Kuukausi: kesäkuu 2020

Savonlinnan Taidelukion lausunto luonnokseen hallituksen esitykseksi oppivelvollisuuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (VN/1985/2020-OKM-1)

SAVONLINNAN TAIDELUKION LAUSUNTO

Savonlinnan Taidelukio haluaa lausua viitteessä mainittuun uudistuskokonaisuuteen seuraavaa;

LAUSUNTO UUDISTUKSEEN SISÄLTÖÖN JA LAAJUUTEEN – OPPIVELVOLLISUUDEN PIDENTÄMISHANKE

Oppivelvollisuuden laajentamisen perimmäinen tavoite lienee se, että vähennetään ns. koulupudokkaiden määrää siirryttäessä perusopetuksesta koulutuksen toiselle asteelle. Pudokkaalla ymmärretään tässä niitä, jotka eivät perusopetuksen päättämisen jälkeen aloita koulutuksen toisella asteella tutkintotavoitteellista koulutusta. Usean perusopetuksen järjestäjän alueella tämä ei ole todellinen ongelma, esimerkiksi Savonlinnassa käytännössä kaikki peruskoulunsa päättävät saatetaan jo nyt toisen koulutusasteen opintojen pariin. Nyt esitetyssä lakiluonnoksessa mm. kuvataan seikkaperäisesti perusopetuksen oppilaanohjaajien tulevaa työtä oppijoiden saattamisessa koulutuksen toiselle asteella. Tätä tapahtuu jo nyt ainakin Savonlinnan kaupungin perusopeuksen oppilaitoksissa. Huolta pidetään jo nyt, lain velvoittavuutta ei tarvita. Drop-out –ongelma ei siis edellytä näin järeää toimea, kuin oppivelvollisuuden pidentäminen.

Drop-out –ongelman ratkaisemiseen tulisi resursseja kohdentaa perusopetukseen ja eritoten opintojen etenemisongelmista kärsiville. Nykyisellään kunnan peruspalvelujen valtionosuuksiin kohdistuneet leikkaukset ovat saaneet aikaan sen, että perusopetuksella ei ole riittävästi resurssia huolehtia eniten apua ja tukea opinnoissaan taritsevista. Perusopetuksen järjestäjillä on tahtoa ja kykyä saada tätä asiaa paremmaksi, jos valtio-kunta -rahoitussuhdetta palautettaisiin lähemmäs alkuperäistä kustannusjakoa. Näin toimien saisimme perusopetuksen päättäjäpopulaation hakeutumaan koulutuksen toiselle asteelle omasta halustaan, ilman pakkoa.

Lisäksi tulee huomioida, että aina muodolliset koulutusrakenteet eivät välttämättä istu tällaisten, edellisessä kappaleessa kuvattujen oppijoiden tarpeisiin. Parempi vaikuttavuus saataisiin erilaista osaamista painottavilla oppimismuodoilla, esim. uudentyyppinen oppimisopimuskoulutus. Lakiluonnoslausunnossa on toki tätäkin käsitelty, mutta ne ovat luonnoksessa aivan liikaa vain täydentävissä muodoissa ei korvaavissa.

Savonlinnan Taidelukio suhtautuu kriittisesti kaavailtuun oppivelvollisuusiän pidentämiseen.

LAUSUNTO UUDISTUKSEEN SISÄLTÖÖN JA LAAJUUTEEN – OPINTOJEN MAKSUTTOMUUTEEN KOULUTUKSEN TOISELLA ASTEELLA

Tällä hetkellä suurin osa opiskelijoiden huoltajista pystyy huolehtimaan jälkikasvunsa oppimateriaaleista koulutuksen toisella asteella. Juha Sipilän (kesk.) hallituksen aikana hyväksytty opintorahan oppimateriaalilisä vähävaraisten perheiden opiskelijoille kohdentaa niukat resurssit niitä eniten tarvitseville. Jos tuen määrää nostettaisiin nykyisestä 46,80 €:sta ja opiskelijan vanhempien yhteenlaskettua ansiotulorajaa taasen nostettaisiin, saataisiin suurin osa nykyisistä ongelmista poistetuksi. Kenenkään opintopolku ei jäisi vain haaveeksi tämän jälkeen. Tuen kanavoituminen KELA:n kautta olisi myös kustannustehokas ratkaisu, opiskelija voisi itse päättää, mihin tukensa käyttäisi. Yhteiskunnallisissa uudistuksissa tulisi uskaltaa luottaa nuoriin.

Koulutuksen toisellakin asteella suoritetut näytöt (päättötodistukset, yo-tutkintotodistukset jne.) ovat edelleen nähtävissä investointina nuoren kansalaisen kannalta. Ne parantavat mahdollisuuksia jatkokoulutuksiin pääsyä ja aikanaan myös paremman ansiotason saavuttamisen suhteen. On aivan oikeutettua, että nuori ja hänen perheensä ottavat osaa näiden kustannusten kattamiseen. Aivan millimetrimitalla yhteiskunnallista tasa-arvoa (mahdollisuuksien suhteen) ei tarvitse mitata.

Toisen koulutusasteen maksuttomuus tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikki materiaalit ja opiskeluvälineet tulee olla opiskelijoille ilmaisia, samoin kansainvälisyyskasvatusta tukevat ulkomaanmatkat, korkeakoulu- ja työelämäyhteistyötä lisäävät matkat sekä sellaiset laaja-alaista oppimista tukevat oppimisympäristöt, joita ei löydy ilmaiseksi tai joihin kulkeminen on maksullista. Uudessa oppivelvollisuuslakiluonnoksen yksityiskohtaisissa perusteluissa näitä asioita ei ole rajattu maksuttomuuden ulkopuolelle.

Oppivelvollisuuslakiluonnoksessa on hyvää, että luonnoksen säännöksessä 17.2§ erityistehtävälukioiden tietyt kustannusrakenteet on jätetty maksuttomuuden ulkopuolelle. Säännöksen sanamuoto on kuitenkin epäonnistunut, erityistehtävälukiot eivät ole ”harrastustoimintaa” vaan luvanvaraista, erittäin tavoitteellista opetus- ja ohjaustyötä.

Maksuttomuuden säätämisen myötä oppimateriaalit ja -välineet tullaan kilpailuttamaan kunnissa, mikä tarkoittaa sitä, että valitaan hankintalainsäädännön mukaisesti useimmiten vain hinnaltaan edullisimmat oppimateriaalit. Kuten tunnettua ne eivät ole laadukkaita eikä niiden valinnassa ole välttämättä otettu huomioon opettajien pedagogista näkemystä. On suuri vaara, että opettajien pedagoginen vapaus kapenee ja opettajista tulee oppimateriaalin tekijöitä. Tämä ei tietystikään tue opettajien hyvinvointia ja on pois varsinaisesta opetuksesta. On otettava huomioon myös se, että lukiossa materiaalien tulee olla opiskelijoilla käytössä kolme vuotta eikä niitä voida kierrättää samalla tavoin kuin perusopetuksessa, mikä lisää kustannuksia. Digitaalisia oppimateriaaleja ei voi kierrättää ollenkaan.

Koronavirustilanteesta johtunut lukioiden etäopetusjakso osoitti, että opettaja kykenee hyvinkin nopealla aikataululla reagoimaan muuttuneisiin tilanteisiin. Esimerkiksi opetusryhmien etäopetuksessa käytettiin Savonlinnan Taidelukiossa kymmenkuntaa erilaista etäopetussovellusta. Usein tämä sovellus sovittiin opiskelijaryhmän kanssa yhdessä. Maksuttomuus johtaa vääjäämättä yhdenmukaistamiseen myös tällaisissa asioissa.

Lukioissa digitaalisuus on jokapäiväistä, joten koulutuksen järjestäjän tarjoamien tietokoneiden tulisi olla tarpeeksi laadukkaita. Siihen, kuinka paljon eri kunnissa on mahdollisuus resursoida opetukseen, on suuria eroja, joten eri kuntien opiskelijat voivat olla hyvin eriarvoisessa asemassa opiskeluvälineiden suhteen.

Savonlinnan Taidelukio edustaa maan erityislukiokenttää. Maassa on yli 70 ”erityislukiota”, esimerkiksi musiikki-, tanssi-, kuvataide-, ilmaisutaito-, urheilu-, luonnontiede- ja IB-lukioita.

Erityistehtävälukioiden antaman monipuolisen opetuksen lisäksi niissä järjestetään ehkäpä ”yleislukioita” enemmän asioita, jotka vahvistavat opiskelijan itsetuntoa, laajentavat kokemusmaailmaa sekä mahdollistavat verkostojen luomisen, työelämätaitojen ja kansainvälisten valmiuksien kehittymisen ja kasvun ihmisenä. Näitä tavoitteita varten ne järjestävät esiintymismatkoja ja yhteistyömatkoja niin Suomessa kuin ulkomailla, kilpailuja, erilaisiin tapahtumiin osallistumisia. Jos näistä asioista joudutaan karsimaan maksuttomuuden vuoksi, emme tue suomalaisnuorten kyvykkyyttä, sosiaalisten taitojen ja luovuuden kehittymistä, onnistumisen iloa emmekä jaksamista. Jokaiselle nuorelle pitää antaa mahdollisuus ihmisenä kasvuun motivoivassa ja monipuolisessa koulutusympäristössä, jonka nuori on itse saanut valita, jossa nuori voi kokea onnistumisia, tehdä omia valintoja ja saada tulevaisuuden taitoja, joita tarvitaan suomalaisen yhteiskunnan rakentamisessa.

Maksuttomuus uhkaa tasapäistää lukiot. Se ei mahdollista lukioiden omien vahvuuksien ylläpitämistä eikä omaleimaisuutta eikä tue opiskelijoiden vapautta valita tai kasvattaa kokemusmaailmaa lukiokoulutuksen aikana.

Jos maksuttomuus etenee, lainsäätäjän tulee arvioida erityisen huolellisesti maksuttomuuden ulottamista luonnoksessa mainitulla tavalla sen kalenterivuoden loppuun, jolloin opiskelija täyttää 20 vuotta. Maksuttomuuden tulisi edetä käsi kädessä oppivelvollisuuden pidentämisen kanssa.

Savonlinnan Taidelukio suhtautuu kriittisesti toisen koulutusasteen muuttumisesta maksuttomaksi.

LAUSUNTO –UUDISTUKSEN VOIMAANTULOON

Edellä kerrotulla tavalla Savonlinnan Taidelukio suhtautuu kriittisesti oppivelvollisuuden pidentämiseen ja toisen asteen koulutuksen maksuttomuuteen niin uudistuksen sisällön kuin laajuuden suhteen.

Lisäksi luonnokseen sisältyvissä asiakirjoissa esitetty uudistuksen aikataulu on liian kunnianhimoinen. Lukiokoulutus on koronavirustilanteesta johtuen läpikäynyt ennen näkemättömän myllerryksen keväällä 2020 ja lukioiden voimavarat ovat menneet täysin ”kriisistä” selviytymiseen. Samaan aikaan lukioissa on ollut valmistelussa ns. LOPSP2021-työ. Tämän uudistuksen mukaiset uudet opetussuunnitelman perusteet astuvat voimaan 1.8.2021. Lukioilla on parhaillaan kädet täynnä työtä ja tähän nähden oppivelvollisuusuudistus on aivan liian kunniahimoinen.

Koronavirustilanne keväällä 2020 aiheutti julkiselle vallalle suuret verotulomenetykset sekä menolisäykset niin yrityselämän tukemisen muodossa kuin sosiaali- ja terveysmenojen nousun myötä. Tässä tilanteessa valtionhallinnon tulee hyvin harkiten lisätä hyvinvointipalveluiden määriä ja laatua. Oppivelvollisuusiän nosto ja toisen koulutusasteen maksuttomuus ovat tällaisia toimia, jotka aiheuttavat karkeasti arvioituna n. 200 miljoonan euron kustannukset julkiselle vallalle. Tähän ei tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa ole varaa

LAUSUNNON KESKEINEN SISÄLTÖ

Edellä kerrotulla tavalla Savonlinnan Taidelukio suhtautuu kriittisesti oppivelvollisuuden pidentämiseen ja toisen asteen koulutuksen maksuttomuuteen niin uudistuksen sisällön kuin laajuuden suhteen. Lisäksi uudistuksen voimaantulo on liian ”hätäinen” monesta syystä johtuen.

Oppivelvollisuuden laajentamisen perimmäinen tavoite lienee se, että vähennetään ns. koulupudokkaiden määrää siirryttäessä perusopetuksesta koulutuksen toiselle asteelle. Nyt esitetyssä lakiluonnoksessa mm. kuvataan seikkaperäisesti perusopetuksen oppilaanohjaajien tulevaa työtä oppijoiden saattamisessa koulutuksen toiselle asteella. Tätä tapahtuu jo nyt ainakin Savonlinnan kaupungin perusopeuksen oppilaitoksissa. Drop-out –ongelma ei siis edellytä näin järeää toimea, kuin oppivelvollisuuden pidentäminen.

Drop-out –ongelman ratkaisemiseen tulisi resursseja kohdentaa perusopetukseen ja eritoten opintojen etenemisongelmista kärsiville. Jos valtio-kunta rahoitussuhdetta palautettaisiin lähemmäs alkuperäistä kustannusjakoa. Näin toimien saisimme perusopetuksen päättäjäpopulaation hakeutumaan koulutuksen toiselle asteelle omasta halustaan, ilman pakkoa.

Tällä hetkellä suurin osa opiskelijoiden huoltajista pystyy huolehtimaan jälkikasvunsa oppimateriaaleista koulutuksen toisella asteella. Juha Sipilän (kesk.) hallituksen aikana hyväksytty opintorahan oppimateriaalilisä vähävaraisten perheiden opiskelijoille kohdentaa niukat resurssit niitä eniten tarvitseville. Jos tuen määrää nostettaisiin nykyisestä 46,80 €:sta ja opiskelijan vanhempien yhteenlaskettua ansiotulorajaa taasen nostettaisiin, saataisiin suurin osa nykyisistä ongelmista poistetuksi. Kenenkään opintopolku ei jäisi vain haaveeksi tämän jälkeen. Tuen kanavoituminen KELA:n kautta olisi myös kustannustehokas ratkaisu, opiskelija voisi itse päättää, mihin tukensa käyttäisi. Yhteiskunnallisissa uudistuksissa tulisi uskaltaa luottaa nuoriin.

Toisen koulutusasteen maksuttomuus tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikki materiaalit ja opiskeluvälineet tulee olla opiskelijoille ilmaisia, samoin kansainvälisyyskasvatusta tukevat ulkomaanmatkat, korkeakoulu- ja työelämäyhteistyötä lisäävät matkat sekä sellaiset laaja-alaista oppimista tukevat oppimisympäristöt, joita ei löydy ilmaiseksi tai joihin kulkeminen on maksullista. Uudessa oppivelvollisuuslakiluonnoksen yksityiskohtaisissa perusteluissa näitä asioita ei ole rajattu maksuttomuuden ulkopuolelle.

Erityistehtävälukioiden antaman monipuolisen opetuksen lisäksi niissä järjestetään ehkäpä ”yleislukioita” enemmän asioita, jotka vahvistavat opiskelijan itsetuntoa, laajentavat kokemusmaailmaa sekä mahdollistavat verkostojen luomisen, työelämätaitojen ja kansainvälisten valmiuksien kehittymisen ja kasvun ihmisenä. Näitä tavoitteita varten ne järjestävät esiintymismatkoja ja yhteistyömatkoja niin Suomessa kuin ulkomailla, kilpailuja, erilaisiin tapahtumiin osallistumisia. Jos näistä asioista joudutaan karsimaan maksuttomuuden vuoksi, emme tue suomalaisnuorten kyvykkyyttä, sosiaalisten taitojen ja luovuuden kehittymistä, onnistumisen iloa emmekä jaksamista. Jokaiselle nuorelle pitää antaa mahdollisuus ihmisenä kasvuun motivoivassa ja monipuolisessa koulutusympäristössä, jonka nuori on itse saanut valita, jossa nuori voi kokea onnistumisia, tehdä omia valintoja ja saada tulevaisuuden taitoja, joita tarvitaan suomalaisen yhteiskunnan rakentamisessa.

Koronavirustilanne keväällä 2020 aiheutti julkiselle vallalle suuret verotulomenetykset sekä menolisäykset niin yrityselämän tukemisen muodossa kuin sosiaali- ja terveysmenojen nousun myötä. Tässä tilanteessa valtionhallinnon tulee hyvin harkiten lisätä hyvinvointipalveluiden määriä ja laatua. Oppivelvollisuusiän nosto ja toisen koulutusasteen maksuttomuus ovat tällaisia toimia, jotka aiheuttavat karkeasti arvioituna n. 200 miljoonan euron kustannukset julkiselle vallalle. Tähän ei tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa ole varaa.

Mediatilaisuus sote-uudistuksen ministerityöryhmän linjauksista 5.6.2020 – vaikutukset Itä-Savoon

Hyvää ministerityöryhmän linjauksissa oli se, että saamme lausua asiasta ja että kuulemme myös muiden alueen toimijoiden näkemyksiä Savon alueen sote-ratkaisihin. Näitä toimijoita ovat mm. kaikki Etelä-Savon ja Pohjois-Savon maakuntien kunnat, sairaanhoitopiirit sekä maakuntaliitot.

