Kuukausi: maaliskuu 2020

Kannatin Savonlinnan kaupunginvaltuuston kokouksessa 30.3.2020 Savonlinnan kaupungin panostukseksi Euroopan kulttuuripääkaupunkihankkeeseen kahta miljoonaa euroa. Määräraha jakaantuisi kuudelle vuodelle eli vuosikohtaisen kustannuksen tulee olemaan 333 000€. Valtuusto äänesti asiasta ja se päätyikin valtuuston päätökseksi 30 äänen turvin. Vastaehotus yhden miljoonan euron panostuksesta sai 15 ääntä taakseen.

Savonlinnan panostus tulee mielestäni olla tuota luokkaa, koska siten saamme hakemuksestamme uskottavan. Päätökseen on kirjattu lisäksi se, että päätöksemme jälkeen käydään vielä kierros muiden rahoittajatahojen kanssa. Odotusarvo tässä on se, että Savonlinnan esimerkki tuo lisärahoitusta myös muualta. Jos ei, niin toteutuessaan hakkeen vaikuttavuuskerroin Savonlinnan suhteen kasvaisi aiemmin suunnitellusta.

Savonlinnan talousarviokirjan mukaiseen toimintakatteeseen verrattuna kahden miljoonan euron panostus kulttuuripääkaupunkihankkeeseen vastaisi 0,15% tästä katteesta.

Perustelen kantaani, sillä että kulttuuripääkaupunkihanke on hieno tilaisuus saada Savonlinnalle ja koko itäiselle Suomelle laajaa näkyvyyttä kansallisesti ja kansainvälisesti. Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan parlamentin yhteispäätös (N:o 445/2014/EU), joka säätelee Euroopan kulttuuripääkaupunkitoimintaa, määrittelee toiminnan yleiseksi tavoitteeksi edistää kulttuurin panosta näiden kaupunkien pitkän aikakauden kehitykseen niiden omien strategioiden ja painopistealueiden mukaisesti. Ohessa linkki tähän päätökseen.

Tähän tavoitteeseen peilattuna kulttuuripääkaupunkihanke antaisi ainutlaatuisen tilaisuuden saada ammattitaitoinen alusta savonlinnalaisille ja itä-suomalaisille kulttuuritoimijoille toimintansa kehittämiseen ja tämä sitten säteilisi esim. lisääntyneinä matkailijavirtoina.

Tulee myös muistaa, että tässä vaiheessa tämä panostus on vielä ”virtuaalista rahaa”. Se muuttuu todelliseksi kulurakenteeksi, kun hankehakemuksemme menestyy ja Savolinna saa kulttuuripääkaupunkistatuksen. Tätä toivoen.

Korona-viruksen aiheuttamien ongelmien johdosta monien yritysten ja yhteisöjen toiminta on vakavasti vaikeutunut ja kassat tyhjenevät nopeasti. Valtionhallinto verottaja mukaan lukien ovat jo ryhtyneet toimiin yritysten toimintakyvyn turvaamiseksi. Tällä toiminnalla halutaan varmistaa, että kestävällä taloudellisella pohjalla toimineet yritykset eivät kaadu kassakriisiin, kuten 1990-luvun laman aikaan liian usein kävi.

Keskustan valtuustoryhmä esittää, että myös Savonlinnan kaupunki linjaa pian käytettävissä olevat keinonsa yritysten maksuvalmiuden ja toimintakyvyn varmistamiseksi. Esimerkkinä tästä kaupungin kiinteistöissä toimivien yritysten ja järjestöjen vuokrien maksuajan pidennys ja mahdollisesti niiden huojennus. Samoin erilaisten kunnallisten maksujen ja taksojen eräpäiviä tulee siirtää reilusti tuonnemmaksi ja käyttää tarkoituksenmukaisuusharkintaa maksujen suuruuksia määriteltäessä. Lisäksi haja-asutusalueen yritysten jätevesijärjestelmien saneeraamiselle tulee myöntää poikkeuksetta jatkoaikaa.

Keskustan valtuustoryhmän puolesta

Tuukka Suomalainen ja Reima Härkönen

Arvoisat sotiemme veteraanit, hyvä juhlayleisö.

Tuon tähän arvokkaaseen juhlaan nuorten tervehdyksen. Päätimme tämän juhlan järjestäjien kanssa, että kysäistään nuorilta, mikä on heidän vahvin mielikuvansa Talvisodasta. Parhaillaan Savonlinnan Taidelukiossa on menossa historian 3. kurssi. Kurssilla opiskellaan Itsenäisen Suomen historiaan. Tämä kohteeksi valikoitunut opetusryhmä on lukioryhmäksi aika pieni, 26 opiskelijaa, joista tyttöjä 24 ja poikia tasan kaksi. Vastatessaan tähän, he eivät olleet vielä opiskelleet tätä aihekokonaisuutta eli yleistiedon varassa he ovat vastanneet. Minua, oppilaitoksen rehtoria tässä työssä avusti historian, taidehistorian ja yhteiskuntaopin lehtori Satu Hartikainen. Hyvä juhlayleisö. Olen jaotellut nämä ajatukset kolmeen ryhmään ja haluan nytten jakaa nämä kanssanne!

Sankaruuden ja sitoutumisen viitan alle voisi sijoittaa seuraavat kommentit;

”Mummi oli 14-vuotiaana pikkulottana”

”Kova tahto isänmaan puolesta, halu voittaa ja tehdä kaikkensa”

”Sitkeys ja sisu, yhteinen päämäärä”

”Talvihangessa hiihtävät sotilaat”

”Viimeinen ponnistus. Valkoiset asut ja sukset.”

”Lotat, Simo Häyhä, Lupaus-elokuva”

”Suuri vihollinen hyökkäsi ja pieni Suomi taisteli. Kylmyys, suomalaiset osasivat selvitä ankarissa olosuhteissa kekseliäillä ratkaisuilla.”

Sodan raadollisuutta paljastanevat parhaiten seuraavat lainaukset;

”Pelko”

”Kylmyys, kuolema”

”Sukulaismies, joka oli ystäviensä kanssa rintamalla saunassa. Sieltä lähdettäessä kohti majapaikkaa, koko sauna räjähti. Pelko ja kylmyys, mutta silti toiveikkuutta sodan päättymisestä.”

”Sodasta jääneet ennakkoluulot, jotka vaikuttivat pitkään maiden väleihin.”

”Neuvostoliiton huijaus, Mainilan laukaukset”

”Kuolemanpelko”

Silkkaa arvostusta ja myötätuntoa veteraani-ikäpolvea kohtaan osoittavat seuraavat lainaukset;

”Me nuoret arvostamme sotaveteraaneja ja heidän töitään.”

”Päättäväiset ja rohkeat sotilaat, jotka olivat valmiita puolustamana omaa maataan”.

”Eloonjääneitä ja menehtyneitä tulee juhlistaa, mutta sota ei saa olla ylpeilyn aihe.”

”Esillä oli varmasti tuolloin myös halua kuolla isänmaan puolesta, jos muu ei auttanut, jotta jälkipolvet saisivat elää yhteiskunnassa, jossa nyt elämme. Tämä olisi syytä nuorten muistaa nykyänkin, mitä nämä miehet ja naiset tekivät. Moni ei kuitenkaan arvosta heidän tekemisiään ja ehkä jopa halveksuvat niitä. Esim. isoisoisäni sanoi joskus, että joku sodan jälkeen oli tullut sanomaan hänelle, miksi sinne lähditte? Johon hän oli vastannut, koska oli pakko. Tämä tulisi mielestäni opettaa jälkipolvillekin”

”Ahdistaa ajatus, että isoisomummun ajatus ei ole ollut päällimmäisenä se, mitä kävisi opiskelemaan tai miksi minulla ei ole kivoja vaatteita, vaan palaako isoisoukki koskaan kotiin”

Tämän koonnan perusteella voi todeta, että tämä kansakuntamme 80 vuoden taakse jäävä historiallinen vaihe on edelleen kansamme kollektiivisessa muistissa. Siellä sen tuleekin olla.

