteiden asukaskohtaista hintaa;

3) varainhoitovuodella sitä kalenterivuotta, jolle valtion rahoitus myönnetään;

4) asukastiheydellä asukasmäärää neliökilometrillä varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltäneen vuoden lopussa; asukastiheyden perusteella määräytyvien laskennallisten kustannusten laskennassa käytetään sosiaali- ja terveydenhuollon osalta maapinta-alaa ja pelastustoimen osalta kokonaispinta-alaa;

5) vieraskielisellä henkilöä, joka on ilmoittanut väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluista annetun lain (661/2009) 3 §:ssä tarkoitettuun väestötietojärjestelmään äidinkielekseen muun kielen kuin suomen, ruotsin tai saamen kielen;

6) kaksikielisellä hyvinvointialueella sellaista hyvinvointialuetta, jonka alueeseen kuuluu erikielisiä kuntia tai vähintään yksi kaksikielinen kunta;

7) saamenkielisellä henkilöä, joka on ilmoittanut väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluista annetun lain 3 §:ssä tarkoitettuun väestötietojärjestelmään äidinkielekseen saamen kielen.

Hyvinvointialueen asukasmäärä määräytyy Tilastokeskuksen väestörakennetilaston varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltäneen vuoden lopun tietojen mukaan.

2 luku – Valtion rahoituksen periaatteet

3 § Valtion rahoitus hyvinvointialueille

Hyvinvointialueille myönnetään valtion rahoitusta hyvinvointialueen asukasmäärän, sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tarvetta kuvaavien tekijöiden, asukastiheyden, vieraskielisyyden, kaksikielisyyden, saaristoisuuden, saamenkielisyyden, hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen toimien ja pelastustoimen riskitekijöiden perusteella siten kuin jäljempänä tarkemmin säädetään. Näiden määräytymistekijöiden osuudet lain voimaantulovuotta edeltävänä vuotena ovat seuraavat:

Osuus hyvinvointialueiden rahoituksestaprosenttia
Sosiaali- ja terveydenhuolto yhteensä97,694, josta
Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutarve79,572
Asukasmäärä13,115
Asukastiheys1,465
Vieraskielisyys1,954
Kaksikielisyys0,488
Saamenkielisyys0,013
Saaristoisuus0,110
Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen0,977
Pelastustoimi yhteensä2,306, josta
Asukasmäärä1,499
Asukastiheys0,115
Riskitekijät0,692

Edellä 1 momentissa mainittujen määräytymistekijöiden osuudet muuttuvat vuosittain määräytymistekijöiden ja hyvinvointialueiden tehtävämuutosten perusteella kohdistuvan rahoituksen muutosten mukaisesti.

Kullekin hyvinvointialueelle myönnetään valtion rahoituksena euromäärä, joka saadaan laskettaessa yhteen 13 §:ssä tarkoitetut sosiaali- ja terveydenhuollon laskennalliset kustannukset ja 21 §:ssä tarkoitetut pelastustoimen laskennalliset kustannukset.

4 § Hyvinvointialueen päätösvalta rahoituksen käytössä.

Itse saa päättää.

5 § Valtion rahoituksen perusteena olevat kustannukset.

Valtion rahoituksen perusteena käytetään hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen käyttökustannuksia, rahoituskustannuksia sekä suunnitelman mukaisia poistoja ja arvonalentumisia. Käyttökustannuksina ei pidetä hankintoihin sisältyvää arvonlisäveroa lukuun ottamatta sellaisten hankintojen arvonlisäveroa, joista ei saa tehdä vähennystä arvonlisäverolain (1501/1993) 114 §:n mukaisesti. Huomioitavista käyttökustannuksista vähennetään vuosikohtaisesti hyvinvointialueiden asiakas- ja käyttömaksut sekä muut toiminta- ja rahoitustuotot

6 § Valtion rahoituksen taso.

Valtion rahoituksen taso kullekin varainhoitovuodelle perustuu hyvinvointialueiden edellisen vuoden laskennallisiin kustannuksiin. Valtion rahoituksen tasoa korotetaan vuosittain siten kuin 7–10 §:ssä säädetään.

§§ 7 – 10 säädellään palvelutarpeen, kusatannustason ja tehtävien muutosten huomioon ottamisesta

11 § Hyvinvointialueen lisärahoitus.

