Ajatuksia sosiaali- ja terveysuudistuksen kaatumisesta

Viimeistään 8.3.2019 aamulla kävi ilmi se, että Suomessa on hankala saada megaluokan uudistuksia lävitse poliittisesti. Tämä on nyt nähty neljän vaalikauden ajan jatkuneen sote-suunnittelun ja päätöksenteon osalta. Onko yhteiskunta tältä osin edistyksellisempi kuin esim. 1960-luvulla, jolloin suuria tunteita herättänyt peruskoulu-uudistus räpsäytettiin lävitse? Jos historiaan haluaa kurkkia vielä kauemmas, niin tehdyt maareformit 1918 – 24 olivat soteakin vahvemmin tiettyjen kansaosien iholle käyneitä. Silloin sopuun päästiin ja nämä ovat osoittautuneet koko suomalaista yhteiskuntaa hyvään suuntaan muovanneiksi uudistuksiksi.

Omia täytyy sen verran moittia, että uudistus taisi tosiaan olla liian monisäikeinen ja suuri. Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamiseen tuli oikealta mukaan valinnanvapaus ja sitä myötä sote-markkinoiden avaaminen markkinaehtoiselle toiminnalle. Täältä keskeltä puski kuviin maakuntahallinto omine kujeineen. Keskusta on jo vuosikymmenten ajan ajanut valtionhallinnon keskitettyjen vastuiden hajauttamista maakunnallisiksi. Tämä uudistus (maakunta) olisi vienyt vastuita ja tehtäviä ennen kaikkea kunnilta perustettaville, uusille maakunnille.

Suuri huoli meillä kaikilla puoluekantaan katsomatta tulisi olla siitä, millä voimin tämä harjoitus nyt saadaan maaliin? Mielestäni nykyinen hallitus olisi voinut käyttää parlamentaarista valmistelua vahvemmin mukana ja siten vastuuttaa oppositiota ja mikseipä johtavia virkamiehiä ja asiantuntijoitakin vahvemmin yhteisesti valittuun linjaan. Jospa seuraava hallitus toteuttaa tätä tällä tavoin. Toki keskustan pj. Sipilä edellisellä vaalikaudella tuki silloisen hallituksen suunnitelmia, mutta perustuslailliset esteet tulivat mutkistamaan matkaa jo silloin.

Savonlinnassa tämä selkeyttänee tilannetta. Sosterin hallituksen päättämä ja nyttemmin myös kuntayhtymävaltuuston ”siunaama” linjaus erikoissairaanhoidon ulkoistamisesta istuu hyvin muuttuneeseen tilanteeseen. Maassamme tällaista keskusteluja tullaan käymään muuallakin ja eritoten maakuntamme kaltaisilla kaksinapaisilla alueilla. Etelä-Savon maakunnassa ei olla päästy strategiseen ratkaisuun keskussairaaloiden työnjaosta. En osaa syyllisiä tässä osoittaa, koska en ole ollut näiden asioiden parissa päätöksiä suunnittelemassa tai tekemässä, mutta helppoa ratkaisua tässä ei varmaan olekaan, olisi se jo vuosikymmenten aikana tehty.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *