Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen (ESSOTE) kuntayhtymähallitus on esittänyt Savonlinnan kaupungille ja Itä-Savon sairaanhoitopiirin kuntayhtymälle 3.12.2020 kutsun osallistumisesta tulevan Etelä-Savon hyvinvointialueen valmisteluun 1.1.2021 alkaen.

Joulukuun 8. päivänä 2020 eduskuntaan lähetetty hallituksen esitys (HE 241/20220) vahvistaa tosiasiallisesti epävirallisten valmisteluelinten roolin (mm. HE 241/2020 s. 880), jollaisen synnyttämisestä tässä ESSOTE:n kutsussa on kyse. Näiden rinnalle tulee aikanaan sitten perustaa ns. voimaanpanolain 8 §:n mukainen hyvinvointialueen väliaikainen valmistelutoimielin.

Keskustan Savonlinnan kunnallisjärjestö edellyttää, että Savonlinnan kaupungin ja Itä-Savon sairaanhoitopiirin kuntayhtymä tulee mitä pikimmin päättää osallistumisestaan Etelä-Savon hyvinvointialueen valmisteluun ja sitä koskeviin neuvotteluihin.  

Nykyinen valmisteluun osallistumattomuus on ollut Savonlinnan kaupungin sekä savonlinnalaisten etujen vastaista, koska päätös on tehty pääministeri Sannan Mariin enemmistöhallituksessa niin, että kaikki hallituspuolueet ovat siihen sitoutuneet. Ei ole siis mitään syytä epäillä, etteivätkö hyvinvointialueet tulisi toteutumaan 8.12.2020 eduskuntaan jätetyn hallituksen esityksen (HE 241/2020) mukaisina.

Savonlinnan kaupungin tulee päättää omiksi neuvottelu- ja edunvalvontatavoitteikseen seuraava asiakokonaisuudet;

a) Savonlinnan sairaalan ympärivuorokautisen yhteispäivystyksen määräaikaisuus vuoteen 2032 saakka muutetaan toistaiseksi voimassaolevaksi sekä velvoitteeksi Etelä-Savon hyvinvointialueelle. Kirjaus pitää saada lainsäädännössä velvoittamaan Etelä-Savon hyvinvointialuetta ylläpitämään kahta ympärivuorokautista yhteispäivystys sairaalaa.

b) Neuvottelujen jatkaminen peruspalveluministeri Krista Kiurun kanssa keskittämisasetuksen lieventämiseksi niin, että järjestämissopimuksessa voidaan sopia keskittämisasetuksesta poikkeavista leikkaavista sairaaloista tai leikkausmääriä joustavoitetaan siten, että ympärivuorokautisen yhteispäivystyssairaalan toiminta Savonlinnassa voi jatkua. Tällöin Savonlinnassa voidaan jatkaa esimerkiksi tekonivelleikkauksia.

c) Saaristoisuuden parempi huomioiminen sote-rahoituksessa tai Savonlinnan saaminen saaristokunnaksi tai muulla tavalla lisärahoituksen saaminen maan hallituksen linjaaman kahden ympärivuorokautisen yhteispäivystyssairaalan ylläpitämiselle Etelä-Savossa.

Savonlinnan keskustan valtuustoryhmän enemmistö kannattaa ylimääräisen valtuustoryhmän koollekutsumista oheisen asiakirjan mukaisessa asiassa. Valtuustoryhmän pj. Reima Härkönen on saattanut tämän kaikkien kaupunginvaltuutettujen tietoon. Valtuuston kokous voidaan kuntalain (410/2015) 92.2.§ mukaan kutsua koolle vähintään neljäsosan valtuutetuista sitä halutessa. Kokous tullaan kutsumaan koolle, jos valtuuston enemmistö kannattaa tätä aietta.

Ohessa Savonlinnan kaupunginvaltuuston jäsenille lähetetty viesti

Neuvotteleminen olisi nyt viisasta

Savonlinnan kaupunginvaltuusto antoi Sote-Maakuntalausuntonsa 14.9. ja päätyi esittämään valtioneuvostolle, että Savonlinna vaihtaisi uudistuksessa Etelä-Savosta Pohjois-Savon maakuntaan.

Kaikki Sote-Maakuntalausunnot on nyt annettu ja tilanne on olennaisesti muuttunut. Pohjois-Savon kunnista ainoastaan Varkaus lausui toivovansa Itä-Savon kuulumista Pohjois-Savoon, kaikkien muiden kuntien vastustaessa. Yksikään kunta ei lausunut mitään sairaalamme aseman turvaamisesta. Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri ei myöskään ottanut kantaa asiaan. Kielteisiä kantoja selittänee mm. Itä-Savon myötä syvenevä sopeutustarve Pohjois-Savossa tulevaan valtionrahoitukseen nähden (-27M€). Näiden lausuntojen perusteella emme voi siis päätellä keskussairaalamme säilyvän tulevassa sote-maakuntauudistuksessa itsestään. 

Kumpaan tahansa maakuntaan jatkossa kuulummekin, varmin turva keskussairaalan aseman ja laajuuden säilyttämiseen on niiden kirjaaminen terveydenhuoltolakiin. Tämän tavoitteen saavuttaminen vaatii yhtenäistä edunvalvontaa eri puolueilta. Tuleva sote-maakuntamme ja keskussairaalamme asema on nyt siis valtioneuvoston käsissä. 

Siinä tapauksessa, että valtioneuvosto päättää pitää meidät Etelä-Savossa, olisi viisasta jatkaa pikaisesti neuvotteluja Mikkelin kaupungin ja Essoten kanssa sen sopimuksen pohjalta, minkä kaupunkiemme johtajat loppukesällä ovat neuvotelleet. Neuvotteluihin tulee myös Sosterin ottaa osaa. Sopimuksessa lähtökohtana oli, että Etelä-Savossa toimii jatkossakin kaksi ympärivuorokautisesti päivystävää keskussairaalaa ja että Savonlinna toimisi sote-maakuntahallinnon keskuksena.  Mikkelin kaupunki ja Essote on tämän sopimuksen osaltaan hyväksyneet. 

Koska kaikkea ei ole tässä tilanteessa järkevää jättää yhden kortin varaan, esitämme ylimääräisen valtuuston kokouksen koolle kutsumista päättämään neuvottelujen jatkamisesta Mikkelin kaupungin kanssa. Varautuminen molempiin maakuntaratkaisuihin on savonlinnalaisten kannalta viisainta juuri nyt. 

Ilmoitathan allekirjoittaneelle to 1.10.2020 klo 19 mennessä, mikäli kannatat neuvotteluita ja ylimääräistä valtuuston kokousta. Mikäli tähän ei sitoudu valtuuston enemmistö, ylimääräistä kokousta on turha pitää. 

Reima Härkönen (kesk.), kaupunginvaltuuston I varapj.

	Sopetustarve suhteessa saatavaan valtionrahoitukseen	Sopetusutarve / as.	Poistot / as.
Itä-Savo	-8,3M€		54 €
Etelä-Savo	+5,5M€		77 €
Pohjois-Savo	-18,5M€		131 €
Itä-Savo + Etelä-Savo	-2,9M€	-21 €
Itä-Savo + Pohjois-Savo	-26,9M€	-92 €

Savonlinnan kaupunginhallitus päätti eilen lopettaa kaikki neuvottelut Mikkelin kaupungin ja Etelä-Savon sairaanhoitopiirin kanssa. Päätös syntyi äänin 6-4. Keskustalaiset ja perussuomalaiset olisivat jatkaneet neuvotteluita kaupunginjohtajien tekemien suuntaviivojen puitteissa.

Päätös on hankala. Sotemaakuntavalinnassa emme pääse vaikuttamaan Pohjois-Savon saatikka Etelä-Savon kannanmuodostukseen emmekä mahdollisiin työnjakokysymyksiin. Ollaan eräällä tavalla lastuna vuolaan virran vietävänä.

Edelleen ihmettelen suuresti Itä-Savon sairaanhoitopiirin kuntayhtymähallituksen toimintaa. Se on heitellyt kapuloita kaiken aikaa näihin ”neuvottelurattaisiin”. Se on tehnyt ymmärtääkseni suuntapäätöksensä erikoissairaanhoitoon liittyvän työnjakoselvityksen perusteella. Selvityksen, jota edes toinen kumppani eli Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri, ei ole vienyt päätöksentekoon lainkaan. Usko on kova!

Edessä voi hyvin olla tilanne, jossa Savonlinnan kaupunginvaltuusto lausuu sotemaakuntasuunnakseen Pohjois-Savon, tuskin yksimielisesti, mutta kuitenkin. Pohjois-Savon kuntien kanta lienee se, että uusia jäseniä maakuntaan ei toivota. Perusteet tälle on esitetty monen toimijan toimesta. Etelä-Savon kuntien kanta lienee taas se, että maakunnan tulisi säilyä eheänä. Entäpä, jos valtiovalta osoittaakin Savonlinnan Etelä-Savon sotemaakuntaan? Siinä tilanteessa olisi tarvittu sitä lisäapua, jota nämä kariutuneet neuvottelut olisivat tarjonneet.

Artikkelin alussa oleva kaavio kertoo eri vaihtoehtojen aiheuttamasta sopeuttamistarpeesta suhteessa valtiovallan rahoitukseen. Pohjois-Savo näyttäytyy hieman haastavammalta. Lisäksi investointien kuluminen (poistot) rasittaa enemmän Pohjois-Savo -vaihtoehdossa.

Sanomalehden uutinen tästä aiheesta löytyy tästä linkistä.

Savonlinna ja Mikkelin kaupunginjohtajat ovat tehneet hienoa työtä.

He esittävät yhteistä neuvotteluesitystä kaupunkiensa kaupunginhallituksille. Sen sisältöön pääsette oheisesta Savonlinnan kaupungin tiedotteesta. Oma tarinani jatkuu linkin alta.

https://www.savonlinna.fi/ajankohtaista/28401/savonlinnan_ja_mikkelin_kaupunginjohtajat_esittavat_yhteista_neuvotteluesitysta_kaupunkien_hallituksien_paatettavaksi

Kuten huomasitte, nyt pöydällä on aito yhteistyömalli, jossa on yhteistä edunvalvontatavoitetta sekä suuntaviivat tehtäville työnjakoratkaisuille. Lisäsi tässä on tuotu esille esitysten tautalla vaikuttaneet, kaupunkien elinvoimaan liittyvät asiat. Malliesimerkki hyvästä valmistelusta.

Malli pohjautuu seuraaville taustoille;

KYS-yhteistyötä voidaan toteuttaa myös Mikkeli-Savonlinna -mallissa. KYS erva-alueen tehtävänsä mukaisesti tukee molempien sairaaloiden toimintaa osallistumalla työnjaon kehittämiseen sekä turvaamalla lääkäreiden saatavuuden. Mikkelin, Savonlinnan ja KYSin sairaaloiden välistä yhteistyötä on tarkoitus kehittää siten, että laadukkaat hoitoketjut sairaaloiden välillä toimivat niin, että potilaat saavat parhaan mahdollisen palvelun ja potilasturvallisuus on taattu.

Etelä-Savon maakunnan hajoaminen vaarantaisi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Xamkin Savonlinnan kampuksen tulevaisuuden ja voisi lisäksi aiheuttaa ongelmia myös Ammattiopisto SAMIedun toiminnalle EU-rahoitusmahdollisuuksien merkittävästi pienentyessä. Xamkissa ja SAMIedussa on yhteensä noin 3 000 opiskelijaa mukaan lukien Xamkin saamat lisäkoulutuspaikat. Koulutuksella ja osaamisella on avainvaikutus alueen elinvoimalle ja kehitykselle.

Mikkelillä ja Essotella on vahva tahto turvata Savonlinnan keskussairaalan ympärivuorokautinen päivystys nykytasolla Etelä-Savo -yhteydessä. Molempien kaupunkien alueiden asukkaille erikoissairaanhoitopalvelut ovat elintärkeitä ja niiden turvaamiseksi pitää tehdä hyvää yhteistyötä.

Etelä-Savon sote-alueen rahoituspohja on tämänhetkisten laskelmien perusteella huomattavasti Pohjois-Savoa vahvempi. Etelä-Savossa alijäämä on vain 3 miljoonaa euroa kun Pohjois-Savossa alijäämä on noin 27 miljoonaa euroa.

Kaupunginjohtajat vetoavat Essotea ja Sosteria istumaan samaan pöytään yhteistyössä KYS:in kanssa ja sopimaan asioista neuvottelemalla. Tällä tavalla vahvistetaan myös koko Itä-Suomen yhteistyötä ja tulevaisuutta. Kaupunginjohtajien mielestä sovinnon ja neuvotteluratkaisun saaminen on koko Itä-Suomen, kaupunkien ja alueen asukkaiden etu.

Nyt Sosterin tulee perua aiempi päätöksensä neuvottelujen katkaisusta. Ainoa tie kestävään ratkaisuun on KYS:n tukemat neuvottelut Sosterin ja Essoten välillä ja vahvasti suurimpien omistajakuntiensa valvovan silmän alla.

Mitä enemmän olemme päättäjinä eri toimijoita kuulleet, sen selvemmäksi muodostuu käsitys siitä, että maakuntavalintaa emme pääse tekemään tyhjiössä.

Vuosi sitten tehty Deloitte Oy:n selvitys erikoissairaanhoidon työjaosta Pohjois-Savon ja Itä-Savon sairaanhoitopiirien kanssa ei ole edennyt Pohjois-Savossa. Suurimpana kantona kaskessa näyttää olevan se, että sopimuksen edellyttämää osaoptimointia ei olla valmiita tekemään. Pohjois-Savon suunnalta on mm. esitetty arvio siitä, että esim. Iisalmen seudun (Ylä-Savo) bkt-osuus on huomattavasti suurempi kuin omamme täällä Itä-Savossa ja Ylä-Savossa ei ole päivystävää sairaalaa. Tätäkin merkittävämpi huoli pohjois-savolaisilla on oman erityisvastuualueemme (KYS-erva) eheydestä ja sen mahdollisesta vaarantumisesta. Erva-alueella ei ole kyetty tekemään erikoissairaanhoidon työnjakoa sairaanhoitopiirien kesken. Miksi oma sairaalamme saisi jotakin erityiskohtelua tässä tilanteessa? Mielestäni tämä on ensiarvoisen tärkeä kysymys.

Tulevassa sotemaakunnassa olisi huomattavan erilainen taloudellinen sopeuttamistarve tulevaan valtion rahoitukseen verrattuna riippuen siitä, kumman suunnan päättäjinä valitsemme. Jos Itä-Savo siirtyisi osaksi Pohjois-Savon sotemaakuntaa, sopeuttamistarve on lakiluonnokseen sisältyvien laskelmien ja vastikään FCG:n tuottamien tietojen mukaan -26,9 M€. Jos olisimme osa Etelä-Savoa, vastaava sopeuttamistarve olisi -2,9 M€.  Myös vuotuinen poistokustannus pitkävaikutteisesta omaisuudesta sairaanhoitopiireissä on erilainen, Etelä-Savossa 77€/as. ja Pohjois-savossa 131€. Talousluvut siis puoltavat seutumme liittämistä Etelä-Savon sote-maakuntaan.

Kuopion suunnalta on tuotu esille myös harmistus siitä, että heidän oman sairaanhoitopiirinsä alijäämä olisi varainhoitovuoden 2020 jälkeen n. 61M€. Suurin osa tästä selittyy koronavirusepidemian vaikutuksilla. Kovia lukuja nämä tällaiset! Ollaanko siellä tässä yhteydessä valmiit käymään taloustalkoisiin Itä-Savon kanssa?

Täällä Itä-Savossa meille on varsinkin Sosterin johtavien viranhaltijoiden ja Sosterin kuntayhtymähallituksen pj:n toimesta maalailtu kuvaa siitä, että keskussairaalamme saisi tärkeän roolin osana Pohjois-Savon sotemaakuntaa. Jos Pohjois-Savon tahtotila on tosiaan tämä, asiat olisi varmaan jo sovittu ja niistä tiedotettu. Näin ei ole tapahtunut. Samaan aikaan Sosteri suorastaan uppiniskaisesti sulki oven Essoten kanssa käytäviltä neuvotteluilta, joihin heidät määrättiin 10.8. tehdyllä yksimielisellä kaupunginhallituksen päätöksellä. Nyttemmin myös Savonlinnan kaupunginhallituksen enemmistö on keskeyttänyt neuvonpidon Mikkelin kaupungin ja Essoten kanssa.

Mitä tästä tulee ajatella? Ovi, joka Sosterin ja kaupunginhallituksen enemmistön mukaan on ollut houkuttelevasti auki Pohjois-Savoon, on vähintäänkin sulkeutumassa tai ehkä jo kokonaan sulkeutunut. Samaan aikaan Mikkelin suunnalta on maakunnan hajoamisen pelossa raotettu ovea neuvonpidolle. Tähän ei kuitenkaan ole tartuttu. Kumman oven Sinä kuntalaisena valitsisit?

Reima Härkönen

kaupunginvaltuuston I varapj. (kesk.)

Sanomalehti Itä-Savo julkaisi kirjoitukseni.

Kaupunginhallituksen kokouksessa ke 5.8.2020 pelattiin poliittisin perustein kaupunginhalllituksen puheenjohtaja Kirsi Torikka pois sote-maakuntavalmisteluun liittyvistä neuvotteluista ja päätöksentekovaiheista.

Kesäkuussa 2020, jolloin sote-maakuntapäätöksenteon valmistelu aloitettiin, Kuntaliitosta kysyttiin kaupungin viranhaltijoiden toimesta mahdolliset jääviydet kaupunginhallituksen pöydän ympärillä olevien suhteen. Tuo pöydän ympärillähän on kaupunginhallituksen puheenjohtajisto ja jäsenet sekä kaupunginvaltuuston puheenjohtajisto, yhteensä 15 päättäjää. Lausunnossa mm. todettiin, että puheenjohtaja Kirsi Torikka ei ole jäävi osallistumaan päätöksentekoon.

Kaupunginhallituksen kokouksessa 5.8. kuitenkin omaksi yllätyksekseni puheenjohtaja Torikan jääviys nousi uudelleen esille. Puuttumatta sen enemmän kokouksen kulkuun, osa kaupunginhallituksen jäsenistä halusi saattaa jääviyden toimielimen ratkaistavaksi ja äänin 7-3 se totesikin puheenjohtaja Torikan jääviksi. Jotakin kokouksen kulusta kertoo se, että kaupunginjohtaja Janne Laine, sekä kolme päättäjää jättivät asiassa eriävän mielipiteen.

Istun itse kh-pöydän äärellä kaupunginvaltuuston I varapuheenjohtajan roolissa. Jo pidemmän aikaa minulle on välittynyt huoli kaupunginhallituksen toiminnasta tai paremmin sen toimimattomuudesta. Tämä yksittäinen esimerkki paljastaa sen, että kaupunginhallituksen toimintatavat ovat vähintäänkin arveluttavat. Puhtaasti poliittisin perustein jäävätään keskeisin päättäjämme pois päätöksenteosta, jolla on vuosikymmenten vaikutukset savonlinnalaisten elämään. Tälle jääväämiselle ei ole olemassa mitään juridisia perusteita, kuten kuntaliiton lausunto osoitti. Pelkkää mielivaltaa siis!

Olen huolissani kaupunginhallituksen toimintakyvystä.

Reima Härkönen (kesk.), kaupunginvaltuuston I varapj

Syyskuun loppupuolella Savonlinnan kaupunki usean muun toimijan tavoin antaa lausuntonsa sote-maakuntien perustamista ja sosiaali-ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisen uudistusta koskevaan lainsäädäntöön. Lausunto valmistellaan kaupunginhallitusvetoisesti ja niin, että sitä valmistellessa kuullaan laajaa elinvoimaverkostoa. Tämä työ alkaa 5.8.2020.

Savonlinnan kaupungin edunvalvonnan kannalta aivan keskeistä on saada keskussairaalamme asema ja laajuus turvatuksi sote-lainsäädäntöön tehtävällä kirjauksella. Savonlinnan keskustan valtuustoryhmä teki vastaavan esityksen kaupunginvaltuustossa lokakuussa 2019 sote-maakuntavalmistelusuunnasta päätettäessä. Harmittavasti emme saaneet valtuuston enemmistöä tämän taakse. Tulee muistaa, että tämä tavoite on kaupunginhallituksen edunvalvontamuistioissa yksimielisesti aikoinaan hyväksytty.