Jos rahoituksen taso muutoin vaarantaisi perustuslain 19 §:n 3 momentissa tarkoitettujen riittävien sosiaali- ja terveyspalvelujen tai perustuslain 7, 15 ja 20 §:ssä tarkoitettuihin perusoikeuksiin liittyvien pelastustoimen palvelujen järjestämisen, hyvinvointialueella on oikeus saada 2–4 luvussa säädetyn lisäksi valtiolta rahoitusta se määrä, joka on tarpeen mainittujen sosiaali- ja terveyspalvelujen ja pelastustoimen palvelujen turvaamiseksi (lisärahoitus) ottaen huomioon hyvinvointialueen edellytykset järjestää muut lakisääteiset tehtävät.

Lisärahoitus myönnetään valtion talousarvioon otettavasta määrärahasta. Lisärahoitusta koskevaan päätökseen voidaan 1 momentissa säädetyn varmistamiseksi ottaa palvelujen vaikuttavuutta, laatua, määrää tai järjestämisen tehokkuutta koskevia ehtoja.

12 § Valtionavustus.

3 luku – Sosiaali- ja terveyenhuollon tehtävien rahoitus

13 § Sosiaali-ja terveydenhuollon laskennallisten kustannusten perusteet.

Hyvinvointialueen sosiaali- ja terveydenhuollon laskennalliset kustannukset muodostuvat laskemalla yhteen tulot, jotka saadaan kertomalla terveydenhuollon, vanhustenhuollon ja sosiaalihuollon perushinnat 14 §:ssä tarkoitetuilla hyvinvointialuekohtaisilla palvelutarvekertoimilla ja hyvinvointialueen asukasmäärällä.

Pykälän 3 momentissa säädettään terveydenhuollon 59,16 prosentin, vanhustenhuollon 19,78 prosentin ja sosiaalihuollon 21,06 prosentin painotuksista,

14 § Terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon palvelutarvekerroin.

Hyvinvointialueen terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon palvelutarvekertoimet lasketaan terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon palvelujen tarvetta ja kustannuksia kuvaavien sairauksiin ja sosioekonomisiin tekijöihin perustuvien tarvetekijöiden ja niiden painokertoimien sekä 13 §:n 3 momentissa tarkoitettujen tehtäväkohtaisten painotusten perusteella. Tarvetekijät ja niiden painokertoimet ovat tämän lain liitteenä.

§§ 15 – 20 säätelevät kertoimia, joilla perushintaa korotetaan, ohessa nämä

    kaikkiin myös hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kerroin 0,977%

    kaikkiin myös sosiaali- ja terveystoimen asukastiheyskerroin 1,581%

    kaikkiin myös Vieraskielisyyskerroin 1,954%

    kaikkiin myös kaksikielisyyslisä 0,342%

    kaikkiin myös saaristoisuuslisä 0,110%

4 luku – Pelastustoimen tehtävien rahoitus

21 § Pelastustoimen laskennallisten kustannusten perusteet.

Kuten sosiaali-ja terveydenhuollon rahoituksessa, pelastustoimen laskennallisten kustannusten määräytyminen perustuisi määräytymistekijöiden perushintojen kautta toteutettavaan laskentaan. Pelastustoimessa määräytymistekijöitä olisi kolme; asukasmäärä (65%), asukastiheys (5%)ja riskitekijät (30%). Kullekin oma yksikköhinta.

§§ 22- 24

Nämä kertoimet säädellään tarkasti, kuten edellisessäkin luvussa vastaavat tehtiin.

5 luku – Valtion rahoituksen hallinnointi, myöntäminen ja maksaminen

§§ 25 – 29 säätelevät yksityiskohtaisesti luvun otsikossa mainittua asiaa

Luku 6 – Muutoksenhaku

Luku 7 – Erinäiset säädökset

Luku 8 – Voimaantulo

33 § Voimaantulo

Laki tulee voimaan vuoden 2023 alusta.

34 § Hyvinvointialueiden koko maan valtionrahoituksen tason määräytyminen vuosina 2023 ja 2024.

Hyvinvointialueiden valtion rahoituksen koko maan taso vuonna 2023 perustuu kunnilta hyvinvointialueille siirtyvien 5 §:ssä tarkoitettujen sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen tehtävien kustannusten vuoden 2022 kuntien Valtiokonttorille toimittamien talousarviotietojen perusteella laskettuun yhteismäärään, johon tehdään 7–9 §:ssä tarkoitetut tarkistukset.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu koko maan valtion rahoituksen taso tarkistetaan kunnilta siirtyvien sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen lakisääteisten tehtävien kustannusten osalta vuoden 2022 kuntien Valtiokonttorille toimittamien palvelukohtaisten tilinpäätöstietojen perusteella. Vuoden 2022 talousarviotietoihin ja tilinpäätöstietoihin perustuvien kustannusten erotus otetaan huomioon korjaamalla 6 §:ssä tarkoitettuja vuoden 2023 laskennallisia kustannuksia.

Vuoden 2024 rahoituksen perusteena on 2 momentissa tarkoitettu vuoden 2023 tarkistettu koko maan rahoituksen taso.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä 1 momentissa tarkoitetun hyvinvointialueiden rahoituksen laskennallista kohdentamista koskevasta menettelystä, laskelmia koskevien tietojen keräämisestä ja laskelmien tarkistamisesta.

35 § Siirtymätasaus.

Hyvinvointialueen rahoituksessa otetaan huomioon siirtymätasauksena laskennallisten kustannusten mukaisen rahoituksen ja hyvinvointialueen alueen kuntien toteutuneiden kustannusten erotus siten kuin 2–5 momentissa säädetään.

Jos hyvinvointialueen laskennalliset kustannukset ovat toteutuneita kustannuksia suuremmat, siirtymätasauksena hyvinvointialueen rahoituksesta vähennetään laskennallisten ja toteutuneiden kustannusten erotus kokonaan vuonna 2023 ja erotuksesta asukasta kohden seuraavasti:

1) enintään 10 euroa vuonna 2024;

2) enintään 30 euroa vuonna 2025;

3) enintään 60 euroa vuonna 2026;

4) enintään 90 euroa vuonna 2027;

5) enintään 150 euroa vuonna 2028;

6) enintään 200 euroa vuonna 2029.

Asukasta kohden 200 euroa ylittävä erotus tasataan toistaiseksi pysyvällä siirtymätasauksella.

Jos hyvinvointialueen laskennalliset kustannukset ovat toteutuneita kustannuksia pienemmät, siirtymätasauksena hyvinvointialueen rahoitukseen lisätään laskennallisten ja toteutuneiden kustannusten erotus kokonaan vuonna 2023 ja erotukseen asukasta kohden seuraavasti:

1) enintään 10 euroa vuonna 2024;

2) enintään 30 euroa vuonna 2025;

3) enintään 60 euroa vuonna 2026;

4) enintään 75 euroa vuonna 2027;

5) enintään 90 euroa vuonna 2028;

6) enintään 100 euroa vuonna 2029.

Asukasta kohden 100 euroa ylittävä erotus tasataan toistaiseksi pysyvällä siirtymätasauksella.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu laskennallisten ja toteutuneiden kustannusten erotus lasketaan vuoden 2022 tasolla. Hyvinvointialueen alueen kuntien toteutuneet kustannukset otetaan huomioon kuntakohtaisesti vuosien 2021 ja 2022 keskiarvoina, jotka korotetaan vuoden 2022 koko maan tasolle. Keskiarvon laskennassa käytetään vuodelta 2021 kuntien Valtiokonttorille toimittamia tilinpäätöstietoja ja vuodelta 2022 kuntien talousarviotietoja. Toteutuneet kustannukset tarkistetaan vuonna 2023 vuoden 2024 rahoituksesta lukien kuntien Valtiokonttorille toimittamien vuoden 2022 palvelukohtaisten tilinpäätöstietojen perusteella.

Hyvinvointialueen siirtymätasaus tarkistetaan vuoden 2026 rahoituksesta alkaen siten, että siirtymätasaukseen lisätään hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kertoimen kanssa lasketun laskennallisen rahoituksen ja ilman kerrointa lasketun laskennallisen rahoituksen erotus.

Jos hyvinvointialueiden rahoitukseen siirtymätasauksena yhteensä tehtävät vähennykset ovat suuremmat kuin siirtymätasauksena yhteensä tehtävät lisäykset, lisätään hyvinvointialueiden rahoitukseen tätä erotusta vastaava määrä. Rahoituksen lisäys on kaikilla hyvinvointialueilla asukasta kohti yhtä suuri.

Tarkoituksena on, että hyvinvoitialuekohtaisen rahoituksen määräytymisessä siirrytään ehdotettavan lain mukaisesti määräytyvään laskennalliseen valtion rahoitukseen heti uudistuksen voimaantulovuodesta lukien. Siirtymävaiheessa muutosta kuntien toteutuneiden kustannusten ja sote-maakunnan laskennallisen rahoituksen välillä kuitenkin tasattaisiin siirtymätasauksella.

Ehdotettu malli turvaisi sote-maakuntien rahoituksen edellisellä vaalikaudella esitettyä mallia paremmin, koska palvelutarpeen kehityksen huomioon ottava laskennallinen rahoitusmalli otettaisiin käyttöön uudistuksen voimaantulosta alkaen. Lisäksi ehdotettu siirtymätasausmalli olisi vaikutuksiltaan läpinäkyvä ja huomioisi sote-maakuntien väliset erot rahoitustason muutoksessa oikeudenmukaisesti.

Tämä mahdollistaa kaikille sote-maakunnille hallitun toiminnan mukauttamisen laskennallisen rahoituksen tasoon. Siirtymätasausta maksettaisiin portaittain aleneva määrä vuodesta 2023 vuoteen 2029, jolloin rahoitustason erotusta olisi tasattu sote-maakunnittain 150 euroon asukasta kohden. Tämän jälkeen mahdollinen jäljelle jäävä rahoituksen erotus maksettaisiin toistaiseksi pysyvänä siirtymä-tasauksena. Siirtymätasaussääntelyn toimivuutta ehdotetaan kuitenkin arvioitavaksi viimeistään vuonna 2027 tai tätä aikaisemmin sote-maakuntien verotusoikeuden yhteydessä. Nyt ehdotettu esitys perustuu vuoden 2020 rahoituksen tason perusteella tehtyihin laskelmiin. Siirtymätasaus-mallin toimivuutta ja vaikutuksia on tarpeen arvioida uudistuksen voimaantulon jälkeen, kun sote-maakuntien välillä tasattavasta rahoituksen muutoksen euromääristä ja toisaalta uudistuksen toimeenpanon etenemisestä sote-maakunnissa saadaan tarkempaa tietoa. Myös mahdollisen

sote-maakuntien verotusoikeuden säätämisen yhteydessä on tarpeen arvioida siirtymätasaus-mallintoimivuutta ja tarpeellisuutta.

36 § Valtion rahoituksen tasoa koskeva poikkeussäännös vuosina 2023 ja 2024.

37 § Hyvinvointialueen vuoden 2023 rahoituksen maksamista koskeva poikkeussäännös.

StVM 16/2021 vp. s.74-75.

Arvio hyvinvointialueiden rahoituksesta vuosina 2023—2030

Hyvinvointialueiden rahoituksen kehittymistä vuodesta 2023 eteenpäin on uudistuksen valmistelussa kuvattu rahoituksen painelaskelmalla. Laskelmalla pyritään kuvaamaan käytettävissä olevalla tiedolla, miten rahoitus kehittyy alueittain. Laskelmassa joudutaan tekemään lukuisa määrä oletuksia, joten tuloksiin tulee suhtautua varauksella. 

Laskelman pohjan muodostaa kunnilta siirtyvät kustannukset (vuoden 2022 tasossa), rahoituksen määräytyminen poikkileikkaustilanteessa sekä siirtymäajan rahoitus. Rahoitus kasvaa laskelmassa koko maan tasolla rahoituslain mukaisesti arvioidun palvelutarpeen ja hintojen muutosten johdosta. Lisäksi laskelmassa on huomioitu rahoitukseen sisältyvä palvelutarpeen määräaikainen korotus 0,2 prosenttiyksiköllä vuosille 2023—2029. Vuodesta 2025 lähtien arvioidusta kasvusta huomioidaan 80 prosenttia. Laskelmassa ei ole huomioitu mahdollista rahoituksen jälkikäteistarkastusta tai alueiden lisärahoitustarpeita eikä myöskään mahdollisia tulevia tehtävämuutoksia.

Valiokunta toteaa, että pidemmän aikavälin painelaskelmia tarkennetaan jatkossa ja saadun selvityksen mukaan seuraava ennuste valmistuu syksyllä 2021. Laskelma antaa kuitenkin valiokunnan näkemyksen mukaan käytettävissä olevan tiedon valossa parhaan arvion ennustetusta rahoituksen alueittaisesta kokonaiskehityksestä, vaikka laskelmaan liittyy epävarmuustekijöitä.

Etelä-Savo: 

  • 2022 618M€
  • 2023 634M€
  • 2024 650M€
  • 2026 680M€
  • 2028 721M€
  • 2030 766M€

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *