Neuvottelut Etelä-Savon hyvinvointialueesta alkavat Savonlinnan kaupungin osalta 2.2.2021

Etelä-Savo 1.1.2021 alkaen. Lähde: https://www.esavo.fi/aineistot-medialle

Sanna Marinin hallitus esittää hyvinvointialueiden perustamista ja sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisen uudistusta koskevaa uutta lainsäädäntöä. Hallitus antoi esityksen eduskunnalle 8.12.2020. Pääset tutustumaan siihen oheisesta linkistä.

Hallituksen esitys eduskunnalle hyvinvointialueiden perustamista ja sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisen uudistusta koskevaksi lainsäädännöksi sekä Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan 12 ja 13 artiklan mukaisen ilmoituksen antamiseksi.

Syyskuun loppupuolella 2020 Savonlinnan kaupunki jätti lausuntonsa 15.6.2020 julkistettuun lakiluonnosesitykseen. Lausunnossa mm. esitettiin Savonlinnan kaupunkia osaksi Pohjois-Savon hyvinvointialuetta.

Lausuntopalautteen johdosta lakiluonnosta viilattiin ja uusi esitys julkistettiin 14.10.2020. Siinä Savonlinnan seutu osoitettiin kuuluvaksi tulevaan Etelä-Savon hyvinvointialueeseen. Tämä oli iso muutos aiempaan lakiluonnokseen ja sitä uutisoitiin valtakunnan medioissakin.

Suuntautumispäätös oli soteministeriryhmässä valmisteltu ja yksimieleisesti päätetty. Maan hallitus myös päätti asian yksimielisesti. SDP:n ministereiden vierailtua Savonlinnassa elokuussa 2019, useammassa puheenvuorossa luvattiin, että Savonlinna saa muodostaa oman kantansa, jota sitten valtakunnan tasolla tullaan noudattamaan. Savonlinna muodostikin kantansa. Asia, joka petti oli se, että SDP ei lunastanut lupaustaan. Lisäksi Savonlinnassa toteutetun laajan kuulemiskierroksen yhteydessä Pohjois-Savon suunnalla ei oltu vastaanottavaisia itä-savolaisetn kuntien liittämiseksi Pohjois-Savon tulevaan hyvinvointialueeseen.

Savonlinnan tie vei siis Etelä-Savon hyvinvointialueeseen. ESSOTE kutsui Itä-Savon kunnat ja soisterin mukaan neuvotteluihin ja alkuvuodesta Savonlinnan kaupunki päätii lähteä mukaan niihin. Savonlinnan kaupinginhallitus valitsi Anna-Kristiina Mikkosen (sd) ja Reima Härkösen (kesk.) neuvottelijoiksi. Myöhemmin Sosteri on myös liittynyt mukaan näihin, hyvä niin.

Päättäjän tulee tehdä kotiläksynsä ja ohessa koonta, jonka olen tehnyt näiden neuvottelujen tueksi. Sieltä kuvastuu maan hallituksen tahtotila ja Eduskuntahan parhaillaan pohtii lakipakettia. Olen napannut esitykseeni lakipakettiin kuuluvien lakien keskeisimmät sisällöt ja hieman aprikoinut niiden vaikuttavuutta Savonlinnan suhteen.

Neuvottelut alkoivat 2.2.2021. Tähän mennessä neuvottelut ovat olleet valmistelevia luonteeltaan. Seuraava kokous on 8.6.2021.

Laki hyvinvointialueesta

1 luku – Yleiset säädökset

1§ Lain tarkoitus ja soveltamisala.

Lain tarkoituksena on luoda edellytykset toteuttaa itsehallinto kuntia suuremmalla hallintoalueella. Säännöksessä tarkoitettu itsehallintoyksikkö olisi hyvinvointialue (lokakuussa 2020 vielä puhuttiin sote-maakunnasta)

2 § Hyvinvointialueen asema.

Julkisoikeudellinen yhteisö, jolla olisi alueellaan itsehallinto siten kuin siitä tässä laissa säädetään.

.3 § Hyvinvointialueen jäsen.

Pykälässä määriteltäisiin ne henkilöt ja muut tahot, jotka olisivat jäseniä.

4 § Hyvinvointialuekonserni ja hyvinvointialueen toiminta

5 § Hyvinvointialueet ja maakuntajako.

Viittaussäännös – tätä säätelee ns. voimaanpanolaki

2 luku – Hyvinvointialueen tehtävät ja järjestämisvastuu

6 § Hyvinvointialueen tehtävät.

Hyvinvointialue järjestää sille lailla säädetyt tehtävät. Hyvinvointialue voi lisäksi alueellaan ottaa hoitaakseen sen lakisääteisiä tehtäviä tukevia tehtäviä. Hyvinvointialueen itselleen ottama tehtävä hoitaminen ei saa laajuudeltaan olla sellainen, että se vaarantaa hyvinvointialueen lakisääteisten tehtävien hoitamisen. Hyvinvointialue voi alueellaan tai yhdessä toisen hyvinvointialueen kanssa myös tämän hyvinvointialueen alueella harjoittaa vähäriskistä liiketoimintaa, jos se tukee sen lakisääteisten tehtävien toteuttamista. Hyvinvointialueen toiminnasta kilpailutilanteessa markkinoilla säädetään 15 luvussa.

7 § Järjestämisvastuu.

Hyvinvointialue vastaa sille lailla säädettyjen tehtävien hoitamisesta, hyvinvointialueen asukkaan laissa säädettyjen oikeuksien toteutumisesta ja palvelukokonaisuuksien yhteensovittamisesta sekä järjestettävien palvelujen ja muiden toimenpiteiden:

1) yhdenvertaisesta saatavuudesta;

2) tarpeen, määrän ja laadun määrittelemisestä;

3) tuottamistavan valinnasta;

4) tuottamisen ohjauksesta ja valvonnasta;

5) viranomaiselle kuuluvan toimivallan käyttämisestä.

Hyvinvointialue voi hoitaa tehtävät itse tai sopia järjestämisvastuun siirtämisestä toiselle hyvinvointialueelle. Lisäksi hyvinvointialueiden tehtävien järjestäminen voidaan koota yhdelle tai useammalle hyvinvointialueelle, jos se on välttämätöntä palvelujen laadun ja saatavuuden parantamiseksi, riittävien henkilöstö -ja muiden voimavarojen tai tehtävässä tarvittavan erityisasiantuntemuksen turvaamiseksi taikka muusta vastaavasta ja perustellusta syystä.

Hyvinvointialue vastaa tehtäviensä rahoituksesta, vaikka järjestämisvastuu on siirretty toiselle hyvinvointialueelle tai tehtävän hoitamisesta vastaa lain nojalla toinen hyvinvointialue.

8§ Tehtäväsiirrot hyvinvointialueen ja kuntien välillä

Hyvinvointialue voi sopimuksen perusteella hoitaa sellaisia kuntien tehtäviä, joita ei ole laissa erikseen säädetty kunnan tehtäväksi. Tällaisten tehtävien hoitamisen edellytyksenä on, että sopimuksen tekemiseen osallistuvat kaikki hyvinvointialueen alueen kunnat, kunnat ovat osoittaneet hyvinvointialueelle tehtävien hoitamiseen rahoituksen ja että hoidettavat tehtävät liittyvät hyvinvointialueen tehtäväalaan.

Hyvinvointialue voi myös siten kuin laissa erikseen säädetään sopia tehtävänsä järjestämis-vastuun siirtämisestä yhdelle tai useammalle sellaiselle kunnalle, jolla hyvinvointialueen arvion mukaan on riittävät taloudelliset ja muut voimavarat näiden tehtävien hoitamiseen.

9§ Palvelujen tuottaminen

Jollei lailla toisin säädetä, hyvinvointialue voi tuottaa järjestämisvastuulleen kuuluvat palvelut itse, yhteistoiminnassa muiden hyvinvointialueiden kanssa tai hankkia ne sopimukseen perustuen muilta palvelujen tuottajilta. Palvelusetelin käytöstä säädetään erikseen. Hyvinvointialue voi antaa julkisen hallintotehtävän muulle kuin viranomaiselle vain, jos siitä lailla erikseen säädetään. Vaikka hyvinvointialue hankkii palveluja muulta palvelujen tuottajalta, sillä säilyy järjestämisvastuu. Palvelujen tuottajan vastuu palveluista määräytyy lisäksi sen mukaan, mitä tässä tai muussa laissa säädetään, sekä mitä hyvinvointialue ja palvelujen tuottaja ovat vastuunjaosta sopineet

10 § Tuottamista koskevan vastuun toteuttaminen ja sen valvonta.

Hyvinvointialueen tulee varmistaa, että sen järjestämisvastuulle kuuluvia palveluja tuottavalla muulla palveluntuottajalla on riittävät ammatilliset, toiminnalliset ja taloudelliset edellytykset huolehtia palveluiden tuottamisesta. Hyvinvointialueen tulee ottaa hallintosääntöönsä ja yksityisten palveluntuottajien kanssa tehtäviin sopimuksiin hyvinvointialueen järjestämisvastuun toteuttamiseksi tarvittavat määräykset.

3. luku – Hyvinvointialueen suhde valtioon ja kuntaan

11 § Hyvinvontialueen seuranta ja laillisuusvalvonta.

Pykälä sisältäisi säännökset toiminnan ja talouden yleisestäseurannasta sekä toiminnan lainmukaisuuden valvonnasta. Sääntely vastaisi aineelliselta sisällöltään kuntalain 10 §:ssä olevaa kuntien seurantaa ja laillisuusvalvontaa koskevaa sääntelyä. Pykälän 1 momentin mukaan valtiovarainministeriön tehtävänä olisi seurata yleisesti hyvinvointialueiden toimintaa ja taloutta sekä huolehtia itsehallinnon ottamisesta huomioon sote-maakuntia koskevan lainsäädännön valmistelussa

12 § Hyvninvointialuetalous osana julkisen talouden suunnitelmaa.

Hyvinvointialueiden rahoituksen riittävyyden seuranataan liittyvä pykälä.

13 § Hyvinvointialuetalouden ja -hallinnon neuvottelukunta.

Valtionvarainministeriön yhteydessä toimivasta sote-maakuntatalouden ja -hallinnon neuvottelukunnasta.

14 § Hyvinvointialueen ja kuntien neuvottelu.

Valtuustokausittain hyvinvointialueen ja sen sisältämien kuntien tulee neuvotella yhteistyöstä, tavoitteista ja työnjaosta.

15 § Sote-maakunnan lainanottovaltuus.

Valtioneuvosto päättää vuosittain VVM:n esityksestä hyvinvointialueen valtuuksista pitkäaikaisen lainan ottamiseen.

16 § Investointisuunitelma

Hyvinvointialuee on laadittava vuosittain investointisuunnitelma.

§§ 17 – 20 Valtiontakaus ja siihen liittyvät käytänteet.

Säädetään valtioneuvoston toimivallasta valtiontakauksen myöntämiseen lainoille, jotka hyvinvointialue ottaa 15 §:ssä tarkoitetun lainanottovaltuuden puitteissa.

21 § Valtakunnallinen toimitila- ja kiinteistöhallinnon osaamiskeskus.

Pykälässä säädettäisiin yhteisestä toimitila- ja kiinteistöhallinnon osaamiskeskuksesta ja sen keskeisistä toimintaperiaatteista. Osaamiskeskuksesta ja sen toiminnan perusteista olisi välttämätöntä säätää, koska hyvinvointialuee olisivat uusi julkisen hallinnon taso ja ne olisivat itsenäisiä myös suhteessa toisiinsa.

4 luku – Aluevaltuusto

22 § Aluevaltuuston tehtävät

Hyvinvointialueella on aluevaltuusto, joka vastaa hyvinvointialueen toiminnasta ja taloudesta sekä käyttää hyvinvointialueen päätösvaltaa.

Aluevaltuusto päättää:

1) hyvinvointialuestrategiasta;

2) hyvinvointialueen hallintosäännöstä;

3) hyvinvointialueen talousarviosta ja taloussuunnitelmasta;

4) omistajaohjauksen periaatteista ja konserniohjeesta;

5) liikelaitokselle asetettavista toiminnan ja talouden tavoitteista

6) varallisuuden hoidon sekä rahoitus-ja sijoitustoiminnan perusteista;

7) sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan perusteista

8) palveluista ja muista suoritteista perittävien maksujen yleisistä perusteista sekä hyvinvointialueen järjestämisvastuulle kuuluvista palveluista perittävistä asiakasmaksuista

9) takaussitoumuksen tai muun vakuuden antamisesta toisen velasta

10) jäsenten valitsemisesta toimielimiin, jollei jäljempänä toisin säädetä

11) luottamushenkilöiden taloudellisten etuuksien perusteista

12) hyvinvointialueen tilintarkastajien valitsemisesta

13) tilivelvollisten nimeämisestä

14) hyvinvointialueen tilinpäätöksen hyväksymisestä ja vastuuvapaudesta

15) muista aluevaltuuston päätettäviksi säädetyistä ja määrätyistä

§§ 23 – 27 Hyvin samankaltaista säätelyä kuin kunnanvaltuuston osalta kuntalaissa; aluevaalit, valtuutettujen lukumäärä, varavaltuutetut, puheenjohtaja ja varapuheenjohtajat, valtuustoryhmä ja sen toiminnan tukeminen,

5 luku – Hyvinvointialueen asukkaiden osallistumisoikeus

28 § Äänioikeus aluevaaleissa ja äänestysoikeus hyvinvointialueen kansanäänestyksessä – kuten vastaava säätely kuntalaissa

Etelä-Savon hyvinvointialueella valtuutettuja tule olemaan 59.

29 § Osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet – kuten vastaava säätely kuntalaissa

30§ Aloiteoikeus – kuten vastaava säätely kuntalaissa

31§ Hyvinvointialueen kansanäänestys – kuten vastaava säätely kuntalaissa

32 § Vaikuttamistoimielimet – nuoriso-, vanhus- ja vammaisneuvosto – kuten vastaava säätely kuntalaissa

33§ Kansalliskielilautakunta ja saamen kielen lautakunta.

34 § Viestintä

Säännöksessä tuodaan esille velvoite viestiä laajasti hyvinvointialueen toiminnasta sekä painotetaan erityisesti päätöksenteon valmistelun avaamista

6 luku – Hyvinvointialueen toimielimet

35 § Hyvinvointialueen toimielimet

Lakisääteisiä toimielimiä olisivat aluevaltuusto, aluehallitus ja tarkastuslautakunta.

Lisäksi pykälässä on säädelty lautakunnista, johtokunnista sekä jaostoista.

§§ 36 – 40 säädellään toimielinten kokoonpanoista ja jäsenistä sekä luottamushenkilön erottamisesta ja tilapäisestä valiokunnasta – kuten kuntalaissa vastaavissa asioissa

Luku 7 – Hyvinvointialueen johtaminen ja sote-maakuntahallitus

41§ Hyvinvointialuestrategia

Hyvinvointialueella on oltava strategia, jossa aluevaltuusto päättää hyvinvointialueen toiminnan ja talouden pitkän aikavälin tavoitteista. Hyvinvointialueen strategiassa tulee ottaa huomioon

1) asukkaiden hyvinvoinnin edistäminen hyvinvointialueen tehtäväalalla

2) palvelujen järjestämistä ja tuottamista koskevat strategiset linjaukset

3) hyvinvointialueen tehtäviä koskevissa laeissa säädetyt palvelutavoitteet

4) omistajapolitiikka

5) henkilöstöpolitiikka

6) asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet.

42§ Hyvinvointialueen johtaminen.

Hyvinvointialueen toimintaa tulee johtaa aluevaltuuston hyväksymän hyvinvointialuestrategian mukaisesti.  

Pykälässä tuodaan esille aluehallituksen keskeinen asema johtamisessa. Se johtaa aluevaltuuston päätösten valmistelua ja toteuttamista sekä hvyinvointialueen hallintoa, taloudenhoitoa ja muuta toimintaa.

43 § Aluehallituksen tehtävät

Aluehallituksen tulee;

1) vastata hyvinvointialueen hallinnosta ja taloudenhoidosta

2) vastata aluevaltuuston päätösten valmistelusta, täytäntöönpanosta ja laillisuuden valvonnasta

3) valvoa hyvinvointialueen etua ja, jollei hallintosäännössä toisin määrätä, edustaa hyvin-vointialuetta ja käyttää sen puhevaltaa

4) edustaa hyvinvointialuetta työnantajana ja vastata hyvinvointialueen henkilöstöpolitiikasta

5) vastata hyvinvointialueen toiminnan yhteensovittamisesta

6) vastata hyvinvointialuekonsernin omistajaohjauksesta sekä hyvinvointialueen järjestämis-vastuulle kuuluvien palvelujen muiden tuottajien ohjauksesta ja valvonnasta

7) huolehtia hyvinvointialueen sisäisestä valvonnasta ja riskienhallinnan järjestämisestä

8) huolehtia hyvinvointialueen sisäisen tarkastuksen järjestämisestä.

Aluehallituksen tehtävistä hyvinvointialuekonsernin omistajaohjauksessa ja konsernivalvon-nassa säädetään 50 §:ssä

44 § Aluehallituksen puheenjohtaja

Puheenjohtaja johtaa poliittista yhteistyötä, jota aluehallituksen tehtävien toteuttaminen edellyttää. Sote-maakuntavaltuusto voisi määrätä hallintosäännössä sote-maakuntahallituksen puheenjohtajan muista tehtävistä. Sote-maakuntahallituksen puheenjohtaja edustaa sote-maakunnan ylintä poliittista johtoa. Hän voi toimia tehtävässään 38 §:n 2 momentin mukaan myös kokopäivätoimisena tai osa-aikaisena luottamushenkilönä.

45 § Hyvinvointialuejohtaja

Valitsee aluevaltuusto. Toistaiseksi tai määrärajaksi, Oikeus käyttää puhevaltaa aluehallituksen puolesta.

46 – 47 § Johtajasopimus yms.

Perussettiä. Aluehallitus hyväksyy.

48 § Omistajaohjaus

49 § Hyvinvointialueen tytäryhteisöjen toiminta ja konserniohje

50 § Konsernijohto.

51 § Sisäinen tarkistus

8 luku – Hyvinvointialueiden yhteistoiminta

52§ Yhteistoiminnan muodot

Säädetään käytössä olevista vapaaehtoisen yhteistoiminnan muodoista, yhteinen toimielin, yhteinen virka, sopimus viranomaistehtävien hoitamisesta ja hyvinvointiyhtymä.

53 § Yhteistoiminnan suhde julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annettuun lakiin

§§ 54 – 55 Yhteinen toimielin

Kuten kuntalaissakin mahdollistettu.

56§ Yhteinen virka

Kuten kuntalaissakin mahdollistettu.

57 Sopimus viranomaistehtävien hoitamisesta

Hyvinvointialueet voivat sopia, että niille laissa säädetty tehtävä, jossa toimivaltaa voidaan siirtää viranhaltijalle, annetaan virkavastuulla toisen sote-maakunnan viranhaltijan hoidettavaksi. Tällainen tehtävä voisi sisältää myös julkisen vallan käyttöä ja tehtävän hoitaminen virkavastuulla sisältäisi myös mahdollisen esittelytehtävän hyvinvointialuee toimielimelle.

§§ 58 – 67 Hyvinvointiyhtymä.

Pykäliin sisältyisivät hyvinvointiyhtymän perussäännökset. Säätely vastaisi pääosin kuntalain kuntayhtymää koskevaa sääntelyä.

9 luku – Hyvinvointialueen liikelaitos

§§ 70 – 73 säädellään asemasta, tehtävistä, johtokunnasta, johtajasta ja taloudesta.

10 luku – Luottamushenkilöt

§§ 74 – 81 Säädellään luottamushenkilöistä: luottamushenkilön määritelmä, vaalikelpoisuudesta eri toimielimiin, vaalikelpoisuuden menettämisestä

Varsin samankaltaisia kuin kuntalain vastaavat säädökset.

§§ 82 – 91 Säädellään luottamustehtävän hoitamisesta, päätoiminen vs. osa-aikainen luottamushenkilö, oikeudesta saada vapaata omasta työstään, palkkioista ja korvauksista, tiedonsaantioikeudesta, sidonnaisuuksien ilmoittamisesta, virheellisestä menettelystä luottamustoimessa, rikollisesta menettelystä luottamustoimen ulkopuolella

Varsin samankaltaisia kuin kuntalain vastaavat säädökset.

11 luku – Henkilöstö

§§ 92 – 94 Sote-maakunnan henkilöstö.

Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi hyvivointialueen henkilöstöstä. Esim. palvelussuhdelajeista, joita olisivat virkasuhde ja työsopimussuhde sekä viitattaisiin virkasuhdetta ja työsopimussuhdetta koskevaan erityissääntelyyn.

Sellaista tehtävää, jossa käytetään julkista valtaa, hoidettaisiin virkasuhteessa.

Säädökset viran perustamisesta ja lakkauttamisesta sekä säädökset virkasuhteen muuttamisesta työsuhteeksi.

Säätely olisi samankaltaista kuin kuntalaissakin.

12 luku – Päätöksenteko- ja hallintomenettely

95 § Hallintosääntö

Perussettiä.

96 § Toimivallan siirtäminen

97 § Otto-oikeus

Hieman rajatumpi kuin kuntalaissa, esim. lautakunta voi käyttää vain, jos hallintosäännössä niin määrätään.

98§ Valtuustoasioiden valmistelu

Aluehallituksen hommia, aivan kuten kunnissa.

99§ Aluevaltuuston kokoontuminen

100 § Aluevaltuustossa käsiteltävät asiat.

101 § Sote-maakuntavaltuuston päätösten laillisuuden valvonta.

102 § Esteellisyys

103 § Toimielimen päätöksentekotavat

§§ 104 – 105: Sähköinen kokous ja sähköinen päätöksentekotapa

§§ 106 – 112: kokousmenettelyä säädelty kuten kuntalaissa vastaavalla tavalla sen määrittelemiin toimielimiin

§§ 113 – 114: ilmoitukset ja tietojen saatavuus yleisestä tietoverkosta

13 luku – Talous

115 § Talousarvio ja -suunnitelma.

Aluevaltuusto vastaa talousarvion ja -suunnitelman laatimisesta ja hyväksymisestä sekä sote-maakunnan taloudelle asetettavasta tasapainovaatimuksesta. Aluevaltusuto päättää sote-maakuntastrategiasta sekä talousarviosta ja taloussuunnitelmasta ja muista hyvinvointialueen talouden ja toiminnan kannalta merkittävimmistä asioista.

Pykälässä säädettäisiin maakunnan talouden tasapainolle asetettavasta vaatimuksesta. Taloussuunnitelma on laadittava siten, että se on tasapainossa tai ylijäämäinen viimeistään talousarviovuotta seuraavan toisen vuoden päättyessä. Hyvinvointialueen taseeseen kertynyt alijäämä tulee kattaa enintään kahden vuoden kuluessa tilinpäätöksen vahvistamista seuraavan vuoden alusta lukien. Tässä määräajassa tulee kattaa myös talousarvion laadintavuonna tai sen jälkeen kertynyt alijäämä. Sote-maakunnan taloudenpidossa tulee kiinnittää erityistä huomiota myös siihen, etteivät sen sitoumukset ylitä maakunnan taloudellisia resursseja.

Talousarvion rakenne on säädelty kuten kuntalaissa vastaava.

§§ 116 – 119 Kirjanpito, tilinpäätös, konsernin tilinpäätös, toimintakertomus

120 § Hyvinvointialueen toiminnan, talouden ja palvelutuotannon tietojen tuottaminen ja toimittaminen

121 § Tytäryhteisön ja hyvinvointialueen tiedonantovelvollisuus.

122 § Hyvinvointialueen arviointimenettely

Pykälässä arviointi-menettelystä, jossa valtio ja hyvinvointialue arvioivat sote-maakunnan taloudellisia sekä sosiaali- ja terveydenhuollon tai pelastustoimen palvelujen järjestämiseen liittyviä edellytyksiä selvitä tehtävistään.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin edellytyksistä, jotka voisivat käynnistää arviointimenettelyn.

Pykälän 2 momentin mukaan arviointimenettely käynnistyisi valtiovarainministeriön päätöksellä.

Menettelyä varten nimettäisiin arviointiryhmä, johon valtiovarainministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, sisäministeriö ja hyvinvointialue nimeäisivät edustajansa. Arviointiryhmän kokoonpanolla turvattaisiin mahdollisimman monipuolinen osaaminen hyvinvointialueen talouteen ja tehtäviin liittyen.

Arviointiryhmän puheenjohtajaksi valtiovarainministeriö nimeäisi hyvinvointialuetta kuultuaan sote-maakunnasta ja ministeriöistä riippumattoman henkilön.

Arviointiryhmä tekisi ehdotuksen talouden tervehdyttämiseksi sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen palvelujen järjestämisen edellytysten turvaamiseksi tarvittavista toimista. Arviointiryhmän tulisi mahdollisimman perusteellisesti selvittää ja arvioida edellytykset järjestämisvastuullaan olevien tehtävien hoitamiseen ja tehdä ehdotuksensa näiden selvitysten ja arviointien pohjalta. Ehdotukset voisivat koskea hyvinvointialueen toimintaa ja taloutta kokonaisuutena. Arviointiryhmän selvityksistä ja toimenpide-ehdotuksista tulisi ilmetä, ovatko hyvinvointialueen taloudelliset ja toiminnalliset edellytykset selvitä järjestämisvastuullaan olevista tehtävistä ratkaistavissa omilla toimenpiteillä.

Aluevaltuuston olisi käsiteltävä arviointiryhmän toimenpide-ehdotukset ja saatettava niitä koskeva päätös valtiovarainministeriön tietoon mahdollisia jatkotoimenpiteitä varten. Talousarvio ja –suunnitelma olisi laadittava siten, että ne toteuttavat valtuuston päätöksiä toimenpiteistä. Toimintakertomuksessa olisi esitettävä selvitys toimenpiteiden toteutumisesta ja riittävyydestä tilikaudella.

Pykälän 4 momentissa säädetään hyvinvointialueen muuttamista selvittävän selvittäjän asettamisesta. Valtiovarainministeriö päättäisi 3 momentissa tarkoitettujen arviointiryhmän toimenpide-ehdotusten ja hyvinvointialueen päätösten perusteella onko hvyinvointi- ja maakuntajakolain 8 §:ssä tarkoitetun selvittäjän asettaminen tarpeen.

123 § Hyvinvointialueen talouteen liittyvät arviointimenettelyn edellytykset

Arviointimenettely voisi käynnistyä lähtökohtaisesti neljän eri kriteerin perusteella. Valtiovarainministeriöllä olisi harkintavaltaa menettelyn käynnistämisessä.

Arviointimenettely voisi käynnistyä seuraavasti;

  • jos hyvinvointialue ei ole kattanut taseeseen kertynyttä alijäämää 115 §:n 2 momentissa säädetyssä määräajassa
  • jos hyvinvointialueen konsernituloslaskelman vuosikatteen ja poistojen suhde on alle 80 prosenttia kaksi tilikautta peräkkäin à kuvaa tulorahoituksen vajetta suhteessa poistoihin
  • jos konsernitilinpäätöksen laskennallinen lainanhoitokate on alle 0,8 kaksi tilikautta peräkkäin. (Lainanhoitokate kertoo kyvystä kattaa tulorahoituksellaan pitkä- ja lyhytaikaisten lainojen lyhennykset ja korot)  
  • jos hyvinvointialueelle olisi myönnetty 15 §:n 3 momentissa tarkoitettu lainanottovaltuus taikka kaksi kertaa kolmen peräkkäisen tilikauden aikana sote-maakuntien rahoituksesta annetussa laissa tarkoitettua lisä-rahoitusta. Sote-maakunnan taloudellinen tilanne olisi näissä tilanteissa sen kaltainen, että se uhkaisi vaarantaa sote-maakunnan edellytykset selvitä tehtävistään.

124 § Sote-maakunnan viranomaisen toimivallan rajoittaminen eräissä tilanteissa.

14 luku – Hallinnon ja talouden tarkistus

125 § Tarkastuslautakunta

126 § Tilintarkistus

127 § Tilintarkistajan tehtävät

128 § Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastusoikeus (ei ole kuntalaissa)

129 § Tarkastuslautakunnan ja tilintarkastajan tietojensaantioikeus

130 § Tilintarkistuskertomus ja sen käsittely

Tämän luvun säätely vastaa pääosin kuntalain vastaavaa.

15luku – Hyvinvointialueen toiminta markkinoilla

§§ 131 – 137

Luvussa säädettäisiin hyvinvointialueen toiminnasta kilpailutilanteessa markkinoilla. säännöksiä pääosin vastaavat säännökset kuntien toiminnan yhtiöittämisestä sisältyvät kuntalain 15 lukuun.

16 luku – Oikaisuvaatimus ja aluevalitus

138 § Luvun säännösten soveltaminen

Hyvinvointialueen viranomaisen päätökseen haettaisiin yleensä muutosta tämän lain mukaisesti. Vain jos jostakin asiasta olisi erikseen säädetty haettavaksi muutosta muulla tavoin, noudatettaisiin kyseisiä säännöksiä. päätöksiin haettaisiin muutosta yleensä hallintovalituksella.

139 § Oikaisuvaatimus

Kuten kuntalaissa

140 § Aluevalitus

Uusi nimi, mutta periaate kuten normaalissa kunnallisvalituksessa.

§§ 141 – 149 Säädelty valitusoikeuksista, -ajoista yms. Vastaavaa säätelyä, kuten kuntalaissa.

17 luku – Erinäiset säädökset

Nimensä mukaan säätelevät erityistilanteita.

§ 151 Voimaantulo

Sitten joskus.

 Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaki (Sote-järjestämislaki)

1 luku – Yleiset säännökset

1 § Lain tarkoitus ja soveltamisala

Lain tarkoituksena on edistää ja ylläpitää väestön hyvinvointia ja terveyttä sekä varmistaa yhdenvertaiset, yhteen toimivat ja kustannusvaikuttavat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut koko maassa. Lakia sovelletaan hyvinvointialueesta annetussa laissa (/) tarkoitetun hyvinvointialueen järjestämisvastuulla olevan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseen, kehittämiseen, ohjaukseen ja valvontaan, jollei muussa laissa toisin säädetä.

 Lain 6 §:ää sovelletaan hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen kunnassa.

2 § Määritelmät

Sosiaali-ja terveydenhuolto

  • Siihen sisältyisivät kaikki hyvinvointialueen järjestämisvastuulle kuuluvat lakisääteiset sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävät ja palvelut sekä myös hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen

Hyvinvointialueen asukas

  • henkilöä, jolla on kotikuntalaissa tarkoitettu kotikunta hyvinvointialueen alueella  

Asiakas

  • hyvinvointialueen asukkaita ja muita henkilöitä, joille hyvinvointialueen on lakiin perustuen järjestettävä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja

Yksityinen palveluntuottaja

  • kaikkia hyvinvointialueella sosiaali-ja terveydenhuollon palveluja tuottavia osakeyhtiöitä, osuuskuntaa ja muita yhtiöitä sekä yhdistyksiä

valvontaviranomainen

  • aluehallintovirastot sekä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto, Valvira

3 § Suhde muuhun lainsäädäntöön

4§ Palvelujen saatavuus ja saavutettavuus

Hyvinvointialueen on suunniteltava ja toteutettava sosiaali- ja terveydenhuolto sisällöltään, laajuudeltaan ja laadultaan sellaisena kuin asiakkaiden tarve edellyttää. Palvelut on toteutettava yhdenvertaisesti, yhteen sovitettuina palvelukokonaisuuksina sekä hyvinvointialueen väestön tarpeet huomioon ottaen lähellä asiakkaita.

Palveluja voidaan koota hyvinvointialueen alueella suurempiin kokonaisuuksiin silloin, kun palvelujen saatavuus ja laadun turvaaminen edellyttävät erityisosaamista tai kalliita investointeja tai kun palvelujen tarkoituksenmukainen, kustannusvaikuttava ja tehokas toteuttaminen edellyttävät sitä.  Palvelujen kokoamisesta suurempiin kokonaisuuksiin valtakunnallisesti ja hyvinvointialueiden välisen sopimuksen perusteella säädetään 9, 36 ja 39 §:ssä.

5 § Palvelujen kieli

6§ Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen kunnassa

Kunnan on edistettävä asukkaidensa hyvinvointia ja terveyttä.

7§ Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen hyinvointialueella

Sama velvoite kuin kunnillakin

2 luku – Sosiaali-ja terveydenhuollon järjestäminen

8 § Sosiaali-ja terveydenhuollon järjestämisvastuu

Hyvinvointialue vastaa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä alueellaan ja on järjestämisvastuussa asukkaidensa sosiaali- ja terveydenhuollosta. Sote-maakunnan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuuseen kuuluvista tehtävistä säädettäisiin ehdotetun lain lisäksi useissa muissa sosiaali-ja terveydenhuollon erityislaeissa.

Hyvinvointialueella on oltava riittävä osaaminen, toimintakyky ja valmius vastata sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä ja sen on huolehdittava asukkaidensa palvelutarpeen mukaisesta sosiaali-ja terveydenhuollon palvelujen saatavuudesta kaikissa tilanteissa. Järjestämisvastuunsa toteuttamiseksi hyvinvointialueella on oltava palveluksessaan toiminnan edellyttämä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöstö sekä hallinnollinen ja muu henkilöstö, hallinnassaan asianmukaiset toimitilat ja toimintavälineet sekä muut tarvittavat toimintaedellytykset. Lisäksi hyvinvointialueella on oltava järjestämisvastuunsa toteuttamisen edellyttämä riittävä oma palvelutuotanto. Hyvinvointialueen sosiaali-ja terveydenhuollon johtamisessa on oltava monialaista asiantuntemusta, joka tukee laadukkaiden ja turvallisten palvelujen kokonaisuutta, eri ammattiryhmien yhteistyötä sekä hoito- ja toimintakäytäntöjen kehittämistä. Hyvinvointialueen omavalvonnasta säädetään 40 §:ssä.

9 § Palvelujen kokoaminen suurempiin kokonaisuuksiin

Säännökset siitä, miten palveluja kootaan suurempiin kokonaisuuksiin koko maassa yhden tai useamman hyvinvoitialueen järjestettäväksi.

10 § Asiakkaiden palvelujen yhteensovittaminen

Hyvinvointialueen velvoitteet huolehtia asiakkaan palvelujen yhteensovittamisesta. Pykälän 1 momentin mukaan sote-maakunnalla on vastuu asiakkaiden sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen yhteensovittamisesta kokonaisuuksiksi.

11 § Palvelustrategia

Hyvinvointialueen velvollisuus laatia sosiaali-ja terveydenhuollon palvelustrategia.

Palvelustrategiassa päätetään järjestämisvastuulleen kuuluvan sosiaali- ja terveydenhuollon pitkän aikavälin tavoitteet. Lisäksi hyvinvointialue asettaisi palvelustrategiassa tavoitteet sille, miten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut toteutetaan ottaen huomioon hyvinvointialueen asukkaiden tarpeet ja paikalliset olosuhteet.

3 luku – Palvelujen hankkiminen yksityiseltä palveluntuottajalta

§§ 12 – 20 säädellään tarkoin edellytyksistä ja toimintaperiaatteusta, jos palveluja hankitaan yksityiseltä sektorilta

Maan hallitus on ohjannut tämän lakiesityspaketin suuntaan, jossa yksityiset palveluntuottajat eivät ole niin isossa roolissa kuin aiemmissa sote-uudistuspyrkimyksissä. Julkinen tulee olla mielestäni vetovastuussa, mutta sen rinnalle olisin toivonut suurempaa roolia yhtiö- ja yhdistyspohjaisille toimijoille.

4 luku – Ohjaus, suunnittelu ja kehittäminen

21 § Yleinen ohjaus, suunnittelu ja kehittäminen.

Pykälän mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon yleinen ohjaus, suunnittelu, kehittäminen ja valvonta kuuluisivat sosiaali- ja terveysministeriölle.

22 § Valtakunnalliset tavoitteet sosiaali-ja terveydenhuollon järjestämiselle.

23 § Sosiaali-ja terveydenhuollon neuvottelukunta.

24 §Sosiaali-ja terveysministeriön neuvottelut hyvinvoitialueen kanssa.

Pykälässä säädetään sosiaali-ja terveysministeriön ja hyvinvointialueen neuvottelumenettelystä. Pykälän mukaan sosiaali- ja terveysministeriö neuvottelisi erikseen kunkin hyvinointialueen kanssa vuosittain sen järjestämisvastuuseen kuuluvien sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävien toteuttamisesta.

25 § Investointisuunnitelman sosiaali—ja terveydenhuollon osasuunnitelma

Pykälässä säädetään hyvinvointilueen investointisuunnitelmasta. Hyvinvointialueen tulee laatia vuosittain esitys hyvinvointialueen investointisuunnitelmaksi.

Investointisuunnitelma koskisi sekä sosiaali- ja terveydenhuoltoa että pelastus-toimea, jonka järjestämisestä säädettäisiin pelastustoimen järjestämisestä annettavassa laissa.

26 § Investointisuunnitelman hyväksymismenettely

VVM :n ja STM: n rooli tässä merkittävä.

27 § STM:n aloite hyvinvointialueen arviointimenettelyn käynnistämisestä.

Oikeus annetaan STM:lle ja aloite menee valtioneuvostolle.

Arvioitaessa, onko hyvinvointialueen kyky järjestää sosiaali- ja terveydenhuolto ilmeisesti vaarantunut, käytetään seuraavia arviointiperusteita:

1) sosiaali- ja terveydenhuollon yhdenvertaisuus tai riittävyys on vaarantunut

2) sosiaali- ja terveydenhuollon laatu ei turvaa asiakas- tai potilasturvallisuutta säännösten mukaisesti

3) sosiaali-ja terveydenhuollon tarvevakioidut asukaskohtaiset kustannukset tai niiden kehitys vaarantavat sosiaali-ja terveydenhuollon yhdenvertaisen ja riittävän saatavuuden

4) hyvinvointialueella ei ole sosiaali-ja terveydenhuollon järjestämisen edellyttämää henkilöstöä, osaamista, toimintakykyä, valmiutta tai omaa palvelutuotantoa

5) hyvinvointialueen kyky järjestää sosiaali-ja terveydenhuolto on muusta kuin 1–4 kohdassa tarkoitetusta syystä vakavasti vaarantunut

28 § STM:n aloite sote-maakunnan lisärahoituksen myöntämisestä.

Kyseessä olisi informatiivinen viittaussäännös. Hyvinvointialueiden rahoituksesta annettavan lain 11 §:n mukaan. Aiempaan lakiesitykseen nähden, tässä on poistettu viittaus perustuslakiin à voisi tarkoittaa, että lisärahoituksen myöntäminen on entistä hankalampi edunvalvontatavoite esim. Etelä-Savolle

29 § Hyvinvointialueen sosiaali-ja terveydenhuollon seuranta ja arviointivelvollisuus.

30 §Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntija-arviot.

31 § STM:n vuosittainen selvitys.

32 § Sosiaali-ja terveydenhuollon kehittämistoiminta hyvinvointialuilla

33§ Ruotsinkielisten ja saamelaisten oikeuksia käsittelevä.

5 luku – Hyvinvointialueiden yhteistoiminta.

34 § Yliopistollinen sairaala

Pykälässä säädetään sitä, että hyvinvointialueilla, joiden alueella sijaitsevat Turun, Oulun ja Tampereen yliopistot ja Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunta, sekä HUS-maakuntayhtymällä on oltava yliopistollinen sairaala.  

Tässä esityksessä ei ole enää määritelty sairaanhoitopiirejä, jotka nykyisin vastaavat tästä toiminnasta.

35 § Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalue.

Pykälässä säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueista. Yhteistyöalueet olisivat sosiaali- ja terveydenhuollon alueellista yhteensovittamista, kehittämistä ja yhteistyötä varten. Yhteistyöalueita olisi viisi ja niihin kuuluvat sote-maakunnat säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella.  

Yhteistyöalueilla laaditaan hyvinvointialueiden yhteistyösopimus.

36 § Hyvinvointialueiden yhteistyösopimus.

Samaan sosiaali-ja terveydenhuollon yhteistyöalueeseen kuuluvien hyvinvointialueiden on tehtävä yhteistyösopimus valtuustokausittain. Yhteistyösopimuksen tarkoituksena on varmistaa yhteistyöalueeseen kuuluvien hyvinvointialueiden työnjako, yhteistyö ja yhteensovittaminen siltä osin kuin se on tarpeellista hyvinvointialueiden lakisääteisten tehtävien toteutumisen ja sosiaali-ja terveydenhuollon kustannusvaikuttavuuden turvaamiseksi.

Yhteistyösopimuksen on edistettävä sosiaali-ja terveydenhuollon kustannusvaikuttavuutta, tuottavuutta, laatua, asiakas- ja potilasturvallisuutta, tarpeenmukaisuutta, yhdenvertaista saatavuutta, kielellisiä oikeuksia sekä palveluketjujen ja palvelukokonaisuuksien toimivuutta. Sopimuksessa on lisäksi varmistettava, että yhteistyösopimuksen perusteella sosiaali-ja terveyden-huoltoa antavassa toimintayksikössä on tehtävän hoitamiseksi riittävät taloudelliset ja henkilöstövoimavarat sekä osaaminen.

Yhteistyösopimuksessa on sovittava, ottaen huomioon, mitä niistä on tässä laissa ja toisaalla säädetty, hyvinvointialueiden työnjaosta, yhteistyöstä ja yhteensovittamisesta:

1) väestön palvelutarpeen arvioinnissa ja ennakoinnissa sekä sosiaali-ja terveydenhuollon järjestämisen seurannassa ja arvioinnissa;

2) sosiaalipäivystyksessä ja terveydenhuollon päivystyksessä;

3) ensihoitokeskuksen tehtävien järjestämisessä ja ensihoidon sovittamisessa yhteen muun toiminnan kanssa;

4) lääkinnällisten tukipalvelujen ja muiden tukipalvelujen järjestämisessä ja tuottamisessa;

5) erikoissairaanhoidon henkilöstön ja osaamisen varmistamisessa erikoisaloittain palvelujen tarkoituksenmukaisen saatavuuden ja saavutettavuuden turvaamiseksi;

6) sellaisten sosiaali-ja terveydenhuollon palvelujen järjestämisessä ja tuottamisessa, jotka harvoin tarvittavina tai erityisen vaativina edellyttävät toistettavuutta tai laaja-alaista erityis-osaamista riittävän taidon ja osaamisen saavuttamiseksi ja sen ylläpitämiseksi tai merkittäviä investointeja laitteistoihin, välineisin tai toimitiloihin;

7) koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan toteuttamisessa sekä yliopistollista sairaalaa ylläpitävän hyvinvointialueen koordinaatio-,ohjaus- ja neuvontatehtävistä näissä toiminnoissa;

8) sosiaali- ja terveydenhuollon menetelmien käyttöönoton, käytön ja käytöstä poistamisen alueellisten periaatteiden määrittelyssä niitä koskevat valtakunnalliset linjaukset huomioon ottaen;

9) sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan ja sähköisten palvelujen kehittämisessä, asiakas- ja potilastietojen käytössä sekä julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain mukaisissa velvoitteissa niitä koskevat valtakunnalliset linjaukset huomioon ottaen;

10) häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin varautumisessa sekä 51 §:n 2 momentissa tarkoitetun valmiuskeskuksen toiminnan järjestämisestä;

11) vaikutuksiltaan laajakantoisia ja taloudellisesti merkittäviä investointeja ja investointia vastaavia sopimuksia koskien siltä osin kuin se on tarpeellista 1–10 kohdassa tarkoitettujen asioiden kannalta.

Lisäksi yhteistyösopimuksessa on sovittava 3 momentin perusteella sovittuihin vastuisiin liittyvästä hyvinvointialueiden välisestä kustannusten jaosta siltä osin kuin siitä ei 57 §:ssä säädetä.

Yhteistyösopimuksessa voidaan sopia myös muusta kuin 3 momentissa tarkoitetusta työnjaosta, yhteistyöstä ja yhteensovittamisesta sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisessä ja tuottamisessa. Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä 3ja 4momentissa tarkoite-tuista asioista, joista on sovittava yhteistyösopimuksesssa

37 § Yhteistyösopimuksen valmistelu ja toteutumisen seuranta.

Pykälä sisältää yhteistyösopimuksen valmistelua koskevat keskeiset säännökset. Sen perusteella yhteistyösopimuksen valmistelussa olisi otettava huomioon käytettävissä oleva seurantatieto sen asukkaiden ja muiden asiakkaiden hyvinvoinnista ja terveydestä sekä palvelutarpeista

Yhteistyösopimus valmisteltaisiin yhteistyössä sosiaali-ja terveysministeriön kanssa.

Yhteistyösopimus olisi hyväksyttävä kaikkien yhteistyöalueen aluevaltuustoissa.

38 § Valtioneuvoston toimivalta päättää sote-maakuntien yhteistyösopimuksesta.

Esim. silloin, jos hyvinvointialueet eivät pääse sopuun yhteistyösopimuksen sisällöstä.

39 § Kaksikielisten sote-maakuntien yhteistyö.

6 luku – Omavalvonta ja viranomaisvalvonta

§§ 40 – 49

Luvussa säädettäisiin hyvinvointialuee ja yksityisen palveluntuottajan omavalvonnasta.

7 luku – Valmius ja varautuminen

§§ 50 – 53

8 luku – Erinäiset säännökset

§§ 54 – 62

Pelastustoimen järjestämislaki

1 luku – Yleiset määräykset

1 § Lain tarkoitus ja soveltamisala

Tuodaan esille mm. lakimuutoshankkeen tavoitteet.

2§ Suhde muuhun lainsäädäntöön.

Pelastuslaki ja muut erityislait sivuuttavat tämän lain mahdollisissa ristiriitatilanteissa, kyseessä on siis yleislaki.

3 § Pelastustoimen palvelutaso.

Pykälän mukaan hyvinvointialueen pelastustoimen palvelutaso määräytyisi edelleenkin riskien arvioinnin perusteella.

2 luku – Pelastustoimen järjestäminen

4 § Järjestämisvastuu pelastustoimessa.

Hyvinvointialue vastaa.

5 § Tehtävien kokoaminen suurempiin kokonaisuuksiin.

Pelastustoimen järjestämisvastuu on kaikkien hyinvointialueiden tehtävänä. Pykälän 1 momentin mukaan, jos se on välttämätöntä tehtävien yhdenmukaisuuden, laadun, vaativuuden, taikka niistä johtuvien suurten kustannusten perusteella, momentissa säädettyjä pelastustoimeen kuuluvia palveluja tehtäviä voidaan koota sote-maakuntalain 7 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla suurempiin kokonaisuuksiin yhden tai useamman sote-maakunnan järjestettäväksi.

6 § Pelastustoimen palvelutasopäätös.

Aluevaltuusto päättää pelastustoimen palvelutasosta. Palvelutasopäätöksen tulisi sisältää kaikki hyvinvointialueen pelastustoimen järjestämiseen kuuluvat palvelut.

3 luku – Ohjaus, suunnittelu ja kehittäminen

7 § Pelastustoimen yleinen ohjaus, suunnittelu ja kehittäminen.

Sisäministeriön tehtävänä on huolehtia pelastustoimen yleisestä valtakunnallisesta ohjauksesta, suunnittelusta ja kehittämisestä sekä normi- ja informaatio-ohjauksesta sen mukaan kuin tässä tai muussa laissa säädetään. Sote-maakuntien tehtävänä olisi vastata pelastustoimen järjestämisestä ja pelastustoimen palvelujen tuottamisesta niin, että ne turvaavat perusoikeuksien toteutumisen ja valtakunnallisen järjestelmän toimivuuden.

8 § Valtakunnalliset tavoitteet pelastustoimen järjestämiselle.

Valtioneuvoston vahvistamat pelastustoimen kehittämisen valtakunnalliset strategiset tavoitteet ovat keskeinen osa valtakunnallista pelastustoimen ohjausta.

Pykälän mukaan valtioneuvosto vahvistaa joka neljäs vuosi valtakunnalliset strategiset tavoitteet kansallisia, alueellisia ja paikallisia tarpeita sekä onnettomuus- tai muita uhkia vastaavan laadukkaan ja kustannusvaikuttavan pelastustoimen järjestämiselle siten, että käyttävissä olevilla voimavaroilla pystytään kantamaan vastuu pelastuslain mukaisten palvelujen järjestämisestä.

9 § Pelastustoimen neuvottelukunta.

Pykälässä säädetään pelastustoimen neuvottelukunnasta, joka toimisi sisäministeriön yhteydessä.

10 § Sisäministeriön neuvottelut sote-maakunnan kanssa.

Pykälässä säädettäisiin sisäministeriön neuvotteluista sote-maakunnan kanssa. Pykälän 1 momentin mukaan sisäministeriö neuvottelisi kunkin sote-maakunnan kanssa vuosittain sote-maakunnan järjestämisvastuuseen kuuluvien pelastustoimen tehtävien toteuttamisesta.

Myös valtiovarainministeriö osallistuisi neuvotteluihin, jotta sote-maakunnan toimintaa ja taloutta pystyttäisiin tarkastelemaan kokonaisuutena.

11 § Sote-maakunnan investointisuunnitelma.

Pykälässä säädetään hyvinvointialueen investointisuunnitelmasta. Pykälän mukaan sote-maakunnan on laadittava vuosittain esitys hyvinvointialueen investointisuunnitelmaksi siten kuin sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä ( \) annetun lain 26 §:ssä säädetään.

12 § Sisäministeriön aloite sote-maakunnan lisärahoituksen myöntämisestä.

Vastaava säätely löytyy myös sote-säätelystä.

13 § Sote-maakunnan seuranta-ja arviointivelvollisuus.

14 § Aluehallintoviraston asiantuntija-arvio.

Pykälässä säädetään aluehallintovirastojen asiantuntija-arvioista ja niiden laatimisesta. Aluehallintoviraston tehtävänä on valvoa pelastustointa sekä pelastustoimen palvelujen saatavuutta ja tasoa toimialueellaan ja valvoa ja arvioida, onko sote-maakunnan pe-lastustoimen palvelutaso riittävä.

15 § Sisäministeriön vuosittainen selvitys.

Pykälän mukaan sisäministeriö valmistelisi vuosittain valtakunnallisen selvityksen, jossa arvioitaisiin pelastustoimen palvelutason toteutumista ja rahoituksen tason riittävyyttä.

4 luku – Omavalvonta ja viranomaisvalvonta

§§ 16 – 19 pykälissä säädellään otsikossa mainitusta kokonaisuudesta

5 luku – Erinäiset säädökset

§§20 – 21 säädellään muutoksenhaiusta ja voimaantulosta

Hyvinvointialue- ja maakuntajakolaki

1 luku – yleiset säännökset

1§ Lain tarkoitus.

Suomi jakaantuu maakuntiin. Maakuntaan kuuluu vähintään kaksi kuntaa. Suomi jakaantuu hyvinvointialueisiin. Niiden itsehallinnosta säädetään hyvinvointialueesta annetussa laissa ( / ). Hyvinvointialueen alueena on maakunta.

Hyvinvointialue on muodostuttava yhtenäisestä alueesta, joka muodostaa toiminnallisen kokonaisuuden. Hyvinvointialueen muuttaminen, hyvinvointialueiden yhdistyminen ja hyvinvointialueen jakaminen muuttaa 1 momentissa tarkoitettua maakuntajakoa hyvinvointialueen tai hyvinvointi-alueiden muutosta vastaavasti.

2 § Hyvinvointialueien muuttaminen

3 §Maakuntajaon vaikutukset valtion hallintoon

Valtion viranomaisten toimialueiden tulee, jollei erityisistä syistä muuta johdu, perustua 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuun maakuntajakoon niin, että viranomaisen toimialue muodostuu yhdestä tai useammasta maakunnasta taikka, jos toimialue on pienempi kuin maakunta niin, että viranomaisen toimialue on kokonaisuudessaan yhden maakunnan alueella.

4 §Kuntajaon muutosten huomioon ottaminen

Jos kunta lakkaa kuntarakennelaissa (1698/2009) tarkoitetun kuntien yhdistymisen seurauksena, valtioneuvosto päättää mainitun lain 35 §:n mukaisesti, mihin maakuntaan uusi kunta kuuluu.

2 luku – Hyvinvointialueen muuttaminen

5 § Hyvinvointialueen muuttamisen edellytykset

Hyvinvointialuetta voidaan muuttaa, jos hyvinvointialueet täyttävät muutoksen jälkeen 1 §:n  2momentissa säädetyt edellytykset ja muutos parantaa

1) hyvinvointialueen toiminnallisia ja taloudellisia edellytyksiä vastata palvelujen järjestämisestä ja tuottamisesta tai muuten edistää hyvinvointialueen toimintakykyä; taikka

2) hyvinvointialueen asukkaiden palveluja tai elinolosuhteita; Hyvinvointialuetta muutettaessa tulee pyrkiä kielellisesti yhteensopiviin alueisiin, joilla turvataan suomen-ja ruotsinkielisen väestön oikeudet saada palveluja omalla kielellään samanlaisten perusteiden mukaan.

6 §Hyvinvointialueen muuttamisen vireillepano

Esityksen hyvinvointialueen muuttamisesta voi tehdä muutoksen kohteena oleva hyvinvointialue tai muutoksen kohteena olevalla alueella oleva kunta. Esitys on toimitettava VVM:lle, joka voi panna hyvinvointialueen muuttamisen vireille määräämällä toimitettavaksi 8 §:ssä tarkoitetun selvityksen hyvinvointialueen muuttamisesta.

Hyvinvointialueesta annetun lain 122 §:ssä  tarkoitetussa hyvinvointialueen arviointimenettelyssä ollutta hyvinvointialuetta koskeva selvitys hyvinvointialueen muuttamisesta voi tulla vireille myös mainitussa pykälässä tarkoitetun arviointiryhmän ehdotuksesta.

7 §Hyvinvointialueen muuttamista koskevan esityksen sisältö

8 § Hyvinvointialueen muuttamista koskevan aluejakoselvityksen määrääminen

Valtiovarainministeriö   voi   määrätä   toimitettavaksi   aluejakoselvityksen hyvinvointialueen muuttamisesta. Aluejakoselvitystä varten ministeriö asettaa muutoksen kohteena olevia hyvin-vointialueita ja siirrettäväksi ehdotettua kuntaa kuultuaan yhden tai useamman aluejakoselvittäjän. Aluejakoselvitys hyvinvointialueen muuttamisesta voidaan määrätä toimitettavaksi:

1) valtiovarainministeriön aloitteesta;

2) hyvinvointialueen tai kunnan esityksestä;

3)  jos vähintään 20 % hyvinvointialueen äänioikeutetuista  asukkaista  tekee  esityksen hyvinvointialueen muuttamista koskevan aluejakoselvityksen toimittamisesta

;4) hyvinvointialueesta annetun lain 122 §:ssä tarkoitetun arviointiryhmän esityksestä.

9 §Hyvinvointialueen muuttamista koskevan aluejakoselvityksen toimittaminen

10 §Päätöksenteon edellytykset

Valtioneuvosto päättää valtiovarainministeriön esittelystä hyvinvointialueen muuttamisesta. Päätös voidaan tehdä, jos 5 §:ssä tarkoitetut hyvinvointialueen muuttamisen edellytykset täyttyvät. Hyvinvointialueen yhdistymistä koskeva päätös edellyttää lisäksi, että yhdistyminen perustuu yhdistyvien hyvinvointialueiden yhteiseen esitykseen tai aluejakoselvittäjän ehdotukseen, joka on hyväksytty yhdistyvien hyvinvointialueiden aluevaltuustossa. Hyvinvointialueen arviointimenettelyssä olleen hyvinvointialueen yhdistymisestä voidaan päättää aluejakoselvittäjän esityksestä aluevaltuuston vastustuksesta huolimatta.

11 §Päätös hyvinvointialueen muuttamisesta

Päätös hyvinvointialueen muuttamisesta on tehtävä ennen muutoksen voimaantuloa edeltävän vuoden kesäkuun loppua. Jos hyvinvointialueen muutoksen voimaantuloa edeltävänä vuonna toimitetaan aluevaalit,  päätös hyvinvointialueen muuttamisesta  on  tehtävä  vaalivuotta  edeltävän vuoden  loppuun  mennessä. 

3 luku – Hyvinvointialueen hallinnon muodostaminen

12 §Aluevaltuuston muodostaminen kesken vaalikauden

13 § Uuden hyvinvointialueen aluehallitus

14 §Hyvinvointialueen muutoksen huomioon ottaminen vaaleissa

15 §Muiden luottamushenkilöiden toimikausi ja viranhaltijoiden viranhoidon alkaminen

4 luku – Hyvinvointialueen muutoksen vaikutukset

16 § Henkilöstön asema

Hyvinvointialueen muutos, joka  johtaa  henkilöstön  työnantajan  vaihtumiseen,  katsotaan  liikkeenluovutukseksi.

17 §Omaisuuden ja velkojen siirtyminen hyvinvointialueen lakatessa

18 §Lakkaavan hyvinvointialueen viranomaisen toimivalta

19 §Taloudellisen selvityksen toimittaminen

5 luku – Erinäiset säännökset

20 §Muutoksenhaku

21 §Erityinen muutoksenhakuoikeus hyvinvointialueen viranomaisen päätöksestä

22 §Voimaantulo

Tällä lailla kumotaan maakuntajakolaki (1159/1997)

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisestä Uudellamaalla

Savonlinna ei sijaitse Uudellamaalla ja siksi tätä lakia ei plerata tarkemmin

Laki sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja pelastustoimea koskevan uudistuksen toimeenpanosta ja sitä koskevan lainsäädännön voimaanpanosta (ns. voimaanpanolaki)

1 luku

1§ Lain voimantulo

Laki tulee voimaan 1.7.2021. Paljon siirtymäsäännöksiä.

2§ Kumottavat lait

Kansanterveyslaki, erikoissairaanhoitolaki (28 §ja 29§ jäävät voimaan), sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionavustuksesta annettu laki sekä alueen pelastustoimen valtionavustuksesta annettu laki.

3§ Joitakin Helsinki-juttuja

4§ Järjestämisvastuun siirtyminen

Sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämisvastuu siirtyy kunnilta ja kuntayhtymiltä hyvinvointialueille sekä HUS -yhtymälle. Järjestämisvastuu 1 päivänä tammikuuta 2023.

2 luku – Hyvinvointialueiden perustaminen ja väliaikaishallinto

5§ hyvinvointialueen perustaminen.

Perustetaan silloin, kun laki tulee voimaan.

6§ Maakuntajako

Etelä-Savon maakunta, jonka alue muodostuu Enonkosken, Hirvensalmen, Juvan, Kangasniemen, Mikkelin, Mäntyharjun, Pertunmaan, Pieksämäen, Puumalan, Rantasalmen, Savonlinnan ja Sulkavan kunnista. 12 kuntaa siis.

Tämä kohtahan on muuttunut lakiluonnokseen (kesäkuu/2020 verrattuna) verrattuna. Savonlinna ja muut Itä-Savon kunnat olivat siinä Pohjois-Savon maakunnassa.

6 § Hyvinvointialueiden nimet ja alueet.

Etelä-Savon hyvinvointialue.

§ 7 Hyvinvointialueen väliaikainen valmistelutoimielin

Hyvinvointialueen väliaikainen valmistelutoimielin vastaa hyvinvointialueen toiminnan ja hallinnon käynnistämisen valmistelusta siihen saakka, kunnes aluevaltuusto on valittu ja aluevaltuuston asettama aluehallitus on aloittanut toimintansa.

Hyvinvointialueen kuntien, perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon yhteistoiminta-alueiden, sairaanhoitopiirin, erityishuoltopiirin ja alueen pelastustoimen (osapuolet) on sovittava välittömästi tämän lain voimaan tultua väliaikaisen valmistelutoimielimen kokoonpanosta ja siitä, mikä viranomainen asettaa valmistelutoimielimen.

Väliaikaisen valmistelutoimielimen jäsenet on valittava osapuolten viranhaltijoista, joilla on hyvä asiatuntemus toimialansa toiminnasta ja taloudesta. Valmistelutoimielimen asettamisesta on ilmoitettava VVM:lle. Jos osapuolet eivät ole päässeet sopimukseen väliaikaisen valmistelutoimielimen asettamisesta kahden kuukauden kuluessa tämän lain voimaantulosta, osapuolten on välittömästi ilmoitettava asiasta valtiovarainministeriölle. Valtioneuvosto asettaa tällöin valmistelutoimielimen valtiovarainministeriön esityksestä. Tällöin alueen väestömäärältään suurin sairaanhoitopiiri vastaa valmistelutoimielimen hallinnollisesta tuesta.

Valtioneuvoston asettamassa valmistelutoimielimessä on oltava hyvinvointialueen alueen kunnista ja perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon yhteistoiminta-alueista yhteensä seitsemän jäsentä, sairaanhoitopiiristä kaksi jäsentä, erityishuoltopiiristä yksi jäsen ja alueen pelastustoimesta yksi jäsen sekä jokaisella jäsenellä varajäsen.

Kun väliaikainen valmistelutoimielin on asetettu, väliaikaisen toimielimen asettaneen tai 3 momentissa tarkoitetun sairaanhoitopiirin on huolehdittava, että valmistelutoimielimen ensimmäinen kokous kutsutaan koolle.

Osapuolten sopiman tai 3 momentissa tarkoitetun sairaanhoitopiirin (=ESSOTE) on järjestettävä valmistelutoimielimelle kokous- ja työtilat sekä huolehdittava valmistelutoimielimen työskentelyedellytysten muusta varmistamisesta. Se vastaa myös valmistelutoimielimen toiminnan ja henkilöstön edellyttämistä talous- ja henkilöstöhallinnon palvelutehtävistä sekä vuoden 2021 ja 2022 talousarvion valmistelusta. Hyvinvointialueen toiminnan ja hallinnon käynnistämisen toimeenpanon seuraamiseksi ja tueksi voidaan asettaa myös seurantaryhmä. Väliaikaiseen toimielimeen sovelletaan naisten ja miesten tasa-arvosta annetun lain (609/1986) 4 a §:ää julkisen hallinnon ja julkista valtaa käyttävien toimielinten kokoonpanosta. Väliaikaisen toimielimen jäseniin sovelletaan rikoslain (39/1889) 40 luvun rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä heidän hoitaessaan tehtäväänsä.

Helmikuussa 20201 alkavat neuvottelut hyvinvointialueesta ovat osa prosessia, joka on nähty hallituksen esityksessä toivottavana. Tulevan hyvinvointialueen alueella toimivat toimielimet voivat käydä neuvoteluja ennen tämän elimen perustamista.

9§ Väliaikainen HUS-valmisteluryhmä

10 § Väliaikaisen valmistelutoimielimen tehtävät ja toimivalta

Johtaa hyvinvointialueen toiminnan ja hallinnon käynnistämisen valmistelua ja käyttää sitä koskevaa päätösvaltaa sekä vastaa tehtäviinsä liittyvästä puhevallan käyttämisestä aluevaltuuston toimikauden alkuun asti. 

Voi asettaa keskuudestaan jaostoja hoitamaan erikseen määrättyjä tehtäviä ja siirtää näitä tehtäviä koskevaa päätösvaltaa jaostolle. Valmistelutoimielimen tehtävänä on yhteistyössä niiden viranomaisten kanssa, joista tehtäviä ja niitä hoitavaa henkilöstöä siirtyy hyvinvointialueelle:

1) selvittää hyvinvointialueille siirtyvä henkilöstö ja valmistella aluevaltuustolle ehdotukset henkilöstön siirtosuunnitelmaksi ja -sopimuksiksi;

2) osallistua hyvinvointialueelle siirtyvän irtaimen ja kiinteän omaisuuden selvittämiseen;

3) osallistua hyvinvointialueelle siirtyvien sopimusten ja näitä koskevien oikeuksien ja velvollisuuksien selvittämiseen;

4)  osallistua hyvinvointialueelle siirtyvien hallinto- ja palvelutehtävien hoitamista tukevien tieto- ja viestintäteknisten järjestelmien ja ratkaisujen selvittämiseen;

5) valmistella hyvinvointialueen toiminnan ja hallinnon järjestämistä sekä tilintarkastajan valintaa;

6) päättää hyvinvointialueen vuosien 2021 ja 2022 talousarviosta;

7) osallistua ensimmäisten aluevaalien järjestämiseen;

8)  valmistella muut hyvinvointialueen toiminnan ja hallinnon käynnistämiseen välittömästi liittyvät asiat.

Valmistelutoimielimen toimivalta on rajoitettu siten, että se voi:

1) ottaa henkilöitä vain määräaikaiseen virka- tai työsopimussuhteeseen hyvinvointialueeseen siten, että määräaika päättyy viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2023;

2) tehdä hyvinvointialuetta sitovia sopimuksia vain määräaikaisesti voimassa oleviksi siten, että määräaika päättyy viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2023.

11§ Väliaikaisen HUS-valmisteluelimen tehtävät

EVVK

12§ Velvollisuus osallistua valmisteluun

Kaikkien ao, tahojen tulee osallistua valmisteluun.

13§ Tietojensaanti

14§ Viesintä

15§ Hyvinvointialueen ja HUS-yhtymän toiminnan valmistelun rahoitus

Valtionavustusta vuosina 2021 ja 2022.

16§ Ensimmäiset aluevaalit

23.1.2022. Toimikausi alkaa 1.3. 2020 ja kestää 31.5. 2025 saakka.

16§ Hyvinvointialueen järjestäytyminen.

Pykälässä säädetään hyvinvointialueen toiminnan ja hallinnon järjestäytymisestä ensimmäisten maakuntavaalien toimittamisen jälkeen.

3 luku – Henkilöstö

§§ 18 -19 Henkilöstön asema.

Käsitellään liikkeenluovutus-tapahtumana.

4 luku – Omaisuusjärjestelyt

20§ Sairaanhoitopiirien ja erityishuoltopiirien siirtäminen sote-maakuntiin.

Säädetään sairaanhoitopiirien ja erityishuoltopiirien siirtymisestä varoineen, velkoineen ja sitoumuksineen hyvinvointialueille 1.1.2023, jäsenkuntien mukaisesti.

21 § Selvitys sairaanhoitopiirien ja erityishuoltopiirien omaisuudesta, sopimuksista ja vastuista.

Siirtoa edeltää selvitys, tulee olla valmis 28.2.2022.

22 § Kunnan järjestämän sosiaali- ja terveyenhuollon sekä pelastustoimen toimitilat.

Toimitilat siirtyvät hyvinvointialueen hallintaan 1.1.2023.

Hyvinvointialue – kunta tekevät vuokrasopimuksen, joka on voimassa ainakin 31.12.2025. Vuokran on katettava kohtuulliset pääoma- ja käyttökustannukset.  Voidaan jatkaa vuodelle tämän lain perusteella.

23 § Kunnan järjestämän sosiaali ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen käytössä olevan irtaimen omaisuuden siirtyminen sote-maakunnalle.

Hyvinvointialueille siirtyisi 1.1.2023 lukien sen järjestämisvastuulle kuuluvaan toimintaan liittyvä irtaimisto, irtaimen omaisuuden omistusta, hallintaa ja käyttöä koskevat oikeudet sekä immateriaaliset oikeudet ja luvat.

24§ Kunnan järjestämän sosiaali ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen henkilöstöön kohdistuva lomapalkkavelka.

Tämäkin siirtyy hyvinvointialueille

25 § Kuntaa sitovien sopimusten ja vastuiden siirtäminen sote-maakunnalle.

Siirtyvät myös hyvinvointialueelle 1.1.2023 lukien.

§§ 26 – 28 Selvitys kunnasta siirtyvästä omaisuudesta, sopimuksista, vastuista ja kunnalta vuokrattavista toimitiloista.

Kunnan on tehtävä selvitys 28.2.2022 hyvinvointialueelle näistä.

29 § Eräiden kunnilta tai kuntayhtymiltä siirtyvien sopimusten mitättömyydestä ja irtisanomisesta

Pykälässä säädetään sellaisten palvelujen ulkoistamissopimuksien ja niihin liittyvientoimitilojen vuokra- ja käyttöoikeussopimuksien mitättömyydestä, joissa järjestämisvastuun alaisesta päätöksenteosta tai ostopalvelujen sisällöstä tai laajuudesta on sovittu toisin kuin sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetussa 8 säädetään. Mitättömyysseuraukseen olisi liitetty oikeus saada lain perusteella korvaus hyödyttömäksi jäävistä investoinneista.

30§ Velvollisuus maksaa sopimussakkoa ja vahingonkorvausta

30 § Kuntaa koskevien säännösten soveltaminen kuntayhtymään.

Pykälässä säädettäisiin kuntaa koskevien säännösten soveltamisesta muihin kuin 19 §:ssä tarkoitettuihin kuntayhtymiin. Sairaanhoitopiirien kuntayhtymät ja erityishuoltopiirit siirrettäisiin sote-maakuntaan 19 §:n mukaisesti. Muiden eli niin sanottujen vapaaehtoisten sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymien osalta sovellettaisiin kuntaa koskevia säännöksiä.

31§ Toimitilojen käyttöoikeus muutoksenhaun aikana

32 § Kuntaa koskevien säännösten soveltaminen kuntayhtymän

33§ Kuntayhtymän taseeseen kertyneet ali-ja ylijäämät.

Kuntayhtymien jäsenkuntien sekä HUS-sairaanhoitopiirin on katettava kuntayhtymän taseeseen kertynyt alijäämä kuntalain säännösten mukaisesti ennen kuntayhtymän siirtämistä hyvinvointialueelle ja HUS-yhtymään.

§§ 34 – 44 Säädellään valtiontakauksesta ja annetaan tarkempia määräyksiä omaisuusjärjestelyitä

5 luku – Käsittelee HUS-asioita

6 luku – Uudistuksen veroseuraamukset

7 luku – Erinäiset säädökset

55 § Kunnan tuloveroprosentti vuonna 2023.

Kunnanvaltuuston on määrättävä vuoden 2023 tuloveroprosentiksi vuoden 2022 tuloveroprosentti vähennettynä 13,25 %-yksiköllä.

59 Vaalijala yms. kuntayhtymän jatkaminen

59§ Etelä-Savon hyvinvointialueen ympärivuorokautinen yhteispäivystys

Lapin ja Etelä-Savon hyvinvointialueiden ympärivuorokautinen yhteispäivystyksen estämättä, mitä terveydenhuoltolain 50 §:n 3 ja 4 momenteissa säädetään, Lapin ja Etelä-Savon hyvinvointialueet voivat ylläpitää useampaa kuin yhtä ympärivuorokautisesti päivystävää yhteispäivystysyksikköä sairaaloidensa yhteydessä vuoden 2032 loppuun saakka

HE (pykäläkohtaiset perustelut s. 924-925) Pykälässä säädettäisiin Lapin ja Etelä-Savon hyvinvointialueille mahdollisuus terveydenhuoltolain 50 §:n 3 ja 4 momenteista poiketen ylläpitää useampaa kuin yhtä ympärivuorokautisesti päivys-tävää yhteispäivystysyksikköä sairaaloidensa yhteydessä vuoden 2032 loppuun saakka.

Lapin hyvinvointialue koostuu sekä Lapin että Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirien alueista, joilla kummallakin on ollut oma keskussairaalansa. Vastaavasti Etelä-Savon hyvinvointialue koostuu sekä Etelä-Savon että Itä-Savon sairaanhoitopiirien alueista, joilla myös kummallakin on ollut oma keskussairaalansa. Säännöksen tarkoituksena on, että alueen nykyisten sairaaloiden yhteydessä voitaisiin järjestää päivystystoimintaa esitetyn siirtymäajan aikana.

Terveydenhuoltolain 50 §:n 3 momentissa säädetään, miten tiettyjen sairaanhoitopiirien, mm. Lapin sairaanhoitopiirin, on järjestettävä laajan ympärivuorokautisen päivystyksen yksikkö keskussairaalansa yhteydessä. Laajan ympärivuokautisen päivystyksen yksiköllä tarkoitetaan perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteispäivystystä, joka pystyy tarjoamaan laajasti palveluita usealla lääketieteen erikoisalalla ympärivuorokautisesti välittömästi ja jolla on voi-mavarat terveydenhuollossa tarvittavan valmiuden ylläpitämiseen ja erityistilanteiden hoitamiseen .Lisäksi samassa momentissa säädetään, että ne sairaanhoitopiirit, joissa on yliopistollinen sairaala, voivat väestön palvelutarpeen niin edellyttäessä perustaa useamman kuin yhden ympärivuorokautisesti päivystävän yhteispäivystysyksikön sairaaloidensa yhteyteen. Muilla kuin yliopistollista sairaalaa ylläpitävillä sairaanhoitopiireillä ei ole tätä mahdollisuutta.

Terveydenhuoltolain 50 §:n 4 momentissa säädetään, että muiden kuin 3 momentissa tarkoitettujen sairaanhoitopiirien tulee ylläpitää ympärivuorokautista perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteispäivystystä, jossa on valmius väestön tavanomaisten kiireellisten terveysongelmien hoitoon, keskussairaalan yhteydessä. Yhteispäivystyksessä tulee olla riittävä osaaminen tarvittavilta erikoisaloilta väestön tavanomaisten kiireellisten terveysongelmien hoitoon. Tämän mukaisia yhteispäivystyksiä ovat olleet Etelä-Savon, Itä-Savon ja Länsi-Pohjan sairaan-hoitopiirien keskussairaaloidensa yhteydessä ylläpitämät yhteispäivystykset. Lapin ja Etelä-Savon hyvinvointialueilla tulisi kummallakin sijaitsemaan kaksi nykyistä keskussairaalaa.

Jotta kumpikin hyvinvointialue voisi päättää terveydenhuoltolain säädöksistä poiketen ylläpitää kummassakin sairaalassaan ympärivuorokautisesti päivystävää yhteispäivystystä, tulee tästä säätää erikseen. Kahdesta päivystyksestä aiheutuviin kustannuksiin ei maksettaisi kuitenkaan erilliskorvausta, vaan kustannuksettulisi kattaa hyvinvointialueen rahoituslain mukaisella yleiskatteellisella rahoituksella.

Valtioneuvoston asetuksessa erikoissairaanhoidon työnjaosta ja eräiden tehtävien keskittämisestä (582/2017) 7 § :ssä säädetään siitä, miten tietyt leikkaukset tulee koota ympärivuoro-kautista perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteispäivystystä ylläpitäviin sairaaloihin, ellei niitä muutoin ole keskitetty säädöksillä tai terveydenhuoltolain 43 §:ssä tarkoitetussa erikoissairaanhoidon järjestämissopimuksessa. Tällaisia leikkauksia ovat mm. lonkan, polven ja olkapään tekonivelleikkaukset, selkäkirurgia sekä syövän kirurginen leikkaushoito.. Ilman sairaalassa olevaa ympärivuorokautista yhteispäivystystä ei yllä mainittujen leikkausten toteuttaminen olisi mahdollista Lapin, Länsi-pohjan, Mikkelin tai Savonlinnan nykyisissä keskussairaaloissa. Lisäksi leikkaustoiminnan on kussakin sairaalassa täytettävä muualla säädöksissä asetetut vaatimukset, joita ovat mm. mainitun työnjakoasetuksen 7 §:n mukaiset lukumäärävaatimukset.

Lapin ja Etelä-Savon hyvinvointialueilla tulee olemaan muuhun maahan verrattuna merkittävästi haasteellisempaa sovittaa yhteen sairaaloidensa työnjako ja yhteistyö väestön palvelutarpeen mukaisen saatavuuden ja saavutettavuuden varmistamiseksi sekä palveluverkon ja toiminnan muokkaamiseksi. Tämän vuoksi pitkä siirtymäaika vuoden 2032 loppuun saakka on tarkoituksenmukainen.

61 § Hyvinvointialueen lainanottovaltuus siirtymäkauden aikana sekä ensimmäinen investointisuunnitelma

62§ Hyvinvointialueen talouteen liittyvien arviointimenettelyjen edellytysten soveltaminen

63 § Valtakunnallisen toimitila- ja kiinteistöhallinnon osaamiskeskuksen perustaminen.

65§ Palvelujen hankkiminen siirtymäkauden aikana

69§ Voimaantulo

1.7.2021. Lain 3§ voimaan 1.1.2023.

Laki hyvinvointialueen rahoituksesta

1 luku – Yleiset säännökset

1 § Soveltamisala

Valtion rahoituksen myöntämiseen hyvinvointialueiden järjestämisvastuulle kuuluvien tehtävien kustannusten kattamiseen.

2§ Määritelmät

Laskennallinen kustannus: valtion rahoituksen euromäärä

Perushinta: asukaskohtainen laskennallinen peruste / määräytymisperuste

Asetuksella säädettäisiin vuosittain sote-maakunnan asukaskohtaisesta ja sosiaali-ja terveydenhuollon palvelujen käyttöä kuvaavien laskennallisten palvelutarpeiden perushinnoista sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen, asukastiheyden, vieraskielisyyden, kaksikielisyyden, saaristoisuuden, saamenkielisyyden sekä pelastustoimen tehtävien perushinnoista.

2 luku – Valtion rahoituksen periaatteet

3 § Valtion rahoitus sote-maakunnille.

Hyvinvointialueille myönnetään valtion rahoitusta hyvinvointialueen asukasmäärän, sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tarvetta kuvaavien tekijöiden, asukastiheyden, vieraskielisyyden, kaksikielisyyden, saaristoisuuden, saamenkielisyyden, hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen toimien ja pelastustoimen riskitekijöiden perusteella siten kuin jäljempänä tarkemmin säädetään. Näiden määräytymistekijöiden osuudet lain voimaantulovuotta edeltävänä vuotena ovat seuraavat:

Osuus hyvinvointialueiden rahoituksesta prosenttia
Sosiaali- ja terveydenhuolto yhteensä 97,694, josta
Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutarve 79,572
Asukasmäärä 13,115
Asukastiheys 1,465
Vieraskielisyys 1,954
Kaksikielisyys 0,488
Saamenkielisyys 0,013
Saaristoisuus 0,110
Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen 0,977
Pelastustoimi yhteensä 2,306, josta
Asukasmäärä 1,499
Asukastiheys 0,115
Riskitekijät 0,692

Edellä 1 momentissa mainittujen määräytymistekijöiden osuudet muuttuvat vuosittain määräytymistekijöiden ja hyvinvointialueiden tehtävämuutosten perusteella kohdistuvan rahoituksen muutosten mukaisesti.

Kullekin hyvinvointialueelle myönnetään valtion rahoituksena euromäärä, joka saadaan laskettaessa yhteen 13 §:ssä tarkoitetut sosiaali- ja terveydenhuollon laskennalliset kustannukset ja 21 §:ssä tarkoitetut pelastustoimen laskennalliset kustannukset.

Valtio voi myöntää hyvinvointialueelle valtiontakauksia siten kuin siitä hyvinvointialueesta annetun lain 3 luvussa, sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja pelastustoimea koskevan uudistuksen toimeenpanosta ja sitä koskevan lainsäädännön voimaanpanosta annetun lain ( / ) 34 §:ssä tai muutoin erikseen säädetään.

4§ Hyvinvointialueen päätösvalta rahoituksen käytössä

Hyvinvointialue päättää saamansa valtion rahoituksen kohdentamisesta tehtäviensä hoitamiseen.

Mahdollistetaan toki asiakas- ja käyttömaksut. Lisärahoituksen ehdot 11 §:ssä.

5§ Valtion rahoituksen perusteena olevat kustannukset

Valtion rahoituksen perusteena käytetään hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen käyttökustannuksia sekä suunnitelman mukaisia poistoja ja arvonalentumisia. Huomioitavista käyttökustannuksista vähennetään vuosikohtaisesti hyvinvointialueiden perimät asiakas- ja käyttömaksut sekä hyvinvointialueiden saamat myyntitulot ja avustukset.

6§ Valtion rahoituksen taso

Valtion rahoituksen taso kullekin varainhoitovuodelle perustuu hyvinvointialueiden edellisen vuoden laskennallisiin kustannuksiin.

7§ Palvelutarpeen muutoksen huomioon ottaminen

Valtion rahoituksen tasoa varainhoitovuodelle määritettäessä palvelutarpeen muutos otetaan huomioon siihen määrään asti, että käyttökustannusten vuosittainen kasvu vastaa 80 prosenttia sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutarpeen arvioidusta vuosittaisesta kasvusta, joka on seuraava:

1) 1,04 prosenttia vuonna 2023;
2) 1,03 prosenttia vuonna 2024;
3) 1,07 prosenttia vuonna 2025;
4) 1,05 prosenttia vuonna 2026.

8§ Kustannustason muutoksen huomioon ottaminen

Valtion rahoituksen tasoa varainhoitovuodelle määritettäessä kustannustason muutos otetaan huomioon hyvinvointialueiden hintaindeksin mukaisesti.

9§ Tehtävämuutosten huomioon ottaminen

Valtion rahoituksen tasoa varainhoitovuodelle määritettäessä otetaan täysimääräisesti huomioon hyvinvointialueiden järjestämisvastuulle kuuluvien tehtävien laajuuden tai laadun muutos.

10 § Toteutuneiden kustannusten huomioon ottaminen

Valtion rahoituksen tasoa varainhoitovuodelle määritettäessä otetaan huomioon vuosittain jälkikäteen hyvinvointialueiden Valtiokonttorille toimittamien tilinpäätöstietojen mukaiset 5 §:ssä tarkoitetut kustannukset (toteutuneet kustannukset) varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltäneeltä vuodelta siten, että kyseisen vuoden laskennallisten kustannusten ja toteutuneiden kustannusten erotus lisätään rahoitukseen tai vähennetään rahoituksesta.

11 § Hyvinvointialueen lisärahoitus

Jos rahoituksen taso muutoin vaarantaisi perustuslain 19 §:n 3 momentissa tarkoitettujen riittävien sosiaali- ja terveyspalvelujen tai perustuslain 7, 15 ja 20 §:ssä tarkoitettuihin perusoikeuksiin liittyvien pelastustoimen palvelujen järjestämisen, hyvinvointialueella on oikeus saada 2—4 luvuissa säädetyn lisäksi valtiolta rahoitusta se määrä, joka on tarpeen mainittujen sosiaali- ja terveyspalvelujen ja pelastustoimen palvelujen turvaamiseksi (lisärahoitus) ottaen huomioon hyvinvointialueen edellytykset järjestää muut lakisääteiset tehtävät.

Pykäläkohtaisissa perusteluissa (HE xx/20xx, s. 944-947) todetaan; vaikka hyvinvointialueella on oikeus saada lisärahoitusta tilanteissa, joissa rahoituksen taso muutoin ei riittäisi palvelujen turvaamiseen, lisärahoitus ei kuitenkaan ole kestävä ratkaisu sellaisen hyvinvointialueen palvelujärjestelmän rahoitukseen, jonka ongelmien taustalla on rakenteellisia, erillisiä korjaustoimenpiteitä edellyttäviä ongelmia.

Tämä liittyy Savonlinnaan siten, että nykyisellä kustannusrakenteella meidän on hankala esittää lisärahoitusta suoraan. Vuodet 2021 ja 2022 ovat erittäin merkittäviä tämän asian suhteen. Kustannustasoa tulee saada alennettua ja sen jälkeen voimme ehkä esittää lisärahoituspyynnön, joka kohdistuisi sairaalatoimintojen säilyttämiseen.

Lisärahoitus myönnetään valtion talousarvioon otettavasta määrärahasta. Lisärahoitusta koskevaan päätökseen voidaan 1 momentissa säädetyn varmistamiseksi ottaa palvelujen vaikuttavuutta, laatua, määrää tai järjestämisen tehokkuutta koskevia ehtoja.

Lisärahoituksen myöntämisestä ja maksamisesta säädetään 26 §:ssä. 12 §

Valtionavustus

Hyvinvointialueelle voidaan myöntää valtionavustusta valtionavustuslain (688/2001) mukai- sesti.

3 luku – Sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävien rahoitus

13 § Sosiaali- ja terveydenhuollon laskennallisten kustannusten perusteet

Hyvinvointialueen sosiaali- ja terveydenhuollon laskennalliset kustannukset muodostuvat laskemalla yhteen tulot, jotka saadaan kertomalla terveydenhuollon, vanhustenhuollon ja sosiaali- huollon perushinnat 14 §:ssä tarkoitetuilla hyvinvointialuekohtaisilla palvelutarvekertoimilla ja hyvinvointialueen asukasmäärällä.

Edellä 1 momentissa saatuun summaan lisätään hyvinvointialueen asukasmäärän, vieraskielisyyden, asukastiheyden, kaksikielisyyden, saamenkielisyyden ja saaristoisuuden sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen perusteella määritellyt laskennalliset kustannukset.

Terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon palvelujen käyttöä kuvaaviin tarpeisiin perustuvien laskennallisten kustannusten määrittelyssä käytetään seuraavia tehtäväkohtaisia painotuksia:

Terveydenhuolto 59,16 prosenttia
Vanhustenhuolto 19,78 prosenttia
Sosiaalihuolto 21,06 prosenttia

14 § Terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon palvelutarvekerroin

Hyvinvointialueen terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon palvelutarvekertoimet lasketaan terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon palvelujen tarvetta ja kustannuksia kuvaavien sairauksiin ja sosioekonomisiin tekijöihin perustuvien tarvetekijöiden ja niiden painokertoimien sekä 13 §:n 3 momentissa tarkoitettujen tehtäväkohtaisten painotusten perusteella. Tarvetekijät ja niiden painokertoimet ovat lain liitteenä.

Terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon palvelutarvekertoimien perusteella määräytyvät laskennalliset kustannukset lasketaan kertomalla terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon palvelujen käyttöä kuvaavan tarpeen perushinta hyvinvointialueen asukasmäärällä ja kyseisellä palvelutarvekertoimella.

Siis: Laskennallinen kustannus = perushinta x asukasmäärä x palvelutarvekerroin

15 § Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kerroin

Hyvinvointialueen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kerroin lasketaan hyvinvointialueen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen toimintaa ja toiminnan tulosta kuvaavien indikaattoreiden perusteella. Molempien osuuksien painoarvo kertoimen laskemisessa on 50 prosenttia.

Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen perusteella määräytyvät hyvinvointialueen laskennalliset kustannukset lasketaan kertomalla asukasta kohden määritelty hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen perushinta hyvinvointialueen asukasmäärällä sekä hyvinvointialueen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kertoimella.

16 § Sosiaali- ja terveydenhuollon asukastiheyskerroin

Hyvinvointialueen sosiaali- ja terveydenhuollon asukastiheyskerroin lasketaan jakamalla koko maan keskimääräinen asukastiheys hyvinvointialueen asukastiheydellä. Kerrointa lasket- taessa käytetään Tilastokeskuksen väestörakennetilaston tietoja asukasmääristä varainhoito- vuotta edeltävästä vuodenvaihteesta sekä Tilastokeskuksen tietoja maapinta-alasta.

Asukastiheyden perusteella määräytyvät hyvinvointialueen laskennalliset kustannukset laske- taan kertomalla asukasta kohden määritelty sosiaali- ja terveydenhuollon asukastiheyden perus- hinta hyvinvointialueen asukasmäärällä ja sosiaali- ja terveydenhuollon asukastiheyskertoi- mella.

19 § Saaristoisuus

Saaristoisuuden perusteella määräytyvät hyvinvointialueen laskennalliset kustannukset lasketaan kertomalla hyvinvointialueen saaristossa asuvien asukkaiden määrä saaristoisuuden perushinnalla. Saaristossa asuvilla asukkailla tarkoitetaan hyvinvointialueen niitä asukkaita, jotka asuvat saariston kehityksen edistämisestä annetun lain (494/1981) 9 §:ssä tarkoitetun saaristokunnan saaristossa. 20 §

4 luku Pelastustoimen tehtävien rahoitus

21 § Pelastustoimen laskennallisten kustannusten perusteet

Hyvinvointialueen pelastustoimen laskennalliset kustannukset muodostuvat kertomalla asukaskohtainen pelastustoimen perushinta hyvinvointialueen asukasmäärällä ja lisäämällä tuloon pelastustoimen asukastiheyden ja riskitekijöiden perusteella määritellyt laskennalliset kustannukset.

Asukasmäärään, asukastiheyteen ja riskitekijöihin perustuvien laskennallisten kustannusten määrittelyssä käytetään seuraavia painotuksia:

Asukasmäärä 65 prosenttia
Asukastiheys 5 prosenttia
Riskitekijät 30 prosenttia

22 § Pelastustoimen asukastiheyskerroin

Hyvinvointialueen pelastustoimen asukastiheyskerroin lasketaan jakamalla koko maan keskimääräinen asukastiheys hyvinvointialueen asukastiheydellä.

23 § Pelastustoimen riskikerroin

Hyvinvointialueen pelastustoimen riskikerroin perustuu pelastustoimen järjestämisestä anne- tun lain ( / ) 3 §:ssä tarkoitettuihin pelastustoimen palvelutasoa määrittäviin kansallisiin, alueellisiin ja paikallisiin tarpeisiin ja onnettomuus- tai muihin uhkiin. Pelastustoimen riskikertoimen määrittämiseksi hyvinvointialue jaetaan yhden neliökilometrin suuruisiksi ruuduiksi, joille kullekin Tilastokeskus laskee riskitason. Riskitason perusteella riskiruudut jaetaan neljään riskiluokkaan I, II, III ja IV. Pelastustoimen riskikerroin lasketaan jakamalla hyvinvointialueen riskiruututiheys koko maan riskiruututiheydellä. Riskikertoimen laskennassa otetaan huomioon ne riskiruudut, joiden Tilastokeskuksen laskema tai joilla tapahtuneiden onnettomuuksien perusteella määräytyvä riskiluokka on I ja II tai joiden painokerroin ruudulla sijaitsevan riskikohteen tai sillä harjoitetun toiminnan perusteella on 1.

Riskikertoimen perusteella määräytyvät hyvinvointialueen laskennalliset kustannukset lasketaan kertomalla asukasta kohden määritelty pelastustoimen riskikertoimen perushinta hyvinvointialueen asukasmäärällä ja pelastustoimen riskikertoimella.

5 luku Valtion rahoituksen hallinnointi, myöntäminen ja maksaminen

24 § Valtion rahoituksen hallinnointi

VVM

25 § Valtion rahoituksen myöntäminen ja maksaminen

Valtiovarainministeriö myöntää hyvinvointialueelle valtion rahoituksen hakemuksetta varainhoitovuotta edeltävän vuoden loppuun mennessä.

Mkasatus hyvinvointialueelle kuukausittain viimeistään kuukauden ensimmäisenä päivänä.

26 § Lisärahoituksen myöntäminen ja maksaminen

Edellä 11 §:ssä tarkoitettua lisärahoitusta voidaan myöntää hyvinvointialueen hakemukseen perustuen tai valtiovarainministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön tai sisäministeriön aloit-teesta. Lisärahoituksesta päättää valtioneuvosto.

Valtiovarainministeriö asettaa 1 momentissa tarkoitetun lisärahoitusta koskevan päätöksen valmistelua varten valmisteluryhmän, johon VVm, STM ja SM sekä asianomainen hyvinvointialue nimeävät edustajansa. Valmisteluryhmän tehtävänä on arvioida lisärahoituksen edellytyksiä, tarvittavan lisärahoituksen määrää sekä hyvinvointialueelle asetettavia ehtoja. Arviointi perustuu hyvinvointialueen taloutta ja toimin- taa koskevan tiedon perusteella tehtyyn kokonaisarvioon.

27 § Saamatta jääneen etuuden suorittaminen

28 § Perusteettoman edun palauttaminen

29 § Suoritusvelvollisuuden raukeaminen

6 luku Muutoksenhaku

30 § Oikaisumenettely

Jos hyvinvointialue on tyytymätön valtiovarainministeriön päätökseen valtion rahoituksen tai hyvinvointialueen lisärahoituksen myöntämisestä, hyvinvointialueella on oikeus kolmen kuukauden kuluessa päätöksestä tiedon saatuaan tehdä päätöksen tehneelle kirjallinen vaatimus päätöksen oikaisemisesta. Päätökseen on liitettävä oikaisuvaatimusosoitus.

31 § Muutoksenhaku

Oikaisuvaatimuksen johdosta annettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla. Muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019).

7 luku – Erinäiset säännökset

32 § Valtion rahoituksen määräytyminen siirrettäessä kunta toiseen hyvinvointialueeseen

8 luku Voimaantulo

33 § Voimaantulo

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Lain 15 §:ää sovelletaan kuitenkin vasta 1 päivästä tammikuuta 2026. Vuosina 2023—2025 lain 3 §:n 1 momentin mukaan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen perusteella määräytyvä osuus hyvinvointialueiden rahoituksesta määräytyy asukasmäärän mukaisesti.

Lain 7 §:ssä tarkoitettu vuosittainen palvelutarpeen kasvun arvio, 13 §:n 3 momentissa tarkoitetut terveydenhuollon, vanhustenhuollon ja sosiaalihuollon tehtäväkohtaiset painotukset sekä 14 §:ssä tarkoitetut terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon tarvetekijät ja niiden painokertoi-met tarkistetaan ensimmäisen kerran vuoden 2023 rahoituksesta lukien.

34 § Hyvinvointialueiden koko maan valtion rahoituksen tason määräytyminen vuosina 2023 ja 2024

Hyvinvointialueiden valtion rahoituksen koko maan taso vuonna 2023 perustuu kunnilta hyvinvointialueille siirtyvien 5 §:ssä tarkoitettujen sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen tehtävien kustannusten vuoden 2022 kuntien Valtiokonttorille toimittamien talousarviotietojen perusteella laskettuun yhteismäärään, johon tehdään 7—9 §:ssä tarkoitetut tarkistukset.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu koko maan valtion rahoituksen taso tarkistetaan kunnilta siirtyvien sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen lakisääteisten tehtävien kustannusten osalta vuoden 2022 kuntien Valtiokonttorille toimittamien palvelukohtaisten tilinpäätöstietojen perusteella. Vuoden 2022 talousarviotietoihin ja tilinpäätöstietoihin perustuvien kustannusten erotus otetaan huomioon korjaamalla 6 §:ssä tarkoitettuja vuoden 2023 laskennallisia kustannuksia.

Vuoden 2024 rahoituksen perusteena on 2 momentissa tarkoitettu vuoden 2023 tarkistettu koko maan rahoituksen taso.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä 1 momentissa tarkoitetun hyvinvointialueiden rahoituksen laskennallista kohdentamista koskevasta menettelystä, laskel- mia koskevien tietojen keräämisestä ja laskelmien tarkistamisesta.

35 § Siirtymätasaus

Siis laskennalliset kustannukset ./. toteutuneet kustannukset

Hyvinvointialueen rahoituksessa otetaan huomioon siirtymätasauksena laskennallisten kustannusten mukaisen rahoituksen ja hyvinvointialueen alueen kuntien toteutuneiden kustannusten erotus siten kuin 2—5 momentissa säädetään.

Jos hyvinvointialueen laskennalliset kustannukset ovat toteutuneita kustannuksia suuremmat, siirtymätasauksena hyvinvointialueen rahoituksesta vähennetään laskennallisten ja toteutuneiden kustannusten erotus kokonaan vuonna 2023 ja erotuksesta asukasta kohden seuraavasti:

1) enintään 10 euroa vuonna 2024;
2) enintään 30 euroa vuonna 2025;
3) enintään 60 euroa vuonna 2026;
4) enintään 90 euroa vuonna 2027;
5) enintään 150 euroa vuonna 2028;
6) enintään 200 euroa vuonna 2029.

Asukasta kohden 200 euroa ylittävä erotus tasataan toistaiseksi pysyvällä siirtymätasauksella. Jos hyvinvointialueen laskennalliset kustannukset ovat toteutuneita kustannuksia pienemmät, siirtymätasauksena hyvinvointialueen rahoitukseen lisätään laskennallisten ja toteutuneiden kustannusten erotus kokonaan vuonna 2023 ja erotukseen asukasta kohden seuraavasti:

1) enintään 10 euroa vuonna 2024; 2) enintään 30 euroa vuonna 2025; 3) enintään 60 euroa vuonna 2026; 4) enintään 75 euroa vuonna 2027; 5) enintään 90 euroa vuonna 2028; 6) enintään 100 euroa vuonna 2029.

Asukasta kohden 100 euroa ylittävä erotus tasataan toistaiseksi pysyvällä siirtymätasauksella. Edellä 1 momentissa tarkoitettu laskennallisten ja toteutuneiden kustannusten erotus lasketaan vuoden 2022 tasolla. Hyvinvointialueen alueen kuntien toteutuneet kustannukset otetaan huomioon kuntakohtaisesti vuosien 2021 ja 2022 keskiarvoina, jotka korotetaan vuoden 2022 koko maan tasolle. Keskiarvon laskennassa käytetään vuodelta 2021 kuntien Valtiokonttorille toimittamia tilinpäätöstietoja ja vuodelta 2022 kuntien talousarviotietoja. Toteutuneet kustannukset tarkistetaan vuonna 2023 vuoden 2024 rahoituksesta lukien kuntien Valtiokonttorille toimitta- mien vuoden 2022 palvelukohtaisten tilinpäätöstietojen perusteella.

Hyvinvointialueen siirtymätasaus tarkistetaan vuoden 2026 rahoituksesta alkaen siten, että siirtymätasaukseen lisätään hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kertoimen kanssa lasketun laskennallisen rahoituksen ja ilman kerrointa lasketun laskennallisen rahoituksen erotus.

Jos hyvinvointialueiden rahoitukseen siirtymätasauksena yhteensä tehtävät vähennykset ovat suuremmat kuin siirtymätasauksena yhteensä tehtävät lisäykset, lisätään hyvinvointialueiden rahoitukseen tätä erotusta vastaava määrä. Rahoituksen lisäys on kaikilla hyvinvointialueilla asukasta kohti yhtä suuri.

36 § Valtion rahoituksen tarkistamista koskevat poikkeussäännökset

Sen lisäksi, mitä 7 §:n 1 momentissa säädetään, palvelutarpeen arvioitua vuosittaista kasvua korotetaan 0,2 prosenttiyksiköllä vuosina 2023—2029.

Edellä 7 §:n 1 momentissa säädetystä poiketen vuosina 2023 ja 2024 hyvinvointialueiden so- siaali- ja terveydenhuollon palvelutarpeen kasvu otetaan etukäteen huomioon hyvinvointialueen rahoituksen tasoa tarkistettaessa täysimääräisesti.

37 § Hyvinvointialueen vuoden 2023 rahoituksen maksamista koskeva poikkeussäännös

Poiketen siitä, mitä edellä 25 §:n 2 momentissa säädetään valtion rahoituksen maksamisesta, vuoden 2023 rahoituksesta tammikuun maksuerästä puolet maksetaan hyvinvointialueelle vuo- den 2022 joulukuun 1 päivänä.

Liite käsittelee tämän lain 14 §:ssä tarkoitetut terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon palvelutarvekertoimien tarvetekijät ja niiden painokertoimet.

Laki kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta

Laki muuttuu, koska sosiaali- ja terveystoimen sekä pelastustoimen valtionosuutta ja niiden määrää säädellään näillä uusilla laeilla.

Laki tuloverolain muuttamisesta

Laki vuoden 2023 tuloveriasteikosta

12 § Veronsaajaryhmien jako-osuudet

Valtion jako-osuus on 79,13 prosenttia ja kuntien jako-osuus 20,87 prosenttia yhteisöverosta.

Lisäksi teknisluontoisia muutoksia useisiin muihin verolakeihin

Muutos kunnalliseen viranhaltijalakiin

Lisätään hyvinvointialue uutena käsitteenä, ao. laki käsittelee myös niissä työsä olevia viranhaltijoita.

Laki kunnallisista työehtospimuksista annetun lain muuttamisesta

Sama peruste kuin ns. viranhaltijalain muuttamisesta

Laki kunnallisen virkaehtosopimuslain muuttamisesta

Sama peruste kuin ns. viranhaltijalain muuttamisesta

Lisäksi teknisluotoisia muutoksia useisiin kunta-alaa sääteleviin lakeihin, mm. kunnalliseen yt-lakiin

Laki oppilas- ja opiskeluhuoltolain muuttamista

Kuraattori- ja ppsykologipalvelut siirtyvät kunnilta hyvinvointialueille. Mielestäni huono muutos!

Laki terveydenhuoltolain muuttamisesta

Opiskelijahuollon psykologipalvelut siirtyvät hyvinvointialueen vastuulle à lakimuutos tarvitaan.

Laki sosiaalihuoltolain muuttamisesta

Opiskeluhuollon kuraattoripalvelut siirtyvät hyvinvointialueen vastuulle à lakimuutos tarvitaan.

Useita teknisluontoisia muutoksia hallinnon yleislakeihin, noteerataan siis hyvinvointialue kuntien rinnalle, mm. ns. julkisuuslaki, hallintolaki

Laki vaalilain muuttamisesta

Noteerataan aluevaalit à lakimuutos tarvitaan

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *