Kuukausi: maaliskuu 2017

Nämähän siirtyvät nykyisten suunnitelmien mukaisesti vuoden 2019 alusta uusimuotoisten maakuntien järjestettäviksi. Savonlinna on esittänyt kantanaan mahdollisuutta siirtyä Pohjois-Savon maakuntaan. En kannata tätä. Tällä tavoitteella ei ole realistisia mahdollisuuksia toteutua ja siksi se vie turhaan energiaa maakunnan keskussairaaloiden välisestä kehitystyöltä.

Savonlinna tullee olemaan jatkossakin osa Etelä-Savon maakuntaa, joka tosiaan järjestää sosiaali- ja terveyspalvelut, pelastustoimen, maakunnallisen kehittämisen tehtävät sekä ympäristöterveydenhuollon alueensa väestölle. Se siis järjestää palvelut, palvelujen toteuttajana tulevat olemaan terveyspuolella (ja sosiaalipalveluista osa) nykyiset keskussairaalat sekä osin yksityisiä palveluntarjoajia.

Maan hallituksen mallissa on asioita, jotka herättävät suuria kysymyksiä. Jos kaikki julkisten toimijoiden suunniteltu yhtiöittäminen ja palvelujen avaaminen kilpailulle tehdään suunnitelulla aikataululla, vaarana on todellinen kaaos. Kuinka käytännössä toteutetaan paljon puhuttu valinnanvapaus? Tämä kaikki tulee tehdä hallitusti. Olin itse päättämässä ja osin laatimassa Joroisten kunnan tuoteperusteista talousarviota. Yksittäisen kunnankin tasolla sellainen työ oli vaativaa, saatikka nyt maakunnan tasoisen yksikön. Idea 0on kuitenkin hyvä, tilaaminen ja tuottaminen erotellaan toisistaan ja siten saadaan mahdollisuutta hakea tehokkuutta.

Sosiaali- ja terveysuudistuksen tarpeellisuutta ei kiellä kaiketi enää kukaan, siksi on hyvä, että maan nykyinen hallitus pakottaa eri toimijat pohtimaan asiaa ja ryhtymään valmisteluihin. Aivan viime aikoina maakuntamme keskussairaalat ovat aloittaneet tavoitteellisen toiminnan sen suhteen, että maakunnan väestöä palvelisi keskussairaalakaksikko. Jos esim. onnistutaan yhdistämään hoitojonoja ja siten varmistaa hoitotakuun toteutuminen, olemme onnistuneet. Päättäjien tulee tukea tätä toimintaa kaikin keinoin.

Välillä julkisesta keskustelusta jää vähemmälle huomiolle sosiaalipalvelut. Ikääntyvä väestö tulee tarvitsemaan erilaisia malleja asumiensa ja hoivan yhteensovittamiseksi. Kotona asumista tulee tukea ja tähän päästään omaishoitoa edelleen kehittämällä ja kotihoidolla. Olisiko aihetta kartoittaa ikäihmisten kotona pärjäämien kokonaistilanne? Aiemmin olin päättämässä Joroisissa toimintamallia, jossa kotihoidon henkilö vieriali sellaisten ikäihmisten kotona, jotka eivät olleet säännöllisen hoivan piirissä. Lopputuloksena se, että pienillä asuinhuonemuutoksilla pärjäämistä voitiin edistää ja samalla pystyimme varmistamaan, että asiakkaat olivat käyttäneet mahdollisuudet mm. vammapalvelulain tarjoamat palvelut tai veteraaneille osoitettujen palveluiden käytön, kaikki eivät olleet.

Tämän sosiaali- ja terveysuudistuksen toteutumisessa tulee meidän tulevien päättäjien varmistaa, että mm. lastensuojelu, omaishoito ja aikuisten sosiaalityö järjestään jatkossakin fiksusti ja ennakoivasti. Täydentävä toimentulotuki (tämähän on edelleen kunnan tehtävä, toimeentulotukihan siirtyi KELA:n toteuttamaksi vuodenvaihteessa) on esimerkiksi oivallinen keino auttaa kokonaisvaltaisesti yksilöä tai perhettä ja siten estää vielä suurempien kustannusten synty.

Ihan lopuksi. Lastensuojelussa tulisi lisätä erilaisten tukiperhe tai – henkilötoimintaa. Olin itse aikoinaan moniongelmaisen 15-vuotiaan sosiaalitoimen määräämä tukihenkilö ja mielestäni onnistuin auttamaan kyseistä henkilöä. Joskus turvallisen aikuisen ajankäyttö saattaa olla rahaakin arvokkaampaa.

Kataisen hallituksen aikaisten dramaattisten valtionosuusleikkausten johdosta Savonlinnan talouden kantokyky heikkeni. Vajetta on jouduttu paikkaamaan kunnan tuloveroprosentin nostolla. Tämä on tuntunut kaikissa niissä talouksissa, jotka ovat saaneet palkka-, yrittäjä- tai eläketuloa yli ansiotulovähennyksen tai eläketulovähennyksen määrän.

Kaupunki on kuitenkin onnistunut tiukalla tasapainottamisohjelmalla oikaisemaan tilateen, joskin korkealla veroasteella. Valmistumassa oleva tilinpäätös paljastaa, että tuloslaskelman ylijäämä on kuutisen miljoonaa euroa ylijäämäinen. Kaupunginjohtaja, keskustajohtoinen kaupunginhallitus sekä kaupunginvaltuusto ovat tehneet epäkiitollista työtä erinomaisin tuloksin. Olemme oikealla tiellä.

Tulevan valtuustokauden varainhoitovuotta 2018 tulee ohjata taseessa olevien kattamattomien alijäämien kattamistavoite. Tässä onnistutaan niin, että marraskuussa 2017 tehdään 0,5 %-yksikön alennus kunnan tuloveroasteeseen. Vuonna 2019 taseen kohta ”edellisten tilikausien ali/ylijäämä” tulee olla jo ylijäämäinen ja siten olemme valmiit kohtaamaan sote-uudistuksen aiheuttaman volyymivähennyksen. Kunnan käyttötaloushan alenee n. 250 miljoonasta n. 115 miljoonaan euroon sosiaali- ja terveyspalveluiden siirtyessä uudenmallisten maakuntien vastuulle vuoden 2019 alusta.

Vuosista 2019 eteenpäin kuntataloutta tulee ohjata kaksi periaatetta. Tuloslaskelman osalta vuosikatteen tulee kattaa poistosuunnitelman mukaiset käyttötalouspoistot. Rahoituslaskelman puolella vuosikatteen tulee kattaa investointien nettomenot.

Päästäksemme näihin tavoitteisiin käyttötalouden osalta on edelleen haettava järkeviä ja kustannustehokkaita ratkaisuja. Tarpeen tullen omasta palvelutuotannosta voidaan luopua ja korvata sitä esim. yhdistystoiminnan kautta. Lisäksi kaupungin talousarviota rakennettaessa nykyisestä resurssipohjaisesta kalkyloinnista tulee siirtyä tuotteistamisen kautta tapahtuvaan talouden suunnitteluun.

Valtuustokauden investointisuunnitelmassa tulee priorisoida kaavallisen valmiuden herkkänä pitäminen elinkeinoelämän tarpeita ajatellen, olivatpa tänne hakeutuvat yritykset palvelu- tai jalostuselinkeinoihin liittyviä. Savonlinnan matkailuelinkeinon edistäminen onnistuu parhaiten jatkamalla kunnan keskustaajaman viihtyisyyttä ja esteettisyytä parantavia toimia, Olavinkatu tulee saattaa arvoiseensa kuntoon valtuustokauden aikana. Kuntalaisten palveluinfraa ajatellen tulee aloittaa uuden uimahallin suunnittelu. Tämä tulee tehdä laajan yhteiskunnallisen keskustelun kautta, keskustelun tulee ulottua myös uimahallin paikkaan ja hallin saavutettavuuteen. Hallin tulee edelleenkin sijaita alueella, johon autottomat perheet pääsevät.

Tämä kokonaisuushan jää kunnan harteille sote-uudistuksen jälkeenkin. Tämän toimialan suhteellinen asema kaupunkiorganisaatiossa ja varojen käytössä vahvistuu aivan kuten sivistystoimialankin.

Aloitan tulopuolelta. Savonlinnan talouskriisin oikaisu on merkinnyt omakotitaloasukkaiden osalta liiaksikin asumismenojen lisäyksiä. Vastikään julkaistu selvitys osoittaa, että omakotiasujaa kuritetaan jo liikaakin Savonlinnassa. Tämä tulee muuttaa, emme voi antaa tällaista viestiä tänne muuttoa suunnitteleville. Aivan ensimmäisenä korjaavana toimena on vakituisen asunnon kiinteistöveron alentaminen marraskuussa 2017.