Suomen Keskusta rp:n puheenjohtaja Katri Kulmuni toi esille Savonlinnan vierailunsa aikana 17.7.2020 sen, että hänen johtamansa puolue on tähän kirjaukseen sitoutunut. Nyt siis tavoitteen toteutuminen on lähempänä kuin aiemmin, keskeinen hallituspuolue on jo sen takana. Koska monet muutkin ministerit ovat luvanneet turvata Savonlinnan keskussairaalan aseman ja laajuuden säilymisen, odotamme heidän lunastavan lupauksena ja tulevan tämän lakikirjauksen kannalle. Avainasemassa on SDP, joka on maan hallituksessa vastuussa sotesta ja sairaaloiden tasoihin liittyvästä lainsäädännöstä.

Julkisuudessa usean toimijan taholta on annettu ymmärtää, että maakunnan vaihtaminen Pohjois-Savoon olisi suora tae sairaalan säilymiselle. Sitä se ei valitettavasti ole! Jos se sitä olisi, tilannehan olisi päivänselvä. Mielestämme tarvitsemme jonkun turvatakuun tälle pelastusoperaatiolle ja lakikirjaus olisi valtioneuvoston toimivallan käsissä oleva keino tälle. Olemme vakuuttuneita siitä, että Mikkelin tai Kuopion kainaloon päätyminen sellaisenaan johdattaisi sairaalamme näivettymisen tielle. Lisärasitteena meillä itä-savolaisilla on ylisuuret sosiaali- ja terveystoimen asukaskohtaiset kustannukset. FCG:n vuoden 2018 tilinpäätöstietojen perusteella laatima tarvevakioitu laskelma sosiaali- ja terveydenhuollon nettomenoista Savonlinnan kaupungissa osoitti, että säästöpotentiaalia näissä menoissa väestön palvelutarpeeseen verrattuna olisi peräti 26,6 M€. Kuten tunnettua, fuusiotilanteissa yleensä heikoimmassa asemassa on taloutensa rempalleen päässeen toimijan asema.

Lisäksi meillä on kokonaan jäänyt huomioimatta se, onko Savonlinna haluttu lisä Pohjois-Savon maakunnalle. Pohjois-Savosta on jo kuulunut viestiä siitä, että siellä ei ole halua ottaa savonlinnalaisten sosiaali- ja terveyspalveluja perustettavan sote-maakunnan kontolle. Lausuntokierroksen jälkeenhän meillä saattaa olla käsissä tilanne, jossa me halutaan siirtyä ja muut eivät halua ottaa vastaan!

Kutsummekin muut savonlinnalaiset toimijat, joilla on mahdollisuus vaikuttaa annettaviin lausuntoihin, liittymään mukaan näihin lakikirjaustalkoisiin.

Reima Härkönen, kaupunginvaltuuston I varapj.

Tuukka Suomalainen, kaupunginhallituksen jäsen

Kirsi Torikka, kaupunginhallituksen pj.

Syyskuun loppupuolella 2020 Savonlinnan kaupunki jättää lausntonsa oheiseen lausuntopyyntöön liittyen. Lausunnossa on mukana myös kaupunkimmeesitys sote-maakuntasuuntautumisesta eli joko Pohjois-Savo tai Etelä-Savo.

Moni poliittinen toimija Savonlinnassa on jo kantansa muodostanut. Mielestäni tämä on ennenaikaista.

Savonlinnan kaupunginhallitus on päättänyt asian valmisteluaikataulun ja sen osanan eri toimijoita kuullaan laajasti ja siten, että poliittista ohjausta antavat koko kaupunginhallitus, valtuuston puheenjohtajisto sekä valtuustoryhmien puheenjohtajat. Asia siis työstyy demokraattisesti.

Koska kaikki päättäjät joutuvat tässä asiassa uuden äärelle, ainoa järkevä tapa lähestyä asiaa on perehdyttää se ensin itselle. Ohessa tämä perehdytys omalta osaltani. Esitys pohjautuu lausuntopyynön asiakirjoihin ja lakikohtaisesti on tuotu myös esille, missä kohden kustakin laista voidaan lausua lausuntopyyntöön.

Aineiston läpikäytyöni olen entistä vakuutuneempi siitä, että Savonlinnan nykyisen keskussairaalan aseman ja laajuuden turvaaminen tarvitsee jotakin topakampaa kuin pelkän luottamuksen tulevaisuudessa tehtävään yhteistyöhön, olimmepa osana Pohjois- tai Etelä-Savoa. Keinoja tähän saattaisivat olla sosiaali- ja terveysalan lainsäädäntöön tehtävä kirjaus taikka syvä, strtateginen työjakosopimus (huom! ei siis yhteistyösopimus). Aika näyttää onnistummeko tässä.

Sote-uudistuksen tavoitteet

• Hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen
• Yhdenmukaisten ja laadukkaiden sote-palveluiden turvaaminen
• Palveluiden saatavuuden ja saavuttavuuden parantaminen
• Ammattitautoisen työvoiman saannin turvaaminen
• Kustannustennousun hillintä
• Vastaaminen yhteiskunnallisen muutoksen mukanaan tuomiin haasteisiin

Pelastustoimen uudistuksen tavoitteet

• Palveluiden saatavuuden, kattavuuden ja laadun turvaaminen
• Pelastustoimen valtakunnallisen tehokkuuden ja yhdenmukaisuuden kehittäminen ja tukeminen
• Vahvistetaan toimialan valtakunnallisia voimavaroja, kehitetään toimialan johtamista ja pohjausta sekä tiivistetään alan toimijoiden yhteistyötä
• Varmistetaan, että maakuntien pelastuslaitoksilla on mahdollisuus tuottaa ensihoitopalveluita koko maassa

Lausunnossa kysytään useaan eri lakiluonnokseen liittyen esim. kuntien kantoja. Ohessa nämä lait siten, että niihin on suodatettu Savonlinnan kannalta aivan keskeisimmät asiat. Tämä koonta pohjautuu seuraavaan asiakirjaan;

Hallituksen esitys eduskunnalle sote-maakuntien perustamista ja sosiaali-ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisen uudistusta koskevaksi lainsäädännöksi sekä Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan 12 ja 13 artiklan mukaisen ilmoituksen antamiseksi.

https://api.hankeikkuna.fi/asiakirjat/165db659-8cf1-49b4-b33d-c2cd7a4390bf/38b5aa55-7f81-4639-b836-4cdbd1858c45/MUISTIO_20200615062911.pdf

Savonlinnan maakunnallista asemaa on pohdittu erillisessä liitteessä, sitä ei ole avattu tässä yhteydessä, mutta toki varsinaisissa lakiluonnoksissa näitä asioita on esitelty.

Liite löytyy ohesta; file:///Users/rehtorimacbookair/Downloads/Liite%203_Taustamuistio%20It%C3%A4_Savon%20shp_n%20j%C3%A4senkuntien%20maakuntajaosta%209.6.2020.pdf

Sote-maakuntalaki

Lausuntopyynnössä tähän lakiin liittyen kysytään kysymykset nro 4 – 11

1 luku – yleiset säädökset

1§ Lain tarkoitus ja soveltamisala.

Sote-maakuntalain tarkoituksena olisi pykälän 1 momentin mukaan luoda edellytykset toteuttaa perustuslain 121§:n 4 momentissa tarkoitettu itsehallinto kuntia suuremmalla hallintoalueella. Säännöksessä tarkoitettu itsehallintoyksikkö olisi sote-maakunta.

Nykyiset maakuntajakolaissa (1159/1997) tarkoitetut maakunnat lakkaisivat ja lailla säädettäisiin uudesta maakuntajaosta, joka toimisi pääosin myös sote-maakuntien aluejaon pohjana.

Lain tarkoituksen olisi myös luoda edellytykset sote-maakunnan asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien toteuttamiselle sote-maakunnan toiminnassa.

Sote-maakuntalaki olisi siten luonteeltaan yleislaki, jossa säädettäisiin sote-maakunnan hallinnon ja talouden järjestämisestä. Lähtökohtaisesti sote-maakuntalaki sisältäisi kattavasti kaikki olennaiset sote-maakunnan hallintoa ja taloutta koskevat säännökset. Tämän johdosta sote-maakuntalain kanssa päällekkäistä tai siitä poikkeavaa sääntelyä erityislainsäädännössä tulisi välttää.

Sote-maakuntalakia sovellettaisiin lähtökohtaisesti sote-maakunnan toimintaan laajasti eli myös lain 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuun sote-maakunnan toimintaan. Edellä mainitun säännöksen mukaan sote-maakunnan toiminnan käsite sisältäisi sote-maakunnan sekä maakuntakonserniin kuuluvien tytäryhteisöiden toiminnan lisäksi muun omistukseen, sopimukseen ja rahoittamiseen perustuvan toiminnan. Sote-maakunnan toimintaa tulee ohjata kokonaisuutena riippumatta siitä, missä muodossa sote-maakunnan järjestämisvastuulla olevia palveluja tuotetaan. Muun muassa sote-maakunnan toiminnan ja talouden ohjausta sekä asukkaiden vaikuttamismahdollisuuksien turvaamista koskevia sote-maakuntalain säännöksiä sovellettaisiin sote-maakuntaan tässä laa-jemmassa merkityksessä.

2 § Sote-maakunnan asema.

Sote-maakunta olisi säännöksen mukaan julkisoikeudellinen yhteisö, jolla olisi alueellaan perustuslain 121 §:n 4 momentissa tarkoitettu itsehallinto siten kuin siitä sote-maakuntalaissa säädettäisiin. Sote-maakunta kuuluisi ”julkisen vallan” käsitteen alle ja se olisi siis vastaavan kaltainen julkisoikeudellinen yhteisö kuin valtio, kunnat, kuntayhtymät ja Ahvenanmaan maakunta.

Sote-maakunta olisi siten itsenäinen julkisoikeudellinen oikeushenkilö, joka voisi omissa nimissään hankkia oikeuksia ja tehdä sitoumuksia sekä olla asianosaisena tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa. Sote-maakunta olisi myös julkisen hallinnon viranomainen, joka hoitaisi sille erikseen säädettyjä julkisia hallintotehtäviä ja käyttäisi näitä tehtäviä koskevaa toimivaltaa alueellaan.

Merkittävin ero sote-maakunnan ja kunnan oikeudellisessa asemassa olisi, ettei sote-maakunnalla olisi verotusoikeutta eikä kuntien yleistä toimialaa vastaavaa rajoittamatonta oikeutta ottaa itselleen tehtäviä.

3 § Sote-maakunnan jäsen.

Pykälässä määriteltäisiin ne henkilöt ja muut tahot, jotka olisivat sote-maakunnan jäseniä. Jäsenyyden määrittelyllä on oikeudellista merkitystä, koska sen perusteella määräytyisivät muun muassa demokraattisten vaikuttamis- ja osallistumisoikeuksien sekä sote-maakuntavalituksen käyttö sote-maakunnassa. Säännös vastaisi aineelliselta sisällöltään kuntalain 3 §:n sääntelyä.

4 § Sote-maakuntakonserni ja sote-maakunnan toiminta.

Pykälässä määriteltäisiin käsitteet sote-maakuntakonserni ja sote-maakunnan tytäryhteisö sekä edellä mainittuja laajempi käsite sote-maakunnan toiminta. Sote-maakunnan toiminta kattaisi sote-maakunnan ja maakuntakonserniin kuuluvien tytäryhtiöiden toiminnan lisäksi myös muun sote-maakunnan järjestämisvastuulle kuuluvien tehtävien toteuttamisen.

5 § Maakuntajako.

Pykälä sisältäisi informatiivisen säännöksen sote-maakunnista sekä maakuntajaosta. Pykälän mukaan sote-maakunnista sekä maakuntajaosta sote-maakuntia perustettaessa säädettäisiin tähän hallituksen esitykseen sisältyvässä sosiaali-ja terveydenhuoltoa ja pe-lastustoimea koskevan uudistuksen toimeenpanosta ja sitä koskevan lainsäädännön voimaanpanosta annettavassa laissa (voimaanpanolaki). Sote-maakuntien muuttamisesta säädettäisiin niin ikään tähän hallituksen esitykseen sisältyvässä sote-maakuntarakennelaissa, jolla ehdotetaan kumottavaksi myös voimassa oleva maakuntajakolaki (1159/1997). Sote-maakuntia olisi 22. Niiden nimet ja alueena olevat maakunnat kuntakohtaisesti määriteltäisiin edellä mainitussa voimaanpanolaissa. Näiden 21 sote-maakunnan lisäksi olisi myös Ahvenanmaan maakunta, jonka itsehallinnollisesta asemasta on säädetty erikseen. Helsingin kaupunki kuuluisi Uudenmaan maakunnan alueeseen, mutta ei mihinkään sote-maakuntaan.

2 luku – Sote-maakunnan tehtävät ja järjestämisvastuu

6 § Sote-maakunnan tehtävät.

Sote-maakunnan tehtävistä ei säädettäisi sote-maakuntalaissa, vaan sote-maakunta järjestäisi sille erikseen lailla säädetyt tehtävät. Toiminnan aloitusvaiheessa sote-maakunnan lakisääteiset koostuisivat sosiaali-ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen tehtävistä.

7 § Järjestämisvastuu.

Pykälässä säädettäisiin sote-maakunnan tehtävien järjestämisvastuusta sekä tehtävien järjestämiseen liittyvästä rahoitusvastuusta osittain kuntalain sääntelyä vastaavasti. Tämän lisäksi sote-maakunnan järjestämisvastuusta säädetään erityislainsäädännössä kuten sosiaali-ja terveydenhuollon järjestämisestä annetussa laissa osin sote-maakuntalain sääntelystä poikkeavasti tai sitä täydentävästi.

8 § Tehtäväsiirrot kuntien kanssa.

Mahdollisuus ottaa hoitaakseen kuntien siirtämät vapaaehtoiset tehtävät.

9 § Palvelujen tuottaminen.

Pykälään sisältyisi sote-maakunnan palvelujen tuottamista ja palvelujen hankkimista koskeva perussäännös. Sääntely vastaa lähtökohtaisesti kuntalain sääntelyä. Sote-maakunnan palvelutuotantoa säännellään kuitenkin kuntia tarkemmin erityislainsäädännössä. Lisäksi maakunnan eri tehtäväaloilla kuten sosiaali- ja terveydenhuollossa ja ensihoidossa säädetään sote-maakuntien lakisääteisestä yhteistoiminnasta.

10 § Tuottamista koskevan vastuun toteuttaminen ja sen valvonta.

Pykälän 1 momentin mukaan sote-maakunnan antaessa järjestämisvastuulleen kuuluvien palveluiden tuottamisen muulle palveluntuottajalle maakunnan tulee varmistaa, että tuottajalla on riittävät ammatilliset, toiminnalliset ja taloudelliset edellytykset huolehtia palveluiden tuottamisesta. Sote-maakunnan tulee ottaa hallintosääntöön ja yksityisten palveluntuottajien kanssa tehtäviin sopimuksiin sote-maakunnan järjestämisvastuun toteuttamiseksi tarvittavat määräykset.

3. luku Sote-maakunnan suhde valtioon ja kuntaan

11 § Sote-maakuntien seuranta ja laillisuusvalvonta.

Pykälä sisältäisi säännökset sote-maakuntien toiminnan ja talouden yleisestäseurannasta sekä sote-maakuntien toiminnan lainmukaisuuden valvonnasta. Sääntely vastaisi aineelliselta sisällöltään kuntalain 10 §:ssä olevaa kuntien seurantaa ja laillisuusvalvontaa koskevaa sääntelyä. Pykälän 1 momentin mukaan valtiovarainministeriön tehtävänä olisi seurata yleisesti sote-maa-kuntien toimintaa ja taloutta sekä huolehtia itsehallinnon ottamisesta huomioon sote-maakuntia koskevan lainsäädännön valmistelussa

12 § Sote-maakuntatalous osana julkisen talouden suunnitelmaa.

Pykälässä säädettäisiin maa-kuntatalouden käsittelystä julkisen talouden suunnitelmassa.

13 § Sote-maakuntatalouden ja -hallinnon neuvottelukunta.

Pykälässä säädettäisiin valtionvarainministeriön yhteydessä toimivasta sote-maakuntatalouden ja -hallinnon neuvottelukunnasta.

14 § Sote-maakunnan ja kuntien neuvottelu.

Perustettavilla sote-maakunnilla tulee olemaan yhdessä kuntien kanssa jaettu ja yhteinen vastuu esimerkiksi alueen asukkaiden hyvinvoinnista palvelujen järjestäjänä sekä alueen taloudellisesta kestävyydestä. Kunnat ovat jäsentensä lähiyhteisöjä ja paikallisia toimijoita, joilla on myös tulevaisuudessa laaja yleinen toimiala à Edellä todettujen seikkojen johdosta sote-maakunnilla ja niiden alueiden kunnilla tulisi olla laintasoisesti säädetty velvoite sopia keskenään yhteistyöstä niille säädettyjen tehtävien hoitamisessa.

15 § Sote-maakunnan lainanottovaltuus.

Pykälässä säädettäisiin investointien rahoittamista pitkäaikaisella lainalla koskevasta menettelystä, joka muodostaisi poikkeuksen sote-maakuntien pitkäaikaisen lainan ottamista koskevalle 113 §:n mukaiselle kiellolle.

Sote-maakunnan toimitila- ja muut investoinnit voitaisiin rahoittaa pitkäaikaisella lainalla, jonka sote-maakunta voisi ottaa vain valtioneuvoston päätökseen perustuen.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin pitkäaikaisen lainan ottamisen valtuudesta poikkeuksellisissa tilanteissa sote-maakunnan järjestämisvastuulle kuuluvien palvelujen turvaamiseksi sekä asian vireille tulosta. à sote-maakunnan talouden kannalta lisälainanottovaltuus ja sen mukainen lainanottaminen johtaisi siihen, että sote-maakunta velkaantuisi enemmän kuin sillä olisi lainanhoitokykyä. Tästä voisi seurata sote-maakunnan talouden heikentyminen, ja sote-maakunnan edellytykset selvitä sen järjestämisvastuulla olevista tehtävistä voisivat vaarantua. Myönnetty lisälainanottovaltuus olisi yksi 121 §:ssä säädetyistä sote-maakunnan arviointimenettelyn käynnistämisen kriteereistä.

16 § Investointien ohjaus.

Pykälässä säädettäisiin sote-maakunnan investointisuunnitelmasta.

§§ 17 – 20 Valtiontakaus ja siihen liittyvät käytänteet.

Pykälässä säädettäisiin valtioneuvoston toimivallasta valtiontakauksen myöntämiseen lainoille, jotka sote-maakunta ottaa 15 §:ssä tarkoitetun lainanottovaltuuden puitteissa. Perustuslain 82 §:n mukaan valtiontakaus voidaan antaa vain eduskunnan suostumuksen nojalla.

21 § Valtakunnallinen toimitila-ja kiinteistöhallinnon osaamiskeskus.

Pykälässä säädettäisiin sote-maakuntien yhteisestä toimitila-ja kiinteistöhallinnon osaamiskeskuksesta ja sen keskeisistä toimintaperiaatteista. Osaamiskeskuksesta ja sen toiminnan perusteista olisi välttämätöntä säätää, koska sote-maakunnat olisivat uusi julkisen hallinnon taso ja ne olisivat itsenäisiä myös suhteessa toisiinsa.

Sote-maakuntien yhteisesti omistama.

Osaamiskeskuksen tehtävänä olisi ylläpitää sote-maakuntien yhteistä tilatietojärjestelmää ja siihen liittyviä palveluita. Yhteisellä tilatietojärjestelmällä taattaisiin ajantasainen vertailutieto sote-maakuntien toimitiloista ja mahdollistettaisiin tarvittaessa yhdenmukainen vuokranmääritys.

4 luku – maakuntavaltuusto

22 § Maakuntavaltuuston tehtävät

• vastaisi sote-maakunnan toiminnasta ja taloudesta sekä käyttäisi sote-maakunnan päätösvaltaa
• keskeisten tavoitteiden asettajana ja strategisten päätösten tekijänä, asettaisi sote-maakunnan ja sen toiminnan keskeiset tavoitteet sote-maakuntastrategiassa, siinä olisi otettava huomioon sote-maakunnan tehtäväaloja koskevat muut strategisen tason suunnitteluasiakirjat, esim. sosiaali-ja terveydenhuollon järjestämisestä annetussa laissa tarkoitettu palvelustrategia.
• Hallintosäännöstä päättäminen
• Talousarviosta ja taloussuunnitelmasta päättäminen
• Omistaja- ja konserniohjauksen periaatteista päättäminen
• Päättäisi liikelaitokselle asetettavista toiminnan ja talouden tavoitteista
• päättäisi sote-maakunnan varallisuuden hoidosta sekä rahoitus-ja sijoitustoiminnan perusteista
• päättäisi sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan perusteista
• päättäisi palveluista ja muista suoritteista perittävien maksujen yleisistä perusteista sekä sote-maakunnan järjestämisvastuulle kuuluvista palveluista perittävistä asiakasmaksuista
• päättäisi takaussitoumuksen tai muun vakuuden antamisesta toisen velasta
• päättäisi jäsenten ja varajäsenten valinnasta sote-maakunnan toimielimiin
• päättäisi tilintarkastajien valinnasta
• päättäisi tilivelvollisten valinnasta
• tulisi päättää myös muista valtuuston päätettäviksi säädetyistä ja määrätyistä asioista

§§ 23 – 27 Hyvin samankaltaista säätelyä kuin kunnanvaltuuston osalta kuntalaissa; maakuntavaalit, valtuutettujen lukumäärä, varavaltuutetut, puheenjohtaja ja varapuheenjohtajat, valtuustoryhmä ja sen toiminnan tukeminen,

5 luku – maakunnan asukkaiden osallistumisoikeus

28 § Äänioikeus maakuntavaaleissa ja äänestysoikeus maakunnan kansanäänestyksessä – kuten vastaava säätely kuntalaissa

29 § Osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet – kuten vastaava säätely kuntalaissa

30§ Aloiteoikeus – kuten vastaava säätely kuntalaissa

31§ Sote-maakunnan kansanäänestys – kuten vastaava säätely kuntalaissa

32 § Sote-maakunnan vaikuttamistoimielimet – nuoriso-, vanhus- ja vammaisneuvosto – kuten vastaava säätely kuntalaissa

33§ Kansalliskielilautakunta ja saamen kielen lautakunta.

34 § Viestintä

Säännöksessä tuodaan esille velvoite viestiä laajasti sote-maakunnan toimin-nasta sekä painotetaan erityisesti päätöksenteon valmistelun avaamista

6 luku – maakunnan toimielimet

35 § Sote-maakunnan toimielimet.

Pykälässä säädettäisiin sote-maakunnan lakisääteisistä toimielimistä sekä niistä toimielimistä, joita valtuusto tai muu sote-maakunnan toimielin voi asettaa.

Sote-maakunnan pakollisia toimielimiä olisivat maakuntavaltuusto, maakuntahallitus ja tarkastuslautakunta.

Sote-maakuntavaltuus-tosta säädettäisiin erikseen lain 4 luvussa.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, mitä muita toimielimiä sote-maakuntavaltuusto voi asettaa sote-maakuntahallituksen ja tarkastuslautakunnan lisäksi. Momentin 1 kohdan mukaan sote-maakunnan toimielinorganisaatiossa voisi olla lautakuntia, jotka vastaisivat sote-maakuntavaltuuston niille antamien pysyväisluonteisten tehtävien hoitamisesta. Lautakuntien lukumäärä jäisi sote-maakuntavaltuuston harkintaan. Lautakunnat toimisivat sotemaakuntahallituk-sen alaisina

Lisäksi pykälässä on säädelty johtokunnista, jaostoista ja toimikunnista.

§§ 36 – 40 säädellään toimielinten kokoonpanoista ja jäsenistä sekä luottamushenkilön erottamisesta ja tilapäisestä valiokunnasta – kuten kuntalaissa vastaavissa asioissa

Luku 7 – Sote-maakunnan johtaminen ja sote-maakuntahallitus

41§ Sote-maakuntastrategia.

Pykälässä säädettäisiin lakisääteisestä sote-maakuntastrategiasta, joka olisi sote-maakuntavaltuuston ohjausväline sote-maakunnan johtamisessa. Sote-maakuntavaltuusto päättäisi sote-maakuntastrategiassa sote-maakunnan toiminnan ja talouden pitkän aikavälin tavoitteista.

42§ Sote-maakunnan johtaminen.

Pykälässä säädettäisiin kootusti sote-maakunnan toiminnan johtamisen kokonaisuudesta. Pykälän 1 momentin mukaan sote-maakunnan toimintaa tulee johtaa sote-maakuntavaltuuston sote-maakuntastrategiassa ilmaisemien linjausten mukaisesti.

Pykälässä tuodaan esille sote-maakuntahallituksen keskeinen asema sote-maakunnan johtamisessa. Sote-maakuntahallitus johtaa sote-maakuntavaltuuston päätösten valmistelua ja toteuttamista sekä sote-maakunnan toimintaa, hallintoa ja taloutta käytännössä.

43 § Sote-maakuntahallituksen tehtävät.

Sote-maakuntahallituksen perustehtävänä on vastata sote-maakunnan hallinnosta ja taloudenhoidosta sekä sote-maakuntavaltuuston päätösten valmistelusta, täytäntöönpanosta ja laillisuusvalvonnasta. Sote-maakuntahallituksen olisi 96 §:n mukaisesti valmisteltava sote-maakuntavaltuustossa käsiteltävät asiat pykälässä säädettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta. Sote-maakuntahallitukselle kuuluvasta sote-maakuntavaltuuston päätösten laillisuuden valvonnasta säädettäisiin 99 §:ssä.

Sote-maakuntahallitus valvoo sote-maakunnan etua sekä edustaa sote-maakuntaa ja käyttää sen puhevaltaa, jollei sote-maakuntavaltuusto hallintosäännöllä toisin määrää.

Pykälässä on myös muita tarkkoja rajattuja tehtäviä sote.maakuntahallitukselle.

44 § Sote-maakuntahallituksen puheenjohtaja.

Pykälässä säädettäisiin sote-maakuntahallituk-sen puheenjohtajan asemasta ja tehtävistä. Pykälän mukaan sote-maakuntahallituksen puheenjohtaja johtaisi poliittista yhteistyötä, jota sote-maakuntahallituksen tehtävien toteuttaminen edellyttää. Sote-maakuntavaltuusto voisi määrätä hallintosäännössä sote-maakuntahallituksen puheenjohtajan muista tehtävistä. Sote-maakuntahallituksen puheenjohtaja edustaa sote-maakunnan ylintä poliittista johtoa. Hän voi toimia tehtävässään 38 §:n 2 momentin mukaan myös kokopäivätoimisena tai osa-aikaisena luottamushenkilönä.

45 § Sote-maakuntajohtaja.

Pykälässä säädettäisiin sote-maakuntajohtajan asemasta ja tehtävistä. Hänet voidaan valita joko toistaiseksi tai määräajaksi. Valinnan tekee sote-maakuntavaltuusto. Sote-maakuntajohtaja on aina virkasuhteessa sote-maakuntaan ja hän on sote-maakunnan ylin viranhaltija.

§§ 46 – 47 Johtajasopimus ja irtisanominen

Vastaa kuntalain vastaavia säädöksiä.

48 § Omistajaohjaus.

Pykälän tarkoituksena on ohjata sote-maakuntia käyttämään sote-maakuntalakiin ja muuhun lainsäädäntöön perustuvia omistajaohjauksellisia keinoja. Pykälä olisi luonteeltaan informatiivinen.

Omistajaohjaus tarkoittaa pykälän mukaan niitä toimenpiteitä, joilla sote-maakunta omistajana ja jäsenenä myötävaikuttaa yhtiön ja muun yhteisön tai laitoksen hallintoon ja toimintaan. Toimien tavoitteena on, että ohjauksen kohteena oleva yhteisö ottaa toiminnassaan huomioon omistajansa tahdon ja tavoitteet.

49 § Maakunnan tytäryhteisöjen toiminta ja konserniohje.

50 § Konsernijohto.

Pykälässä määritellään sote-maakunnan konserninjohdon kokoonpano. Sote-maakunnan konsernijohtoon kuuluisivat sote-maakuntahallitus, sote-maakuntajohtaja ja muut hallintosäännössä määrätyt viranomaiset. Sote-maakuntavaltuusto päättäisi yksityiskohtaisemmin hallintosäännöllä konsernijohdon tehtävistä ja toimivallan jaosta.

Konsernijohto toteuttaa omistajaohjauksen käytännön toimia sekä konsernivalvontaa sote-maakuntakonserniin kuuluvissa yhteisöissä.

51 § Sisäinen tarkistus

8 luku – sote-maakuntien yhteistoiminta

52§ Yhteistoiminnan muodot

Luvussa säädettäisiin sote-maakuntien käytössä olevista vapaaehtoisen yhteistoiminnan muodoista. Sote-maakuntien pakollisesta yhteistoiminnasta säädettäisiin niiden tehtäviä koskevassa erityislainsäädännössä.

53 § Yhteistoiminnan suhde julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annettuun lakiin.

§§ 54 – 55 Yhteinen toimielin

Kuten kuntalaissakin mahdollistettu.

56§ Yhteinen virka

Kuten kuntalaissakin mahdollistettu.

57 Sopimus viranomaistehtävien hoitamisesta

Sote-maakunnat voisivat sopia, että niille laissa säädetty tehtävä, jossa toimivaltaa voidaan siirtää viranhaltijalle, annetaan virkavastuulla toisen sote-maakunnan viranhaltijan hoidettavaksi. Tällainen tehtävä voisi sisältää myös julkisen vallan käyttöä ja tehtävän hoitaminen virkavastuulla sisältäisi myös mahdollisen esittelytehtävän sote-maakunnan toimielimelle.

§§ 58 – 67 Sote-maakuntayhtymä.

Pykäliin sisältyisivät sote-maakuntayhtymää koskevat perussäännökset. Sote-maakuntayhtymää koskeva sääntely vastaisi pääosin kuntalain kuntayhtymää koskevaa sääntelyä.

9 luku – sote-maakunnan liikelaitos

§§ 68 – 71 säädellään asemasta, tehtävistä, johtokunnasta, johtajasta ja taloudesta.

10 luku – luottamushenkilöt

§§ 72 – 81 Säädellään luottamushenkilöistä: luottamushenkilön määritelmä, vaalikelpoisuudesta eri toimielimiin, vaalikelpoisuuden menettämisestä

Varsin samankaltaisia kuin kuntalain vastaavat säädökset.

§§ 82 – 89 Säädellään luottamustehtävän hoitamisesta, päätoiminen vs. osa-aikainen luottamushenkilö, oikeudesta saada vapaata omasta työstään, palkkioista ja korvauksista, tiedonsaantioikeudesta, sidonnaisuuksien ilmoittamisesta, virheellisestä menettelystä luottamustoimessa, rikollisesta menettelystä luottamustoimen ulkopuolella

Varsin samankaltaisia kuin kuntalain vastaavat säädökset.

11 luku – henkilöstö

§§ 90 – 92 Sote-maakunnan henkilöstö.

Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi sote-maakunnan henkilöstöstä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin palvelussuhdelajeista, joita olisivat virkasuhde ja työsopimussuhde sekä viitattaisiin virkasuhdetta ja työsopimussuhdetta koskevaan erityissääntelyyn.

Sellaista tehtävää, jossa käytetään julkista valtaa, hoidettaisiin virkasuhteessa.

Säädökset viran perustamisesta ja lakkauttamisesta sekä säädökset virkasuhteen suummatmisesa työsuhteeksi.

Säätely olisi samankaltaista kuin kuntalaissakin.

12 luku – päätöksenteko- ja hallintomenettely

93 § Hallintosääntö

94 § Toimivallan siirtäminen

95 § Otto-oikeus (rajatumpi kuin kuntalaissa, esim. lautakunta ei voisi käyttää)

96 § Valtuustoasioiden valmistelu

97§ Sote-maakuntavaltuuston kokoontuminen

98 § Sote-maakuntavaltuustossa käsiteltävät asiat.

99 § Sote-maakuntavaltuuston päätösten laillisuuden valvonta.

100 § Esteellisyys

101 § Toimielimen päätöksentekotavat

§§ 102 – 103: Sähköinen kokous ja sähköinen päätöksentekotapa

§§ 104 – 110: kokousmenettelyä säädelty kuten kuntalaissa vastaavalla tavalla sen määrittelemiin toimielimiin

§§ 111 – 112: ilmoitukset ja tietojen saatavuus yleisestä tietoverkosta

13 luku – talous

113 § Talousarvio ja -suunnitelma.

Pykälässä säädettäisiin sote-maakunnan talousarvion ja -suunnitelman laatimisesta ja hyväksymisestä sekä sote-maakunnan taloudelle asetettavasta tasapainovaatimuksesta. Sote-maakuntavaltuusto päättää sote-maakuntastrategiasta sekä talousarviosta ja taloussuunnitelmasta ja muista sote-maakunnan talouden ja toiminnan kannalta merkittävimmistä asioista.

Pykälässä säädettäisiin maakunnan talouden tasapainolle asetettavasta vaatimuksesta. Taloussuunnitelma on laadittava siten, että se on tasapainossa tai ylijäämäinen viimeistään talousarviovuotta seuraavan toisen vuoden päättyessä. Sote-maakunnan taseeseen kertynyt alijäämä tulee kattaa enintään kahden vuoden kuluessa tilinpäätöksen vahvistamista seuraavan vuoden alusta lukien. Tässä määräajassa tulee kattaa myös talousarvion laadintavuonna tai sen jälkeen kertynyt alijäämä. Sote-maakunnan taloudenpidossa tulee kiinnittää erityistä huomiota myös siihen, etteivät sen sitoumukset ylitä maakunnan taloudellisia resursseja.

Talousarvion rakenne on säädelty kuten kuntalaissa vastaava.

§§ 114 – 117 Kirjanpito, tilinpäätös, konsernin tilinpäätös, toimintakertomus

118 § Sote-maakunnan toiminnan, talouden ja palvelutuotannon tietojen tuottaminen ja toimit-taminen

119 § Tytäryhteisön ja sote-maakuntayhtymän tiedonantovelvollisuus.

120 § Arviointimenettely

Pykälässä säädettäisiin sote-maakunnan arviointi-menettelystä, jossa valtio ja sote-maakunta arvioivat sote-maakunnan taloudellisia sekä sosiaali- ja terveydenhuollon tai pelastustoimen palvelujen järjestämiseen liittyviä edellytyksiä selvitä tehtävistään.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin edellytyksistä, jotka voisivat käynnistää arviointimenettelyn.

Pykälän 2 momentin mukaan arviointimenettely käynnistyisi valtiovarainministeriön päätöksellä.

Menettelyä varten nimettäisiin arviointiryhmä, johon valtiovarainministeriö, sosiaali-ja terveysministeriö, sisäministeriö ja sote-maakunta nimeäisivät edustajansa. Arviointiryhmän kokoonpanolla turvattaisiin mahdollisimman monipuolinen osaaminen sote-maakunnan talouteen ja tehtäviin liittyen.

Arviointiryhmän puheenjohtajaksi valtiovarainministeriö nimeäisi sote-maa-kuntaa kuultuaan sote-maakunnasta ja ministeriöistä riippumattoman henkilön.

Arviointiryhmä tekisi ehdotuksen sote-maakunnan talouden tervehdyttämiseksi sekä sosiaali-ja terveydenhuollon ja pelastustoimen palvelujen järjestämisen edellytysten turvaamiseksi tarvittavista toimista. Arviointiryhmän tulisi mahdollisimman perusteellisesti selvittää ja arvioida sote-maakunnan edellytykset järjestämisvastuullaan olevien tehtävien hoitamiseen ja tehdä ehdotuksensa näiden selvitysten ja arviointien pohjalta. Ehdotukset voisivat koskea sote-maakunnan toimintaa ja taloutta kokonaisuutena. Arviointiryhmän selvityksistä ja toimenpide-ehdotuksista tulisi ilmetä, ovatko sote-maakunnan taloudelliset ja toiminnalliset edellytykset selvitä järjestämisvastuullaan olevista tehtävistä ratkaistavissa sote-maakunnan omilla toimenpiteillä.

Sote-maakuntavaltuuston olisi käsiteltävä arviointiryhmän toimenpide-ehdotukset ja saatettava niitä koskeva päätös valtiovarainministeriön tietoon mahdollisia jatkotoimenpiteitä varten. Talousarvio ja –suunnitelma olisi laadittava siten, että ne toteuttavat valtuuston päätöksiä toimenpiteistä. Toimintakertomuksessa olisi esitettävä selvitys toimenpiteiden toteutumisesta ja riittävyydestä tilikaudella.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin sote-maakunnan muuttamista selvittävän selvittäjän asettamisesta. Valtiovarainministeriö päättäisi 3 momentissa tarkoitettujen arviointiryhmän toimenpide-ehdotusten ja sote-maakuntavaltuuston päätösten perusteella onko sote-maakuntarakenne-lain 8 §:ssä tarkoitetun selvittäjän asettaminen tarpeen.

121 § Sote-maakunnan talouteen liittyvät arviointimenettelyn edellytykset

Arviointimenettely voisi käynnistyä lähtökohtaisesti neljän eri kriteerin perusteella. Valtiovarainministeriöllä olisi harkintavaltaa menettelyn käynnistämisessä.

Arviointimenettely voisi käynnistyä seuraavasti;

• jos sote-maakunta ei ole kattanut taseeseen kertynyttä alijäämää 113 §:n 2 momentissa säädetyssä määräajassa
• jos sote-maakunnan konsernituloslaskelman vuosikatteen ja poistojen suhde on alle 80 prosenttia kaksi tilikautta peräkkäin à kuvaisi tulorahoituksen vajetta suhteessa poistoihin
• jos konsernitilinpäätök-sen laskennallinen lainanhoitokate on alle 0,8 kaksi tilikautta peräkkäin. Lainanhoitokate kertoo sote-maakuntakonsernin kyvystä kattaa tulorahoituksellaan pitkä-ja lyhytaikaisten lainojen lyhennykset ja korot. Sote-maakunnan oma lainanotto olisi 113 §:n säännöksellä rajattu lyhytaikaisiin lainoihin, mutta kriteerin tavoitteena olisi varmistaa, että myös sote-maakuntakonsernin tytäryhteisöjen lainan-hoitokyky säilyy
• jos sote-maakunnalle olisi myönnetty 15 §:n 3 momentissa tarkoitettu lainanottovaltuus taikka kaksi kertaa kolmen peräkkäisen tilikauden aikana sote-maakuntien rahoituksesta annetussa laissa tarkoitettua lisä-rahoitusta. Sote-maakunnan taloudellinen tilanne olisi näissä tilanteissa sen kaltainen, että se uhkaisi vaarantaa sote-maakunnan edellytykset selvitä tehtävistään.

122 §.Sote-maakunnan viranomaisen toimivallan rajoittaminen eräissä tilanteissa.

14 luku – hallinnon ja talouden tarkistus

123 § Tarkastuslautakunta

124 § Tilintarkistus

125 § Tilintarkistajan tehtävät

126 § Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastusoikeus (ei ole kuntalaissa)

127 § Tarkastuslautakunnan ja tilintarkastajan tietojensaantioikeus

128 § Tilintarkistuskertomus ja sen käsittely

Tämän luvun säätely vastaa pääosin kuntalain vastaavaa.

15luku – Sote-maakunnan toiminta kilpailutilanteessa markkinoilla

§§ 129 – 135

Luvussa säädettäisiin sote-maakunnan toiminnasta kilpailutilanteessa markkinoilla. Lakiehdo-tuksen luvun säännöksiä sovellettaisiin myös sote-maakuntayhtymiin. Luvun säännöksiä pääosin vastaavat säännökset kuntien toiminnan yhtiöittämisestä sisältyvät kunta-lain 15 lukuun.

16 luku – Oikaisuvaatimus ja sote-maakuntavalitus

136 § Luvun säännösten soveltaminen

Sote-maakunnan viranomaisen päätökseen haettaisiin pykälän 1 momentin mukaan yleensä muutosta ehdotetun lain mukaisesti. Vain jos jostakin asiasta olisi erikseen säädetty haettavaksi muutosta muulla tavoin, noudatettaisiin kyseisiä säännöksiä. Erityiset säännökset voisivat koskea muun muassa erilaisia sote-maakunnan viranomaiselle lain mukaan kuuluvia tehtäviä. Niitä koskeviin päätöksiin haettaisiin muutosta yleensä hallintovalituksella.

137 § Oikaisuvaatimus

Kuten kuntalaissa

138 § Sote-maakuntavalitus

Uusi nimi, mutta periaate kuten normaalissa kunnallisvalituksessa.

§§ 139 – 146 Säädelty valitusoikeuksista, -ajoista yms. Vastaavaa säätelyä, kuten kuntalaissa.

17 luku – erinäiset säädökset

Nimensä mukaan säätelevät erityistilanteita.

§ 148 Voimaantulo

Lakiluonnoksessa ei tule ilmi, mutta tätähän on ajateltu voimaan 1.7.2021.

 

 

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaki (Sote-järjestämislaki)

Lausuntopyynnössä tähän lakiin liittyen kysytään kysymykset nro 12 – 24

1 luku – Yleiset säännökset

1 § Lain tarkoitus ja soveltamisala

Lain ensisijaisena tarkoituksena olisi väestön hyvinvoinnista ja terveydestä huolehtiminen ja tätä kautta väestöryhmien välisten hyvinvointi- ja terveys-erojen vähentäminen. Lain tarkoituksena olisi myös luoda asianmukaiset edellytykset hoitoon tai palvelujen piiriin pääsylle ja sille, että koko maassa on saatavilla riittävästi ja yhdenvertaisesti palveluja sekä palveluja tarvitsevien ihmisten tarpeet ja niissä tapahtuvat muutokset huomioon ottava palvelurakenne.

Samalla palvelurakenteen tulisi olla kustannusvaikuttava siten, että käyttävissä olevilla voimavaroilla pystytään kantamaan vastuu sosiaali-ja terveydenhuollon erityislakien mukaisten palvelujen järjestämisestä. Tämän toteuttamiseksi tarvitaan laadukkaita ja yhteentoimivia sosiaali-ja terveydenhuollon palveluja ja näiden palvelujen asianmukaisesta järjestämisestä vastaamaan kykeneviä organisaatioita.

Lakia sovellettaisiin sote-maakunta-aissa tarkoitetun sote-maakunnan järjestämisvastuulla olevan julkisen sosiaali- ja terveyden-huollon järjestämiseen, kehittämiseen, ohjaukseen ja valvontaan, jollei muussa laissa toisin säädetä. Julkisella sosiaali- ja terveydenhuollolla tarkoitetaan toimintaa, jonka järjestämisestä ja siihen liittyvästä rahoituksesta vastaisi sote-maakunta. Sote-maakunta saisi tehtäväänsä varten rahoituksen pääosin valtiolta sekä osaksi asiakasmaksuina ja toimintatuloina. Ehdotettu järjestämislaki olisi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä koskeva yleislaki, jota sovellettaisiin, jollei erityislaissa toisin säädetä.

2 § Määritelmät

sosiaali-ja terveydenhuolto

• Siihen sisältyisivät kaikki sote-maakunnan järjestämisvastuulle kuuluvat lakisääteiset sosiaali-ja terveydenhuollon tehtävät ja palvelut sekä myös hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen

sote-maakunnan asukas

• henkilöä, jolla on kotikuntalaissa tarkoitettu kotikunta sote-maakunnassa. Sote-maakunta olisi järjestämisvastuussa asukkaidensa sosiaali- ja terveydenhuollosta

asiakas

• sote-maakunnan asukkaita ja muita henkilöitä, joille sote-maakunnan olisi lakiin perustuen järjestettävä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. Asiakkaan käsitteeseen sisältyisivät myös terveyspalveluja käyttävät potilaat. Asiakkaita voisivat olla myös muut kuin sote-maakunnan asukkaat, esimerkiksi kiireellistä sairaanhoitoa tarvitsevat henkilöt tai EU-säännösten perusteella palvelujen saamiseen oikeutetut henkilöt. Myös terveydenhuoltolaissa säädettyjen julkisen terveydenhuollon valinnanvapautta koskevien säännösten perusteella sote-maakunnan palveluja käyttävät henkilöt olisivat laissa tarkoitettuja asiakkaita.

yksityinen palveluntuottaja

• kaikkia sote-maakunnalle sosiaali-ja terveydenhuollon palveluja tuottavia osakeyhtiöitä ja muita yhtiöitä, yhteisöjä, osuuskuntia, säätiöitä ja itsenäisiä ammatinharjoittajia. Yksityisen palveluntuottajan on täytettävä palveluja tuottaessaan yksityisestä terveydenhuollosta annetun lain ja yksityisistä sosiaalipalveluista annetun lain mukaiset edellytykset. Mitä ehdotetussa laissa säädettäisiin yksityisestä palveluntuottajasta, sovellettaisiin myös sote-maakunnan, kunnan ja valtion omistamaan yhtiöön tai muuhun yhteisöön. Näin ollen niihin sovellettaisiin, mitä 3 luvussa säädetään palvelujen hankkimisesta yksityisiltä palvelutuottajilta. Kohdassa 5 määriteltäisiin valvontaviranomainen. Lain tarkoittamia sosiaali- ja terveydenhuol-lon valvontaviranomaisia olisivat aluehallintovirastot sekä Sosiaali-ja terveysalan lupa-ja val-vontavirasto, jäljempänä Valvira.

2 luku – Sosiaali-ja terveydenhuollon järjestäminen

8 § Sosiaali-ja terveydenhuollon järjestämisvastuu

Sote-maakunta vastaisi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä alueellaan ja olisi järjestämisvastuussa asukkaidensa sosiaali- ja terveydenhuollosta. Sote-maakunnan sosiaali- ja terveyden-huollon järjestämisvastuuseen kuuluvista tehtävistä säädettäisiin ehdotetun lain lisäksi useissa muissa sosiaali-ja terveydenhuollon erityislaeissa.

Sosiaali-ja terveydenhuollon järjestämisvastuuseensa liittyen sote-maakunnan tulisi itse kyetä vastaamaan yhtäältä keskeisistä järjestämisvastuun toteuttamiseen liittyvistä vastuista sekä kaikista niistä lakisääteisistä vastuista, jotka sosiaali-ja terveydenhuollon lainsäädännössä säädetään palvelujen järjestäjän tehtäviksi

Sote-maakunnan olisi huolehdittava sote-maakuntalaissa säädetyn mukaisesti järjestämisvastuuseensa liittyvästä päätösvallasta ja ohjauksesta kuten sosiaali- ja terveyspalvelujen yhden-vertaisesta saatavuudesta sekä palvelujen tarpeen, määrän ja laadun määrittelemisestä.

Järjestämisvastuuseen kuuluisi myös palvelujen tuottamistavoista päättäminen.

Sote-maakunnalla olisi oltava riittävä osaaminen, toimintakyky ja valmius vastata sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä ja sen olisi huolehdittava asukkaidensa palvelutarpeen mukaisesta sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuudesta kaikissa tilanteissa.

9 § Palvelujen kokoaminen suurempiin kokonaisuuksiin

Pykälässä olisi säännökset siitä, miten palveluja koottaisiin suurempiin kokonaisuuksiin koko maassa yhden tai useamman sote-maa-kunnan järjestettäväksi.

10 § Asiakkaiden palvelujen yhteensovittaminen

Pykälässä säädettäisiin sote-maakunnan velvoitteesta huolehtia asiakkaan palvelujen yhteensovittamisesta. Pykälän 1 momentin mukaan sote-maakunnalla olisi vastuu asiakkaiden sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen yhteensovittamisesta kokonaisuuksiksi.

11 § Palvelustrategia

Pykälässä säädettäisiin sote-maakunnan velvollisuudesta laatia sosiaali-ja terveydenhuollon palvelustrategia.

Palvelustrategiassa sote-maakunta päättäisi järjestämisvastuulleen kuuluvan sosiaali- ja terveydenhuollon pitkän aikavälin tavoitteet. Lisäksi sote-maakunta asettaisi palvelustrategiassa tavoitteet sille, miten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut toteutetaan ottaen huomioon sote-maakunnan asukkaiden tarpeet ja paikalliset olosuhteet. Palvelustrategian ensisijaisena tavoitteena olisi määritellä miten sosiaali-ja terveydenhuollon palvelut toteutetaan sote-maakunnassa.

3 luku – Palvelujen hankkiminen yksityiseltä palveluntuottajalta

§§ 12 – 19 säädellään tarkoin edellytyksistä ja toimintaperiaatteusta, jos palveluja hankitaan yksityiseltä sektorilta

4 luku – ohjaus, suunnittelu ja kehittäminen

20 § Yleinen ohjaus, suunnittelu ja kehittäminen.

Pykälän mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon yleinen ohjaus, suunnittelu, kehittäminen ja valvonta kuuluisivat sosiaali-j a terveysministeriölle.

21 § Valtakunnalliset tavoitteet sosiaali-ja terveydenhuollon järjestämiselle.

22 § Sosiaali-ja terveydenhuollon neuvottelukunta.

23 §Sosiaali-ja terveysministeriön neuvottelut sote-maakunnan kanssa.

Pykälässä säädettäisiin sosiaali-ja terveysministeriön ja sote-maakunnan neuvottelumenettelystä. Pykälän mukaan sosiaali- ja terveysministeriö neuvottelisi erikseen kunkin sote-maakunnan kanssa vuosittain sote-maakunnan järjestämisvastuuseen kuuluvien sosiaali-ja terveydenhuollon tehtävien toteuttamisesta.

24 § Sote-maakunnan investointisuunnitelma.

Pykälässä säädettäisiin sote-maakunnan investointisuunnitelmasta. Sote-maakunnan tulisi laatia vuosittain esitys sote-maakunnan investointisuunnitelmaksi. Investointisuunnitelma kattaisi koko sote-maakuntakonsernin. Sote-maakunta tytäryhteisöineen muodostaisi sote-maakuntakonsernin. Investointisuunnitelman tulisi sisältää tiedot seuraavaa tilikautta seuraavien neljän tilikauden aikana aloitettavista investoinneista.

Investointisuunnitelma koskisi sekä sote-maakunnan sosiaali- ja terveydenhuoltoa että pelastus-toimea, jonka järjestämisestä säädettäisiin pelastustoimen järjestämisestä annettavassa laissa.

25 § Aloite sote-maakunnan arviointimenettelyn käynnistämisestä.

Oikeus annetaan STM:lle ja aloite menee valtioneuvostolle.

26 § Sosiaali-ja terveysministeriön aloite sote-maakunnan lisärahoituksen myöntämisestä.

Kyseessä olisi informatiivinen viittaussäännös. Sote-maakuntien rahoituksesta annettavan lain 11 §:n mukaan, jos rahoituksen taso muutoin vaarantaisi perustuslain 19 §:n 3 momentissa tarkoitettujen riittävien sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisen tai perustuslain 7, 15 ja 20 §:ssä tarkoitettuihin perusoikeuksiin liittyvien pelastustoimen palvelujen järjestämisen, sote-maakunnalla olisi oikeus saada muualla laissa säädetyn lisäksi valtiolta rahoitusta se määrä, joka on tarpeen mainittujen sosiaali-ja terveyspalvelujen ja pelastustoimen palvelujen turvaamiseksi (lisärahoitus) ottaen huomioon sote-maakunnan edellytykset järjestää muut lakisääteiset tehtävät.

Lisärahoitus myönnettäisiin valtion talousarvioon otettavasta määrärahasta. Lisärahoitusta koskevaan päätökseen voitaisiin edellä säädetyn varmistamiseksi ottaa palvelujen vaikuttavuutta, laatua, määrää tai järjestämisen tehokkuutta koskevia ehtoja. Lisärahoituksen myöntämisestä ja maksamisesta säädettäisiin ehdotettavan sote-maakuntien rahoituslain 26 §:ssä. Säännöksen mukaan lisärahoitusta voitaisiin myöntää sote-maakunnan hakemukseen perustuen tai valtiovarainministeriön, sosiaali-ja terveysministeriön tai sisäministeriön aloitteesta. Lisärahoi-tuksesta päättäisi valtioneuvosto.

Lisärahoitus ei kuitenkaan olisi kestävä ratkaisu sellaisen sote-maakunnan sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän rahoitukseen, jonka ongelmien taustalla olisi rakenteellisia, erillisiä korjaustoimenpiteitä edellyttäviä ongelmia. Tästä syystä sote-maakuntalain 121 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi, että toistuva lisärahoituksen myöntäminen voisi käynnistää sote-maakuntalaissa säädetyn arviointimenettelyn.

27 §Sote-maakunnan sosiaali-ja terveydenhuollon seuranta ja arviointivelvollisuus.

28 §Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntija-arviot.

29 § Sosiaali-ja terveysministeriön vuosittainen selvitys.

30 § Sosiaali-ja terveydenhuollon kehittämistoiminta sote-maakunnassa.

31§ Ruotsinkielisten ja saamelaisten oikeuksia käsittelevä.

5 luku – sotemaakuntien yhteistoiminta.

32 § Yliopistollinen sairaala.

Pykälässä säädettäisiin, että sote-maakunnissa, joiden alueella sijaitsevat Turun, Oulun ja Tampereen yliopistot ja Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunta, sekä HUS-maakuntayhtymällä olisi oltava yliopistollinen sairaala. Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunta sijaitsee Kuopion kampuksella. Yliopistollista sairaalaa ylläpitäisivät näin ollen HUS-maakuntayhtymän lisäksi Pirkanmaan, Pohjois-Pohjanmaan, Pohjois-Savon ja Varsinais-Suomen sote-maakunnat. Säännös vastaisi sisällöllisesti nykyisen erikoissairaanhoitolain 24 §:n säännöstä, joka on tarkoitus kumota uudistuksen yhteydessä, kun sairaanhoitopiirien tehtävistä vastaisivat jatkossa sote-maakunnat.

33 § Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalue.

Pykälässä säädettäisiin sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueista. Yhteistyöalueet olisivat sosiaali- ja terveydenhuollon alueellista yhteensovittamista, kehittämistä ja yhteistyötä varten. Yhteistyöalueita olisi viisi ja niihin kuuluvat sote-maakunnat säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella siten, että yliopistollista sairaalaa ylläpitävät Pirkanmaan, Pohjois-Pohjanmaan, Pohjois-Savon ja Varsinais-Suomen sote-maakunnat sekä HUS-maakuntayhtymä kuuluisivat eri yhteistyöalueisiin. Tällöin jokaisen yhteistyöalueen alueella sijaitsisi yliopistollinen sairaala.

Yhteistyöalueiden olisi lisäksi oltava maantieteellisesti yhtenäisiä.

34 § Sote-maakuntien yhteistyösopimus.

Pykälässä säädettäisiin yhteistyöalueeseen kuuluvien sote-maakuntien yhteistyösopimuksesta. Sopimus täydentäisi lainsäädännössä sote-maakunnille osoitettuja velvoitteita. Sopimus velvoittaisi sote-maakuntia toimimaan yhteisesti sovitulla tavalla.

Sovitaan valtuustokausittain.

Yhteistyösopimuksessa olisi sovittava sote-maakuntien työnjaosta ja yhteistyöstä väestön palvelutarpeen arvioinnissa ja ennakoinnissa sekä palvelutuotannon seurannassa ja arvioinnissa. Väestön palvelutarpeen arviointi ja ennakointi edellyttäisivät myös hyvin erikoistunutta epidemiologista ja muuta osaamista. Kun sote-maakunnat sopisivat yhteistyöstä ja työnjaosta, jokaisessa sote-maakunnassa ei tarvitsisi olla samaa erityisosaamista.

Sopimuksessa olisi sovittava toimenpiteistä, joilla toteutettaisiin koko yhteistyöalueella vaikuttava, laadukas ja kustannustehokas sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäminen ja tuotantorakenne. Tavoitteena olisi toteuttaa palvelujärjestelmä, joka mahdollistaisi myös käytännössä kaikille asiakkaille yhdenvertaiset palvelut lainsäädännön määrittelemällä tavalla. Säännös ei kuitenkaan määrittelisi sitä, miltä etäisyydeltä palvelut tulisi olla saatavilla. Maan eri osissa etäisyydet vaihtelevat väistämättä, eteläisimmässä Suomessa palveluverkko voi olla huomattavasti tiheämpi kuin pohjoisimmassa Suomessa. Tältä osin olisi otettava huomioon, että palvelurakenteen tulisi olla samanaikaisesti vaikuttava, laadukas ja kustannustehokas

Sote-maakuntien olisi sovittava päivystystoiminnan työnjaosta, yhteistyöstä ja yhteensovittamisesta siten kuin siitä terveydenhuoltolain 50 § :n 5 momentissa säädetään. Terveydenhuoltolain 50 §:ssä säädetään päivystystoiminnan sisällöstä ja edellytyksistä, päivystystoiminnan alueellisesta ja valtakunnallisesta keskittämisestä ja sen 5 momentissa kuntien ja sairaanhoitopiirien velvollisuudesta sopia päivystystoiminnasta lain säännöksiä täydentävästi. Terveydenhuoltolaki päivitettäisiin erillisellä hallituksen esityksellä siten, että sitä sovellettaisiin nyt ehdotettavan lain voimaantulosta lähtien kuntien ja sairaanhoitopiirien sijasta sote-maakuntiin. Uudistuksesta ei kuitenkaan aiheutuisi varsinaisia sisällöllisiä muutoksia mainittuihin päivystystoimintaa koskeviin säännöksiin.

35 § Yhteistyösopimuksen valmistelu ja toteutumisen seuranta.

Pykälä sisältäisi yhteistyösopimuksen valmistelua koskevat keskeiset säännökset. Sen perusteella yhteistyösopimuksen valmistelussa sote-maakunnan olisi otettava huomioon käytettävissä oleva seurantatieto sen asukkaiden ja muiden asiakkaiden hyvinvoinnista ja terveydestä sekä palvelutarpeista sote-maakunnassa, kuten sen laatima edotettavan lain 27 §:ssä tarkoitettu selvitys, alueellisessa hyvinvointikertomuksessa ja -suunnitelmassa kuvatut tiedot ja muu sote-maakunnan seuranta-ja arviointitieto sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen 28 §:ssä tarkoitetut asiantuntija-arviot.

Pykälän 2 momentin perusteella yhteistyösopimus valmisteltaisiin yhteistyössä sosiaali-ja terveysministeriön kanssa.

Yhteistyösopimus olisi hyväksyttävä kaikkien yhteistyöalueen sote-maakuntien valtuustoissa. Jos yksikin sote-maakunta jättäisi sen hyväksymättä, sopimus ei tulisi voimaan. Siinä tapauksessa sote-maakuntien olisi jatkettava yhteistä valmistelua siihen saakka, kunnes sopimukselle saataisiin kaikkien sote-maakuntien hyväksyntä. Jos sopimusta ei kuitenkaan saataisi hyväksytyksi, valtioneuvosto voisi päättää sopimuksesta ehdotettavan lain 36 §:n perusteella.

36 § Valtioneuvoston toimivalta päättää sote-maakuntien yhteistyösopimuksesta.

Kts. edellinen pykälä.

37 § Kaksikielisten sote-maakuntien yhteistyö.

6 luku – omavalvonta ja viranomaisvalvonta

§§ 38 – 47

Luvussa säädettäisiin sote-maakunnan ja yksityisen palveluntuottajan omavalvonnasta, sote-maakunnan velvollisuudesta valvoa sille palveluja tuottavia yksityisiä palveluntuottajia sekä valtion valvontaviranomaisten suorittamasta sote-maakuntien järjestämisvastuun sekä kuntien 6 §:ssä tarkoitettujen tehtävien valvonnasta ja siihen liittyvästä ohjauksesta.

7 luku – valmius ja varautuminen

§§ 48 – 51

8 luku – erinäiset säännökset

§§ 52 – 60

Pelastustoimen järjestämislaki

Lausuntopyynnössä tähän lakiin liittyen kysytään kysymykset nro 25 – 32

1 luku – yleiset määräykset

1 § Lain tarkoitus ja soveltamisala

Tuodaan esille mm. lakimuutoshankkeen tavoitteet.

2§ Suhde muuhun lainsäädäntöön.

Pelastuslaki ja muut erityislait sivuuttavat tämän lain mahdollisissa ristiriitatilanteissa, kyseessä on siis yleislaki.

3 § Pelastustoimen palvelutaso.

Pykälän mukaan sote-maakunnan pelastustoimen palvelutaso määräytyisi edelleenkin riskien arvioinnin perusteella.

2 luku – pelastustoimen järjestäminen

4 § Järjestämisvastuu pelastustoimessa.

Pääministeri Marinin hallitusohjelman mukaan sote-maakuntien järjestettäväksi siirretään sosiaali-ja terveydenhuolto ja pelastustoimi. Tämän mukaisesti ehdotetun lain 4 §:n 1 momentin mukaan sote-maakunta vastaisi pelastustoimen järjestämisestä alueellaan siten kuin tässä tai muussa laissa säädetään. Järjestämisvastuun sisällöstä säädettäisiin tarkemmin sote-maakuntalain 7 §:ssä.

5 § Tehtävien kokoaminen suurempiin kokonaisuuksiin.

Pelastustoimen järjestämisvastuu olisi ehdotetun lain mukaan kaikkien sote-maakuntien tehtävänä. Pykälän 1 momentin mukaan, jos se on välttämätöntä tehtävien yhdenmukaisuuden, laadun, vaativuuden, taikka niistä johtuvien suurten kustannusten perusteella, momentissa säädettyjä pelastustoimeen kuuluviapalveluja tehtäviä voitaisiin koota sote-maakuntalain 7 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla suurempiin kokonaisuuksiin yhden tai useamman sote-maakunnan järjestettäväksi.

6 § Pelastustoimen palvelutasopäätös.

Pykälän mukaan sote-maakuntavaltuusto päättäisi pelastustoimen palvelutasosta. Palvelutasopäätöksen tulisi sisältää kaikki sote-maakunnan pelastustoimen järjestämiseen kuuluvat palvelut.

3 luku – ohjaus, suunnittelu ja kehittäminen

7 § Pelastustoimen yleinen ohjaus, suunnittelu ja kehittäminen.

Sisäministeriön tehtävänä olisi huolehtia pelastustoimen yleisestä valtakunnallisesta ohjauksesta, suunnittelusta ja kehittämisestä sekä normi-ja informaatio-ohjauksesta sen mukaan kuin tässä tai muussa laissa säädetään. Sote-maakuntien tehtävänä olisi vastata pelastustoimen järjestämisestä ja pelastustoimen palvelujen tuottamisesta niin, että ne turvaavat perusoikeuksien toteutumisen ja valtakunnallisen järjestelmän toimivuuden.

8 § Valtakunnalliset tavoitteet pelastustoimen järjestämiselle.

Valtioneuvoston vahvistamat pelastustoimen kehittämisen valtakunnalliset strategiset tavoitteet olisivat keskeinen osa valtakunnallista pelastustoimen ohjausta.

Pykälän mukaan valtioneuvosto vahvistaisi joka neljäs vuosi valtakunnalliset strategiset tavoitteet kansallisia, alueellisia ja paikallisia tarpeita sekä onnettomuus-tai muita uhkia vastaavan laadukkaan ja kustannusvaikuttavan pelastustoimen järjestämiselle siten, että käyttävissä olevilla voimavaroilla pystytään kantamaan vastuu pelastuslain mukaisten palvelujen järjestämisestä.

9 § Pelastustoimen neuvottelukunta.

Pykälässä säädettäisiin pelastustoimen neuvottelukunnasta, joka toimisi sisäministeriön yhteydessä.

10 § Sisäministeriön neuvottelut sote-maakunnan kanssa.

Pykälässä säädettäisiin sisäministeriön neuvotteluista sote-maakunnan kanssa. Pykälän 1 momentin mukaan sisäministeriö neuvottelisi kunkin sote-maakunnan kanssa vuosittain sote-maakunnan järjestämisvastuuseen kuu-

luvien pelastustoimen tehtävien toteuttamisesta.

Myös valtiovarainministeriö osallistuisi neuvotteluihin, jotta sote-maakunnan toimintaa ja taloutta pystyttäisiin tarkastelemaan kokonaisuutena.

11 § Sote-maakunnan investointisuunnitelma.

Pykälässä säädettäisiin sote-maakunnan investointisuunnitelmasta. Pykälän mukaan sote-maakunnan olisi laadittava vuosittain esitys sote-maakunnan investointisuunnitelmaksi siten kuin sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä ( \) annetun lain 24 §:ssä säädetään. Investointisuunnitelman tulisi sisältää tiedot seuraavaa tilikautta seuraavien neljän tilikauden aikana aloitettavista sote-maakuntalain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun sote-maakuntakonsernin investoinneista ja investointia vastaavista sopimuksista sekä niiden rahoituksesta.

Lisäksi investointisuunnitelman tulisi sisältää tiedot sote-maakunnan toimitilojen ja kiinteistöjen sekä muiden pitkävaikutteisten hyödykkeiden suunnitelluista luovutuksista. Mainitut tiedot olisi esitettävä erikseen pelastustoimen sekä sosiaali-ja terveydenhuollon osalta. Investointisuunnitelma ei saisi olla ristiriidassa sote-maakuntalain ( \) 15 §:ssä tarkoitetun sote-maakunnan lainanottovaltuuden kanssa.

12 § Sisäministeriön aloite sote-maakunnan lisärahoituksen myöntämisestä.

Vastaava säätely löytyy myös sote-säätelystä.

13 § Sote-maakunnan seuranta-ja arviointivelvollisuus.

14 § Aluehallintoviraston asiantuntija-arvio.

Pykälässä säädettäisiin aluehallintovirastojen asiantuntija-arvioista ja niiden laatimisesta. Aluehallintoviraston tehtävänä on valvoa pelastustointa sekä pelastustoimen palvelujen saatavuutta ja tasoa toimialueellaan ja

valvoa ja arvioida, onko sote-maakunnan pe-lastustoimen palvelutaso riittävä.

15 § Sisäministeriön vuosittainen selvitys.

Pykälän mukaan sisäministeriö valmistelisi vuosittain valtakunnallisen selvityksen, jossa arvioitaisiin pelastustoimen palvelutason toteutumista ja rahoituksen tason riittävyyttä.

4 luku – omavalvonta ja viranomaisvalvonta

§§ 16 – 19 pykälissä säädellään otsikossa mainitusta kokonaisuudesta

5 luku – erinäiset säädökset

§§20 – 21 säädellään muutoksenhaiusta ja voimaantulosta

 

Laki sosiaali-ja terveydenhuoltoa ja pelastustoimea koskevan uudistuksen toimeenpanosta ja sitä koskevan lainsäädännön voimaanpanosta (voimaanpanolaki)

Lausuntopyynnössä tähän lakiin liittyen kysytään kysymykset nro 33 – 45

1§ Lain tarkoitus.

Pykälässä säädettäisiin lain tarkoituksesta. Laki sisältäisi säännökset, jotka ovat välttämättömiä sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämistä koskevan uudistuksen toimeenpanemiseksi. Laissa säädettäisiin tehtävien, henkilöstön ja omaisuuden siirrosta. Laki sisältäisi sote-maakuntien ja HUS-maakuntayhtymän perustamisen tai toiminnan käynnistämisen edellyttämätvsäännökset ja säännökset uudistusta koskevien lakien voimaanpa-nosta.

2 § Lain soveltaminen Helsingin kaupunkiin ja HUS-sairaanhoitopiiriin.

3 § Järjestämisvastuun siirtyminen.

Pykälässä säädettäisiin sosiaali-ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämisvastuu siirtymisestä kunnilta ja kuntayhtymiltä sote-maakunnille sekä HUS-sairaanhoitopiiriltä HUS -maakuntayhtymälle. Järjestämisvastuu siirtyisi 1 päivänä tammikuuta 2023. Kyseisestä ajankohdasta lukien kunnilla ja sosiaali-ja terveydenhuollon kuntayhtymillä ei ole enää järjestämisvastuuta eikä siten myöskään rahoitusvastuuta näistä palveluista. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen jää kuitenkin kuntien tehtäväksi järjestämislain 7 §:n mukaisesti.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin pelastustoimen järjestämisvastuun siirtymisestä vuoden 2023 alusta lukien.

4 § Sote-maakuntien perustaminen.

Sote-maakunta olisi maakuntalain 2 §:n mukaan julkisoikeudellinen yhteisö, jolla olisi alueellaan itsehallinto siten kuin siitä sote-maakuntalaissa säädettäisiin. Tarkoituksena olisi, että vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon, pelastustoimen ja koulu-ja opiskelijaterveydenhuollosta sekä kuraattori-ja psykologitehtävistä siirtyisi näitä tehtäviä nykyisin hoitavilta julkisen hallinnon viranomaisilta kokonaisuudessaan sote-maakunnille 31 päivänä tammikuuta 2023.

Sote-maakunnat olisi kuitenkin perustettava edellä todettua ajankohtaa aiemmin, jotta kyettäisiin valmistelevin toimenpitein varmistamaan, että sote-maakuntien organisaatiorakenne, hallinto, taloudelliset edellytykset, henkilöstö ja muut toimintaedellytykset olisivat siinä kunnossa, että sote-maakunnat voisivat itsenäisinä julkisen hallinnon viran-omaisina ja julkisoikeudellisina oikeushenkilöinä ryhtyä vuoden 2023 alusta lukien hoitamaan niille säädettyjä tehtäviä ja käyttämään tehtäviin liittyvää toimivaltaa. Tämän johdosta ehdotetaan, että sote-maakuntalain 2 §:ssä tarkoitetut sote-maakunnat julkisoikeudellisina yhteisöinä perustetaan 1 päivänä heinäkuuta 2021. Tämän ajankohdan ja vuoden 2021 alun välisenä aikana maakunnan ylintä päätösvaltaa käyttäisi aloitusvaiheessa lain 6§:ssä tarkoitettu väliaikainen valmistelutoimielin ja 1 päivästä maaliskuuta 2022 lukien vaaleilla valittu sote-maakuntavaltuusto.

5 § Maakuntajako.

Pykälässä säädettäisiin perustettavien sote-maakuntien aluejaon sekä valtion aluehallinnon toimialueiden perustana olevasta maakuntajaosta. Ehdotettu maakuntajako perustuisi pääosin nykyisen maakuntajakolain (1159/1997) ja vuoden 2021 alusta voimaan tulevan maakunnista annetun valtioneuvoston päätöksen (978/2019) nojalla määriteltyyn aluejakoon.

Ehdotettavan maakuntajakolain mukaan maakunnan olisi muodostuttava yhtenäisestä alueesta, joka muodostaa toiminnallisen kokonaisuuden. Esityksen mukaan Manner-Suomi jaettaisiin jatkossakin 18 maakuntaan. Näiden lisäksi on myös Ahvenanmaan maakunta, jonka itsehallinnosta säädetään perustuslain 120 §:ssä ja Ahvenanmaan itsehallintolaissa. Manner-Suomea koskevasta maakuntajaon muuttamisesta, sen edellytyksistä ja menettelytavoista ehdotetaan säädettäväksi tähän esitykseen sisältyvässä sote-maakuntarakennelaissa. Maakuntien nykyisiin nimiin ei ehdoteta muutoksia vaan ne säilyisivät nykyisellään. Maakuntien alueet määriteltäisiin edelleen kuntapohjaisesti. Pykälän 1 momentissa todettaisiin maakunnat, niiden nimet ja mistä kunnista maakuntien alueet muodostuvat. Lapin, Pohjois-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan, Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan, Kainuun, Kymenlaakson, Keski-Suomen, Etelä-Karjalan, Pohjois-Karjalan, Satakunnan, Kanta-Hämeen, Päijät-Hämeen, Pirkanmaan, Varsinais-Suomen ja Uudenmaan maakunnat ehdotetaan perustet-tavaksi samalla aluejaolla kuin ne ovat nykyisinkin. Etelä-Savon ja Pohjois-Savon maakuntien alueisiin ehdotetaan tehtäväksi seuraavat muutokset:-Enonkosken, Savonlinnan, Sulkavan ja Rantasalmen kunnat ehdotetaan liitettäväksi Pohjois-Savon maakuntaan alueen kuntien ja Itä-Savon sairaanhoitopiirin esityksien perusteella. Enonkosken, Savonlinnan, Sulkavan ja Rantasalmen maakuntamuutos tarkoittaisi muutosta perustettavan sote-maakunnan lisäksi myös kaikkien muiden viranomaisten toimialuejakoon eli esimerkiksi maakuntien liittojen, aluehallintovirastojen, oikeuslaitoksen ja Elyjen toimialueisiin.

Koska maakuntajako toimii myös vaalilain 5 §:ssä säädetyn eduskuntavaalien vaalipiirijaon pohjana, vaikuttaisivat Enonkosken, Savonlinnan, Sulkavan ja Rantasalmen sijoittumista koskevat muutosehdotukset välillisesti myös vaalipiirijakoon. Tähän hallituksen esitykseen ei sisälly tätä muutosta vastaavaa ehdotusta vaalilain muuttamisesta vaan se toteutettaisiin erik-seen. Pykälän 2 momentissa olisi informatiivinen viittaus maakuntarakennelakiin, jota koskeva la-kiehdotus sisältyy tähän hallituksen esitykseen.

6 § Sote-maakuntien nimet ja alueet.

Uusia itsehallinnollisia alueita kutsuttaisiin sote-maakunnaksi. Sote-maakuntien aluejako perustuisi pääosin lain 5 §:n mukaiseen maakuntajakoon siten, että kunkin sote-maakunnan toi-mialue muodostuisi vastaavan maakunnan kuntien muodostamasta alueesta. Pykälän 2 momentin mukaan sote-maakuntien alueen pohjautumisesta 5 §:n mukaiseen maa-kuntajakoon poikettaisiin Uudenmaan maakunnan alueella siten, että Uudenmaan alueelle pe-rustettaisiin neljä sote-maakuntaa. Nämä olisivat Itä-, Keski-, Länsi-Uudenmaan sekä Vantaa-Keravan sote-maakunnat. Näistä sote-maakunnista käytettäisiin nimitystä Uudenmaan sote-maakunta. Kuhunkin sote-maakuntaan kuuluvat kunnat mainittaisiin laissa. Helsingin kaupunki ei kuuluisi mihinkään sote-maakuntaan.Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, että sote-maakunnan alueessa tapahtuviin muutoksiin ja sote-maakuntien yhdistämiseen sovellettaisiin maakuntarakennelakia.7§.Sote-maakunnan väliaikainen valmistelutoimielin.Pykälässä sä

§§ 7- 14 Säädellään Sote-maakunnan väliaikaisesta valmistelutoimielimestä.

15 § Ensimmäiset maakuntavaalit.

Uudistusta koskevan lainsäädännön on tarkoitus tulla voimaan1 päivänä heinäkuuta 2021. Ensimmäiset maakuntavaalit tulisi toimittaa mahdollisimman pian tämän jälkeen, jotta vaaleissa valittavalle valtuustoille jäisi riittävästi aikaa valmistella varsinaisen sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen voimaantuloa, minkä on tarkoitus tapahtua 1.1.2023.

16§ Sote-maakunnan järjestäytyminen.

Pykälässä säädettäisiin sote-maakunnan toiminnan ja hallinnon järjestäytymisestä ensimmäisten maakuntavaalien toimittamisen jälkeen. Tähän ajankohtaan päättyisi myös lain 6 §:ssä tarkoitetun väliaikaisen valmistelutoimielimen toimikausi

§§ 17 -18 Henkilöstön asema.

Käsitellään liikkeenluovutus-tapahtumana.

4 luku – omaisuusjärjestelyt.

19§ Sairaanhoitopiirien ja erityishuoltopiirien siirtäminen sote-maakuntiin. Pykälässä säädettäisiin sairaanhoitopiirien ja erityishuoltopiirien siirtymisestä varoineen, velkoineen ja sitoumuksineen sote-maakuntiin.

Sote-maakuntiin siirrettävien kuntayhtymien jäsenkunnille ei maksettaisi korvausta kuntayhtymän ja erityishuoltopiirin siirtämisestä sote-maakuntaan. Kunnan jäsenosuus kuntayhtymässä eli kunnan taseeseen merkitty hankintameno poistuisi kunnan taseesta ja kunnan peruspääomaa alennettaisiin vastaavalla määrällä.

20 § Selvitys sairaanhoitopiirien ja erityishuoltopiirien omaisuudesta, sopimuksista ja vastuista.

Siirtoa edeltää selvitys, tulee olla valmis 28.2.2022.

21 § Kunnan järjestämän perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon, sosiaalitoimen ja pe-lastustoimen toimitilat.

Pykälässä säädettäisiin kunnan järjestämän perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon, sosiaalitoimen ja pelastustoimen käytössä olevien toimitilojen siirtymisestä sote-maakunnan hallintaan. Pykälän 1 momentin mukaan toimitilat siirtyisivät sote-maakunnan hallintaan 1.1.2023 lukien. Jos kunta ei itse omistaisi tiloja, vaan ne olisivat sen hallinnassa toimitilojen hallintaan oikeuttavan sopimuksen perusteella, kunta siirtäisi sopimuksen sote-maakunnalle 24 §:ssä säädellyn mukaisesti. Jos sote-maakunnan järjestämisvastuulle kuuluvaa toimintaa ja kunnan muuta toimintaa olisi järjestetty samoissa toimitiloissa, kunnan ja sote-maakunnan tulisi sopia tilojen kustannusvastuun jakautumisesta esimerkiksi käytettävien tilojen suhteessa.

Sote-maakunnan ja kunnan välillä solmittaisiin sosiaali-ja terveystoimen tai pelastustoimen käytössä olevien, kunnan omistamien toimitilojen hallinnasta vuokrasopimus siten, että se olisi voimassa 31.12.2025 saakka. Sote-maakunnalla olisi yksipuolinen oikeus pidentää vuokrasopimuksen voimassaoloa vuodella ja sen tulisi ilmoittaa tämän oikeutensa käyttämisestä kunnalle viimeistään 12 kuukautta ennen vuokrasopimuksen voimassaolon päättymistä. Siirtymäkauden ajaksi sote-maakunnan ja kunnan välillä solmittava vuokrasopimus perustuisi lain säännökseen, jolla kunta velvoitettaisiin vuokraamaan omistamansa toimitilat sote-maakunnalle. Siirtymäkauden aikana kunta ei siis toimisi kuntalain 15 luvun tarkoittamalla tavalla markkinoilla. Siirtymäkauden jälkeen tilanne kuitenkin muuttuisi. Siirtymäkauden jälkeen kunnalla olisi mahdollisuus vuokrata omistamiaan tiloja edelleen esimerkiksi sote-maakunnalle. Tässä tilanteessa kunnan todennäköisesti katsottaisiin toimivan kilpailutilanteessa markkinoilla. Tällöin toiminta olisi kuntalain 126 §:n mukaan pääsääntöisesti yhtiöitettävä.

22 § Kunnan järjestämän perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon, sosiaalitoimen ja pelastustoimen käytössä olevan irtaimen omaisuuden siirtyminen sote-maakunnalle.

Pykälän 1 momentin mukaan sote-maakunnalle siirtyisi 1.1.2023 lukien sen järjestämisvastuulle kuuluvaan toimintaan liittyvä irtaimisto, irtaimen omaisuuden omistusta, hallintaa ja käyttöä koskevat oikeudet sekä immateriaaliset oikeudet ja luvat. Sote-maakunnalle siirtyisi ensinnäkin kaikki sellainen irtain, joka olisi sote-maakunnan hallintaan siirtyvissä toimitiloissa sote-maakunnan järjestämisvastuulle siirtyneen toiminnan käytössä. Sote-maakunnalle siirtyisi myös kaikki muu sellainen irtain omaisuus, joka selkeästi liittyisi sen järjestämisvastuulle kuuluvaan toimintaan, kuten erilaiset koneet ja kalustot sekä materiaalit. Lisäksi sote-maakunnalle siirtyisivät myös erilaiset immateriaaliset oikeudet ja luvat, kuten esimerkiksi ohjelmistolisenssit tai erilaiset sopimuksiin perustuvat käyttö- tai muut oikeudet, jotka liittyisivät sote-maakunnan järjestämisvastuulle kuuluvaan toimintaan

23§ Kunnan järjestämän perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon, sosiaalitoimen ja pe-lastustoimen henkilöstöön kohdistuva lomapalkkavelka.

Tämäkin siirtyy sote-maakunnalle.

24 § Kuntaa sitovien sopimusten ja vastuiden siirtäminen sote-maakunnalle.

Pykälän 1 momentin mukaan kunta siirtäisi sote-maakunnalle sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämiseen liittyvät sopimukset 1.1.2023 lukien.

§§ 25 – 27 Selvitys kunnasta siirtyvästä omaisuudesta, sopimuksista, vastuista ja kunnalta vuokrattavista toimitiloista.

28 § Eräiden kunnilta tai kuntayhtymiltä siirtyvien sopimusten mitättömyydestä.

Pykälässä säädettäisiin sellaisten palvelujen ulkoistamissopimuksien ja niihin liittyvientoimitilojen vuokra-ja käyttöoikeussopimuksien mitättömyydestä, joissa järjestämisvastuun alaisesta päätöksenteosta tai ostopalvelujen sisällöstä tai laajuudesta on sovittu toisin kuin sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetussa 8 säädetään. Mitättömyysseuraukseen olisi liitetty oikeus saada lain perusteella korvaus hyödyttömäksi jäävistä investoinneista.

29 § Toimitilojen käyttöoikeus muutoksenhaun aikana.

Sote-maakuntavaltuuston 27 §:ssä tarkoitettu päätös voidaan panna täytäntöön ennen kuin se on saanut lainvoiman, ellei hallintotuomioistuin joltakin osin kiellä täytäntöönpanoa. Vaikka kunta olisi valittanut sote-maakuntavaltuuston päätöksestä, sote-maakunnalla olisi kuitenkin oikeus järjestää vastuullaan olevia sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen palveluja kunnan omistamissa ja hallinnoimissa toimitiloissa sekä käyttää palvelujen järjestämiseen tarvittavaa, kunnan omistamaa tai muutoin hallinnoimaa irtaimistoa siihen saakka, kunnes hallinto-oikeuden päätös asiassa olisi lainvoimainen. Säännöksen tarkoituksena olisi turvata palvelutoiminnan häiriötön jatkuminen

30 § Kuntaa koskevien säännösten soveltaminen kuntayhtymään.

Pykälässä säädettäisiin kuntaa koskevien säännösten soveltamisesta muihin kuin 19 §:ssä tarkoitettuihin kuntayhtymiin. Sairaanhoitopiirien kuntayhtymät ja erityishuoltopiirit siirrettäisiin sote-maakuntaan 19 §:n mukaisesti. Muiden eli niin sanottujen vapaaehtoisten sosiaali-bja terveydenhuollon kuntayhtymien osalta sovellettaisiin kuntaa koskevia säännöksiä.

31 § Kuntayhtymän taseeseen kertyneet ali-ja ylijäämät.

Kuntayhtymien jäsenkuntien sekä HUS-sairaanhoitopiirin olisi pykälän mukaan katettava kuntayhtymän taseeseen kertynyt alijäämä ennen kuntayhtymän siirtämistä sote-maakuntaan tai HUS-maakuntayhtymään. Mahdollinen alijäämä tulisi siten olla katettuna kuntayhtymän viimeisessä, vuodelta 2022 laadittavassa tilinpäätöksessä. Mikäli sote-maakuntaan siirtyvän kuntayhtymän taseeseen on kertynyt ylijäämiä, jäsenkunnilla olisi mahdollisuus päättää ylijäämän käsittelystä kuntayhtymän perussopimuksen mukaisesti ennen kuntayhtymän siirtämistä sote-maakuntaan.

§§ 32 – 42 Säädellään valtiontakauksesta ja annetaan tarkempia määräyksiä omaisuusjärjeslyitä

5 luku – käsittelee HUS-asioita

6 luku – uudistuksen veroseuraamukset

7 luku – erinäiset säädökset

53 § Kunnan tuloveroprosentti vuonna 2023.

Pykälässä säädettäisiin kunnan tuloveroprosentista vuonna 2023. Säännöksen tarkoituksena olisi estää verotuksen kiristyminen sen johdosta, että kuntien tehtävien siirtäminen maakunnille ja valtion rahoituksen piiriin edellyttää valtion veron korotuksia.

Pykälässä säädettäisiin siitä, että kaikkien kuntien tulisi määrätä vuoden 2023 tuloveroprosentiksi vuoden 2022 tuloveroprosentti vähennettynä kaikissa kunnissa yhtä suurella prosenttiyksiköllä.

56 § Keski-Uudenmaan ja Etelä-Savon alueen pelastustoimia koskevat määräykset.

Pykälässä säädettäisiin Uudenmaan erillisratkaisun ja Itä-Savon sairaanhoitopiirin kuntien suuntautumisen muutoksen johdosta erillissäännöksiä pelastustoimenosalta. Näillä alueilla on säädettävä pelastustoimen toiminnan jakamisesta. Etelä-Savossa alueellinen pelastustoimi on vastannut myös Itä-Savon sairaanhoitopiirin alueella pelastustoimen järjestämisestä.

Etelä-Savon alueellisen pelastustoimen jäsen olisi valittava sekä Etelä- että Pohjois-Savon väliaikaiseen valmistelutoimielimeen. Pohjois-Savon toimielimessä olisi siten kahden eri alueellisen pelastustoimen jäsentä.

On katettava ennen siirtymistä

58 § Valtakunnallisen toimitila-ja kiinteistöhallinnon osaamiskeskuksen perustaminen.

 

Laki sote-maakuntien rahoituksesta (maakuntien rahoituslaki)

Lausuntopyynnössä tähän lakiin liittyen kysytään kysymykset nro 46 – 53

1 § Lain tarkoitus.

Sote-maakuntien rahoituksesta annettavaksi ehdotetun lain (sote-maakuntien rahoituslaki) tarkoituksena on säännellä sote-maakuntien valtion rahoituksen kokonaistasosta ja kohdentumisesta sote-maakuntakohtaisesti.

Sote-maakuntien järjestämisvastuulle uudistuksessa siirtyvien tehtävien rahoitusta on tarkoitus koota ensisijaisesti valtiovarainministeriön pääluokkaan perustettavalle sote-maakuntien valtionrahoitusmomentille. Rahoituslakiehdotuksen nojalla myönnettävää rahoitusta ei ole tarkoitettu käytettäväksi sote-maakuntien niihin tehtäviin, joiden rahoituksesta on säädetty muun lain nojalla tai määrärahat on budjetoitu talousarvioon valtionrahoitusmomentin ulkopuolelle. Lähtökohtana on, että valtion rahoitus olisi kattava sote-maakuntien järjestämisvastuulle kuuluvien kaikkien tehtävien hoitamiseen, eikä sote-maakunnilla olisi valtion rahoituksen ja palveluista perittävien asiakas-ja käyttömaksujen lisäksi muita merkittäviä tulolähteitä.

2§ Asetuksella säädettäisiin vuosittain sote-maakunnan asukaskohtaisesta ja sosiaali-ja terveydenhuollon palvelujen käyttöä kuvaavien laskennallisten palvelutarpeiden perushinnoista sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen, asukastiheyden, vieraskielisyyden, kaksikielisyyden, saaristoisuuden, saamenkielisyyden sekä pelastustoimen tehtävien perushinnoista.

2 luku – vltion rahoituksen periaatteet

3 § Valtion rahoitus sote-maakunnille.

Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi siitä, miten sote-maakunnille kohdennettava valtion rahoitus kokonaisuudessaan muodostuu. Rahoitus kohdennettaisiin sote-maakunnille yhtäältä asukasmäärän ja toisaalta palvelutarvetta ja palvelujen kustannuksia aiheuttavien olosuhdetekijöiden sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä kuvaavien kertoimien perusteella.

Valtion rahoituksen kohdentumisperusteet: Rahoituksesta yhteensä 14,622 prosenttia kohdennettaisiin asukasperusteisesti ja 79,705 prosenttia sosiaali-ja terveydenhuollon palvelutarpeen perusteella. Muiden määräytymistekijöiden perusteella kohdennettaisiin 5,674 prosenttia rahoituksesta.

Sosiaali-ja terveydenhuollon asukasmäärään perustuva rahoitus muodostaisi 13,424 prosenttia eli noin 2 499 miljoonaa euroa ja palvelutarpeeseen perustuva rahoitus 81,6 prosenttia eli noin 15 189 miljoonaa euroa sote-maakuntien sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksesta.

Terveydenhuollon palvelutarpeen osuus olisi 48,274 prosenttia eli noin 8 985 miljoonaa euroa, vanhustenhuollon palvelutarpeen osuus 16,141prosenttia eli noin 3 005 miljoonaa euroa ja sosiaalihuollon palvelutarpeen osuus 17,185 prosenttia eli noin 3 199 miljoonaa euroa rahoituksesta.

Sote-maakunnille maksettaisiin lisäksi 1,500 prosenttia eli noin 279 miljoonaa euroa harvaan asutukseen (16 §), 2,000 prosenttia eli noin 372 miljoonaa euroa vieraskielisten asukkaiden tarpeista (17 §), 0,350 prosenttia eli noin 65 miljoonaa euroa kaksikielisyydestä (18 §) ja 0,113 prosenttia eli noin 21 miljoonaa euroa saaristoisuudesta (19 §) sekä 0,013 prosenttia eli 2,5 miljoonaa euroa saamenkielisyydestä aiheutuviin kustannuksiin perustuen (20 §).

Edellä mainitut olosuhteita kuvaavat määräytymistekijät muodostaisivat 3,976 prosenttia sote-maakuntien laskennallisesta rahoituksesta. Sote-maakunnat saisivat myös yhden prosentin eli noin 186 miljoonaa euroa hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen (15 §) perustuen.

Sote-maakunnille maksettaisiin valtion rahoitusta myös 4 luvun mukaisesti pelastustoimen tehtävien laskennallisiin kustannuksiin. Asukasmäärän perusteella määräytyisi pelastustoimen ra-rahoituksesta 65 prosenttia eli noin 288 miljoonaa euroa, joka merkitsisi koko maan tasolla sote-maakuntien rahoituksesta 1,510 prosenttia (21 §). Asukastiheyden (22 §) perusteella määräytyisi 5 prosenttia eli noin 33 miljoonaa euroa, joka merkitsisi koko maan rahoituksesta 0,116 prosenttia. Pelastustoimen riskitekijöiden (23 §) mukaan määräytyisi 30 prosenttia rahoituk-sesta eli noin 133 miljoonaa euroa, joka olisi koko maan tasolla yhteensä 0,697 prosenttia sote-maakuntien rahoituksesta.

4 § Sote-maakunnan päätösvalta rahoituksen käytössä.

Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi sote-maakunnan itsenäisestä päätösvallasta valtion rahoituksen käytössä. Säännös vastaisi sote-maakuntien itsehallintoa koskevia yleisiä periaatteita.

5 § Valtion rahoituksen perusteena olevat kustannukset.

Valtion rahoituksen tarkoituksena on turvata sote-maakunnille riittävät ja oikeasuhtaiset taloudelliset edellytykset suoriutua lakisää-teisten tehtävien järjestämisestä.

6 § Valtion rahoituksen taso.

Pykälän mukaan valtion rahoituksen taso kullekin varainhoitovuodelle perustuisi sote-maakuntien edellisen vuoden laskennallisiin kustannuksiin. Laskennallisilla kustannuksilla tarkoitetaan lain 3 ja 4 luvun mukaan määräytyviä sote-maakuntien kustannuksia.

§§ 7 – 10 säädellään palbelutarpeen, kusatannustason ja tehtävien muutosten huomioon ottamisesta

11 § Sote-maakunnan lisärahoitus.

Valtion tämän lain mukaan määräytyvän laskennallisen rahoituksen arvioidaan yhdessä sote-maakuntien asiakas- ja käyttömaksujen kanssa riittävän sote-maakuntien lakisääteisten tehtävien järjestämisen rahoittamiseen. Poiketen kunnallisesta järjestämismallista sote-maakunnilla ei olisi verotusoikeutta ja sen vuoksi sen tehtävien rahoitus on lähtökohtaisesti riippuvaista valtion rahoituksesta. Pykälässä säädettäisiin sote-maakuntakohtaisesta lisärahoituksesta tilanteissa, joissa yksittäisen sote-maakunnan saaman rahoituksen taso ei turvaisi riittävien sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä pelastustoimen palvelujen järjestämistä.

Jos olisi arvioitavissa, että esille tuodut ongelmat eivät johdu siitä, että sote-maakunnan rahoituksen taso lähtökohtaisesti olisi liian alhainen, vaan sote-maakunta pystyisi omilla päätöksillään turvaamaan palvelujen järjestämisen, sote-maakuntia tulisi ohjata toteuttamaan valtion ja sote-maakuntien ohjaus-ja neuvotteluprosessissa todettuja sote-maakunnissa toteutettavissa olevia kustannusten hallinnan kannalta välttämättömiä toimenpiteitä ja muita mahdollisia toimenpiteitä.

12 § Valtionavustus.

Pykälän perusteella valtion varoista voitaisiinmyöntää sote-maakunnalle valtionavustuslain mukaisesti valtionavustusta.

3 luku – sosiaali- ja terveyenhuollon tehtävien rahoitus

13 § Sosiaali-ja terveydenhuollon laskennallisten kustannusten perusteet.

Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi, miten sote-maakunnan valtion rahoituksen perusteena olevat sosiaali-ja terveydenhuollon tehtävien laskennalliset kustannukset lasketaan ja mistä ne koostuvat. Pykälän 1 momentin mukaan sote-maakunnan sosiaali- ja terveydenhuollon laskennalliset kustannukset muodostuisivat laskemalla yhteen tulot, jotka saadaan kertomalla terveydenhuollon, vanhustenhuollon ja sosiaalihuollonperushinnat sote-maakuntakohtaisilla laskennallisilla tarvekertoimilla ja sote-maakunnan asukasmäärällä. Perushintojen määräytymistä on selvitetty lakiehdotuksen 2 §:n 2 kohdan perusteluissa. Perushinnoista säädettäisiin vuosittain valtioneuvoston asetuksella. Sääntelytapa vastaa voimassa olevaa kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annettua lakia.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin terveydenhuollon 59,16 prosentin, vanhustenhuollon 19,78 prosentin ja sosiaalihuollon 21,06 prosentin painotuksista,

14 § Terveyden-, vanhusten-ja sosiaalihuollon palvelutarvekerroin.

Jokaiselle sote-maakunnalle laskettaisiin 13 §:n 3 momentissa tarkoitettujen terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon painotusten sekä näiden tehtävien palvelujen tarvetta ja kustannuksia kuvaavien tarvetekijöiden ja niiden painokertoimien perusteella terveyden-, vanhusten-ja sosiaalihuollon palvelutarvekertoimet, jotka kuvaisivat asukkaiden palvelutarpeita suhteessa maan keskiarvoon.

Terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon palvelutarvekertoimien laskennassa hyödynnettäisiin tietoja muun muassa väestön ikä- ja sukupuolirakenteesta, sairastavuudesta ja sosioekonomisista tekijöistä sekä palvelujen käytöstä ja palvelujen käytön aiheuttamista kustannuksista. Pykälän 1 momentin mukaisesti terveyden-, vanhusten-ja sosiaalihuollon palvelutarvekertoimiin perustuvan rahoituksen tarkoituksena on korvata sosiaali- ja terveydenhuollon sote-maakunnalle aiheuttamia kustannuksia. Kullekin sote-maakunnalle muodostuisi vuosittain sote-maakuntakohtaiset terveyden-, vanhusten-ja sosiaalihuollon palvelutarvekertoimet, jotka kuvaisivat sote-maakunnan palvelutarpeita muihin sote-maakuntiin verrattuna.

Terveydenhuollon tarvetekijöiksi otettaisiin yhteensä noin 50 kustannuksiltaan merkittävää sairautta. Näistä osa on tarvetekijöitä myös nykyisen kunnan peruspalvelujen valtionosuuslain 7 §:ssä. Voimassa olevasta laista poiketen sairauksien määritelmät eivät enää perustuisi Kelan erityiskorvausoikeuksien määriin. Uudet tarvetekijät perustuvat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen valtionosuuksien laskemista varten kehittämään tietokantaan. Uusina tarvetekijöinä mukaan otetaan aiempaa laajemmin myös muita sosioekonomisia tekijöitä jotka kuvaavat tuloja, koulutusta, yhden aikuisen perhettä, siviilisäätyä, yksinasumista ja pääasiallista toimintaa.

Vanhustenhuollon tarvetekijöiksi otettaisiin yhteensä 18 vanhustenhuollon tarpeelle merkittävää sairautta. Näistä osa on tarvetekijöitä myös nykyisen kunnan peruspalvelujen valtionosuus-lain 7 §:ssä. Voimassa olevasta laista poiketen sairauksien määritelmät eivät enää perustuisi Kelan erityiskorvausoikeuksien määriin. Uudet tarvetekijät perustuvat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen valtionosuuksien laskemista varten kehittämään tietokantaan. Uusina tarvetekijöinä mukaan otetaan myös sosioekonomisia tekijöitä, jotka kuvaavat tuloja, yksinasumista ja toimeentulotuen perusosan asiakkuutta

Sosiaalihuollon tarvetekijöiksi otettaisiin yhteensä noin 13 sosiaalihuollon tarpeelle merkittävää sairautta sekä ikää, tuloja, koulutusta, siviilisäätyä, työkyvyttömyyttä ja perustoimentulotuen asiakuutta kuvaavia tekijöitä.

§§ 15 – 20 säätelevät kertoimia, joilla perushintaa korotetaan, ohessa nämä

• kaikkiin myös hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kerroin 0,977%
• kaikkiin myös sosiaali- ja terveystoimen asukastiheyskerroin 1,581%
• kaikkiin myös Vieraskielisyyskerroin 1,954%
• kaikkiin myös kaksikielisyyslisä 0,342%
• kaikkiin myös saaristoisuuslisä 0,110%

4 luku – pelastustoimen tehtävien rahoitus

21 § Pelastustoimen laskennallisten kustannusten perusteet.

Kuten sosiaali-ja terveydenhuollon rahoituksessa, pelastustoimen laskennallisten kustannusten määräytyminen perustuisi määräytymistekijöiden perushintojen kautta toteutettavaan laskentaan. Pelastustoimessa määräytymistekijöitä olisi kolme; asukasmäärä, asukastiheys ja riskitekijät. Kullekin oma yksikköhinta.

§§ 22- 24

Nämä kertoimet säädellään tarkasti, kuten edellisessäkin luvussa vastaavat tehtiin.

5 luku – valtion rahoituksen hallinnointi, myöntäminen ja maksaminen

§§ 25 – 30 säätelevät yksityiskohtaisesti luvun otikossa mainittua asiaa

Luku 6 – muutoksenhaku

Luku 7 – erinäiset säädökset

Luku 8 – voimaantulo

33 § Voimaantulo

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 2023 alusta.

34 § Sote-maakuntien koko maan valtionrahoituksen tason määräytyminen vuosina 2023 ja 2024.

Pykälän mukaan sote-maakuntien koko maan tason rahoitus vastaisi uudistuksen voi-maantulovuotena sote-maakunnille siirtyvistä lakisääteisistä tehtävistä kunnille aiheutuneiden kustannusten yhteismäärää. Pykälän mukaan sote-maakuntien valtion rahoituksen perusteena olisivat kunnista siirtyvien sosiaali-j a terveydenhuollon ja pelastustoimen tehtävien nettokustannukset vuodelta 2022.

35 § Siirtymätasaus.

Pykälässä säädettäisiin sote-maakuntakohtaisesta palvelujen valtion rahoituksesta uudistuksen voimaantulon jälkeisessä siirtymävaiheessa.

Tarkoituksena on, että sote-maakuntakohtaisen rahoituksen määräytymisessä siirrytään ehdotettavan lain mukaisesti määräytyvään laskennalliseen valtion rahoitukseen heti uudistuksen voimaantulovuodesta lukien. Siirtymävaiheessa muutosta kuntien toteutuneiden kustannusten ja sote-maakunnan laskennallisen rahoituksen välillä kuitenkin tasattaisiin siirtymätasauksella.

Ehdotettu malli turvaisi sote-maakuntien rahoituksen edellisellä vaalikaudella esitettyä mallia paremmin, koska palvelutarpeen kehityksen huomioon ottava laskennallinen rahoitusmalli otettaisiin käyttöön uudistuksen voimaantulosta alkaen. Lisäksi ehdotettu siirtymätasausmalli olisi vaikutuksiltaan läpinäkyvä ja huomioisi sote-maakuntien väliset erot rahoitustason muutoksessa oikeudenmukaisesti.

Tämä mahdollistaa kaikille sote-maakunnille hallitun toiminnan mukauttamisen laskennallisen rahoituksen tasoon. Siirtymätasausta maksettaisiin portaittain aleneva määrä vuodesta 2023 vuoteen 2029, jolloin rahoitustason erotusta olisi tasattu sote-maakunnittain 150 euroon asukasta kohden. Tämän jälkeen mahdollinen jäljelle jäävä rahoituksen erotus maksettaisiin toistaiseksi pysyvänä siirtymä-tasauksena. Siirtymätasaussääntelyn toimivuutta ehdotetaan kuitenkin arvioitavaksi viimeistään vuonna 2027 tai tätä aikaisemmin sote-maakuntien verotusoikeuden yhteydessä. Nyt ehdotettu esitys perustuu vuoden 2020 rahoituksen tason perusteella tehtyihin laskelmiin. Siirtymätasaus-mallin toimivuutta ja vaikutuksia on tarpeen arvioida uudistuksen voimaantulon jälkeen, kun sote-maakuntien välillä tasattavasta rahoituksen muutoksen euromääristä ja toisaalta uudistuksen toimeenpanon etenemisestä sote-maakunnissa saadaan tarkempaa tietoa. Myös mahdollisen

sote-maakuntien verotusoikeuden säätämisen yhteydessä on tarpeen arvioida siirtymätasaus-mallintoimivuutta ja tarpeellisuutta.

36 § Valtion rahoituksen tasoa koskeva poikkeussäännös vuosina 2023 ja 2024.

37 § Sote-maakunnan vuoden 2023 rahoituksen maksamista koskeva poikkeussäännös.

 

 

Muut lakiluonnokset

Lausuntopyynnössä tähän lakiin liittyen kysytään kysymykset nro 54 – 71

Ohessa pari lakimuutosta, joilla on vaikutusta esim. savonlinnalaisiin kouluihin.

Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki

9§ Järjestämisvastuu.

Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että sijaintikunnan sijaan psykologi-ja kuraattoripalvelut järjestäisi se sote-maakunta, jonka alueella oppilaiton sijaitsee terveydenhuoltolaissa ja sosiaalihuoltolaissa säädettäväksi ehdotettavan mukaisesti. Psykologi-ja kuraattoripalvelujen saavutettavuuden ja lähipalveluna säilymisen turvaamiseksi momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaan palveluiden on oltava opiskelijoiden helposti saavutettavissa ja ne on järjestettävä oppilaitoksessa tai sen välittömässä läheisyydessä lain 1 §:ssä tarkoitetuille perusopetuslaissa (628/1998) tarkoitetussa opetuksessa oleville oppilaille.

Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että oppilaitoksen sijaintikunnan sijaan sote-maakunta, jossa oppilaitos sijaitsee, vastaa koulu-ja opiskeluterveydenhuollon järjestämisestä terveydenhuoltolaissa säädettäväksi ehdotettavan mukaisesti.

21 § Opiskeluhuollon rekisterit. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että sekä potilasrekisterin että opiskeluhuollon kuraattorin asiakasrekisterin osalta rekisterinpitäjänä toimisi palvelujen järjestäneen kunnan sijaan asianomaisen sote-maakunnan toimielin. Muutos on tekninen eikä se vaikuta palvelujen järjestäjän velvollisuuteen tehdä säädettyjä kirjauksia.

25 §. Opiskeluhuollon seuranta ja arviointi.

Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että kunnan sosiaali- ja terveystoimen tilalle muutetaan sote-maakunnan sosiaali-ja terveystoimi. Muutos on tekninen eikä vaikuta velvollisuuteen toteuttaa opiskeluhuollon seurantaa ja arviointia.

26 §Opiskeluhuollon valvonta.

Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että kunnan sosiaali-ja terveystoimen tilalle muutetaan sote-maakunnan sosiaali-ja terveystoimi. Muutos on tekninen eikä vaikuta velvollisuuteen toteuttaa opiskeluhuollon valvontaa.

 

Terveydenhuoltolaki

16 ja 17 § tekniset muutokset kouluterveydenhuollon ja opiskeluhuollon osalta: sote-maakunta

17a§ Oppilas- ja opiskeluhuoltolain mukaiset psykologipalvelut siirtyvät sote-maakunnan vastuulle à huomioidaan myös terveydenhuoltolaissa

Sosiaalihuoltolaki

Opiskeluhuollon kuraattoripalvelut ovat ainut oppilas-ja opiskelijahuoltolaissa tarkoitettuun opiskeluhuoltoon sisältyvä sosiaalipalvelu. Sosiaalihuoltolain 14 §:ää tarkennettaisiin tältä osin poistamalla sen 2 momentin 16 kohdan opis-keluhuollon järjestämisvelvollisuutta koskeva säännös ja korvaamalla se pykälän 1 momenttiin lisättävällä uudella opiskeluhuollon kuraattoripalveluja koskevalla 13 c kohdalla. Asiasta säädettäisiin tarkemmin lakiin lisättäväksi ehdotettavassa uudessa 27 c §:ssä sekä oppilas-ja opiskelijahuoltolaissa.

Sosiaalihuollon järjestämisvastuun siirtyessä kunnilta sote-maakunnille 14 §:ään tehtäisiin samalla tästä johtuvat tarvittavat tekniset muutokset.27 c §.Opiskeluhuollon kuraattoripalvelut. Opiskeluhuollon kuraattoripalvelujen järjestämisvastuun siirtyessä kunnilta sote-maakunnille sosiaalihuoltolakiin lisättäisiin uusi niitä koskeva 27 c §. Säännös vastaisi terveydenhuoltolakiin ehdotettavaa opiskeluhuollon psykologipalveluita koskevaa uutta 17 a §:ää. Mitä terveydenhuoltolain 17 a §:n säännöskohtaisissa perusteluissa todetaan opiskeluhuollon psykologipalveluista, soveltuu myös opiskeluhuollon kuraatto-ripalveluihin.

Sote-maakuntarakennelaki

Lausuntopyynnössä tähän lakiin liittyen kysytään kysymykset nro 72 – 85

Sote-maakuntarakennelaki

Yleiset säännökset

1§ Maakuntajako ja sote-maakunnat

Suomi jakaantuu sote-maakuntiin, joilla on itsehallinto siten kun sote-maakuntalaissa ( / ) säädetään (sote-maakunta). Sote-maakunnan alueena on maakunta.

2§ Sote-maakunnan muuttaminen

Tässä laissa sote-maakunnan muuttamisella tarkoitetaan sote-maakuntien yhdistymistä tai kunnan siirtämistä kuuluvaksi toisen sote-maakunnan alueella olevaan maakuntaan.

Sote-maakuntien yhdistymisellä tarkoitetaan sote-maakuntien muuttamista, jossa
1) yksi tai useampi sote-maakunta lakkaa ja yhdistyy olemassa olevaan sote-maakuntaan
2) sote-maakunnat lakkaavat ja ne yhdistetään perustamalla uusi sote-maakunta; tai
3) sote-maakunta jaetaan kahden tai useamman sote-maakunnan kesken siten, että jaettava sote-maakunta lakkaa.
Sote-maakuntia voidaan muuttaa myös siten, että kunta siirretään kuuluvaksi toiseen maakun-taan, jolloin sote-maakuntien lukumäärä ei muutu (kunnan siirtäminen).

3§ Maakuntajaon vaikutukset valtion hallintoon

Valtion viranomaisten toimialueiden tulee, jollei erityisistä syistä muuta johdu, perustua 1 §:n 1momentissa tarkoitettuun maakuntajakoon niin, että viranomaisen toimialue muodostuu yhdestä tai useammasta maakunnasta taikka, jos toimialue on pienempi kuin maakunta, se on kokonaisuudessaan yhden maakunnan alueella.

4§ Kuntajaon muutosten huomioon ottaminen

Jos kunta lakkaa kuntarakennelaissa (1698/2009) tarkoitetun kuntien yhdistymisen seurauksena, valtioneuvosto päättää mainitun lain 35 §:n mukaisesti, mihin maakuntaan uusi kunta kuu- luu.

2 luku: Sote-maakunnan muuttaminen

5§ Sote-maakunnan muuttamisen edellytykset

Sote-maakuntaa voidaan muuttaa, jos sote-maakunnat täyttävät muutoksen jälkeen 1 §:n 1 momentissa tarkoitetut edellytykset ja muutos parantaa:

1) sote-maakunnan toiminnallisia ja taloudellisia edellytyksiä vastata palvelujen järjestämisestä ja tuottamisesta tai muuten edistää sote-maakunnan toimintakykyä; tai

2) sote- maakunnan asukkaiden palveluja tai elinolosuhteita;

Sote-maakuntaa muutettaessa tulee pyrkiä kielellisesti yhteensopiviin alueisiin, joissa turvataan suomen- ja ruotsinkielisen väestön oikeudet saada palveluja omalla kielellään samanlaisten perusteiden mukaan.

6§ Sote-maakunnan muuttamisen vireillepano

Esityksen sote-maakunnan muuttamisesta voi tehdä muutoksen kohteena oleva sote-maakunta tai muutoksen kohteena olevalla alueella oleva kunta. Esitys on toimitettava valtiovarainministeriölle.

Valtiovarainministeriö voi panna sote-maakunnan muuttamisen vireille määräämällä toimitettavaksi 8 §:ssä tarkoitetun selvityksen sote-maakunnan muuttamisesta.

Sote-maakuntalain 120 §:ssä tarkoitetussa sote-maakunnan arviointimenettelyssä ollutta sote- maakuntaa koskeva selvitys sote-maakunnan muuttamisesta voi tulla vireille myös mainitussa pykälässä tarkoitetun arviointiryhmän ehdotuksesta.

7§ Sote-maakunnan muuttamista koskevan esityksen sisältö

Sote-maakunnan tai kunnan tekemässä sote-maakunnan muuttamista koskevassa esityksessä on perusteltava sote-maakunnan muuttamisen tarve ja selvitettävä, miten 5 §:ssä säädetyt sote- maakunnan muuttamisen edellytykset täyttyvät.

Sote-maakuntien yhteiseen esitykseen sote-maakuntien yhdistymisestä on liitettävä sote-maa- kuntavaltuustojen yhtäpitävä päätös esityksestä ja siihen liittyvä selvitys:

1) sote-maakuntien muuttamisen toteuttamistavasta ja ajankohdasta;

2) yhdistymisen perusteella syntyvän uuden sote-maakunnan hallinnon järjestämisen periaat- teista;

3) uuden sote-maakunnan ja tarvittaessa uuden maakunnan nimestä;
4) yhdistyvien sote-maakuntien palvelujärjestelmien yhteensovittamisen periaatteista;
5) uuden sote-maakunnan taloudenhoidon yleisistä periaatteista;
6) asukkaiden vaikuttamis- ja osallistumismahdollisuuksien toteuttamisen keinoista uudessa

sote-maakunnassa.
Sote-maakunnan muuttamista koskevan esityksen valmistelun toteuttamisesta yhteistoiminnassa henkilöstön edustajien kanssa säädetään työnantajan ja henkilöstön välisestä yhteistoiminnasta kunnassa ja sote-maakunnassa annetussa laissa (449/2007).

8§ Sote-maakunnan muuttamista koskevan selvityksen määrääminen

Valtiovarainministeriö voi määrätä toimitettavaksi selvityksen sote-maakunnan muuttamisesta, jota varten ministeriö asettaa muutoksen kohteena olevia sote-maakuntia ja siirrettäväksi ehdotettua kuntaa kuultuaan yhden tai useamman selvittäjän.

Selvitys sote-maakunnan muuttamisesta voidaan määrätä toimitettavaksi:
1) valtiovarainministeriön aloitteesta;
2) sote-maakunnan tai kunnan esityksestä;
3) jos vähintään 20 prosenttia sote-maakunnan äänioikeutetuista asukkaista tekee esityksen sote-maakunnan muuttamista koskevan selvityksen toimittamisesta;
4) sote-maakuntalain 121 §:ssä tarkoitetun arviointiryhmän esityksestä.

9§ Sote-maakunnan muuttamista koskevan selvityksen toimittaminen

Sote-maakuntien on osallistuttava sote-maakuntien muuttamista koskevan selvityksen ja 8 §:n 1 momentissa tarkoitetun selvittäjän ehdotuksen valmisteluun. Selvittäjä laatii ehdotuksen sote- maakunnan muuttamisesta sekä 7 §:n 2 momentissa tarkoitetusta sote-maakuntien yhdistymiseen liittyvästä selvityksestä tai 19 §:ssä tarkoitetusta kunnan siirtämiseen liittyvästä sote-maakuntien välisestä taloudellisesta selvityksestä.

Jos selvittäjä katsoo selvityksen perusteella sote-maakunnan muuttamisen tarpeelliseksi, hänen on tehtävä muutoksen kohteena olevien sote-maakuntien valtuustoille ja muutoksen kohteena olevan kunnan valtuustolle ehdotus sote-maakunnan muuttamisesta. Ehdotus käsitellään muutoksen kohteena olevien sote-maakuntien sote-maakuntavaltuustoissa ja muutoksen kohteena olevan kunnan valtuustossa.

Selvittäjä toimittaa esityksensä sote-maakunnan muuttamisesta valtiovarainministeriölle ja liittää siihen muutoksen kohteena olevien sote-maakuntien sote-maakuntavaltuustojen ja muu- toksen kohteena olevan kunnan valtuuston selvittäjän ehdotuksesta antamat lausunnot.

Selvityksen toimittamisesta aiheutuvat kustannukset suoritetaan valtion varoista.

Selvittäjään sovelletaan, mitä kuntarakennelain 17 §:ssä säädetään kuntajakoselvittäjän ase- masta. Selvittäjällä on salassapitoa koskevien säännösten estämättä oikeus saada viranomaisilta tehtävänsä suorittamista varten tarpeelliset sote-maakuntien ja sote-maakuntakonserniin kuulu- vien yhteisöjen hallintoa ja taloutta koskevat tiedot sekä muuta apua.

10 § Päätöksenteon edellytykset.

Valtioneuvosto päättää valtiovarainministeriön esittelystä sote-maakunnan muuttamisesta. Päätös voidaan tehdä, jos 5 §:ssä tarkoitetut sote-maakunnan muuttamisen edellytykset täyttyvät.

Sote-maakunnan yhdistymistä koskeva päätös edellyttää lisäksi, että yhdistyminen perustuu yhdistyvien sote-maakuntien yhteiseen esitykseen tai selvittäjän ehdotukseen, joka on hyväksytty yhdistyvien sote-maakuntien sote-maakuntavaltuustoissa.

Valtiovarainministeriön on sote-maakunnan muuttamista koskevaa päätöstä valmistellessaan kuultava niitä sote-maakuntia ja kuntia, joita muutos koskee, sekä selvitettävä, miten muutos vaikuttaa valtion viranomaisten toimialuejakoon ja Euroopan unionin toiminnassa noudatettaviin aluejakoihin.

11 § Päätös sote-maakunnan muuttamisesta

Päätös sote-maakunnan muuttamisesta on tehtävä ennen muutoksen voimaantuloa edeltävän vuoden kesäkuun loppua. Jos sote-maakunnan muutoksen voimaantuloa edeltävänä vuonna toimitetaan maakuntavaalit, päätös sote-maakunnan muuttamisesta on tehtävä vaalivuotta edeltävän vuoden loppuun mennessä. Samassa yhteydessä päätetään sote-maakunnan muutosta vastaavasta 1 §:n 1 momentissa tarkoitetun maakuntajaon muutoksesta.

Sote-maakunnan muutos on määrättävä tulemaan voimaan kalenterivuoden alusta. Kunnan siirtämistä koskeva maakuntajaon muutos on määrättävä tulemaan voimaan sitä vuotta seuraa- van kalenterivuoden alusta, jona toimitetaan seuraavat maakuntavaalit.

Päätökset sote-maakunnan muuttamisesta sekä maakuntajaon muuttamisesta on julkaistava Suomen säädöskokoelmassa ja toimitettava julkaistavaksi muutoksen kohteena olevissa sote- maakunnissa siten kuin sote-maakunnan ilmoitukset sote-maakunnassa julkaistaan. Päätökset sote-maakunnan muutoksen hylkäämisestä sekä maakuntajaon muutoksen hylkäämisestä on an- nettava erikseen tiedoksi esityksen tekijälle.

3 luku: Sote-maakunnan hallinnon muodostaminen

12 § Sote-maakuntavaltuuston muodostaminen kesken vaalikauden

Sote-maakuntien yhdistymistä koskevan valtioneuvoston päätöksen jälkeen yhdistyvien sote- maakuntien sote-maakuntavaltuustot valitsevat keskuudestaan uuden sote-maakunnan sote- maakuntavaltuustoon valtuutetut ja varavaltuutetut maakuntavaalikauden loppuun kestäväksi toimikaudeksi.

13 § Uuden sote-maakunnan sote-maakuntahallitus

Edellä 12 §:ssä tarkoitettu uuden sote-maakunnan sote-maakuntavaltuusto valitsee ensimmäisessä koko-uksessaan uuden sote-maakunnan sote-maakuntahallituksen jäsenet ja varajäsenet.

14 § Sote-maakunnan muutoksen huomioon ottaminen vaaleissa

Jos sote-maakunnan muutoksen voimaantuloa edeltävänä vuonna toimitetaan maakuntavaalit, ne on toimitettava muutoksen kohteena olevissa sote-maakunnissa uusien sote-maakuntien mukaisesti.

15 § Muiden luottamushenkilöiden toimikausi ja viranhaltijoiden viranhoidon alkaminen

4 luku: Sote-maakunnan muutoksen vaikutukset

16 § Henkilöstön asema

Sote-maakunnan muutos, joka johtaa henkilöstön työnantajan vaihtumiseen, katsotaan liikkeenluovutukseksi.

17 § Omaisuuden ja velkojen siirtyminen sote-maakunnan lakatessa

Sote-maakuntien yhdistyessä siirtyvät lakkaavan sote-maakunnan oikeudet, luvat, omaisuus, velat ja velvoitteet uudelle sote-maakunnalle.

18 § Lakkaavan sote-maakunnan viranomaisen toimivalta

Sote-maakuntien yhdistymistä koskevan valtioneuvoston päätöksen tekemisen jälkeen lakkaavan sote-maakunnan viranomainen ei saa päättää asioista, joilla olisi merkittäviä uutta sote- maakuntaa sitovia vaikutuksia, paitsi, jos päätöksentekoa ei voida asian kiireellisyyden vuoksi lykätä.

19 § Taloudellisen selvityksen toimittaminen

Jos kunta siirretään toiseen maakuntaan, muutoksen kohteena olevien sote-maakuntien on toimitettava sote-maakuntien omaisuutta muutosalueella koskeva taloudellinen selvitys, jollei sitä muutoksen vähäisten vaikutusten vuoksi tai muusta syystä ole pidettävä tarpeettomana.

Sellainen kiinteään omaisuuteen kohdistuva vuokra- tai muu käyttöoikeus sekä kiinteään omaisuuteen kiinteästi liittyvä irtain omaisuus, joka yksinomaan tai pääasiallisesti palvelee sote-maakunnan palvelujen järjestämistä kyseisen kunnan alueella asuville, siirtyy sille sote- maakunnalle, johon alue siirretään.

Sote-maakunnan on korvattava 2 momentissa tarkoitettu omaisuus alueen luovuttavalle sote- maakunnalle. Sote-maakuntien on sovittava siitä, miten korvauksen määrässä otetaan huomioon sote-maakunnille muutoksesta aiheutuvia velvoitteita ja taloudellisia vaikutuksia.

Muu muutoksen kohteena olevan sote-maakunnan omaisuus sekä varat ja velat siirtyvät toiselle sote-maakunnalle vain, jos sote-maakunnat niin sopivat.

Omaisuuden sekä velkojen ja velvoitteiden jakaminen muutoksen kohteena olevien sote-maa- kuntien kesken ei saa vaarantaa velkojien eikä muiden oikeudenhaltijoiden asemaa. Jollei vel- koja tai oikeudenhaltija ole valtio, vastuuta sitoumuksesta ei saa siirtää toiselle sote-maakun- nalle ilman kyseisen oikeudenhaltijan suostumusta.

5 luku: Erinäiset säännökset

20 § Muutoksenhaku

21 § Erityinen valitusoikeus sote-maakunnan viranomaisen päätöksestä

22 § Voimaantulo

Tällä lailla kumotaan maakuntajakolaki (1159/1997).

Sote-maakunnista ja maakuntajaosta tämän lain voimaantullessa säädetään voimaanpa-nolaissa ( / ).

Kumottua maakuntajakolakia ja sen nojalla päätettyä maakuntajakoa sovelletaan vuoden 2022 loppuun, jollei lailla erikseen toisin säädetä.

Valitukseen, joka tehdään ennen tämän lain voimaantuloa annetusta päätöksestä, sekä tällai- sen asian käsittelyyn valituksen johdosta ylemmässä valitusviranomaisessa sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 xx.

Hyvää ministerityöryhmän linjauksissa oli se, että saamme lausua asiasta ja että kuulemme myös muiden alueen toimijoiden näkemyksiä Savon alueen sote-ratkaisihin. Näitä toimijoita ovat mm. kaikki Etelä-Savon ja Pohjois-Savon maakuntien kunnat, sairaanhoitopiirit sekä maakuntaliitot.

Hanna Kosonen (kesk.) toi esille tiedotustilaisuudesssa sen, että Suomen Keskusta haluaa säilyttää Savonlinnan sairaalan tason. Tämä on meille keskustalaisille ollut itsestään selvää, mutta osa päättäjistä on halunnut hämärtää tätä.

Hienoa laajemminkin on se, että Savonlinnan asioihin perehtyneet Keskustan ja Sdp:n ministerit näyttävät edelleen olevan Savonlinnan sairaalan säilyttämisen takana. Itä-Savon kimurantti tilanne on huomioitu ja se nostettiin esille ministerityöryhmän tiedotustilaisuudessa. Tämä nousee esille esim. seuraavista, ministereiden Kiuru ja Kosonen kommenteista;

Valmistelussa päänvaivaa on aiheuttanut Savon maakuntien jakautuminen sote-uudistuksen yhteydessä. Hallitus pyytää lausuntoja kahdesta eri vaihtoehdosta. Toisessa Itä-Savon sairaanhoitopiirin kunnat sijoittuisivat Pohjois-Savoon, toisessa Etelä-Savoon. – Nämä ovat aidosti tasavertaiset vaihtoehdot. Maakuntajako ratkaistaan vasta lausuntokierroksen jälkeen, Kiuru sanoi.

Erityisesti Savonlinna on ollut pohjaesitykseen tyytymätön ja haluaisi järjestää palvelunsa yhdessä Pohjois-Savon kanssa.

Keskustaministeri Hanna Kosonen sanoi, että tärkeintä on turvata keskussairaaloiden palvelut. – Keskustan tavoite on ollut yhteinäinen Etelä-Savo. Jos tämä vaihtoehto valitaan, silloin täytyy löytyä keinot siihen että sekä Savonlinnan että Mikkelin sairaaloiden taso säilyy.

Nyt tilanne on eri kuin syksyllä 2019, jolloin lausuttiin pelkästään sote-maakuntavalmistelun suunnasta. Nyt pöydällä on aivan kaikki aluekysymykset. Se muuttaa tilannetta ja on pelkästään hienoa, että valtioneuvosto haluaa tarkastella tätä asiaa kokonaisuutena.

On ollut harmi, että Itä-Savossa keskustelu sote-ratkaisusta on ollut lähes pelkästään aluejakoon liittyvää (Pohjois-savo vs. Etelä-Savo). Lisäksi siihen on ladattu sellaisia asioita, joiden toteutumisen mahdollisuus on vähintään kyseenalainen, esim. Kampussairaala, Alueratkaisu tulisi nähdä välineenä sille, että Savonlinnan keskussairaalan asema ja laajuus saadaan säilytettyä. On myös huomattava, että työnjako- ja yhteistyöratkaisuja ei olla saatu aikaan Etelä-Savon kanssa aiemmin eikä Pohjois-Savon kanssa, vaikka suunnasta päätettiin lokakuussa 2019.

Tulevan lausunnon rakentamisessa tulisi ottaa huomioon ainakin seuraavat asiat;
1. Edellytetään, että sosiaali- ja terveysministeriön johdolla neuvotellaan ja aikanaan päätetään työnjakoratkaisut Savonlinna keskussairaalan osalta joko Etelä-Savon sairaanhoitopiirin tai Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin kesken, ei siis pelkkää suuntaratkaisua vaan suunta + sisältö.
2. Itä-Savon tulee edelleen edellyttää keskussairaaloiden aseman ja laajuuden turvaamista sosiaali- ja terveysalan lainsäädäntöön tehtävällä kirjauksella. Saisimme ratkaisulle eduskunnan tuen, samalla tulee ns. keskittämisasetus päivittää tätä vastaavaksi. Suomen Keskusta rp:n puoluejohto on tätä tukenut, mutta maan hallitus ei ole saanut aikaiseksi yksimielisyyttä asian suhteen.
3. Tiedotustilaisuudessa kävi ilmi, että maakuntien rahoitukseen voidaan tehdä erillisratkaisuja ja tätä Itä-Savo tarvitsee samoin kuin muutkin kahta keskussairaalaa ylläpitävät sairaanhoitopiirit.

Yleisradion uutinen aiheesta.

Kaupunginvaltuuston kokouksessa päätettiin mm. kunnallisen tuloveron nostosta 0,5%-yksiköllä. Vuoden 2020 veroprosentti on siis 22,75%. Myös kiinteistöveroihin tehtiin korotuksia, esim. vakituisen asunnon vero on jatkossa 0,59%, nousua 0,03%-yksikköä. Perusteena näille nostoille ennen kaikkea sosiaali- ja terveysmenojen kalleus Savonlinnassa. Sama vaiva näyttää toki vaivaavan koko maata, mutta Savonlinnan lähtötilanne on jo valmiiksi heikko.

Ohessa muutaman pykälän osalta lisäinfoa ja päätöksen perusteluita sekä talousarvioasiassa pitämäni keskustan ryhmpuheenvuoro.

§ 126 – 127 – Takausten jatkaminen / anataminen Kesamonsaaren ja Ritosaaren yksityistiekunnille

Tekemäni esitys asian jättämisestä uudelleenvalmisteluun tulikin valtuuston päätökseksi. Asia on kimurantti, mutta sitä tulisi selvittää hieman kokonaisvaltaisemmin, koska nämä yksityistiekunnat toteuttavat julkista palvelua ja kaupunkimme on hakeutumassa saaristokunnaksi. Ohessa esitys ja sen perusteet.

—

Savonlinnan kaupunginvaltuusto päättää, että asia jätetään uudelleen valmisteluun.

Valmistelussa selvitetään yksityistiekuntien tilanteen parantamista mm. maksatusta aikaistamalla sekä mahdollisten vastavakuuksien selvittämisellä. Savonlinnan kaupungin tulee olla yhteyksissä kyseessä oleviin yksityistiekuntiin.

Samalla tarkastallaan kupungin takausperiaatteita siten, että tällaiset luonnollisten monopolien tilanteet otettaisiin paremmin. Huomioon kokonaisharkinnassa ja kaupunki voisi olla takaajana tällaisissa lossi- ja lauttatiekunnissa.

Tämä selvitys tulee olla valmis seuraavaan valtuuston kokoukseen mennessä.

Perusteena tälle mm. seuraavat kuntalain esitöissä mainitut perusteet;

Kunta voi takauksen antaa sellaista toimintaa varten, joka ei lähtökohtaisesti tapahdu kilpailutilanteessa markkinoilla. Tällaiseksi tilanteeksi kuntalain esitöissä on mainittu luonnollisten monopolien tilanteet, kuten esimerkiksi kuntien alueella sijaitsevien vesiosuuskuntien toiminta. (HE 268/2014 vp. s. 231). Yksityistien tiekunta rinnastuu hyvin vesiosuuskuntaan ja siksi takauksen myöntäminen ei ole lainvastaista.

Asian selostusosassa on ihan oikein mainittu, että kunnan edut tulisi turvata riittävän kattavilla vastavakuuksilla. Kuntalain esitöiden mukaan, tällä tarkoitettaisiin sitä, ettei vaadittavien vastavakuuksien tarvitsisi kattaa koko takaukseen liittyvää riskiä, vaan kunnan riskien hallinnan näkökulmasta riittävän osan. Pykälässä mainittujen edellytysten täyttyminen tulisi arvioida jokaisen toimenpiteen osalta erikseen. (HE 268/2014 vp. s. 230).

§ 130 Talousarvion 2020 käsittely

Pitämäni keskustan ryhmäpuheenvuoro. Ryhmyreiden puheitten jälkeen esitin ryhmien välillä tehdyn sopimuksen mukaisesti talousarvion jättämisestä pydälle seuraavaan kokoukseen, joka pidetään 9.12.2019.

—

Arvoisa neiti valtuuston puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, tiedotusvälineiden edustajat sekä paikalle saapunut lehteriyleisö

Keskustan valtuustoryhmä on kohtuullisen tyytyväinen käsittelyssä olevaan talousarvioesitykseen vuodelle 2020 ja edelleen taloussuunnitelmaan kaudelle 2020 – 23. Tulemme kuitenkin perustellusti esittämään joitakin muutosesityksiä talousarviokirjan käyttötalous- ja inevstointosiin.

Periaatteellisin kannanottomme on se, että haluamme kirjata talousarviokirjaan sivistyspalveluita koskevaan osaan selkeästi sen, että sivistystoimen palveluverkosta päätettäessä noudatetaan kaupunginvaltuuston aiemmin tekemää linjausta 25 oppilaan (sisältää esioppilaat) turvarajasta.

Kyläkoulujen ei tarvitse enää olla ukkosenjohdattimina valtuustoryhmien välisessä nahistelussa.

Hyvät kuulijat. Savonlinnan kaupunki on harmittavasti ajautunut korkean veroasteen kunnaksi. Lienee paikallaan todeta, että tärkein syy tälle on ollut kaupunkimme ylisuuret sosiaali- ja terveysmenot kaupunkilaisten palvelutarpeeseen verrattuna. Tämä välys on kasvanut kasvamistaan ja se on nyt kaiketi n. 26 miljoonaa euroa. Osa toki tästä välyksestä selittyy tekemällämme arvovalinnalla siitä, että haluamme säilyttää laajaa palvelutarjontaa tarjoavat keskussairaalan.

Tämän johdosta ryhmämme kannattaa kunnan tuloveron nostamista 0,5%-yksiköllä, veroasteemme olisi vuonna 2020 22,75%. Lisäksi tulemme hyväksymään kiinteistöveroihin tehtävät korotukset. Samalla on kuitenkin hyvä muistaa, että ilman vuosi sitten päätettyjä henkilöstömenoleikkauksia menojen sovittaminen tulokehykseen olisi ollut vielä tuskallisempaa. Taloussuunnitelmakaudella 2020 – 2023 Savonlinnan kaupungin talous on kuntalain säätämällä tavalla tasapainossa. Ilman näin raskaita tulo- ja menopuolen päätöksiä se ei sitä olisi!

Loppuvuoden aikana hallintokunnille, varsinkin sivistyksen ja teknisen toimen toimialat, joutuvat päättämään käyttötaloussuunnitelmansa haastavassa tilanteessa. Keskustalla on vahva edustus näiden toimialojen päätöksiä tekevissä toimielimissä. Kannamme kortemme kekoon tässä työssä tätä kautta.

Haluan kiittää Savonlinnan kaupungin viranhaltijoita hyvin tehdystä esittely- ja valmistelutyöstä tähän talousarvioon liittyen. Halua myös valtuustoryhmämme puolesta kiittää muita valtuustoryhmiä talousasioiden asiallisesta käsitellystä ja hyvästä yhteistyöstä.

Keskustan valtuustoryhmä on valmis hyväksymään talousarvion vuodelle 2020 ja taloussuunnitelman aikavälille 2020 – 2023 myöhemmin kuultavin varauksin ja vastaesityksin.

Keskustan ryhmäpuheenvuoro kaupunginvaltuuston kokouksessa 24.6.2019 Savonlinnan kaupungin tilinpäätökseen 2018 liittyen

Arvoisa valtuuston puheenjohtaja, hyvät valtuutetut sekä paikalle saapunut lehteriyleisö

Vuoden 2018 tilinpäätös ei ole tuloslaskelman osalta kovinkaan mukavaa luettavaa. Kuten kaikki tiedämme se osoittaa alijäämää 4,9 miljoonan euron edestä.

Terveen kuntatalouden tunnistaa nopsaan siitä, että vuosikate riittää suunnitelman mukaisiin poistoihin tuloslaskelman puolella. Nyt tähän tavoitteeseen olisi tarvittu vuosikatteeseen lisää n. 5 miljoonaa euroa. Tehdyt veropäätökset ja saatu verotulokertymä, valtionosuustuloutuksiin liittyneet tekijät sekä sosiaali- ja terveystoimet odotettua suuremmat menot ovat syynä tähän käppiin.

Rahoituslaskelman osalta vuosikatteen tulisi kattaa investointien nettomenot. Sama meno jatkuu täälläkin, vuosikatteen olisi pitänyt olla rahoituslaskelman näkökulmasta jopa 10 miljoonaa euroa suurempi.

Tarkastuslautakunnan arviointikertomus tuo esille sen, että kaupungin taloutta tulee oikaista jämerillä toimilla. Valtuustomme enemmistö teki tätä työtä ryhtymällä ei-niin-mukaviin säästötalkoisiin henkilöstömenojen osalta. Prosessin aikana saimme aikaan merkittävät käyttötaloussäästöt. Näiden vaikutus näkyy vuosina 2020-2022 eli tässä on vastatti tarkastuslautakunnan huutoon. Lisäksi valtuusto teki järkeviä, ennakollisia veroratkaisuja vuosille 2021 ja 2022. Harmittavasti emme saaneet näihin avauksiin kaikkia valtuuston ryhmiä mukaan.

Keskustan valtuustoryhmä haluaa kiittää tarkastuslautakuntaa muutoinkin varsin oivallisen arviointikertomuksen laatimisesta. Lautakunta on hyvin sisäistänyt sen, että sen tulee löytää asiakokonaisuuksia, joissa tavoitteet eivät ole joko täyttyneet tai ne ovat epäselviä. Täsmällisillä kysymyksillä on herätetty hallintokuntia ja tilivelvollisia.

Lautakunta tuo kertomuksessaan esille myös huolen siitä, kuinka kaupungin talouden kiristynyt tilanne vaikuttaa kuntalaisten palvelujen saatavuuteen. Miten varmistetaan palveluiden saatavuus yhdenvertaisesti eri puolilla laajaa kaupunkia? Nämä lauseet ovat suoria lainauksia kertomuksesta.

Tähän huoleen on helppo yhtyä. Täytyy edelleen kyseenalaistaa ne pyrkimykset, joita olemme toistuvasti esim. perusopetuksen palveluverkon harventamiseen liittyen kuulleet. Tämä ei voi olla jatkossakaan kestävä tie. Säästöjä ja sopeuttamista tulee hakea sieltä, joissa ne eivät kokonaan lakkauta palvelun tuottamista. Keskustan ja muiden ryhmien tukema linjaus henkilöstömenosäästöistä on puolestaan kestävä linjaus. Asukaslukumme on pienentynyt vuoden 2018 aikana runsaalla tuhannella hengellä. Se tarkoittaa n. 3% väkiluvusta. Fiksu yritys tekisi tässä kohden tilausten vähennyttyä sopeutustoimia tuon 3 %:n edestä. Tuo 3% on henkilöstökuluista 1,5 M€ eli juuri se summa, joka keskustan ja muutaman muun ryhmän toimesta esitettiin ja saatiin lävitse.

Keskustan valtuustoryhmä haluaa kiittää kaupungin palkattua väkeä kuntalaisille tuotetuista palveluista. Niiden ja ylipäänsä kaupungin vastuulla oleva toiminnan taso on saatu pidettyä vähintään hyvällä tasolla.

Arvoisa valtuuston puheenjohtaja. Keskustan valtuustoryhmä esittää tilinpäätöksen hyväksymistä ja vastuuvapauden myöntämistä tilivelvollisille tilikaudelta 2018 sekä tilikauden alijäämän kirjaamista taseessa oman pääoman yli-/aliäämätilille omaa pääomaa vähentävänä eränä.

Reima Härkönen, puheenjohtaja Savonlinnan keskustan valtuustoryhmä

 

Kaupunginvaltuustossa pitämäni puheenvuoro sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisvastuun siirtämisestä Savonlinnan kaupungilta Itä-Savon sairaanhoitopiirin kuntayhtymälle (KV 20.5.2019 § 37)

Tuotakoon vielä tässäkin vaiheessa esille harmistus siitä, että Etelä-Savon maakunnassa ei olla saatu aikaan kahden sairaalan välistä, strategista yhteistyö- ja työnjakosopimusta. Meillä täällä Savonlinnassa ei edelleenkään takeita siitä, että maakunnassa olisi jatkossakin kaksi yhteispäivystyssairaalaa.

Emme edelleenkään saa vaarantaa Keskussairaalan olemassaoloa, se olisi meiltä täysin anteeksi antamaton teko! Sairaalan alasajon kerrannaisvaikutukset olisivat moninkertaiset esim. OKL:n menetykseen verrattuna. Tällaista suoneniskua Savonlinna ei tulisi kestämään.

Erikoissairaanhoidon ulkoistamissuunnitelmat vaativat meiltä edelleen nopeaa päätöksentekoa. Edellisessä valtuuston kokouksessa tehty kuntayhtymän perussopimuksen muutos laajensi rajoituslain mukaista laskentapohjaa riittävästi ja saimme siten erikoissairaanhoidon lain edellyttämälle 30%:n tasolle koko Sosterin kustannuksista. Nyt tämä prosessi tulee saattaa päätökseen ja siirtää sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisvastuu.

Arvoisat valtuutetut. Meidän on otettava lusikka kauniisti käteen ja tehtävä KH:n esityksen mukainen järjestämisvastuun siirto. Aina on nimittäin olemassa vaara, että rajoituslakiin tullaan tekemään tiukennuksia tai muulla tavoin hillitään näitä ymmärrettäviä ulkoistamissuunnitelmia.

Lisäksi hallitusneuvotteluja käyvät puolueet ovat parhaillaan linjaamassa julki tulleiden tietojen perusteella maan sote-rakennetta siten, että siitä ei ole odotettavissa helpotusta tähän tukalaan tilanteeseen. Maata ollaan jakamassa edelleen 18 sote-alueeseen ja se on todettu Savonlinnan kaupungin ja Itä-Savon sairaanhoitopiirin suhteen ongelmalliseksi.

Keskustan valtuustoryhmä kannattaa Savonlinnan kaupungin perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon järjestämisvastuun siirtämistä Itä-Savon Sairaanhoitopiirin kuntayhtymälle 1.6.2019 lukien.

Kaupunginvaltuusto päätti siirtää järjestämisvastuun äänin 46-5.