Hanna Kosonen (kesk.) toi esille tiedotustilaisuudesssa sen, että Suomen Keskusta haluaa säilyttää Savonlinnan sairaalan tason. Tämä on meille keskustalaisille ollut itsestään selvää, mutta osa päättäjistä on halunnut hämärtää tätä.

Hienoa laajemminkin on se, että Savonlinnan asioihin perehtyneet Keskustan ja Sdp:n ministerit näyttävät edelleen olevan Savonlinnan sairaalan säilyttämisen takana. Itä-Savon kimurantti tilanne on huomioitu ja se nostettiin esille ministerityöryhmän tiedotustilaisuudessa. Tämä nousee esille esim. seuraavista, ministereiden Kiuru ja Kosonen kommenteista;

Valmistelussa päänvaivaa on aiheuttanut Savon maakuntien jakautuminen sote-uudistuksen yhteydessä. Hallitus pyytää lausuntoja kahdesta eri vaihtoehdosta. Toisessa Itä-Savon sairaanhoitopiirin kunnat sijoittuisivat Pohjois-Savoon, toisessa Etelä-Savoon. – Nämä ovat aidosti tasavertaiset vaihtoehdot. Maakuntajako ratkaistaan vasta lausuntokierroksen jälkeen, Kiuru sanoi.

Erityisesti Savonlinna on ollut pohjaesitykseen tyytymätön ja haluaisi järjestää palvelunsa yhdessä Pohjois-Savon kanssa.

Keskustaministeri Hanna Kosonen sanoi, että tärkeintä on turvata keskussairaaloiden palvelut. – Keskustan tavoite on ollut yhteinäinen Etelä-Savo. Jos tämä vaihtoehto valitaan, silloin täytyy löytyä keinot siihen että sekä Savonlinnan että Mikkelin sairaaloiden taso säilyy.

Nyt tilanne on eri kuin syksyllä 2019, jolloin lausuttiin pelkästään sote-maakuntavalmistelun suunnasta. Nyt pöydällä on aivan kaikki aluekysymykset. Se muuttaa tilannetta ja on pelkästään hienoa, että valtioneuvosto haluaa tarkastella tätä asiaa kokonaisuutena.

On ollut harmi, että Itä-Savossa keskustelu sote-ratkaisusta on ollut lähes pelkästään aluejakoon liittyvää (Pohjois-savo vs. Etelä-Savo). Lisäksi siihen on ladattu sellaisia asioita, joiden toteutumisen mahdollisuus on vähintään kyseenalainen, esim. Kampussairaala, Alueratkaisu tulisi nähdä välineenä sille, että Savonlinnan keskussairaalan asema ja laajuus saadaan säilytettyä. On myös huomattava, että työnjako- ja yhteistyöratkaisuja ei olla saatu aikaan Etelä-Savon kanssa aiemmin eikä Pohjois-Savon kanssa, vaikka suunnasta päätettiin lokakuussa 2019.

Tulevan lausunnon rakentamisessa tulisi ottaa huomioon ainakin seuraavat asiat;
1. Edellytetään, että sosiaali- ja terveysministeriön johdolla neuvotellaan ja aikanaan päätetään työnjakoratkaisut Savonlinna keskussairaalan osalta joko Etelä-Savon sairaanhoitopiirin tai Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin kesken, ei siis pelkkää suuntaratkaisua vaan suunta + sisältö.
2. Itä-Savon tulee edelleen edellyttää keskussairaaloiden aseman ja laajuuden turvaamista sosiaali- ja terveysalan lainsäädäntöön tehtävällä kirjauksella. Saisimme ratkaisulle eduskunnan tuen, samalla tulee ns. keskittämisasetus päivittää tätä vastaavaksi. Suomen Keskusta rp:n puoluejohto on tätä tukenut, mutta maan hallitus ei ole saanut aikaiseksi yksimielisyyttä asian suhteen.
3. Tiedotustilaisuudessa kävi ilmi, että maakuntien rahoitukseen voidaan tehdä erillisratkaisuja ja tätä Itä-Savo tarvitsee samoin kuin muutkin kahta keskussairaalaa ylläpitävät sairaanhoitopiirit.

Yleisradion uutinen aiheesta.