Kunnalla on kaavoitusmonopoli alueellaan. Tätä valtaa tulee käyttää ennakoivasti siten, että meillä on jatkuvasti osoittaa hyviä rakennuspaikkoja eri toiminnoille. Savolan alueen tilanne tulee saada selväksi valtuustokauden alussa. Nyt sen tilanne estää ”länsiportin” täysimääräisen kehittämisen. Tässä tulee käyttää perustuslain ja sen nojalla säädetyn erityislain tarjoamaa mahdollisuutta pakkolunastukseen.

Kaupungin keskustan ilmettä tulee kohentaa jatkamalla Olavinkadun saneerausta aina Kauppatorille saakka. Ilman riittäviä kaupallisia palveluita riittävän viihtyisessä ydinkeskustassa, matkailija ei saa riittävän kokonaisvaltaista elämystä vierailultaan. Tilaa vievän kaupan toimintoja on jo siirtynyt sisääntuloväylien liepeille. Tämä kaikki tulee saada hyvään tasapainoon keskenään.

Kaupungin määräysvallassa olevien kiinteistöjen kokonaismäärä ja varsinkin niiden käyttöaste on ongelmallinen. Toimintojen tilojen käyttöä tulee edelleen kehittää. Toisaalta on sanottava, että esim. suuri osa sivistyspalveluiden tarvitsemista tiloista on hyvässä tai erinomaisessa kunnossa. Toimitilapalvelut päättäjien myötävaikutuksella on siis onnistunut hyvin tehtävissään. Julkisten tilojen käyttöä tulisi tehostaa siten, että niille luonteenomaista yhteistyötahojen annettaisiin käyttää esim. koulujen tiloja. Johtamani Taidelukio tekee jo näin, tämäkin vaatii hieman viitseliäisyyttä ja joustavuutta. Näin toimien esim. vanhan kirjastotalon kohtalo ei puhuttaisin niin paljon.

Liiketoimintapalveluista sen verran, että Savonlinnan tulee säilyttää omistuksessa Suur-Savon sähkön omistusosuus. Energialiiketoiminta tuo vakaata tuottoa kaupungille.

Katuja ja yleisiä alueita hoidetaan käytettyihin resursseihin nähden hyvin.

Savonlinnan kaupungin merkittävin kulttuuriteko edellisten 10 vuoden aikana oli uuden, hulppean kirjastotalon rakentaminen. Kirjasto on muuttumassa hybridikirjastoksi ja se on hyvä asia. Taloudellisen syöksykierteen katkaisemisessa kirjaston henkilöresursseja ohennetiin jo liiaksikin. Ne tulee palauttaa sille tasolle, että uudesta kirjastosta saadaan kaikki hyöty irti. Kuntavaalikeskusteluissa esillä ollut kirjaston käyttömaksua ei tule ottaa käyttöön. Kirjastopalvelut ovat yksi demokraattisimmista kunnallisista palveluista ja sellaisina ne tulee säilyttää, kenellä tahansa meistä tulee olla oikeus seurata yhteiskunnallista keskustelua, sivistää itseään varattomuuden sitä estämättä. Kirjastopalveluiden tulee säilyä myös haja-astuspainotteisten kaupunginosien taajamissa jatkossakin.

Savonlinnan teatteri on myös oman osansa säästötalkoista jo tehnyt. Teatterin tavoitteelliselle toiminnalle tulee antaa nyt työrauha, ja varmistaa Savonlinnasali sellaiseksi, jossa sekä näyttämö- että säveltaide voivat toimia rinnakkain toisiaan tukien.

Kulttuuriavustusten määrä tulee pysyttää nykyisellä tasolla tai hieman lisätä, jos taloudellista liikkumavaraa saadaan aikaiseksi. Oopperajuhlien tuki on näistä merkittävin ja se tulee ajatella savonlinnalaisia elinkeinoja tukevana toimintana. Linnalan Setlementtiyhdistyksen ja Savonlinnan musiikkiopiston tuet on niin ikään pidettävä entisellä tasollaan. Ne toimivat merkittävällä tavalla savonlinnalaisten harrastusmahdollisuuksien lisääjinä ja toimintojen vaikuttavuus on korkealla tasolla.

Savonlinnan orkesterin ja Savonlinnan Musiikkiakatemian toiminta-avustukset tulee pysyttää nykyisellä tasollaan tai taloudellisen liikkumavaran puitteissa jopa hieman lisätä. Molemmat toimijat tekevät pienin resurssein merkittävää työtä ja toiminnallaan piristävät kaupungin kulttuuritarjontaa. Musiikkiakatemia voisi kehittyä entistä enemmän kaupungin kansainvälisiä hankkeita tukevaksi toiminnaksi.

Savonlinnassa on hyvät mahdollisuudet erilaisille terveysliikunnan muodoille. Itse asiassa hyvin hoidetut kevyenliikenteen väylät ovat oiva lisä tähän, rinnakkaisväylä on tässä mielessä myös kulttuuriteko. Pullinlahdesta on kehittynyt merkittävä talviliikunnan keskus, hyvä niin. Tällaista aktiiviuutta tulee tukea jatkossakin.

Uimahallin peruskorjauksen / uudisrakennuksen suunnittelu tulee aloittaa tulevalla valtuustokaudella. Savonlinnassa tulee olla jatkossakin kuusiratainen uimahalli sekä lasten allasosasto. Palveluiden hinnat tulee pitää kohtuullisina ja uimahalli tulee jatkossakin palvella erityisryhmiä ja oppilaita. Sijainniltaan hallin tulee pysyä edelleen sellaisena, että autottomat perheetkin voivat siitä hyötyä.

Tulevalla valtuustokaudella tulisi arvioida nuorisovaltuuston toimintaa uudelleen. Minulle on välittynyt kuva siitä, että todellista vaikuttamisen mahdollisuutta sillä ei ole riittävästi. Olin perustamassa aikanaan Joroisten nuorisovaltuustoa ja jo toisen toimintavuotensa aikana perustimme kuntataajamaan koulukuraattorin viran pelkästään nuorisovaltuuston tekemän aloitteen ja lobbaustyön toimesta. Tällaista sen toiminnan tulisi olla!

Meidän aikuisten tulisi lisätä vuoropuhelua nuorten kanssa. Monella yksiköllä olisi varmaan opittavaa Taidelukion tavasta kohdata nuori! Siellä nojataan vahvaan kasvatusoptimismiin ja osoitetaan luottamusta nuoria kohtaan.

 

Savonlinna on Opettajainkoulutuslaitoksen lähdön jälkeenkin vahva koulutuskaupunki. Valtakunnallista vetovoimaa on XAMK:n Savonlinnan kampuksen koulutusohjelmilla, Savonlinnan ammatti- ja aikuisopiston koulutusaloilla, Tanhuvaaran urheiluopiston liikunnanohjaajakoulutusohjelmilla sekä Savonlinnan Taidelukion taidekasvatuslinjoilla. Harva keskikokoinen kaupunki voi esittää tällaista kattausta koulutuksen saralta.

Savonlinnan perusopetus on kustannustehokkaasti toimivaa, hyvin johdettua ja oivallisiin oppimistuloksiin yltävää. Kyläkoulujen turvarajasta tulee pitää kiinni. Savonlinnan kaupungin ei tule tuhlata energiaa juuri nyt kouluverkkoasioihin näiden osalta. Lisäksi alakoululaisten keskimääräiset koulumatkat ovat jo ajallisesti pitkiä, niitä ei tule lisätä.

Kouluverkkoselvityksiä kaupunki saa tehdä aivan tarpeeksi pohtiessaan Normaalikoulun oppilaiden tulvaisuutta. Erittäin suurta harkintaa tulee käyttää koulutilojen lisärakentamisen suhteen. Oppilasennusteet puhuvat omaa kieltään. Tästä johtuen tulee vakavasti harkita, että normaalikoulun alaluokat ainakin jatkaisivat omana yksikkönään ja samoin pedagogisin painotuksin kuin nytkin. Yksi arvioitava asia tämän suhteen on näiden tilojen vuokrakustannukset.

Savonlinnalainen lukiokoulutus on monipuolista ja kaupungissa toimii kaksi erikoislukiota, kuvataidelukio, joka on maan vanhin aloitettuaan vuonna 1967 sekä musiikkilukio joka on toiminut vuodesta 1979. Lisäksi Lyseon lukio toimii vahvana yleislukiona, jonka kilpaurheiluohjelmalla on seudullistakin vetovoimaa.