Kuten nuorten vastauksista jo hieman näkeekin, Talvisotaan liittyy paljon tarinoita. Miksipä ei liittyisi, sillä sodan lähtökohtahan oli jo erikoinen ja sellainen, josta saattoi kummuta todelliset sankaritarinat. Ylivoimainen vihollinen pienen kansakunnan kimpussa! Vihollisen usko nopeaan voittoon! Hyökkääjä saattoi tuudittautua ajatukseen, että vajaa sukupolvi aiemmin käyty verinen sisällissota pitäisi edelleen meidät suomalaiset eripuraisina ja estäisi vankan puolustautumisen. Paperilla laskien kaiken piti olla selvää; hyökkäysvaunujen, epäsuoran tulen yksikköjen ja niiden ammusvarastojen, lentokoneiden ja sotilaiden määrillä mitattuna Suomi näytti lilliputilta.

Joulukuun aikana suomalaiset saivat teitten suunnassa edenneet vihollisjoukot pysäytettyä. Tämä oli suoranainen ihme, kuten me kaikki täällä olevat tiedämme.

Tämä sotilaallisen ihmeen taustalta paljastuu vielä merkittävämpi ihme, kansallisen eheyttämisen ihme! Punakaartilaisten pojat samassa poterossa suojeluskuntalaisten jälkikasvun kanssa! Molempien aseet käännetty yhteistä vihollista vastaan. Toisiaan tukien ja toisiaan auttaen muistaen sanat, kaveria ei jätetä!

Hyvä juhlayleisö! Jos tämä jostakin kertoo, niin siitä, että 1920- ja 1930-luvuilla tehtiin valtaisa ja tuloksiltaan onnistunut kansallinen eheyttämistyö. Yhteiskunnan hyväosaisimmat tiesivät, ettei yhteiskunnallinen eriytyminen voi jatkua niin vahvana kuin se ennen sisällissotaa oli ollut. Yhteiskunnan heikommassa asemassa olleiden suhteellista asemaa tuli parantaa ja tähän lääkkeeksi keksittiin sosiaalipoliittiset toimet, josta ylivoimaisesti merkittävin oli monessa vaiheessa toteutettu maareformi. Yhä useampi perhe siirtyi omistavaan luokkaan ja puheissa vilissyt isänmaa-käsite tuli aivan käsin kosketeltavaksi asiaksi. Lisäksi työsuojelua lisänneet toimet ja ensimmäiset hyvinvointipalvelut kansakouluineen kaikkineen antoivat uskoa, että samassa veneessä tässä ollaan.

Hyvä juhlaväki! Tänä kansallisena merkkipäivänä meidän tulee osoittaa kunnioituksemme Talvisodassa taistelleille, taistelutoimia tukeneille, kotirintaman eri tehtävissä toimineille ja ylipäänsä kaikille Kallion, Rytin, Tannerin aikakauden ihmisille. Puheeni alussa siteeratut nuorten kommentit puhuvat omaa kieltään, Talvisodan muisto elää ja tunnemme koko kansana kiitollisuutta annettua uhria kohtaan.

Hyvä juhlaväki, haluan kiittää kaikki niitä, jotka ovat osallistuneet tämän juhlan suunnitteluun ja toteutukseen. Haluan toivottaa Teille kaikille Savonlinnan kaupungin puolesta hyvää ja isänmallista muistiopäivää. 

Reima Härkönen

kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja

Sanomalehti Itä-Savossa on ollut rapsakkaa kommentointia kulttuuripääkaupunkihankkeen rahoittamiseen ja päätöksentekoon sekä päätöksenteon valmisteluun liittyen.

Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtajan kommenteista pääsee siihen käsitykseen, että kaupunginjohtajamme olisi ollut asiassa liian omatoiminen.

