Savonlinnan Taidelukiossa toimii kuvataidelukio ja musiikkilukio. Toukokuusta lokakuuhun vuonna 2017 kaikkia lukiokoulutuksen erityisiä koulutustehtäviä hakeneita lukioita auditoitiin Kansallisen koulutuksen arviointineuvoston (KARVI) sekä opeus- ja kulttuurministeriön toimesta. KARVI:n auditointiaineistot löytyvät oheisesta linkistä.
Lopputulemana siis se, että Savonlinnan Taidelukion kuvataidelukio todettiin maan parhaaksi kuvataidelukioksi. Lisäksi meille myönnettiin valtakunnallinen kehittämistehtävä kuvataiteesta vuoteen 2025 saakka. Tätä tehtävää varten Taidelukiolle myönnetään lisärahoitusta 185 000€ / vuosi. Tällaisia huippulukioita nimettiin yhteensä 11. Näistä vain kolme toimii pääkaupunkiseudun ulkopuolella.
Muu työkokemus ja elinkeinotoiminta
Opetusalan työkokemusta myös aineenopettajana Joroisten yläkoulussa ja Joroisten ja Pieksämäen lukioilla, yläkoulun vararehtorina Joroisten yläkoulussa sekä sivistystoimenjohtajana Joroisten kunnassa.
Kaupallisen alan työkokemusta mm. urheiluvälinemyyjänä Varkauden Kesportissa.
Elinkeinoalan työkokemusta oman yrityksen Toiminimi Reima Härkösen kautta. Toiminimi tekee erilaisia asiantuntijatehtäviä toimeksiantosopimusten mukaisesti. Viimeisin toimeksiantosopimus ulottui syyskuusta 2016 joulukuuhun 2017 ja aiheena oli Joroisten historia II -teoksen loppuunsaattaminen. Teos julkistettiin Joroisten kunnan itsenäisyysjuhlassa 6.12.2017. Oheisessa linkissä pitämäni puhe kyseisessä juhlassa.
Nykyiset luottamustoimet
Savonlinnan kaupungin kaupunginvaltuuston I vapapuheenjohtaja 1.6.2019 alkaen
Savonlinnan kaupungin kaupunginvaltuuston jäsen 1.6.2017 alkaen
Valitsin yritysmuodoksi toiminimen, vaikka osakeyhtiö olisi ollut verotuksellisesti minulle kannattavampi. Haluan omalla elinkeinotoiminnallani tukea kotikuntaani ja maksaa yhteisöveron sijaan kunnan tuloveroa elinkeinotoiminnan tuloksesta.
Tmi Reima Härkönen suorittaa asiantuntijapalveluita erikseen tehtävien toimenksiantosopimusten mukaisesti. Sopimusten mukaiset korvaukset ovat verohallinnon ohjeen A4/200/2017 mukaisesti työkorvauksia verohallinnosta annetun lain (503/2010) 2 § 2 mom. perusteella.
Vuonna 2016 tehdyt toimeksiannot liittyivät koulutukseen ja kulttuurialaan.
Vuonna 2017 tehdyt toimeksiannot liittyivät kulttuurialaan, perintö- ja jäämistöoikeuteen sekä koulutukseen.
Olen toiminut Savonlinnan Taidelukion rehtorina vuodesta 2005, www.taidelukio.fi
Savonlinnan Taidelukion 50 vuotta -juhlaa juhlittiin 11.11.2017 Melartin-salissa. Päivän aikaan juhlassa vieraili n. 450-500 vierasta. Mukavaa oli. Ohessa pitämäni tervetuliaispuhe.
Savonlinnan Taidelukiossa toimii kuvataidelukio ja musiikkilukio. Toukokuusta lokakuuhun vuonna 2017 kaikki lukiokoulutuksen erityisiä koulutustehtäviä hakeneita lukioita auditoitiin Koulutuksen arviointineuvoston ja Opetus- ja kulttuurministeriön toimesta. KARVI:n auditointiaineistot löytyvät oheisesta linkistä.
Lopputulemana siis se, että Savonlinnan Taidelukion kuvataidelukio todettiin maan parhaaksi kuvataidelukioksi. Lisäksi meille myönnettiin valtakunnallinen kehittämistehtävä kuvataiteesta vuoteen 2025 saakka. Tällaisia huippulukioita nimettiin yhteensä 11. Näistä vain kolme toimii pääkaupunkiseudun ulkopuolella.
Taidelukiolaisten Tervahöyryt Saimaalla -näyttelyyn tekemä seinämaalaus
Lisäksi Savonlinnna Taidelukion musiikkilukiolla todettiin olevan erinomaiset edellytyksen musiikin erityistehtävän toteuttamiseen. Nykyisistä musiikkilukioista (10) tähän korkeimpaan kategoriaan nousi seitsemänlukiota.
Taidelukion kevyen musiikin konsertti tammikussa 2017.
Nämä hienot uutiset uutisoitiin näyttävästi mm. Itä-Savossa.
Tämä erityistehtävähaku herätti laajaa kiinnostusta keskustan eduskunta-ja ministeriryhmän kesäkokouksessa Savonlinnassa elokuussa 2017. Juttelin asiasta ministeri Vehviläinen ja ulkoasiain valiokunnan pj. Matti Vanhasen kanssa. Molemmat olivat varmoja, että näin hienoa oppilaitosta tarvitaan jatkossakin. Hienoja päättäjiä molemmat ja oikeassa olivat.
Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen vierailulla Taidelukiolla. Kuvassa vasemmalla Iida Hämäläinen, opiskelijakunnan pj, Anu, Taidelukion ylioppilas vuosimallia -83 ja allekirjoittanut.Ulkoasianvaliokunnan pj. ja presidentinvaaliehdokas Matti Vanhanen tutustumassa Taidelukioon elokuussa 2017.
Opetusministeri Li Andersson nimitti minut lukodiplomeiden nykytilaa ja niiden kehittämistä pohtivaan kolmihenkiseen selvitysryhmään 19.12.2019 (OKM/64/040/2019).
Ryhmä työskenteli tammikuusta joulukuuhun 2020 ja luovutimme tänään selvityksen, opetus ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2020:34, opetusministeri Jussi Saramolle.
Selvityksemme pitää sisällään 14 toimenpidesuositusta. Niillä on taloudellisia vaikutuksia sekä ne aiheuttavat joitakin opetussuunnitelma- ja lainsäädäntömuutostarpeita. Toteutuessaan nämä suositukset muuttaisivat kohtuullisen paljon lukiokoulutuksen sisältöjä. Lisäksi ne muuttaisivat myös lukiokoulutuksen järjestämiseen ja ylioppilastutkintoon liittyviä asioita.
Lämmin kiitos opetus- ja kulttuuriministeriölle selvitysryhmäämme kohtaan osoitetusta luottamuksesta. Toivottavasti tehdystä selvityksestä on apua tulevissa lukiokoulutuksen kehittämishankkeissa.
Joulukuun puolivälissä 2020 Savonlinnan kaupunginvaltuustossa yllättäen Savonlinnan kaupungin osallistuminen Essoten kutsumiin hyvinvointialueneuvotteluihin tyssäsi pöydällejättöpäätökseen. Sehän tarkoitti sitä, että asiaa ei silloin käsitelty loppuun, vaan se jäi pöydälle odottamaan seuraavaa kokousta.
Samaisessa kokouksessa tein valtuustoaloiteen ylimääräisen valtuuston kokouksen koollekutsumisesta mitä pikimmin, jotta tämä neuvotteluasia saataisiin maaliin saakka. Valtuuston puheenjohtaja sitten toteuttikin toiveen suhteellisen nopsalla aikataululla.
Valtuusto päätti 11.1.2021 tämän pöydälle jääneen esityksen, kuten pitikin. Päätökseksi tuli 10.1.2021 Savonlinnan kaupunginvaltuuston valtuustoryhmien puheenjohtajien (Kesk., SDP, Kok., PS ja vas.) yhteinen kompromissiesitys. Esitykseen yhtyi kokouksen jälkeen myös KD:n valtuustoryhmä. Voit lukea sen tekstini jälkeen.
Valtuustoryhmien kokouksenhan kutsuu Savonlinnassa koolle aina suurimman valtuustoryhmän puheenjohtaja ja tällä valtuustokaudellahan tämä possakka on ollut minun tehtäväni. Kokouksemme oli erinomainen ja haluankin kiittää kaikkia kokoukseen osallistuneita. Saimme myös palautettua luottamusta toisiimme, joka on ollut koetuksella mm. siksi, että osa päättäjistä on supattelupolitiikalla yrittänyt ja osin saanutkin määräenemmistöjä aikaiseksi. Eilen kaikki jouduimme peräytymään omista kannoistamme ja sitähän se kompromissien tekeminen on. Näitä kantoja toi esille myös SDP:n ryhmyri Karoliina Helander, jonka tehtävänä oli kertoa esityksemme illan kokouksessa julki.
Ma 18.1.2021 Savonlinnan kaupunginhallitus tulee nimeämään henkilöt, jotka ryhtyvät neuvotteluja käymään etelä-savolaisten kanssa. Tälle työlle tulee kaikkien antaa tukensa. Savonlinnassa tätä päätöstä pitkitettiin aivan turhaan ja siksi lähdemme työhön valitettavasti hieman takamatkalta.
Ohessa tämä lupaamani päätös:
Valtuusto on päättänyt tavoitteekseen pyrkiä osaksi Pohjois-Savon hyvinvointialuetta. Valtuusto päättää osallistua maan hallituksen kaavaileman Etelä-Savon hyvinvointialueen valmisteleviin neuvotteluihin, koska maan hallituksen Eduskunnalle jättämässä esityksessä Savonlinna on liitetty Etelä-Savon hyvinvointialueeseen.
Lisäksi kaupunginvaltuusto hyväksyy seuraavat edunvalvontatavoitteet:
1.Savonlinnan sairaalan ympärivuorokautisen yhteispäivystyksen määräaikaisuus vuoteen 2032 saakka muutetaan toistaiseksi voimassaolevaksi sekä velvoitteeksi Etelä-Savon hyvinvointialueelle. Kirjaus pitää saada lakipykäliin velvoittamaan Etelä-Savon hyvinvointialuetta ylläpitämään kahta ympärivuorokautista yhteispäivystys sairaalaa.
2.Neuvottelujen jatkaminen peruspalveluministeri Krista Kiurun kanssa keskittämisasetuksen lieventämiseksi niin, että järjestämissopimuksessa voidaan sopia keskittämisasetuksesta poikkeavista leikkaavista sairaaloista tai leikkausmääriä joustavoitetaan siten, että ympärivuorokautisen yhteispäivystyssairaalan toiminta Savonlinnassa voi jatkua. Tällöin Savonlinnassa voidaan jatkaa esimerkiksi tekonivelleikkauksia.
3.Saaristoisuuden parempi huomioiminen sote-rahoituksessa tai Savonlinnan saaminen saaristokunnaksi tai muulla tavalla lisärahoituksen saaminen maan hallituksen linjaaman kahden ympärivuorokautisen yhteispäivystyssairaalan ylläpitämiselle Etelä-Savossa.
Lisäksi pyritään tekemään yhteistä edunvalvontatoimintaa ja yhteistä Etelä-Savon hyvinvointialueen valmistelua Sosterin, Essoten, Mikkelin kaupungin sekä muiden Etelä-Savon kuntien kanssa kohtien 1-3 edunvalvontatavoitteiden saavuttamiseksi.
Arvoisa neiti valtuuston puheenjohtaja, hyvät valtuutetut
sekä muut ruutujen äärellä tätä kokousta seuraavat
Vaikka kulunut syksy on ollut
kunnallispoliittisesti ajatellen monin tavoin riitaisa, jopa epävakaa,
talousarvio saatiin rakennettua yllättävän sutjakkaasti.
Nyt päätettävänä oleva
talousarvio ja taloussuunnitelma vuosille 2021 – 2024 on tehty kuntalain
edellyttämällä tavalla niin, että taseeseen kertyneet alijäämät saadaan
katettua taloussuunnitelmavuosien aikana. Kuntalaisia huojentaa varmuudella
tieto siitä, että veronkorotuksia ei ole luvassa kuntaveroon eikä
kiinteistöveroihin. Tämä toki edellyttää, että tänään talousarviota ei
paisuteta liiaksi.
Talouden tasapainotila
edellyttää vahvaa kajoamista sosiaali- ja terveyspalveluiden ostomäärärahaan. Vuodenvaihteessa
22/23 siirtyvät sosiaali- ja terveyspalvelut tulevalle hyvinvointialueelle
muuttavat suuresti myös näiden palveluiden rahoitusta. Rahoitus muuttuu
laskennalliseksi rahoitukseksi. Tähän liittyy valtionosuusleikkuri, joka tulee
vähentämään Savonlinnan kaupungin tulevaa valtionosuusrahoitusta, ellei
epäsuhtaa laskennallisten kustannusten ja nykyisten kustannusten välillä saada
leikattua. Olisi katastrofi, jos tässä
emme onnistu vuosien -21 ja -22 aikana. Toisekseen Itä-Savon sairaanhoitopiiri
ei ole kovinkaan houkutteleva yhteistyökumppani tällä hetkellä sotekustannusten
tasosta johtuen. Siksi on hyvä, että kaupunginhallituksen esitys huomioi tämän
ja esittää näitä säästöjä.
Olen huolissani siitä, että
omistajaohjausjärjestelmämme ei tällä hetkellä toimi. Sosteri ei huomioinut
kaupungin esityksiä omassa talousarviovalmisteluussaan. Haluan kuitenkin
kiittää keskustan Savonlinnan yhtymävaltuuston jäseniä, joka eivät sellaisenaan
hyväksyneet tätä ratkaisua. Harmi, ettette saaneet tukea muilta!
Arvoisat kuulijat. Savonlinnan kaupunki toteuttaa erittäin
mittavat investoinnit talousarviovuoden aikana. On syytä kuitenkin muistaa,
että nämä ovat palvelutuotannon toteuttamisen ja elinvoiman kehittämisen
suhteen tarpeellisia investointeja. Selvää on toki, että tällä
investointitahdilla emme voi jatkaa.
Keskustan valtuustoryhmä haluaa kiittää kaikki
talousarvioesityksen tekoon osallistuneita ja Savonlinnan kaupungin
henkilökuntaa sitoutuneesta työstä kaupunkilaisten hyvinvoinnin eteen.
Keskustan valtuusto kannattaa kaupunginhallituksen jättämän
talousarvioesityksen ja taloussuunnitelman hyväksymistä myöhemmin tehtävin
pienin muutosesityksin.
Haluamme myös toivottaa
kaikille rauhaisaa joulua ja oikein onnekasta uutta vuotta.
Savonlinnan kaupunginvaltuustossa päätettiin äänin 27 – 23, ettei tilapäistä valiokuntaa perusteta. Hyvä näin! Ohessa asiassa pitämäni Keskustan valtuustoryhmän ryhmäpuheenvuoro.
Keskustan valtuustoryhmä kannattaa sitä, että tilapäistä valiokuntaa ei perusteta. Perustelen tätä seuraavasti;
Valtuustoryhmällä
on luottamus kaupunginjohtajaan ja hänen toimintaansa. Nyt on tärkeää antaa
hänelle ja muille viranhaltijoille työrauha keskittyä kaupungin asioiden
hoitamiseen asukkaiden ja yritysten hyväksi. Juuri nyt on menossa monia
tärkeitä kaupungin elinvoimaan, palveluihin ja talouteen ratkaisevasti
vaikuttavia valmisteluita ja neuvotteluita.
Lisäksi
tämä prosessi on edennyt väärin. Mahdollista luottamuspulaa olisi tullut
tiedustella ilman julkisuutta valtuustoryhmiltä ja näiden vastausten
perusteella sitten olisi ryhdytty tai päätetty olla ryhtymättä esim. tilapäisen
valiokunnan perustamiseen tähtääviin toimiin. Nyt on kerätty nimilistoja niin,
että asia ei ole ollut kaikkien valtuutettujen tai valtuustoryhmien tiedossa.
Kuntalain
(410/2015) 40 §:n mukaan kunnanhallituksen puheenjohtaja johtaa poliittista
yhteistyötä, jota kunnanhallituksen tehtävien toteuttaminen edellyttää. Tässä
asiassa hänen tietämättään ja ilman säädettyä tai päätettyä toimivaltaa Eija
Stenberg, Seija Puputti ja Sanna Metsälä ovat käyneet poliittista valmisteluja
Kuntaliiton edustajan kanssa. Keskustan valtuustoryhmä paheksuu tällaista
toimintaa.
Etelä-Savon
sosiaali- ja terveyspalvelujen (ESSOTE) kuntayhtymähallitus on esittänyt
Savonlinnan kaupungille ja Itä-Savon sairaanhoitopiirin kuntayhtymälle
3.12.2020 kutsun osallistumisesta tulevan Etelä-Savon hyvinvointialueen
valmisteluun 1.1.2021 alkaen.
Joulukuun
8. päivänä 2020 eduskuntaan lähetetty hallituksen esitys (HE 241/20220)
vahvistaa tosiasiallisesti epävirallisten valmisteluelinten roolin (mm. HE 241/2020
s. 880), jollaisen synnyttämisestä tässä ESSOTE:n kutsussa on kyse. Näiden
rinnalle tulee aikanaan sitten perustaa ns. voimaanpanolain 8 §:n mukainen
hyvinvointialueen väliaikainen valmistelutoimielin.
Keskustan Savonlinnan kunnallisjärjestö edellyttää, että Savonlinnan kaupungin ja Itä-Savon sairaanhoitopiirin kuntayhtymä tulee mitä pikimmin päättää osallistumisestaan Etelä-Savon hyvinvointialueen valmisteluun ja sitä koskeviin neuvotteluihin.
Nykyinen
valmisteluun osallistumattomuus on ollut Savonlinnan kaupungin sekä
savonlinnalaisten etujen vastaista, koska päätös on tehty pääministeri Sannan
Mariin enemmistöhallituksessa niin, että kaikki hallituspuolueet ovat siihen
sitoutuneet. Ei ole siis mitään syytä epäillä, etteivätkö hyvinvointialueet
tulisi toteutumaan 8.12.2020 eduskuntaan jätetyn hallituksen esityksen (HE 241/2020)
mukaisina.
Savonlinnan
kaupungin tulee päättää omiksi neuvottelu- ja edunvalvontatavoitteikseen
seuraava asiakokonaisuudet;
a)
Savonlinnan sairaalan ympärivuorokautisen yhteispäivystyksen määräaikaisuus
vuoteen 2032 saakka muutetaan toistaiseksi voimassaolevaksi sekä velvoitteeksi
Etelä-Savon hyvinvointialueelle. Kirjaus pitää saada lainsäädännössä
velvoittamaan Etelä-Savon hyvinvointialuetta ylläpitämään kahta
ympärivuorokautista yhteispäivystys sairaalaa.
b)
Neuvottelujen jatkaminen peruspalveluministeri Krista Kiurun kanssa
keskittämisasetuksen lieventämiseksi niin, että järjestämissopimuksessa voidaan
sopia keskittämisasetuksesta poikkeavista leikkaavista sairaaloista tai
leikkausmääriä joustavoitetaan siten, että ympärivuorokautisen
yhteispäivystyssairaalan toiminta Savonlinnassa voi jatkua. Tällöin
Savonlinnassa voidaan jatkaa esimerkiksi tekonivelleikkauksia.
c)
Saaristoisuuden parempi huomioiminen sote-rahoituksessa tai Savonlinnan
saaminen saaristokunnaksi tai muulla tavalla lisärahoituksen saaminen maan
hallituksen linjaaman kahden ympärivuorokautisen yhteispäivystyssairaalan
ylläpitämiselle Etelä-Savossa.
Keskustan
valtuustoryhmä piti sähköpostikokouksen pe 4.12.2020 – 5.12.2020 saatuaan
tiedon Sanomalehti Itä-Savon kautta julkisuuteen tulleesta
valtuustoaloitteesta, joka tähtää kaupunginjohtaja Janne Laineen erottamiseen.
Valtuustoryhmän
kokoukseen osallistui 16/18 jäsentä. Ns. erottamisaloitteen allekirjoittajat
(3) eivät ole kantaansa muuttaneet. Kaikki muut osallistujat (13) kannattavat
valtuustoryhmän sääntöjen (8§) mukaan tehtyä ryhmäpäätöstä, joka saatetaan
julki tällä tiedotteella.
Keskustan
valtuustoryhmä haluaa saattaa julkisuuteen seuraavaa:
Keskustan
valtuustoryhmä sanoutuu irti sanomalehti Itä-Savossa 4.12.2020 uutisoidusta
valtuustoaloitteesta, joka tähtää kaupunginjohtaja Janne Laineen erottamiseen.
Valtuustoaloite
kuuluu siihen kokonaisuuteen, joka on suunniteltu ja toteutettu Eija Stenbergin
(sd) johdolla tarkoituksena mustamaalta kaupunginjohtaja Janne Lainetta. Tämä
taas juontaa juurensa siihen harmistukseen, joka on syntynyt siitä, että maan
hallitus, jonka pää- ja sote-vastuuministerinä toimii sosialidemokraatti,
päätti Itä-Savon kuulumisesta tulevaan Etelä-Savon hyvinvointialueeseen.
Keskustan
valtuustoryhmä haluaa palauttaa savonlinnalaisen kunnallispoliittisen
päätöksenteon normaaliin päiväjärjestykseen ja lopettaa tällaisten joutavien
asioiden vatvomisen.
Keskustan
valtuustoryhmä ilmaisee tukensa kaupunginjohtaja Janne Laineen toimintaa
kohtaan.
Kunnan valtionosuutta voidaan korottaa hakemuksesta harkinnanvaraisesti valtion talousarvion rajoissa, jos kunta on lisätyn taloudellisen tuen tarpeessa. Valtionosuuden korotuksen myöntämisen ehtona on, että kunta on hyväksynyt suunnitelman taloutensa tasapainottamiseksi toteutettavista toimenpiteistä.
Tänä vuonna Valtioneuvosto päätti myöntää korotusta 66 kunnalle. Savonlinna oli näiden joukossa ja sen saama osuus on 2,2 miljoonaa euroa.
Lämmin kiitos Valtioneuvostolle, asiaa valmistelleille savonlinnalaisille viranhaltijoille ja ex-ministeri, kansanedustaja Hanna Kososelle tuloksekkaasta edunvalvontatyöstä asian suhteen.
Tämä korotus ja kaupunginhallituksen tekemät linjaukset talouden suuresta kuvasta talousarviovuodelle 2021 ja taloussuunnitelmakaudelle 2022-24 antaa hyvät eväät tulevaisuuden suunnittelun suhteen. Nyt tulee muistaa, että kaupunginvaltuuston käsittelyssä tästä suuresta kuvasta ei saa lipsua.
Savonlinnan kaupunginhallitus on perin villiksi ryhtynyt, kun jallittaa kaupunginjohtaja Janne Lainetta perusteilla, joita ei vieläkään ole julkaistu. Tämä ”löysässä hirressä riippuminen” alkoi Janne Laineen osalta jo 26.10.2020, jolloin asiasta kuultiin ensimmäiset vihjeet. Käsittely poiki mediaosumia jo silloin, kuten oheinen Yleisradion uutinen paljastaa.
Jos jokin tässä asiassa on varmaa, niin ainakin se, että työturvallisuuslain (738/2002) määrittlemän epäasiallisen kohtelun tunnusmerkit tässä täyttyvät. Kaupunginhallitus on kaupunginjohtajan esimies ja tässä asemassa nämä asiat tulisi hoitaa tässä nähtyä huomattavasti sensitiivisemmin. Alhaalla oheistetussa lehtijutussa kommentoidaan käytyjä arviointikeskusteluja johtajasopimukseen liittyen. Se on se areena, jossa tällaiset likapyykit esitellään ja toivon mukaan pestäänkin.
Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että Savonlinnan kaupunki ansaitsisi paremman kaupunginhallituksen. Hallituksen, joka pystyisi keskittymään kotikaupunkimme kehittämiseen tällaisen meuhkaamisen sijaan.
Tähän alle muutamia juttuja, joihin meuhkaava kaupunginhallitus voisi tarttua;
neuvottelukosketuksen palauttaminen Essoten ja Mikkelin kaupungin suuntaan
yhteisen strategisen edunvalvonta- ja yhteistyöagendan luominen em. tahojen ja Savonlinnan kaupungin sekä Sosterin kanssa
varautuminen kaupungin taloussuunnittelussa vuodenvaihteen 2022/2023 rahoitusmuutokseen niin, että valtionosuuden ”sakkomaksu” pysytetään mahdollisimman pienenä, tämä vaatii kohtuullisen anakaria sopeuttamistoimia sote-kustannusten osalta
jonninjoutavien meuhkaamisten lopettaminen
Sanomalehti Itä-savon uutinen aiheesta löytyy tästä linkistä.
Kaupunginhallituksen kokouksen 26.10. julkisen pöytäkirjan perusteella voi vetää sen johtopäätöksen, että varapuheenjohtaja Eija Stenberg (sd.) olisi saanut evästystä ministeri Krista Kiurulta. Evästys olisi kohdistunut siihen, että ministeri olisi kehottanut pidättäytymään neuvotteluista Mikkelin kaupungin ja Essoten kanssa tulevaan hyvinvointialueen yhteissuunnitteluun liittyen.
Kysynkin Eijalta, onko asia tosiaan näin? Jos on, silloinhan ministeri Kiuru pelaa kaksilla korteilla. Kuten tunnettua, aika harvassa ovat ne pelit, joissa tällainen sallitaan. Ministeri Kiurun johtama ministerityöryhmä linjasi selvästi Itä-Savon osaksi Etelä-Savon hyvinvointialuetta ja en voi mitenkään nähdä järkevänä, että hän itse heittäisi kapuloita valmistelun rattaisiin.
Itse kaupunginhallituksen äänestyspäätös siitä, että Savonlinnan kaupunki jättäytyi Etelä-Savon hyvinvointialueneuvottelujen ulkopuolelle, on pöyristyttävä. Kaupunginhallitus antoi päätöksellään avoimen valtakirjan muille meidän asioihin vaikuttamiseen ja tämä tapahtui sen toimielimen toimesta, jonka lakisääteinen tehtävä on ajaa Savonlinnan kaupungin etua. Mielestäni tässä menivät tunteet järjen edelle!
Lisäksi lehtitietojen mukaan Eija Stenberg ilmoitti haluavansa käsitellä kaupunginjohtaja Janne Laineen luottamusasiaa kaupunginhallituksen kokouksessa. Olisi ollut kohtuullista kertoa syyt, joihin tämä mahdollinen luottamuspula perustuu. Pelkän epäilyksen heittäminen on omiaan tahraamaan Janne Laineen mainetta ja tämä tällainen on epäasiallista käyttäytymistä työnantajan edustajalta suhteessa alaiseensa viranhaltijaan. Lisäksi lehtitietojen mukaan tässä juntassa olisi mukana useiden puolueiden edustajia. Valaisetko tätäkin asiaa?
Reima Härkönen, Savonlinnan kaupunginvaltuuston I varapj. (kesk.)
Sote-vastuuministeri Krista Kiuru soteministerityöryhmän tiedostustilaisuuden alussa13.10.2020 lausui sen, että Itä-Savo kuuluu jatkossa Etelä-Savon hyvinvointialueeseen. Savonlinnan keksussairaalan yhteispäivystys säilyy ns. järjestämislakiin tehtävällä kirjauksella vähintään 2033 saakka.
Savonlinnan keskustan valtuustoryhmän tärkeinä pitämät tavoitteet tässä sote-myllerryksessä täyttyivät hyvin. Saimme lakikirjauksen, jota tavoittelimmekin alusta alkaen. Ilman tällaista olisimme olleet jo vuoden 2023 alusta lähtien aluevaltuuston päätösten varassa. Nyt saimme eduskunnan antaman turvan sairaalallemme.
Keskustan toimijat tavoittelivat kaiken aikaa kirjausta ilman tätä määräraikaa. Olisimmeko siinä onnistuneet, jos kaikki Itä-Savon toimijat olisivat pontevasti tätä kirjausta ajaneet? Nyt Sosterin toimijat ja osa päättäjistämme ei tämän taakse tullut!
Edelleen ihmetellä täytyy, miksi Savonlinnan kaupunginhallituksen enemmistö ja Sosterin johto keskeyttivät neuvottelut Essoten kanssa. Nyt olemme eräällä tavalla lähtöruudussa yhteistyö- ja työnjakokysymyksissä. Miksi näin tapahtui?
Ohessa keskustatoimijoiden yhteinen julkilausuma asiaan liittyen.
Hallitus on esitellyt sosiaali- ja terveyspalvelujen
uudistusta koskevan ratkaisun, joka annetaan eduskunnalle loppuvuodesta.
Uudistuksen myötä uudelle Etelä-Savon hyvinvointialueelle siirtyvät sosiaali-
ja terveyspalveluiden sekä pelastustoimen järjestäminen.
Keskustalle tärkeintä on tasa-arvoisten palvelujen
turvaaminen jokaiselle suomalaiselle kautta maan. Haluamme pitää palvelut
lähellä ihmisiä, tämä tarkoittaa toimivia sosiaali- ja terveyspalveluita
Enonkoskelta Sulkavalle ja Pieksämäeltä Mäntyharjulle. Viime kädessä kyse on
siitä, että lääkäriin on päästävä ja paloauton on tarvittaessa tultava
asuinpaikasta riippumatta.
Ratkaisu kulminoituu vahvaan julkiseen järjestäjään,
mutta myös yksityiset toimijat ovat jatkossakin mukana. Itäsavolaisilla on ollut
oikeutettuja huolia liittyen Savonlinnan sairaalan aseman turvaamiseen. Tähän
hallitus vastaa kirjaamalla soten voimaanpanolakiin erityisaseman Etelä-Savon
ja Lapin nykyisille maakunnille. Molemmissa maakunnissa voidaan ylläpitää
vuoteen 2033 kahta keskussairaalaa, hallitus siis antaa Kemille ja
Savonlinnalle turvatakuut sairaalasta seuraavaksi kolmeksitoista vuodeksi.
Missään ei ole myöskään päätetty, että Savonlinnasta sairaala poistuisi tuon
aikajakson jälkeen. Tämän 13 vuoden aikana alueilla on mahdollisuus hakea
pysyvämpiä ratkaisuja.
Koko Etelä-Savon maakunta ja Mikkelin sekä Savonlinnan
seutu muuttuvat tulevan 13 vuoden aikana valtavasti. Tälläkin hetkellä korona
ohjaa ihmiset etätöihin esimerkiksi mökeilleen. Me keskustassa uskomme
monipaikkaisuuden tulevan jäädäkseen. Maakuntamme vesistöisyys ja pitkät
välimatkat sekä kausiväestö luovat myös ainutlaatuisen palvelutarpeen.
Maakunnassamme on 50 000 vapaa-ajan asuntoa. On täysin mahdollista, että
Savonlinnan sairaalan osalta palveluiden tarve tulee siis kasvamaan vuoteen
2033 mennessä.
Hallituksen sopimalla ratkaisulla pidetään huolta myös
koko maakuntamme vahvasta koulutusyhteistyöstä, tämä on elinvoimamme kulmakivi.
Haluamme myös varmistaa, että meillä on tulevaisuudessa niin elinvoimainen
maakunta, ettei kenenkään tarvitse epäillä Mikkelin ja Savonlinnan
keskussairaalatason yksiköiden olemassaoloa.
Me allekirjoittajat haluamme kiittää syntyneestä
päätöksestä ministeri Kiurua sekä SDP:ta erinomaisesta yhteistyöstä. Valtio
muodostaa näkymän ja lainsäädäntö määrittelee rajat, mutta toimeenpano tapahtuu
kuitenkin alueilla. Uusi hyvinvointialue myös itse rakentaa hoitoketjut,
talouden ja esimerkiksi organisaationsa parhaaksi katsomallaan tavalla. Voidaan
siis sanoa, että maaseutukunnissa ja Savonlinnan, Mikkelin tai Pieksämäen
kaupungeissa on niin hyvät palvelut kuin itse pystymme maakunnassa ja Kuopion
yliopistollisen sairaalan yhteistoiminta-alueella rakentamaan. Jatko edellyttää
neuvottelua yli kunta-, hyvinvointialue- tai puoluerajojen. Keskusta on valmis
vuoropuheluun, entistä paremman elinvoiman, soten sekä pelastustoimen
edistämiseksi.
Jari Leppä, maa- ja metsätalousministeri, Pertunmaa
Hanna Kosonen, kansanedustaja, Savonlinna
Arto Sepponen, Keskustan Etelä-Savon piirin pj,
Pieksämäki
Hannu Auvinen, Keskustan Itä-Savon piirin pj, Sulkava
Oman virkatyöni ohella olen sivutoimisessa palvelussuhteessa opetus- ja kulttuuriministeriöön, joka kutsui minut jäseneksi lukiodiplomeiden tulevaisuutta pohtivaan kolmijäseniseen työryhmään 19.12.2019 (OKM64/040/2019).
Valmistuva selvitys jätetään lokakuun lopussa 2020 ministeriölle. Tällä hetkellä se sisältää 14-kohtaisen johtopäätös- ja suosituslistauksen. Sen jälkeen selvityksemme lähtee lausuntokierrokselle.
Tänään esittelin johtopäätöksiämme sekä niiden johdosta aiheutuvia lainsäädäntö- ja opetussuunnitelmamuutostarpeita Kuntaliiton lukioverkoston seminaarissa. Esittelin myös laskemiamme kustannusvaikutuksia.
Hienoa, että työn tässä vaiheessa tarjoutui tilaisuus esitellä selvitysyhmämme ajatuksia tällaisen asiantuntijaraadin edessä. Kiitos Kuntaliitolle tästä madollisuudesta.
Savonlinnan keskustan valtuustoryhmän enemmistö kannattaa ylimääräisen valtuustoryhmän koollekutsumista oheisen asiakirjan mukaisessa asiassa. Valtuustoryhmän pj. Reima Härkönen on saattanut tämän kaikkien kaupunginvaltuutettujen tietoon. Valtuuston kokous voidaan kuntalain (410/2015) 92.2.§ mukaan kutsua koolle vähintään neljäsosan valtuutetuista sitä halutessa. Kokous tullaan kutsumaan koolle, jos valtuuston enemmistö kannattaa tätä aietta.
Ohessa Savonlinnan kaupunginvaltuuston jäsenille
lähetetty viesti
Neuvotteleminen olisi nyt viisasta
Savonlinnan
kaupunginvaltuusto antoi Sote-Maakuntalausuntonsa 14.9. ja päätyi
esittämään valtioneuvostolle, että Savonlinna vaihtaisi uudistuksessa
Etelä-Savosta Pohjois-Savon maakuntaan.
Kaikki
Sote-Maakuntalausunnot on nyt annettu ja tilanne on olennaisesti
muuttunut. Pohjois-Savon kunnista ainoastaan Varkaus lausui toivovansa
Itä-Savon kuulumista Pohjois-Savoon, kaikkien muiden kuntien vastustaessa.
Yksikään kunta ei lausunut mitään sairaalamme aseman turvaamisesta.
Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri ei myöskään ottanut kantaa asiaan. Kielteisiä
kantoja selittänee mm. Itä-Savon myötä syvenevä sopeutustarve Pohjois-Savossa
tulevaan valtionrahoitukseen nähden (-27M€). Näiden lausuntojen perusteella
emme voi siis päätellä keskussairaalamme säilyvän tulevassa
sote-maakuntauudistuksessa itsestään.
Kumpaan tahansa
maakuntaan jatkossa kuulummekin, varmin turva keskussairaalan aseman ja
laajuuden säilyttämiseen on niiden kirjaaminen terveydenhuoltolakiin. Tämän
tavoitteen saavuttaminen vaatii yhtenäistä edunvalvontaa eri puolueilta. Tuleva
sote-maakuntamme ja keskussairaalamme asema on nyt siis valtioneuvoston
käsissä.
Siinä
tapauksessa, että valtioneuvosto päättää pitää meidät Etelä-Savossa, olisi
viisasta jatkaa pikaisesti neuvotteluja Mikkelin kaupungin ja
Essoten kanssa sen sopimuksen pohjalta, minkä kaupunkiemme johtajat
loppukesällä ovat neuvotelleet. Neuvotteluihin tulee myös Sosterin ottaa osaa.
Sopimuksessa lähtökohtana oli, että Etelä-Savossa toimii jatkossakin kaksi
ympärivuorokautisesti päivystävää keskussairaalaa ja että Savonlinna toimisi
sote-maakuntahallinnon keskuksena. Mikkelin kaupunki ja Essote on tämän
sopimuksen osaltaan hyväksyneet.
Koska
kaikkea ei ole tässä tilanteessa järkevää jättää yhden kortin varaan, esitämme
ylimääräisen valtuuston kokouksen koolle kutsumista päättämään neuvottelujen
jatkamisesta Mikkelin kaupungin kanssa. Varautuminen
molempiin maakuntaratkaisuihin on savonlinnalaisten kannalta viisainta
juuri nyt.
Ilmoitathan allekirjoittaneelle to 1.10.2020
klo 19 mennessä, mikäli kannatat neuvotteluita ja ylimääräistä
valtuuston kokousta. Mikäli tähän ei sitoudu valtuuston enemmistö, ylimääräistä
kokousta on turha pitää.
Reima Härkönen
(kesk.), kaupunginvaltuuston I varapj.
Savonlinnan keskustan
valtuustoryhmä edellytti sotemaakunta-asiassa laajaa ja analyyttistä
selvitystä. Keskustalle kävi hyvin esitetty ja sittemmin toteutettu laaja
kuulemiskierros niiden toimijoiden kanssa, joilla maakuntaratkaisulla tulee
olemaan vaikutuksia.
Kuulemisten aikana saimme
tietää asioita, jotka eivät vastanneet juurikaan Sosterin kuntalaisille
kertomaa. Savonlinnan keskussairaalan tuleva asema eräänlaisena KYS-filiaalina
vaihtui ajatuksiin siitä, ettei koko sairaalaa olla valmiita ottamaan Pohjois-Savon
tulevaan sotemaakuntaan. Tätä on perusteltu monilla eri perusteilla. Taloudellisesti
se edellyttäisi -27M€:n sopeuttamistarvetta nykyisen Pohjois-Savon ja Itä-Savon
osalta, vastaava tarve, jos liittyisimme Etelä-Savon sotemaakuntaan olisi n. -3M€.
Sopeuttamistarve kasvaa molemmissa vaihtoehdoissa, jos nämä maakunnat ottavat
Itä-Savon kunnat omaan sotemaakuntaansa.
Pohjois-Savolaisilla on myös suuri
huoli ns. KYS-ervan yhtenäisyydestä, jos Savonlinna saisi erityiskohtelua. Vaikka
Mikkeliä ei päästettäisikään toiseen erityisvastuualueeseen, se pystyy ikävästi
suuntamaan palveluostojaan ja siten rapauttamaan KYS-ervan toimintaa. Erikoista
on se, että Sosterin kuulemisen aikana tätä vaaraa vähäteltiin! Lisäksi
Sosterin korkea kulurakenne suhteessa väestömme palvelutarpeeseen huolettaa.
Tässä vaiheessa siis näytti
siltä, että keskussairaalamme asema ja laajuus vaatii turvakseen jotakin muuta.
Aloitimme vahvan edunvalvontatyön sen suhteen, että sote-lainsäädännössä keskussairaalamme
ja mahdollisesti muut, vastaavassa asemassa olevat kirjattaisiin lain tasolla
säilytettäviksi sekä toiminnan kannalta hankalaa ns. keskittämisasetusta
väljennettäisiin. Tähän edunvalvontatyöhön olisi tarvittu meidän kaikkien
voima, mutta sitä ei tullut, vaikka asia oli keskeisin kaupungin edunvalvotatavoitteissa.
Tämän lakitavoitteen rinnalla
ryhdyimme vahvasti tukemaan sitä, että saisimme Etelä-Savon sairaanhoitopiirin
ja Mikkelin kaupungin kanssa aikaiseksi lähentymistä tulevan sotemaakunnan
yhteistyö- ja työnjakokysymyksissä. Tämähän olisi ollut osa tätä vaihtoehtojen
selvitystyötä. Tilaisuus tähän oli otollinen sen vuoksi, että Etelä-Savon
sairaanhoitopiiri ja Mikkelin kaupunki olivat valmiita neuvottelemaan maakunnan
hajoamisen pelossa. Mitä sitten tapahtui? Sosteri irtautui neuvotteluista,
joihin se oli määrätty kh:n yksimielisellä päätöksellä. Myöhemmin
kaupunginhallituksen enemmistö, jostakin kumman syystä lakkautti neuvon pidon.
Tuossa vaiheessa oli jo
selvää, että kaupunginhallituksen enemmistö ja arvatenkin myös –valtuuston
enemmistö oli jo kantansa valinnut. Nyt se kanta on luettavissa valtuuston
esityksessä ja kanta on täysin toinen kuin kaupunginjohtajan esityksessä
kaupunginhallitukselle.
Lisäksi
KH:n esityksessä ei ole huomioitu sotemaakuntavaihdoksen muita vaikutuksia. Nostan
esille ainoastaan koulutusrakenteet. Etelä-Savon maakunnan hajoaminen
vaarantaisi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu XAMK:n Savonlinnan kampuksen
tulevaisuuden ja se voi aiheuttaa ongelmia myös Ammattiopisto SAMIedun
toiminnalle EU-rahoitusmahdollisuuksien merkittävästi pienentyessä. Näissä
oppilaitoksissa on yhteensä noin 3 000 opiskelijaa mukaan lukien XAMK:n saamat
lisäkoulutuspaikat. Koulutuksella ja osaamisella on avainvaikutus alueen elinvoimalle
ja kehitykselle.
Tulen tekemään muutosesityksiä sotelakiluonnos-lausuntoon liittyen. Kaupunginhallituksessa päätetty kanta on väärä ja se perustuu ensinnäkin puutteelliseen asian selvittämiseen, neuvottelut olisi pitänyt vetää maaliin saakka ja sen tulos olisi ollut painavin kriteeri suuntapäätöksellemme, nyt tämä haluttiin estää. Lisäksi KH:n pohjaehdotus perustuu virheellisiin ja vääristeltyihin perusteisiin sairaalamme asemasta ja laajuudesta osana Pohjois-Savon sairaanhoitopiiriä.
Tein muutossitykset sotelakiluonnoslausuntoon liittyen lomakkeen kysymyksiin nro 1, 2, 6, 15, 33, 34, 35, 88 ja 89. Harmittavasti ne eivät menestyneet eli valtuuston enemmistö ei lämmennyt niille.
Nämä muutosesitykset selittyivät sillä, että Savonlinnan kaupunginhallituksen esitykset perustuvat riittämättömään asian selvittämiseen, koska Savonlinnan kaupunginhallitus keskeytti työnjako- ja yhteistyöneuvottelut Mikkelin kaupungin ja Essoten kassa. Lisäksi neuvotteluja ei käyty lainkaan Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin kanssa, koska se ei ole niitä halunnut. Näistä johtuen asiaan liittyviä seikkoja ja selvityksiä ei ole riittävästi tällaisen lausuman antamiseksi.
Sopetustarve suhteessa saatavaan
valtionrahoitukseen
Sopetusutarve / as.
Poistot / as.
Itä-Savo
-8,3M€
54 €
Etelä-Savo
+5,5M€
77 €
Pohjois-Savo
-18,5M€
131 €
Itä-Savo
+ Etelä-Savo
-2,9M€
-21 €
Itä-Savo
+ Pohjois-Savo
-26,9M€
-92 €
Savonlinnan kaupunginhallitus päätti eilen lopettaa kaikki
neuvottelut Mikkelin kaupungin ja Etelä-Savon sairaanhoitopiirin kanssa. Päätös
syntyi äänin 6-4. Keskustalaiset ja perussuomalaiset olisivat jatkaneet
neuvotteluita kaupunginjohtajien tekemien suuntaviivojen puitteissa.
Päätös on hankala. Sotemaakuntavalinnassa emme pääse
vaikuttamaan Pohjois-Savon saatikka Etelä-Savon kannanmuodostukseen emmekä
mahdollisiin työnjakokysymyksiin. Ollaan eräällä tavalla lastuna vuolaan virran
vietävänä.
Edelleen ihmettelen suuresti Itä-Savon sairaanhoitopiirin
kuntayhtymähallituksen toimintaa. Se on heitellyt kapuloita kaiken aikaa näihin
”neuvottelurattaisiin”. Se on tehnyt ymmärtääkseni suuntapäätöksensä
erikoissairaanhoitoon liittyvän työnjakoselvityksen perusteella. Selvityksen,
jota edes toinen kumppani eli Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri, ei ole vienyt
päätöksentekoon lainkaan. Usko on kova!
Edessä voi hyvin olla tilanne, jossa Savonlinnan kaupunginvaltuusto lausuu sotemaakuntasuunnakseen Pohjois-Savon, tuskin yksimielisesti, mutta kuitenkin. Pohjois-Savon kuntien kanta lienee se, että uusia jäseniä maakuntaan ei toivota. Perusteet tälle on esitetty monen toimijan toimesta. Etelä-Savon kuntien kanta lienee taas se, että maakunnan tulisi säilyä eheänä. Entäpä, jos valtiovalta osoittaakin Savonlinnan Etelä-Savon sotemaakuntaan? Siinä tilanteessa olisi tarvittu sitä lisäapua, jota nämä kariutuneet neuvottelut olisivat tarjonneet.
Artikkelin alussa oleva kaavio kertoo eri vaihtoehtojen aiheuttamasta sopeuttamistarpeesta suhteessa valtiovallan rahoitukseen. Pohjois-Savo näyttäytyy hieman haastavammalta. Lisäksi investointien kuluminen (poistot) rasittaa enemmän Pohjois-Savo -vaihtoehdossa.
Savonlinna ja Mikkelin kaupunginjohtajat ovat tehneet hienoa työtä.
He esittävät yhteistä neuvotteluesitystä kaupunkiensa kaupunginhallituksille. Sen sisältöön pääsette oheisesta Savonlinnan kaupungin tiedotteesta. Oma tarinani jatkuu linkin alta.
Kuten huomasitte, nyt pöydällä on aito yhteistyömalli, jossa on yhteistä edunvalvontatavoitetta sekä suuntaviivat tehtäville työnjakoratkaisuille. Lisäsi tässä on tuotu esille esitysten tautalla vaikuttaneet, kaupunkien elinvoimaan liittyvät asiat. Malliesimerkki hyvästä valmistelusta.
Malli pohjautuu seuraaville taustoille;
KYS-yhteistyötä voidaan toteuttaa myös Mikkeli-Savonlinna -mallissa. KYS erva-alueen tehtävänsä mukaisesti tukee molempien sairaaloiden toimintaa osallistumalla työnjaon kehittämiseen sekä turvaamalla lääkäreiden saatavuuden. Mikkelin, Savonlinnan ja KYSin sairaaloiden välistä yhteistyötä on tarkoitus kehittää siten, että laadukkaat hoitoketjut sairaaloiden välillä toimivat niin, että potilaat saavat parhaan mahdollisen palvelun ja potilasturvallisuus on taattu.
Etelä-Savon maakunnan hajoaminen vaarantaisi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Xamkin Savonlinnan kampuksen tulevaisuuden ja voisi lisäksi aiheuttaa ongelmia myös Ammattiopisto SAMIedun toiminnalle EU-rahoitusmahdollisuuksien merkittävästi pienentyessä. Xamkissa ja SAMIedussa on yhteensä noin 3 000 opiskelijaa mukaan lukien Xamkin saamat lisäkoulutuspaikat. Koulutuksella ja osaamisella on avainvaikutus alueen elinvoimalle ja kehitykselle.
Mikkelillä ja Essotella on vahva tahto turvata Savonlinnan keskussairaalan ympärivuorokautinen päivystys nykytasolla Etelä-Savo -yhteydessä. Molempien kaupunkien alueiden asukkaille erikoissairaanhoitopalvelut ovat elintärkeitä ja niiden turvaamiseksi pitää tehdä hyvää yhteistyötä.
Etelä-Savon sote-alueen rahoituspohja on tämänhetkisten laskelmien perusteella huomattavasti Pohjois-Savoa vahvempi. Etelä-Savossa alijäämä on vain 3 miljoonaa euroa kun Pohjois-Savossa alijäämä on noin 27 miljoonaa euroa.
Kaupunginjohtajat vetoavat Essotea ja Sosteria istumaan samaan
pöytään yhteistyössä KYS:in kanssa ja sopimaan asioista neuvottelemalla.
Tällä tavalla vahvistetaan myös koko Itä-Suomen yhteistyötä ja
tulevaisuutta. Kaupunginjohtajien mielestä sovinnon ja
neuvotteluratkaisun saaminen on koko Itä-Suomen, kaupunkien ja alueen
asukkaiden etu.
Nyt Sosterin tulee perua aiempi päätöksensä neuvottelujen katkaisusta. Ainoa tie kestävään ratkaisuun on KYS:n tukemat neuvottelut Sosterin ja Essoten välillä ja vahvasti suurimpien omistajakuntiensa valvovan silmän alla.
Mitä
enemmän olemme päättäjinä eri toimijoita kuulleet, sen selvemmäksi muodostuu
käsitys siitä, että maakuntavalintaa emme pääse tekemään tyhjiössä.
Vuosi
sitten tehty Deloitte Oy:n selvitys erikoissairaanhoidon työjaosta
Pohjois-Savon ja Itä-Savon sairaanhoitopiirien kanssa ei ole edennyt
Pohjois-Savossa. Suurimpana kantona kaskessa näyttää olevan se, että sopimuksen
edellyttämää osaoptimointia ei olla valmiita tekemään. Pohjois-Savon suunnalta
on mm. esitetty arvio siitä, että esim. Iisalmen seudun (Ylä-Savo) bkt-osuus on
huomattavasti suurempi kuin omamme täällä Itä-Savossa ja Ylä-Savossa ei ole
päivystävää sairaalaa. Tätäkin merkittävämpi huoli pohjois-savolaisilla on oman
erityisvastuualueemme (KYS-erva) eheydestä ja sen mahdollisesta vaarantumisesta.
Erva-alueella ei ole kyetty tekemään erikoissairaanhoidon työnjakoa
sairaanhoitopiirien kesken. Miksi oma sairaalamme saisi jotakin erityiskohtelua
tässä tilanteessa? Mielestäni tämä on ensiarvoisen tärkeä kysymys.
Tulevassa
sotemaakunnassa olisi huomattavan erilainen taloudellinen sopeuttamistarve
tulevaan valtion rahoitukseen verrattuna riippuen siitä, kumman suunnan päättäjinä
valitsemme. Jos Itä-Savo siirtyisi osaksi Pohjois-Savon sotemaakuntaa,
sopeuttamistarve on lakiluonnokseen sisältyvien laskelmien ja vastikään FCG:n
tuottamien tietojen mukaan -26,9 M€. Jos olisimme osa Etelä-Savoa, vastaava
sopeuttamistarve olisi -2,9 M€. Myös
vuotuinen poistokustannus pitkävaikutteisesta omaisuudesta
sairaanhoitopiireissä on erilainen, Etelä-Savossa 77€/as. ja Pohjois-savossa
131€. Talousluvut siis puoltavat seutumme liittämistä Etelä-Savon
sote-maakuntaan.
Kuopion
suunnalta on tuotu esille myös harmistus siitä, että heidän oman sairaanhoitopiirinsä
alijäämä olisi varainhoitovuoden 2020 jälkeen n. 61M€. Suurin osa tästä
selittyy koronavirusepidemian vaikutuksilla. Kovia lukuja nämä tällaiset!
Ollaanko siellä tässä yhteydessä valmiit käymään taloustalkoisiin Itä-Savon
kanssa?
Täällä
Itä-Savossa meille on varsinkin Sosterin johtavien viranhaltijoiden ja Sosterin
kuntayhtymähallituksen pj:n toimesta maalailtu kuvaa siitä, että
keskussairaalamme saisi tärkeän roolin osana Pohjois-Savon sotemaakuntaa. Jos
Pohjois-Savon tahtotila on tosiaan tämä, asiat olisi varmaan jo sovittu ja
niistä tiedotettu. Näin ei ole tapahtunut. Samaan aikaan Sosteri suorastaan
uppiniskaisesti sulki oven Essoten kanssa käytäviltä neuvotteluilta, joihin
heidät määrättiin 10.8. tehdyllä yksimielisellä kaupunginhallituksen
päätöksellä. Nyttemmin myös Savonlinnan kaupunginhallituksen enemmistö on
keskeyttänyt neuvonpidon Mikkelin kaupungin ja Essoten kanssa.
Mitä
tästä tulee ajatella? Ovi, joka Sosterin ja kaupunginhallituksen enemmistön mukaan
on ollut houkuttelevasti auki Pohjois-Savoon, on vähintäänkin sulkeutumassa tai
ehkä jo kokonaan sulkeutunut. Samaan aikaan Mikkelin suunnalta on maakunnan
hajoamisen pelossa raotettu ovea neuvonpidolle. Tähän ei kuitenkaan ole
tartuttu. Kumman oven Sinä kuntalaisena valitsisit?
Kaupunginhallituksen kokouksessa ke 5.8.2020 pelattiin poliittisin perustein kaupunginhalllituksen puheenjohtaja Kirsi Torikka pois sote-maakuntavalmisteluun liittyvistä neuvotteluista ja päätöksentekovaiheista.
Kesäkuussa 2020, jolloin sote-maakuntapäätöksenteon
valmistelu aloitettiin, Kuntaliitosta kysyttiin kaupungin viranhaltijoiden
toimesta mahdolliset jääviydet kaupunginhallituksen pöydän ympärillä olevien
suhteen. Tuo pöydän ympärillähän on kaupunginhallituksen puheenjohtajisto ja
jäsenet sekä kaupunginvaltuuston puheenjohtajisto, yhteensä 15 päättäjää.
Lausunnossa mm. todettiin, että puheenjohtaja Kirsi Torikka ei ole jäävi
osallistumaan päätöksentekoon.
Kaupunginhallituksen kokouksessa 5.8. kuitenkin omaksi yllätyksekseni puheenjohtaja Torikan jääviys nousi uudelleen esille. Puuttumatta sen enemmän kokouksen kulkuun, osa kaupunginhallituksen jäsenistä halusi saattaa jääviyden toimielimen ratkaistavaksi ja äänin 7-3 se totesikin puheenjohtaja Torikan jääviksi. Jotakin kokouksen kulusta kertoo se, että kaupunginjohtaja Janne Laine, sekä kolme päättäjää jättivät asiassa eriävän mielipiteen.
Istun itse kh-pöydän äärellä kaupunginvaltuuston I
varapuheenjohtajan roolissa. Jo pidemmän aikaa minulle on välittynyt huoli
kaupunginhallituksen toiminnasta tai paremmin sen toimimattomuudesta. Tämä
yksittäinen esimerkki paljastaa sen, että kaupunginhallituksen toimintatavat
ovat vähintäänkin arveluttavat. Puhtaasti poliittisin perustein jäävätään keskeisin
päättäjämme pois päätöksenteosta, jolla on vuosikymmenten vaikutukset
savonlinnalaisten elämään. Tälle jääväämiselle ei ole olemassa mitään juridisia
perusteita, kuten kuntaliiton lausunto osoitti. Pelkkää mielivaltaa siis!
Olen huolissani kaupunginhallituksen toimintakyvystä.
Reima Härkönen (kesk.), kaupunginvaltuuston I varapj
Syyskuun loppupuolella Savonlinnan kaupunki usean muun
toimijan tavoin antaa lausuntonsa sote-maakuntien
perustamista ja sosiaali-ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisen
uudistusta koskevaan lainsäädäntöön. Lausunto valmistellaan
kaupunginhallitusvetoisesti ja niin, että sitä valmistellessa kuullaan laajaa
elinvoimaverkostoa. Tämä työ alkaa 5.8.2020.
Savonlinnan kaupungin edunvalvonnan kannalta aivan keskeistä
on saada keskussairaalamme asema ja laajuus turvatuksi sote-lainsäädäntöön
tehtävällä kirjauksella. Savonlinnan keskustan valtuustoryhmä teki vastaavan
esityksen kaupunginvaltuustossa lokakuussa 2019 sote-maakuntavalmistelusuunnasta
päätettäessä. Harmittavasti emme saaneet valtuuston enemmistöä tämän taakse. Tulee
muistaa, että tämä tavoite on kaupunginhallituksen edunvalvontamuistioissa
yksimielisesti aikoinaan hyväksytty.
Suomen Keskusta rp:n puheenjohtaja Katri Kulmuni toi esille
Savonlinnan vierailunsa aikana 17.7.2020 sen, että hänen johtamansa puolue on
tähän kirjaukseen sitoutunut. Nyt siis tavoitteen toteutuminen on lähempänä
kuin aiemmin, keskeinen hallituspuolue on jo sen takana. Koska monet muutkin
ministerit ovat luvanneet turvata Savonlinnan keskussairaalan aseman ja
laajuuden säilymisen, odotamme heidän lunastavan lupauksena ja tulevan tämän
lakikirjauksen kannalle. Avainasemassa on SDP, joka on maan hallituksessa
vastuussa sotesta ja sairaaloiden tasoihin liittyvästä lainsäädännöstä.
Julkisuudessa usean toimijan taholta on annettu ymmärtää,
että maakunnan vaihtaminen Pohjois-Savoon olisi suora tae sairaalan
säilymiselle. Sitä se ei valitettavasti ole! Jos se sitä olisi, tilannehan
olisi päivänselvä. Mielestämme tarvitsemme jonkun turvatakuun tälle
pelastusoperaatiolle ja lakikirjaus olisi valtioneuvoston toimivallan käsissä
oleva keino tälle. Olemme vakuuttuneita siitä, että Mikkelin tai Kuopion
kainaloon päätyminen sellaisenaan johdattaisi sairaalamme näivettymisen tielle.
Lisärasitteena meillä itä-savolaisilla on ylisuuret sosiaali- ja terveystoimen
asukaskohtaiset kustannukset. FCG:n vuoden 2018 tilinpäätöstietojen perusteella
laatima tarvevakioitu laskelma sosiaali- ja terveydenhuollon nettomenoista
Savonlinnan kaupungissa osoitti, että säästöpotentiaalia näissä menoissa väestön
palvelutarpeeseen verrattuna olisi peräti 26,6 M€. Kuten tunnettua, fuusiotilanteissa
yleensä heikoimmassa asemassa on taloutensa rempalleen päässeen toimijan asema.
Lisäksi meillä on kokonaan jäänyt huomioimatta se, onko
Savonlinna haluttu lisä Pohjois-Savon maakunnalle. Pohjois-Savosta on jo
kuulunut viestiä siitä, että siellä ei ole halua ottaa savonlinnalaisten
sosiaali- ja terveyspalveluja perustettavan sote-maakunnan kontolle.
Lausuntokierroksen jälkeenhän meillä saattaa olla käsissä tilanne, jossa me
halutaan siirtyä ja muut eivät halua ottaa vastaan!
Kutsummekin muut savonlinnalaiset toimijat, joilla on
mahdollisuus vaikuttaa annettaviin lausuntoihin, liittymään mukaan näihin
lakikirjaustalkoisiin.
Syyskuun loppupuolella 2020 Savonlinnan kaupunki jättää lausntonsa oheiseen lausuntopyyntöön liittyen. Lausunnossa on mukana myös kaupunkimmeesitys sote-maakuntasuuntautumisesta eli joko Pohjois-Savo tai Etelä-Savo.
Moni poliittinen toimija Savonlinnassa on jo kantansa muodostanut. Mielestäni tämä on ennenaikaista.
Savonlinnan kaupunginhallitus on päättänyt asian valmisteluaikataulun ja sen osanan eri toimijoita kuullaan laajasti ja siten, että poliittista ohjausta antavat koko kaupunginhallitus, valtuuston puheenjohtajisto sekä valtuustoryhmien puheenjohtajat. Asia siis työstyy demokraattisesti.
Koska kaikki päättäjät joutuvat tässä asiassa uuden äärelle, ainoa järkevä tapa lähestyä asiaa on perehdyttää se ensin itselle. Ohessa tämä perehdytys omalta osaltani. Esitys pohjautuu lausuntopyynön asiakirjoihin ja lakikohtaisesti on tuotu myös esille, missä kohden kustakin laista voidaan lausua lausuntopyyntöön.
Aineiston läpikäytyöni olen entistä vakuutuneempi siitä, että Savonlinnan nykyisen keskussairaalan aseman ja laajuuden turvaaminen tarvitsee jotakin topakampaa kuin pelkän luottamuksen tulevaisuudessa tehtävään yhteistyöhön, olimmepa osana Pohjois- tai Etelä-Savoa. Keinoja tähän saattaisivat olla sosiaali- ja terveysalan lainsäädäntöön tehtävä kirjaus taikka syvä, strtateginen työjakosopimus (huom! ei siis yhteistyösopimus). Aika näyttää onnistummeko tässä.
Sote-uudistuksen tavoitteet
Hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen
Yhdenmukaisten ja laadukkaiden sote-palveluiden
turvaaminen
Palveluiden saatavuuden ja saavuttavuuden parantaminen
Ammattitautoisen työvoiman saannin turvaaminen
Kustannustennousun hillintä
Vastaaminen yhteiskunnallisen muutoksen mukanaan
tuomiin haasteisiin
Pelastustoimen uudistuksen tavoitteet
Palveluiden saatavuuden, kattavuuden ja laadun
turvaaminen
Pelastustoimen valtakunnallisen tehokkuuden ja
yhdenmukaisuuden kehittäminen ja tukeminen
Vahvistetaan toimialan valtakunnallisia voimavaroja,
kehitetään toimialan johtamista ja pohjausta sekä tiivistetään alan toimijoiden
yhteistyötä
Varmistetaan, että maakuntien pelastuslaitoksilla on
mahdollisuus tuottaa ensihoitopalveluita koko maassa
Lausunnossa
kysytään useaan eri lakiluonnokseen liittyen esim. kuntien kantoja. Ohessa nämä
lait siten, että niihin on suodatettu Savonlinnan kannalta aivan keskeisimmät
asiat. Tämä koonta pohjautuu seuraavaan asiakirjaan;
Hallituksen esitys eduskunnalle sote-maakuntien perustamista
ja sosiaali-ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisen uudistusta
koskevaksi lainsäädännöksi sekä Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan
12 ja 13 artiklan mukaisen ilmoituksen antamiseksi.
Savonlinnan
maakunnallista asemaa on pohdittu erillisessä liitteessä, sitä ei ole avattu
tässä yhteydessä, mutta toki varsinaisissa lakiluonnoksissa näitä asioita on
esitelty.
Lausuntopyynnössä tähän lakiin liittyen
kysytään kysymykset nro 4 – 11
1 luku – yleiset säädökset
1§ Lain tarkoitus ja soveltamisala.
Sote-maakuntalain
tarkoituksena olisi pykälän 1 momentin mukaan luoda edellytykset toteuttaa
perustuslain 121§:n 4 momentissa tarkoitettu itsehallinto kuntia suuremmalla
hallintoalueella. Säännöksessä tarkoitettu itsehallintoyksikkö olisi
sote-maakunta.
Nykyiset
maakuntajakolaissa (1159/1997) tarkoitetut maakunnat lakkaisivat ja lailla
säädettäisiin uudesta maakuntajaosta, joka toimisi pääosin myös sote-maakuntien
aluejaon pohjana.
Lain
tarkoituksen olisi myös luoda edellytykset sote-maakunnan asukkaiden osallistumis-
ja vaikuttamismahdollisuuksien toteuttamiselle sote-maakunnan toiminnassa.
Sote-maakuntalaki
olisi siten luonteeltaan yleislaki, jossa säädettäisiin sote-maakunnan
hallinnon ja talouden järjestämisestä. Lähtökohtaisesti sote-maakuntalaki sisältäisi
kattavasti kaikki olennaiset sote-maakunnan hallintoa ja taloutta koskevat
säännökset. Tämän johdosta sote-maakuntalain kanssa päällekkäistä tai siitä
poikkeavaa sääntelyä erityislainsäädännössä tulisi välttää.
Sote-maakuntalakia
sovellettaisiin lähtökohtaisesti sote-maakunnan toimintaan laajasti eli myös
lain 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuun sote-maakunnan toimintaan. Edellä
mainitun säännöksen mukaan sote-maakunnan toiminnan käsite sisältäisi
sote-maakunnan sekä maakuntakonserniin kuuluvien tytäryhteisöiden toiminnan
lisäksi muun omistukseen, sopimukseen ja rahoittamiseen perustuvan toiminnan.
Sote-maakunnan toimintaa tulee ohjata kokonaisuutena riippumatta siitä, missä
muodossa sote-maakunnan järjestämisvastuulla olevia palveluja tuotetaan. Muun muassa
sote-maakunnan toiminnan ja talouden ohjausta sekä asukkaiden
vaikuttamismahdollisuuksien turvaamista koskevia sote-maakuntalain säännöksiä
sovellettaisiin sote-maakuntaan tässä laa-jemmassa merkityksessä.
2 §
Sote-maakunnan asema.
Sote-maakunta
olisi säännöksen mukaan julkisoikeudellinen yhteisö, jolla olisi alueellaan
perustuslain 121 §:n 4 momentissa tarkoitettu itsehallinto siten kuin siitä
sote-maakuntalaissa säädettäisiin. Sote-maakunta kuuluisi ”julkisen vallan”
käsitteen alle ja se olisi siis vastaavan kaltainen julkisoikeudellinen yhteisö
kuin valtio, kunnat, kuntayhtymät ja Ahvenanmaan maakunta.
Sote-maakunta
olisi siten itsenäinen julkisoikeudellinen oikeushenkilö, joka voisi omissa
nimissään hankkia oikeuksia ja tehdä sitoumuksia sekä olla asianosaisena
tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa. Sote-maakunta olisi myös julkisen
hallinnon viranomainen, joka hoitaisi sille erikseen säädettyjä julkisia
hallintotehtäviä ja käyttäisi näitä tehtäviä koskevaa toimivaltaa alueellaan.
Merkittävin
ero sote-maakunnan ja kunnan oikeudellisessa asemassa olisi, ettei
sote-maakunnalla olisi verotusoikeutta eikä kuntien yleistä toimialaa vastaavaa
rajoittamatonta oikeutta ottaa itselleen tehtäviä.
3 §
Sote-maakunnan jäsen.
Pykälässä
määriteltäisiin ne henkilöt ja muut tahot, jotka olisivat sote-maakunnan
jäseniä. Jäsenyyden määrittelyllä on oikeudellista merkitystä, koska sen
perusteella määräytyisivät muun muassa demokraattisten vaikuttamis- ja
osallistumisoikeuksien sekä sote-maakuntavalituksen käyttö sote-maakunnassa.
Säännös vastaisi aineelliselta sisällöltään kuntalain 3 §:n sääntelyä.
4 §
Sote-maakuntakonserni ja sote-maakunnan toiminta.
Pykälässä
määriteltäisiin käsitteet sote-maakuntakonserni ja sote-maakunnan tytäryhteisö
sekä edellä mainittuja laajempi käsite sote-maakunnan toiminta. Sote-maakunnan
toiminta kattaisi sote-maakunnan ja maakuntakonserniin kuuluvien tytäryhtiöiden
toiminnan lisäksi myös muun sote-maakunnan järjestämisvastuulle kuuluvien
tehtävien toteuttamisen.
5 §
Maakuntajako.
Pykälä
sisältäisi informatiivisen säännöksen sote-maakunnista sekä maakuntajaosta.
Pykälän mukaan sote-maakunnista sekä maakuntajaosta sote-maakuntia
perustettaessa säädettäisiin tähän hallituksen esitykseen sisältyvässä sosiaali-ja
terveydenhuoltoa ja pe-lastustoimea koskevan uudistuksen toimeenpanosta ja sitä
koskevan lainsäädännön voimaanpanosta annettavassa laissa (voimaanpanolaki).
Sote-maakuntien muuttamisesta säädettäisiin niin ikään tähän hallituksen
esitykseen sisältyvässä sote-maakuntarakennelaissa, jolla ehdotetaan
kumottavaksi myös voimassa oleva maakuntajakolaki (1159/1997). Sote-maakuntia
olisi 22. Niiden nimet ja alueena olevat maakunnat kuntakohtaisesti
määriteltäisiin edellä mainitussa voimaanpanolaissa. Näiden 21 sote-maakunnan
lisäksi olisi myös Ahvenanmaan maakunta, jonka itsehallinnollisesta asemasta on
säädetty erikseen. Helsingin kaupunki kuuluisi Uudenmaan maakunnan alueeseen,
mutta ei mihinkään sote-maakuntaan.
2 luku – Sote-maakunnan
tehtävät ja järjestämisvastuu
6 §
Sote-maakunnan tehtävät.
Sote-maakunnan
tehtävistä ei säädettäisi sote-maakuntalaissa, vaan sote-maakunta järjestäisi
sille erikseen lailla säädetyt tehtävät. Toiminnan aloitusvaiheessa
sote-maakunnan lakisääteiset koostuisivat sosiaali-ja terveydenhuollon sekä
pelastustoimen tehtävistä.
7 §
Järjestämisvastuu.
Pykälässä
säädettäisiin sote-maakunnan tehtävien järjestämisvastuusta sekä tehtävien
järjestämiseen liittyvästä rahoitusvastuusta osittain kuntalain sääntelyä
vastaavasti. Tämän lisäksi sote-maakunnan järjestämisvastuusta säädetään
erityislainsäädännössä kuten sosiaali-ja terveydenhuollon järjestämisestä
annetussa laissa osin sote-maakuntalain sääntelystä poikkeavasti tai sitä
täydentävästi.
8 §
Tehtäväsiirrot kuntien kanssa.
Mahdollisuus
ottaa hoitaakseen kuntien siirtämät vapaaehtoiset tehtävät.
9 §
Palvelujen tuottaminen.
Pykälään
sisältyisi sote-maakunnan palvelujen tuottamista ja palvelujen hankkimista
koskeva perussäännös. Sääntely vastaa lähtökohtaisesti kuntalain sääntelyä.
Sote-maakunnan palvelutuotantoa säännellään kuitenkin kuntia tarkemmin
erityislainsäädännössä. Lisäksi maakunnan eri tehtäväaloilla kuten sosiaali- ja
terveydenhuollossa ja ensihoidossa säädetään sote-maakuntien lakisääteisestä
yhteistoiminnasta.
10
§ Tuottamista koskevan vastuun toteuttaminen ja sen valvonta.
Pykälän
1 momentin mukaan sote-maakunnan antaessa järjestämisvastuulleen kuuluvien
palveluiden tuottamisen muulle palveluntuottajalle maakunnan tulee varmistaa,
että tuottajalla on riittävät ammatilliset, toiminnalliset ja taloudelliset
edellytykset huolehtia palveluiden tuottamisesta. Sote-maakunnan tulee ottaa
hallintosääntöön ja yksityisten palveluntuottajien kanssa tehtäviin sopimuksiin
sote-maakunnan järjestämisvastuun toteuttamiseksi tarvittavat määräykset.
3. luku Sote-maakunnan
suhde valtioon ja kuntaan
11
§ Sote-maakuntien seuranta ja laillisuusvalvonta.
Pykälä
sisältäisi säännökset sote-maakuntien toiminnan ja talouden
yleisestäseurannasta sekä sote-maakuntien toiminnan lainmukaisuuden
valvonnasta. Sääntely vastaisi aineelliselta sisällöltään kuntalain 10 §:ssä
olevaa kuntien seurantaa ja laillisuusvalvontaa koskevaa sääntelyä. Pykälän 1
momentin mukaan valtiovarainministeriön tehtävänä olisi seurata yleisesti
sote-maa-kuntien toimintaa ja taloutta sekä huolehtia itsehallinnon ottamisesta
huomioon sote-maakuntia koskevan lainsäädännön valmistelussa
12
§ Sote-maakuntatalous osana julkisen talouden suunnitelmaa.
Pykälässä
säädettäisiin maa-kuntatalouden käsittelystä julkisen talouden suunnitelmassa.
13
§ Sote-maakuntatalouden ja -hallinnon neuvottelukunta.
Pykälässä
säädettäisiin valtionvarainministeriön yhteydessä toimivasta
sote-maakuntatalouden ja -hallinnon neuvottelukunnasta.
14
§ Sote-maakunnan ja kuntien neuvottelu.
Perustettavilla
sote-maakunnilla tulee olemaan yhdessä kuntien kanssa jaettu ja yhteinen vastuu
esimerkiksi alueen asukkaiden hyvinvoinnista palvelujen järjestäjänä sekä
alueen taloudellisesta kestävyydestä. Kunnat ovat jäsentensä lähiyhteisöjä ja
paikallisia toimijoita, joilla on myös tulevaisuudessa laaja yleinen toimiala à Edellä todettujen
seikkojen johdosta sote-maakunnilla ja niiden alueiden kunnilla tulisi olla
laintasoisesti säädetty velvoite sopia keskenään yhteistyöstä niille
säädettyjen tehtävien hoitamisessa.
Sote-maakunnan
toimitila- ja muut investoinnit voitaisiin rahoittaa pitkäaikaisella lainalla,
jonka sote-maakunta voisi ottaa vain valtioneuvoston päätökseen perustuen.
Pykälän
3 momentissa säädettäisiin pitkäaikaisen lainan ottamisen valtuudesta
poikkeuksellisissa tilanteissa sote-maakunnan järjestämisvastuulle kuuluvien
palvelujen turvaamiseksi sekä asian vireille tulosta. à sote-maakunnan talouden
kannalta lisälainanottovaltuus ja sen mukainen lainanottaminen johtaisi siihen,
että sote-maakunta velkaantuisi enemmän kuin sillä olisi lainanhoitokykyä.
Tästä voisi seurata sote-maakunnan talouden heikentyminen, ja sote-maakunnan
edellytykset selvitä sen järjestämisvastuulla olevista tehtävistä voisivat
vaarantua. Myönnetty lisälainanottovaltuus olisi yksi 121 §:ssä säädetyistä
sote-maakunnan arviointimenettelyn käynnistämisen kriteereistä.
§§
17 – 20 Valtiontakaus ja siihen liittyvät käytänteet.
Pykälässä
säädettäisiin valtioneuvoston toimivallasta valtiontakauksen myöntämiseen
lainoille, jotka sote-maakunta ottaa 15 §:ssä tarkoitetun lainanottovaltuuden
puitteissa. Perustuslain 82 §:n mukaan valtiontakaus voidaan antaa vain
eduskunnan suostumuksen nojalla.
Pykälässä
säädettäisiin sote-maakuntien yhteisestä toimitila-ja kiinteistöhallinnon
osaamiskeskuksesta ja sen keskeisistä toimintaperiaatteista. Osaamiskeskuksesta
ja sen toiminnan perusteista olisi välttämätöntä säätää, koska sote-maakunnat
olisivat uusi julkisen hallinnon taso ja ne olisivat itsenäisiä myös suhteessa
toisiinsa.
Sote-maakuntien
yhteisesti omistama.
Osaamiskeskuksen
tehtävänä olisi ylläpitää sote-maakuntien yhteistä tilatietojärjestelmää ja
siihen liittyviä palveluita. Yhteisellä tilatietojärjestelmällä taattaisiin
ajantasainen vertailutieto sote-maakuntien toimitiloista ja mahdollistettaisiin
tarvittaessa yhdenmukainen vuokranmääritys.
4 luku – maakuntavaltuusto
22
§ Maakuntavaltuuston tehtävät
vastaisi
sote-maakunnan toiminnasta ja taloudesta sekä käyttäisi sote-maakunnan
päätösvaltaa
keskeisten
tavoitteiden asettajana ja strategisten päätösten tekijänä, asettaisi
sote-maakunnan ja sen toiminnan keskeiset tavoitteet sote-maakuntastrategiassa,
siinä olisi otettava huomioon sote-maakunnan tehtäväaloja koskevat muut
strategisen tason suunnitteluasiakirjat, esim. sosiaali-ja terveydenhuollon
järjestämisestä annetussa laissa tarkoitettu palvelustrategia.
Hallintosäännöstä
päättäminen
Talousarviosta
ja taloussuunnitelmasta päättäminen
Omistaja- ja
konserniohjauksen periaatteista päättäminen
Päättäisi
liikelaitokselle asetettavista toiminnan ja talouden tavoitteista
päättäisi
sote-maakunnan varallisuuden hoidosta sekä rahoitus-ja sijoitustoiminnan perusteista
päättäisi
sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan perusteista
päättäisi
palveluista ja muista suoritteista perittävien maksujen yleisistä perusteista
sekä sote-maakunnan järjestämisvastuulle kuuluvista palveluista perittävistä
asiakasmaksuista
päättäisi
takaussitoumuksen tai muun vakuuden antamisesta toisen velasta
päättäisi
jäsenten ja varajäsenten valinnasta sote-maakunnan toimielimiin
päättäisi
tilintarkastajien valinnasta
päättäisi
tilivelvollisten valinnasta
tulisi päättää
myös muista valtuuston päätettäviksi säädetyistä ja määrätyistä asioista
§§ 23
– 27 Hyvin samankaltaista säätelyä kuin kunnanvaltuuston osalta kuntalaissa;
maakuntavaalit, valtuutettujen lukumäärä, varavaltuutetut, puheenjohtaja ja
varapuheenjohtajat, valtuustoryhmä ja sen toiminnan tukeminen,
5 luku – maakunnan asukkaiden
osallistumisoikeus
28
§ Äänioikeus maakuntavaaleissa ja äänestysoikeus maakunnan kansanäänestyksessä
– kuten vastaava säätely kuntalaissa
29
§ Osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet – kuten vastaava säätely
kuntalaissa
30§
Aloiteoikeus – kuten vastaava säätely kuntalaissa
31§
Sote-maakunnan kansanäänestys – kuten vastaava säätely kuntalaissa
32
§ Sote-maakunnan vaikuttamistoimielimet – nuoriso-, vanhus- ja vammaisneuvosto
– kuten vastaava säätely kuntalaissa
33§
Kansalliskielilautakunta ja saamen kielen lautakunta.
34
§ Viestintä
Säännöksessä
tuodaan esille velvoite viestiä laajasti sote-maakunnan toimin-nasta sekä
painotetaan erityisesti päätöksenteon valmistelun avaamista
6 luku – maakunnan
toimielimet
35
§ Sote-maakunnan toimielimet.
Pykälässä
säädettäisiin sote-maakunnan lakisääteisistä toimielimistä sekä niistä
toimielimistä, joita valtuusto tai muu sote-maakunnan toimielin voi asettaa.
Sote-maakunnan
pakollisia toimielimiä olisivat maakuntavaltuusto, maakuntahallitus ja
tarkastuslautakunta.
Sote-maakuntavaltuus-tosta
säädettäisiin erikseen lain 4 luvussa.
Pykälän
2 momentissa säädettäisiin siitä, mitä muita toimielimiä sote-maakuntavaltuusto
voi asettaa sote-maakuntahallituksen ja tarkastuslautakunnan lisäksi. Momentin
1 kohdan mukaan sote-maakunnan toimielinorganisaatiossa voisi olla lautakuntia,
jotka vastaisivat sote-maakuntavaltuuston niille antamien pysyväisluonteisten
tehtävien hoitamisesta. Lautakuntien lukumäärä jäisi sote-maakuntavaltuuston
harkintaan. Lautakunnat toimisivat sotemaakuntahallituk-sen alaisina
Lisäksi
pykälässä on säädelty johtokunnista, jaostoista ja toimikunnista.
§§
36 – 40 säädellään toimielinten kokoonpanoista ja jäsenistä sekä luottamushenkilön
erottamisesta ja tilapäisestä valiokunnasta – kuten kuntalaissa vastaavissa
asioissa
Luku 7 – Sote-maakunnan
johtaminen ja sote-maakuntahallitus
41§
Sote-maakuntastrategia.
Pykälässä
säädettäisiin lakisääteisestä sote-maakuntastrategiasta, joka olisi
sote-maakuntavaltuuston ohjausväline sote-maakunnan johtamisessa.
Sote-maakuntavaltuusto päättäisi sote-maakuntastrategiassa sote-maakunnan
toiminnan ja talouden pitkän aikavälin tavoitteista.
42§
Sote-maakunnan johtaminen.
Pykälässä
säädettäisiin kootusti sote-maakunnan toiminnan johtamisen kokonaisuudesta.
Pykälän 1 momentin mukaan sote-maakunnan toimintaa tulee johtaa
sote-maakuntavaltuuston sote-maakuntastrategiassa ilmaisemien linjausten
mukaisesti.
Pykälässä
tuodaan esille sote-maakuntahallituksen keskeinen asema sote-maakunnan
johtamisessa. Sote-maakuntahallitus johtaa sote-maakuntavaltuuston päätösten
valmistelua ja toteuttamista sekä sote-maakunnan toimintaa, hallintoa ja
taloutta käytännössä.
43
§ Sote-maakuntahallituksen tehtävät.
Sote-maakuntahallituksen
perustehtävänä on vastata sote-maakunnan hallinnosta ja taloudenhoidosta sekä
sote-maakuntavaltuuston päätösten valmistelusta, täytäntöönpanosta ja
laillisuusvalvonnasta. Sote-maakuntahallituksen olisi 96 §:n mukaisesti
valmisteltava sote-maakuntavaltuustossa käsiteltävät asiat pykälässä säädettyjä
poikkeuksia lukuun ottamatta. Sote-maakuntahallitukselle kuuluvasta
sote-maakuntavaltuuston päätösten laillisuuden valvonnasta säädettäisiin 99
§:ssä.
Sote-maakuntahallitus
valvoo sote-maakunnan etua sekä edustaa sote-maakuntaa ja käyttää sen
puhevaltaa, jollei sote-maakuntavaltuusto hallintosäännöllä toisin määrää.
Pykälässä
on myös muita tarkkoja rajattuja tehtäviä sote.maakuntahallitukselle.
44
§ Sote-maakuntahallituksen puheenjohtaja.
Pykälässä
säädettäisiin sote-maakuntahallituk-sen puheenjohtajan asemasta ja tehtävistä.
Pykälän mukaan sote-maakuntahallituksen puheenjohtaja johtaisi poliittista
yhteistyötä, jota sote-maakuntahallituksen tehtävien toteuttaminen edellyttää.
Sote-maakuntavaltuusto voisi määrätä hallintosäännössä sote-maakuntahallituksen
puheenjohtajan muista tehtävistä. Sote-maakuntahallituksen puheenjohtaja
edustaa sote-maakunnan ylintä poliittista johtoa. Hän voi toimia tehtävässään
38 §:n 2 momentin mukaan myös kokopäivätoimisena tai osa-aikaisena
luottamushenkilönä.
45
§ Sote-maakuntajohtaja.
Pykälässä
säädettäisiin sote-maakuntajohtajan asemasta ja tehtävistä. Hänet voidaan
valita joko toistaiseksi tai määräajaksi. Valinnan tekee sote-maakuntavaltuusto.
Sote-maakuntajohtaja on aina virkasuhteessa sote-maakuntaan ja hän on
sote-maakunnan ylin viranhaltija.
§§
46 – 47 Johtajasopimus ja irtisanominen
Vastaa
kuntalain vastaavia säädöksiä.
48
§ Omistajaohjaus.
Pykälän
tarkoituksena on ohjata sote-maakuntia käyttämään sote-maakuntalakiin ja muuhun
lainsäädäntöön perustuvia omistajaohjauksellisia keinoja. Pykälä olisi
luonteeltaan informatiivinen.
Omistajaohjaus
tarkoittaa pykälän mukaan niitä toimenpiteitä, joilla sote-maakunta omistajana
ja jäsenenä myötävaikuttaa yhtiön ja muun yhteisön tai laitoksen hallintoon ja
toimintaan. Toimien tavoitteena on, että ohjauksen kohteena oleva yhteisö ottaa
toiminnassaan huomioon omistajansa tahdon ja tavoitteet.
49
§ Maakunnan tytäryhteisöjen toiminta ja konserniohje.
50
§ Konsernijohto.
Pykälässä
määritellään sote-maakunnan konserninjohdon kokoonpano. Sote-maakunnan
konsernijohtoon kuuluisivat sote-maakuntahallitus, sote-maakuntajohtaja ja muut
hallintosäännössä määrätyt viranomaiset. Sote-maakuntavaltuusto päättäisi
yksityiskohtaisemmin hallintosäännöllä konsernijohdon tehtävistä ja toimivallan
jaosta.
Konsernijohto
toteuttaa omistajaohjauksen käytännön toimia sekä konsernivalvontaa
sote-maakuntakonserniin kuuluvissa yhteisöissä.
51
§ Sisäinen tarkistus
8 luku – sote-maakuntien
yhteistoiminta
52§
Yhteistoiminnan muodot
Luvussa
säädettäisiin sote-maakuntien käytössä olevista vapaaehtoisen yhteistoiminnan
muodoista. Sote-maakuntien pakollisesta yhteistoiminnasta säädettäisiin niiden
tehtäviä koskevassa erityislainsäädännössä.
53
§ Yhteistoiminnan suhde julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista
annettuun lakiin.
§§
54 – 55 Yhteinen toimielin
Kuten
kuntalaissakin mahdollistettu.
56§
Yhteinen virka
Kuten
kuntalaissakin mahdollistettu.
57
Sopimus viranomaistehtävien hoitamisesta
Sote-maakunnat
voisivat sopia, että niille laissa säädetty tehtävä, jossa toimivaltaa voidaan
siirtää viranhaltijalle, annetaan virkavastuulla toisen sote-maakunnan
viranhaltijan hoidettavaksi. Tällainen tehtävä voisi sisältää myös julkisen
vallan käyttöä ja tehtävän hoitaminen virkavastuulla sisältäisi myös
mahdollisen esittelytehtävän sote-maakunnan toimielimelle.
§§
58 – 67 Sote-maakuntayhtymä.
Pykäliin
sisältyisivät sote-maakuntayhtymää koskevat perussäännökset.
Sote-maakuntayhtymää koskeva sääntely vastaisi pääosin kuntalain kuntayhtymää
koskevaa sääntelyä.
Varsin
samankaltaisia kuin kuntalain vastaavat säädökset.
§§
82 – 89 Säädellään luottamustehtävän hoitamisesta, päätoiminen vs. osa-aikainen
luottamushenkilö, oikeudesta saada vapaata omasta työstään, palkkioista ja
korvauksista, tiedonsaantioikeudesta, sidonnaisuuksien ilmoittamisesta,
virheellisestä menettelystä luottamustoimessa, rikollisesta menettelystä
luottamustoimen ulkopuolella
Varsin
samankaltaisia kuin kuntalain vastaavat säädökset.
11 luku – henkilöstö
§§
90 – 92 Sote-maakunnan henkilöstö.
Pykälässä
ehdotetaan säädettäväksi sote-maakunnan henkilöstöstä. Pykälän 1 momentissa
säädettäisiin palvelussuhdelajeista, joita olisivat virkasuhde ja
työsopimussuhde sekä viitattaisiin virkasuhdetta ja työsopimussuhdetta
koskevaan erityissääntelyyn.
Sellaista
tehtävää, jossa käytetään julkista valtaa, hoidettaisiin virkasuhteessa.
Säädökset
viran perustamisesta ja lakkauttamisesta sekä säädökset virkasuhteen
suummatmisesa työsuhteeksi.
Säätely
olisi samankaltaista kuin kuntalaissakin.
12 luku – päätöksenteko- ja
hallintomenettely
93
§ Hallintosääntö
94
§ Toimivallan siirtäminen
95
§ Otto-oikeus (rajatumpi kuin kuntalaissa, esim. lautakunta ei voisi käyttää)
§§
102 – 103: Sähköinen kokous ja sähköinen päätöksentekotapa
§§
104 – 110: kokousmenettelyä säädelty kuten kuntalaissa vastaavalla tavalla sen
määrittelemiin toimielimiin
§§
111 – 112: ilmoitukset ja tietojen saatavuus yleisestä tietoverkosta
13 luku – talous
113
§ Talousarvio ja -suunnitelma.
Pykälässä
säädettäisiin sote-maakunnan talousarvion ja -suunnitelman laatimisesta ja
hyväksymisestä sekä sote-maakunnan taloudelle asetettavasta
tasapainovaatimuksesta. Sote-maakuntavaltuusto päättää
sote-maakuntastrategiasta sekä talousarviosta ja taloussuunnitelmasta ja muista
sote-maakunnan talouden ja toiminnan kannalta merkittävimmistä asioista.
Pykälässä
säädettäisiin maakunnan talouden tasapainolle asetettavasta vaatimuksesta.
Taloussuunnitelma on laadittava siten, että se on tasapainossa tai ylijäämäinen
viimeistään talousarviovuotta seuraavan toisen vuoden päättyessä. Sote-maakunnan taseeseen kertynyt alijäämä
tulee kattaa enintään kahden vuoden kuluessa tilinpäätöksen vahvistamista
seuraavan vuoden alusta lukien. Tässä määräajassa tulee kattaa myös
talousarvion laadintavuonna tai sen jälkeen kertynyt alijäämä. Sote-maakunnan
taloudenpidossa tulee kiinnittää erityistä huomiota myös siihen, etteivät sen
sitoumukset ylitä maakunnan taloudellisia resursseja.
Talousarvion
rakenne on säädelty kuten kuntalaissa vastaava.
118
§ Sote-maakunnan toiminnan, talouden ja palvelutuotannon tietojen tuottaminen
ja toimit-taminen
119
§ Tytäryhteisön ja sote-maakuntayhtymän tiedonantovelvollisuus.
120
§ Arviointimenettely
Pykälässä
säädettäisiin sote-maakunnan arviointi-menettelystä, jossa valtio ja
sote-maakunta arvioivat sote-maakunnan taloudellisia sekä sosiaali- ja
terveydenhuollon tai pelastustoimen palvelujen järjestämiseen liittyviä
edellytyksiä selvitä tehtävistään.
Pykälän
1 momentissa säädettäisiin edellytyksistä, jotka voisivat käynnistää
arviointimenettelyn.
Pykälän
2 momentin mukaan arviointimenettely käynnistyisi valtiovarainministeriön
päätöksellä.
Menettelyä
varten nimettäisiin arviointiryhmä, johon valtiovarainministeriö, sosiaali-ja
terveysministeriö, sisäministeriö ja sote-maakunta nimeäisivät edustajansa.
Arviointiryhmän kokoonpanolla turvattaisiin mahdollisimman monipuolinen
osaaminen sote-maakunnan talouteen ja tehtäviin liittyen.
Arviointiryhmän
puheenjohtajaksi valtiovarainministeriö nimeäisi sote-maa-kuntaa kuultuaan
sote-maakunnasta ja ministeriöistä riippumattoman henkilön.
Arviointiryhmä
tekisi ehdotuksen sote-maakunnan talouden tervehdyttämiseksi sekä sosiaali-ja
terveydenhuollon ja pelastustoimen palvelujen järjestämisen edellytysten
turvaamiseksi tarvittavista toimista. Arviointiryhmän tulisi mahdollisimman
perusteellisesti selvittää ja arvioida sote-maakunnan edellytykset
järjestämisvastuullaan olevien tehtävien hoitamiseen ja tehdä ehdotuksensa
näiden selvitysten ja arviointien pohjalta. Ehdotukset voisivat koskea
sote-maakunnan toimintaa ja taloutta kokonaisuutena. Arviointiryhmän
selvityksistä ja toimenpide-ehdotuksista tulisi ilmetä, ovatko sote-maakunnan
taloudelliset ja toiminnalliset edellytykset selvitä järjestämisvastuullaan
olevista tehtävistä ratkaistavissa sote-maakunnan omilla toimenpiteillä.
Sote-maakuntavaltuuston
olisi käsiteltävä arviointiryhmän toimenpide-ehdotukset ja saatettava niitä
koskeva päätös valtiovarainministeriön tietoon mahdollisia jatkotoimenpiteitä
varten. Talousarvio ja –suunnitelma olisi laadittava siten, että ne toteuttavat
valtuuston päätöksiä toimenpiteistä. Toimintakertomuksessa olisi esitettävä
selvitys toimenpiteiden toteutumisesta ja riittävyydestä tilikaudella.
Pykälän
4 momentissa säädettäisiin sote-maakunnan muuttamista selvittävän selvittäjän
asettamisesta. Valtiovarainministeriö päättäisi 3 momentissa tarkoitettujen
arviointiryhmän toimenpide-ehdotusten ja sote-maakuntavaltuuston päätösten
perusteella onko sote-maakuntarakenne-lain 8 §:ssä tarkoitetun selvittäjän
asettaminen tarpeen.
121
§ Sote-maakunnan talouteen liittyvät arviointimenettelyn edellytykset
Arviointimenettely
voisi käynnistyä lähtökohtaisesti neljän eri kriteerin perusteella.
Valtiovarainministeriöllä olisi harkintavaltaa menettelyn käynnistämisessä.
Arviointimenettely
voisi käynnistyä seuraavasti;
jos
sote-maakunta ei ole kattanut taseeseen kertynyttä alijäämää 113 §:n 2
momentissa säädetyssä määräajassa
jos
sote-maakunnan konsernituloslaskelman vuosikatteen ja poistojen suhde on alle
80 prosenttia kaksi tilikautta peräkkäin à kuvaisi tulorahoituksen vajetta suhteessa poistoihin
jos
konsernitilinpäätök-sen laskennallinen lainanhoitokate on alle 0,8 kaksi
tilikautta peräkkäin. Lainanhoitokate kertoo sote-maakuntakonsernin kyvystä
kattaa tulorahoituksellaan pitkä-ja lyhytaikaisten lainojen lyhennykset ja
korot. Sote-maakunnan oma lainanotto olisi 113 §:n säännöksellä rajattu
lyhytaikaisiin lainoihin, mutta kriteerin tavoitteena olisi varmistaa, että
myös sote-maakuntakonsernin tytäryhteisöjen lainan-hoitokyky säilyy
jos
sote-maakunnalle olisi myönnetty 15 §:n 3 momentissa tarkoitettu
lainanottovaltuus taikka kaksi kertaa kolmen peräkkäisen tilikauden aikana
sote-maakuntien rahoituksesta annetussa laissa tarkoitettua lisä-rahoitusta.
Sote-maakunnan taloudellinen tilanne olisi näissä tilanteissa sen kaltainen,
että se uhkaisi vaarantaa sote-maakunnan edellytykset selvitä tehtävistään.
126
§ Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastusoikeus (ei ole kuntalaissa)
127
§ Tarkastuslautakunnan ja tilintarkastajan tietojensaantioikeus
128
§ Tilintarkistuskertomus ja sen käsittely
Tämän
luvun säätely vastaa pääosin kuntalain vastaavaa.
15luku – Sote-maakunnan
toiminta kilpailutilanteessa markkinoilla
§§
129 – 135
Luvussa
säädettäisiin sote-maakunnan toiminnasta kilpailutilanteessa markkinoilla.
Lakiehdo-tuksen luvun säännöksiä sovellettaisiin myös sote-maakuntayhtymiin.
Luvun säännöksiä pääosin vastaavat säännökset kuntien toiminnan
yhtiöittämisestä sisältyvät kunta-lain 15 lukuun.
16 luku – Oikaisuvaatimus
ja sote-maakuntavalitus
136
§ Luvun säännösten soveltaminen
Sote-maakunnan
viranomaisen päätökseen haettaisiin pykälän 1 momentin mukaan yleensä muutosta
ehdotetun lain mukaisesti. Vain jos jostakin asiasta olisi erikseen säädetty
haettavaksi muutosta muulla tavoin, noudatettaisiin kyseisiä säännöksiä.