Lukiokoulutuksen kansainvälisyydessä on otettu uusia, reippaita askeleita mm. Kiina-yhteistyön osalta. Savonlinnan Taidelukio on pilotoinut kiinalaisten oppilaiden ja opiskelijoiden leirikouluttamista elokuussa 2016. Olemme sitoutuneet vastaavaan työhön n. 300 kiinalaisen vieraan kanssa elokuussa 2017. Lisäksi olemme mukana suunnittelemassa kiinalaisten opettajien täydennyskoulutusta.

Aivan valtuuskauden alussa tulee arvioida mahdollisuudet liikunnan erityistehtävän saamiseen. Tätä ei tule kuitenkaan tehdä vaarantaen nykyiset erityistehtävät. Ihannetapauksessa elokuusta 2018 kaupungissa toimii kolme erityistä lukiokoulutusta. Sinällään hieman erikoista on kuitenkin se, että sivistyslautakunta päätyi jo helmikuussa 2017 hakemaan erityistehtävää liikunnan osalta. Perustelen tätä sillä, että lopulliset valintakriteerit ovat vielä julkistamatta ja siellä arvatenkín annetaan askelmerkit esim. koulutuksen järjestäjän taloudellisen kantokyvyn suhteen, mitä ne ovat, ovat siis vielä täysin arvailujen varassa. Jos lähdetään ottamaan kiinni kolmatta pyytä oksalta, ei tule antaa pienintäkään mahdollisuutta jo kahden kiinniotetun karkaamiselle.

Tulevalla valtuustokaudella on syytä pohtia koko koulutuksen toisen asteen toiminnan edelleen kehittämistä. Nykyisellään esim. lukioiden ja ammatti- ja aikuisopiston opiskelija pystyy hyvin räätälöimään omaa opintopolkuaan ja sisällyttämään tutkintoonsa opintoja toisesta oppilaitoksesta. Tämän rinnalla tulisi pohtia hieman syvällisemmin koko koulutusasteen rakennetta. Olisiko siten saatavissa esim. XAMK:ssa alkavalle biotuotetekniikalle positiivista työntöapua?

Savonlinna on käytännössä rakennemuutospaikkakunta OKL:n alasajon seurauksena. Tätä vajetta on luvattu kompensoida paketilla, jossa on pysyviä koulutusrakenteita varsinkin ammattikorkeakoulun koulutusohjelmiin liittyen. Jo sitä ennen kaupungissa alkaa biotuotetekniikan koulutusohjelma, jonka toimintaedellytyksiä tulee kaikin keinoin tukea. Yläkouluihin tulee luoda nykyisen kulttuuripolun kaltainen tekniikkapolku ja sen tulee näkyä myös lukion kurssitarjottimissa, joihin yhteistyössä räätälöidään tekniikkakursseja avoimen ammattikorkeakoulun opintoina.

Kuntavaalien 2017 alla mm. vaalikoneissa kyseltiin paljon ehdolle asettuneiden arvojen ja asenteiden perään.

Nämähän ja tässä kohden kirjoittamani jutut eivät ole sellaisia, että kuntapäättäjän niihin voisi tai pitäisi puuttua, mutta ne paljastavat toki jotakin ehdokkaan perusasennoitumisesta muihinkin asioihin. Lukekaas siis tarkkaan.

Yksilön ja perheen sekä yhteiskunnan vastuiden välistä rajaa haettaessa Savonlinnankin kunnallisvaaliehdokkaista tunnistaa eroja. Itse korostan yksilön ja perheen vastuuta omassa elämässään ehkä enemmän kuin keskiverto ehdokas. Lasten primaarisina kasvattajina tulee toimia perhe, ei yhteiskunta. Tästä johtuen en voi kannattaa kahden kotona olevan vanhemman tilanteessa kokopäiväistä, subjektiivista päivähoitoa. Nythän laki mahdollistaa tällaisissa tapauksessa hoitopaikan puolipäiväisyyden.

Jokaisen työkykyisen tulee ottaa osaa yhteiskunnan kehittämiseen kykyjensä mukaan. Valitettavasti yhteiskunnan elinkeinorakenteeseen kohdistuva muutos ja kauan vaivannut suhdannekriisi on tehnyt täystyöllisyyden saavuttamisen mahdottomaksi. Lisäksi joukossamme on eri syistä työelämään kykenemättömiä ja mielestäni yhteiskunnan arvo ja hyvyys mittaan juuri siinä, kuinka yhteiskunta kohtele tätä väestöryhmää. Tämänkin vuoksi turvaverkkoja tarvitaan.

Yksilöä ja perhettä ei saa jättää yksin. Yhteiskunnan tulee tarjota turvaverkkoja niitä tarvitseville ja tässä kohden kokeilut perustulon suuntaan ovat perusteltuja. Perustulon taso tulee olla nykyisen takuueläkkeen tasoa. Tätä kehitystä, jota nyt kokeilun avulla testataan, tulee kannustaa.

Ansioon suhteutetut tulonsiirrot ovat mielestäni nykyiseen taloudelliseen tilanteeseen nähden liiankin korkeita. Suomen talouden menestys edellyttää valmiutta tehdä työtä ja uskallusta toimia yrittäjänä. Juuri näin saadaan taloudellinen toimeliaisuus sille tasolle, jota hyvinvointivaltiomme rahoitus edellyttää. Jos emme tähän pysty, meidän tulee arvioida yhteiskunnan varoin tuotettujen palveluiden ja maksettujen tulonsiirtojen määrää ja laatua.

Olen julkisestikin arvioinut kriittiseen sävyyn nykyisenmuotoisen ay-liikkeen toimintaa. Sen tulisi olla eturintamassa muuttamassa suomalaista sopimuskulttuuria ja päästä eroon jäykistävistä elementeistä. Nyt se takertuu liiaksi vanhaan ja se ei huomaa, että kollektiivisopimusten painoarvo on koko ajan vähentynyt. Maailma ajaa kohti ohitse. Työyksikköjen tulisi saada sopia asioista itse. Esimerkiksi Taidelukio toteutti kiky-sopimukseen liittyvän työaikalisäyksen 1.8.2017 saakka siten, että jokainen ope näkyy koululla aiempaa enemmän. Tämä kaikki tehtiin sulassa sovussa, fiksusti ja siten, että opiskelija varmuudella hyötyy tästä. Tällainen vaatii hieman vaivaa ja uskallusta yksiköissä, mutta lopputulos palkitsee vaivannäön.

Oikeudenmukainen yhteiskunta on sellainen, jossa kansalaisten välillä toteutuu mahdollisuuksien tasa-arvo. Olen luonteeltani demokraatti siinä mielessä, että ihmisen tulee omin avuin päästä yhteiskunnassa haluamalleen paikalle. Koko maan lahjakkuusreservi tulee olla käytössä, oikopolkuja sosiaalisiin asemiin tai vastaaviin ei saa olla. Peruskoulu parhaimmillaan edustaa juuri tällaista ajattelua. Koulun tulee pysyä lähikouluperiaatteella toimivana eli sosiaalista eriytymistä ei tule edistää.

Toimin myös yrittäjänä oman työni ohessa. Parhaillaan toteutan toimeksiantosopimuksen mukaisesti Joroisten historia II – teoksen loppuunsaattamista. Vastuulleni on tullut mm. teoksen tekstin toimitustyö, kuvasuunnitelman laatiminen ja teoksen kuvittaminen sekä varsinaista kirjoittamistyötä n. 70 sivun verran.

Olen maanpuolustushenkinen Sotilasarvoltani olen yliluutnantti ja toimin säännöllisesti siinä yksikössä, johon minut on puolustusvoimien toimesta sijoitettu. Vuonna 2017 kertausharjoituspäiviä kertynee 10–11.

Elän hyvin tavanomaista perhe-elämää vaimoni ja tyttäreni kanssa. Vietämme paljon aikaa kotona, jos lähdemme toisaalle, lähdemme porukalla. Olen Savonlinnan seurakunnan jäsen, koska seurakunta tekee arvokasta perhetyötä ja jäsenyydelläni tuen sen toimintaa. En sinällään tarvitse seurakunnan kirkollisia palveluita. Tähän voisi lisätä sen, että olen lukenut raamatun lävitse, mutta se teos ei puhutellut minua. Hyvä oli kuitenkin kopasta!

Vaalikoneissa on kovasti kysytty kantaa Suomesta turvaa hakevien ihmisten mahdolliseen tuloon Savonlinnan turvapaikanhakijan tai kiintiöpakolaisen nimikkeillä. Kannatan tätä, koska inhimillisen hädän keskellä emme voi olla niin itsekkäitä, että sulkisimme ovet. Savonlinnassa on osaamista kiintiöpakolaisten kotouttamisessa ja se säilyy parhaiten, kun meillä on uusia kotoutettavia. Jos joku kaipaa jotakin määrää, sanottakoon 10–20 / vuosi.