Olen itse valtuuston varapuheenjohtajan sekä keskustan valtuustoryhmän puheenjohtajan ominaisuudessa ollut läsnä niissä kokouksissa, joissa tästä asiasta on puhuttu. Tämä prosessi ei mitenkään vastaa kokoomuksen ryhmäpuheenjohtajan ulostuloa.

Puuttumatta sen tarkemmin keskustelujen sisältöihin, voin kertoa, että ainakin minä tiesin millä valtuuksin kaupunginjohtajamme käy keskusteluja kpk-hankkeen muiden potentiaalisten rahoittajien kanssa. En ymmärrä, kuinka paikalla ollut kokoomuksen ryhmyri on voinut tulkita asian niin eri tavoin. Kaupunginjohtaja saa nyt mielestäni kritiikkiä aiheetta.

Keskustan valtuustoryhmä on kpk-hankkeen rahoittamista käsitellyt ensimmäisen kerran jo tammikuun puolivälissä. Sain valtuudet esittää kaupunginhallituksessa valmistelussa olleen määrärahan korottamista ja se tehtiinkin pariin otteeseen. Se ei saanut riittävästi vastakaikua, jotta olisimme päässeet seuraavaan vaiheeseen eli siihen, kuinka menolisäys katetaan. Olemme toki jatkaneet tätä omana työnä senkin jälkeen.

Parhaillaan meillä on menossa s-postikokous tästä ja lopullinen kanta muodostuu viikonlopun aikana. Sillä sitten mennään päätöksenteon vaiheet lävitse. Toivon mukaan kaikki kaupunginhallituksen pöydän ääreen istuvat tekevät vastaavalla tavalla omien valtuustoryhmiensä kanssa. Tulee myös muistaa, että muutama vuosi aiemmin tehty kuntalain uudistus vahvisti entisestään kaupunginhallituksen vastuuta asioiden poliittisen valmistelun veturina. Kokoomuksen ryhmyri on toistuvasti esittänyt valtuustoryhmien väliintuloa eri asioissa. Jos se jotain takaisi, niin ainakin sen, että saisimme päätöksenteon viimeistään silloin sekaisin.

Tässä tohinassa tahtoo unohtua se, mistä aloite tähän kp-hakkeeseen tuli. Sen isinä ja äiteinä ovat toimineet maakuntaliitot. Tämä kpk-mutteri meni väärille kierteille heti alkujaan. Ideoinnin alkumetreillä kaikkien olisi tullut ymmärtää, että rahoituksen jyvittäminen olisi tullut tehdä nykyistä tarkemmin. Nyt on haamumiekkailtu sen asian suhteen, paljonko Savonlinnan tulee esittää omarahoitusta tähän ja sen perusteella peilaantuisi sitten muiden potentiaalisten rahoittajien rahoitusvastuut. Tässä on muuttuvia tekijöitä yksi liikaa ja siksi asia näyttäytyy sekavana meille päättäjille ja vielä sekavampana valveutuneille kuntalaisille.

Nyt olisi suurta viisautta siinä, että potentiaaliset rahoittajat koottaisiin yhteen siten, että kuntajohtajien lisäksi myös poliittinen valmistelu valjastettaisiin tätä keskustelua käymään. Asiana rahoitusvastuiden jakautumien ja potentiaalisten osallistujien sitoutuminen tähän. Mielestäni vasta sen jälkeen voimme jatkaa täällä Savonlinnan aprikointia oman rahoitusosuuden suuruudesta. Jo miljoonan euron panostuksella Savonlinna kantaa huomattavan suuren vastuun suhteutettuna asukaslukuun. Savonlinnalla tulisi olemaan pelissä vuosina 2021 – 26 n. 30€ / asukas. Aprikoitujen rahoitusvastuiden suhteen tämä on monikertainen verrattuna muihin potentiaalisiin rahoittajiin.

Jospa tämä tästä lutviutuisi.