Erityiset säännökset voisivat koskea muun muassa erilaisia sote-maakunnan
viranomaiselle lain mukaan kuuluvia tehtäviä. Niitä koskeviin päätöksiin
haettaisiin muutosta yleensä hallintovalituksella.
137
§ Oikaisuvaatimus
Kuten
kuntalaissa
138
§ Sote-maakuntavalitus
Uusi
nimi, mutta periaate kuten normaalissa kunnallisvalituksessa.
§§
139 – 146 Säädelty valitusoikeuksista, -ajoista yms. Vastaavaa säätelyä, kuten
kuntalaissa.
17 luku – erinäiset
säädökset
Nimensä
mukaan säätelevät erityistilanteita.
§
148 Voimaantulo
Lakiluonnoksessa
ei tule ilmi, mutta tätähän on ajateltu voimaan 1.7.2021.
Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaki (Sote-järjestämislaki)
Lausuntopyynnössä tähän lakiin liittyen
kysytään kysymykset nro 12 – 24
1 luku – Yleiset säännökset
1 § Lain tarkoitus ja soveltamisala
Lain
ensisijaisena tarkoituksena olisi väestön hyvinvoinnista ja terveydestä
huolehtiminen ja tätä kautta väestöryhmien välisten hyvinvointi- ja
terveys-erojen vähentäminen. Lain tarkoituksena olisi myös luoda asianmukaiset
edellytykset hoitoon tai palvelujen piiriin pääsylle ja sille, että koko maassa
on saatavilla riittävästi ja yhdenvertaisesti palveluja sekä palveluja
tarvitsevien ihmisten tarpeet ja niissä tapahtuvat muutokset huomioon ottava
palvelurakenne.
Samalla
palvelurakenteen tulisi olla kustannusvaikuttava siten, että käyttävissä
olevilla voimavaroilla pystytään kantamaan vastuu sosiaali-ja terveydenhuollon
erityislakien mukaisten palvelujen järjestämisestä. Tämän toteuttamiseksi
tarvitaan laadukkaita ja yhteentoimivia sosiaali-ja terveydenhuollon palveluja
ja näiden palvelujen asianmukaisesta järjestämisestä vastaamaan kykeneviä
organisaatioita.
Lakia
sovellettaisiin sote-maakunta-aissa tarkoitetun sote-maakunnan
järjestämisvastuulla olevan julkisen sosiaali- ja terveyden-huollon
järjestämiseen, kehittämiseen, ohjaukseen ja valvontaan, jollei muussa laissa
toisin säädetä. Julkisella sosiaali- ja terveydenhuollolla tarkoitetaan
toimintaa, jonka järjestämisestä ja siihen liittyvästä rahoituksesta vastaisi
sote-maakunta. Sote-maakunta saisi tehtäväänsä varten rahoituksen pääosin
valtiolta sekä osaksi asiakasmaksuina ja toimintatuloina. Ehdotettu
järjestämislaki olisi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä koskeva
yleislaki, jota sovellettaisiin, jollei erityislaissa toisin säädetä.
2 §
Määritelmät
sosiaali-ja
terveydenhuolto
Siihen
sisältyisivät kaikki sote-maakunnan järjestämisvastuulle kuuluvat lakisääteiset
sosiaali-ja terveydenhuollon tehtävät ja palvelut sekä myös hyvinvoinnin ja
terveyden edistäminen
sote-maakunnan
asukas
henkilöä,
jolla on kotikuntalaissa tarkoitettu kotikunta sote-maakunnassa. Sote-maakunta
olisi järjestämisvastuussa asukkaidensa sosiaali- ja terveydenhuollosta
asiakas
sote-maakunnan
asukkaita ja muita henkilöitä, joille sote-maakunnan olisi lakiin perustuen
järjestettävä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. Asiakkaan käsitteeseen
sisältyisivät myös terveyspalveluja käyttävät potilaat. Asiakkaita voisivat
olla myös muut kuin sote-maakunnan asukkaat, esimerkiksi kiireellistä
sairaanhoitoa tarvitsevat henkilöt tai EU-säännösten perusteella palvelujen
saamiseen oikeutetut henkilöt. Myös terveydenhuoltolaissa säädettyjen julkisen
terveydenhuollon valinnanvapautta koskevien säännösten perusteella
sote-maakunnan palveluja käyttävät henkilöt olisivat laissa tarkoitettuja
asiakkaita.
yksityinen
palveluntuottaja
kaikkia
sote-maakunnalle sosiaali-ja terveydenhuollon palveluja tuottavia osakeyhtiöitä
ja muita yhtiöitä, yhteisöjä, osuuskuntia, säätiöitä ja itsenäisiä
ammatinharjoittajia. Yksityisen palveluntuottajan on täytettävä palveluja
tuottaessaan yksityisestä terveydenhuollosta annetun lain ja yksityisistä
sosiaalipalveluista annetun lain mukaiset edellytykset. Mitä ehdotetussa laissa
säädettäisiin yksityisestä palveluntuottajasta, sovellettaisiin myös
sote-maakunnan, kunnan ja valtion omistamaan yhtiöön tai muuhun yhteisöön. Näin
ollen niihin sovellettaisiin, mitä 3 luvussa säädetään palvelujen hankkimisesta
yksityisiltä palvelutuottajilta. Kohdassa 5 määriteltäisiin valvontaviranomainen.
Lain tarkoittamia sosiaali- ja terveydenhuol-lon valvontaviranomaisia olisivat
aluehallintovirastot sekä Sosiaali-ja terveysalan lupa-ja val-vontavirasto,
jäljempänä Valvira.
2 luku – Sosiaali-ja
terveydenhuollon järjestäminen
Sote-maakunta
vastaisi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä alueellaan ja olisi
järjestämisvastuussa asukkaidensa sosiaali- ja terveydenhuollosta.
Sote-maakunnan sosiaali- ja terveyden-huollon järjestämisvastuuseen kuuluvista
tehtävistä säädettäisiin ehdotetun lain lisäksi useissa muissa sosiaali-ja
terveydenhuollon erityislaeissa.
Sosiaali-ja
terveydenhuollon järjestämisvastuuseensa liittyen sote-maakunnan tulisi itse
kyetä vastaamaan yhtäältä keskeisistä järjestämisvastuun toteuttamiseen
liittyvistä vastuista sekä kaikista niistä lakisääteisistä vastuista, jotka
sosiaali-ja terveydenhuollon lainsäädännössä säädetään palvelujen järjestäjän
tehtäviksi
Sote-maakunnan
olisi huolehdittava sote-maakuntalaissa säädetyn mukaisesti
järjestämisvastuuseensa liittyvästä päätösvallasta ja ohjauksesta kuten
sosiaali- ja terveyspalvelujen yhden-vertaisesta saatavuudesta sekä palvelujen
tarpeen, määrän ja laadun määrittelemisestä.
Järjestämisvastuuseen
kuuluisi myös palvelujen tuottamistavoista päättäminen.
Sote-maakunnalla
olisi oltava riittävä osaaminen, toimintakyky ja valmius vastata sosiaali- ja
terveydenhuollon järjestämisestä ja sen olisi huolehdittava asukkaidensa
palvelutarpeen mukaisesta sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuudesta kaikissa
tilanteissa.
Pykälässä
olisi säännökset siitä, miten palveluja koottaisiin suurempiin kokonaisuuksiin
koko maassa yhden tai useamman sote-maa-kunnan järjestettäväksi.
10
§ Asiakkaiden palvelujen yhteensovittaminen
Pykälässä
säädettäisiin sote-maakunnan velvoitteesta huolehtia asiakkaan palvelujen
yhteensovittamisesta. Pykälän 1 momentin mukaan sote-maakunnalla olisi vastuu
asiakkaiden sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen yhteensovittamisesta
kokonaisuuksiksi.
Palvelustrategiassa
sote-maakunta päättäisi järjestämisvastuulleen kuuluvan sosiaali- ja
terveydenhuollon pitkän aikavälin tavoitteet. Lisäksi sote-maakunta asettaisi
palvelustrategiassa tavoitteet sille, miten sosiaali- ja terveydenhuollon
palvelut toteutetaan ottaen huomioon sote-maakunnan asukkaiden tarpeet ja
paikalliset olosuhteet. Palvelustrategian ensisijaisena tavoitteena olisi
määritellä miten sosiaali-ja terveydenhuollon palvelut toteutetaan
sote-maakunnassa.
3 luku – Palvelujen hankkiminen
yksityiseltä palveluntuottajalta
§§
12 – 19 säädellään tarkoin edellytyksistä ja toimintaperiaatteusta, jos
palveluja hankitaan yksityiseltä sektorilta
4 luku – ohjaus,
suunnittelu ja kehittäminen
20
§ Yleinen ohjaus, suunnittelu ja kehittäminen.
Pykälän
mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon yleinen ohjaus, suunnittelu, kehittäminen ja
valvonta kuuluisivat sosiaali-j a terveysministeriölle.
23
§Sosiaali-ja terveysministeriön neuvottelut sote-maakunnan kanssa.
Pykälässä
säädettäisiin sosiaali-ja terveysministeriön ja sote-maakunnan
neuvottelumenettelystä. Pykälän mukaan sosiaali- ja terveysministeriö
neuvottelisi erikseen kunkin sote-maakunnan kanssa vuosittain sote-maakunnan
järjestämisvastuuseen kuuluvien sosiaali-ja terveydenhuollon tehtävien
toteuttamisesta.
24
§ Sote-maakunnan investointisuunnitelma.
Pykälässä
säädettäisiin sote-maakunnan investointisuunnitelmasta. Sote-maakunnan tulisi
laatia vuosittain esitys sote-maakunnan investointisuunnitelmaksi.
Investointisuunnitelma kattaisi koko sote-maakuntakonsernin. Sote-maakunta
tytäryhteisöineen muodostaisi sote-maakuntakonsernin. Investointisuunnitelman
tulisi sisältää tiedot seuraavaa tilikautta seuraavien neljän tilikauden aikana
aloitettavista investoinneista.
Investointisuunnitelma
koskisi sekä sote-maakunnan sosiaali- ja terveydenhuoltoa että pelastus-toimea,
jonka järjestämisestä säädettäisiin pelastustoimen järjestämisestä annettavassa
laissa.
Kyseessä
olisi informatiivinen viittaussäännös. Sote-maakuntien rahoituksesta annettavan
lain 11 §:n mukaan, jos rahoituksen taso muutoin vaarantaisi perustuslain 19
§:n 3 momentissa tarkoitettujen riittävien sosiaali- ja terveyspalvelujen
järjestämisen tai perustuslain 7, 15 ja 20 §:ssä tarkoitettuihin
perusoikeuksiin liittyvien pelastustoimen palvelujen järjestämisen,
sote-maakunnalla olisi oikeus saada muualla laissa säädetyn lisäksi valtiolta
rahoitusta se määrä, joka on tarpeen mainittujen sosiaali-ja terveyspalvelujen
ja pelastustoimen palvelujen turvaamiseksi (lisärahoitus) ottaen huomioon
sote-maakunnan edellytykset järjestää muut lakisääteiset tehtävät.
Lisärahoitus
myönnettäisiin valtion talousarvioon otettavasta määrärahasta. Lisärahoitusta
koskevaan päätökseen voitaisiin edellä säädetyn varmistamiseksi ottaa
palvelujen vaikuttavuutta, laatua, määrää tai järjestämisen tehokkuutta
koskevia ehtoja. Lisärahoituksen myöntämisestä ja maksamisesta säädettäisiin
ehdotettavan sote-maakuntien rahoituslain 26 §:ssä. Säännöksen mukaan
lisärahoitusta voitaisiin myöntää sote-maakunnan hakemukseen perustuen tai
valtiovarainministeriön, sosiaali-ja terveysministeriön tai sisäministeriön
aloitteesta. Lisärahoi-tuksesta päättäisi valtioneuvosto.
Lisärahoitus
ei kuitenkaan olisi kestävä ratkaisu sellaisen sote-maakunnan sosiaali- ja
terveydenhuoltojärjestelmän rahoitukseen, jonka ongelmien taustalla olisi
rakenteellisia, erillisiä korjaustoimenpiteitä edellyttäviä ongelmia. Tästä
syystä sote-maakuntalain 121 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi, että toistuva
lisärahoituksen myöntäminen voisi käynnistää sote-maakuntalaissa säädetyn
arviointimenettelyn.
27
§Sote-maakunnan sosiaali-ja terveydenhuollon seuranta ja arviointivelvollisuus.
28
§Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntija-arviot.
31§
Ruotsinkielisten ja saamelaisten oikeuksia käsittelevä.
5
luku – sotemaakuntien yhteistoiminta.
32
§ Yliopistollinen sairaala.
Pykälässä
säädettäisiin, että sote-maakunnissa, joiden alueella sijaitsevat Turun, Oulun
ja Tampereen yliopistot ja Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunta,
sekä HUS-maakuntayhtymällä olisi oltava yliopistollinen sairaala. Itä-Suomen
yliopiston terveystieteiden tiedekunta sijaitsee Kuopion kampuksella.
Yliopistollista sairaalaa ylläpitäisivät näin ollen HUS-maakuntayhtymän lisäksi
Pirkanmaan, Pohjois-Pohjanmaan, Pohjois-Savon ja Varsinais-Suomen
sote-maakunnat. Säännös vastaisi sisällöllisesti nykyisen
erikoissairaanhoitolain 24 §:n säännöstä, joka on tarkoitus kumota uudistuksen
yhteydessä, kun sairaanhoitopiirien tehtävistä vastaisivat jatkossa
sote-maakunnat.
33
§ Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalue.
Pykälässä
säädettäisiin sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueista. Yhteistyöalueet
olisivat sosiaali- ja terveydenhuollon alueellista yhteensovittamista,
kehittämistä ja yhteistyötä varten. Yhteistyöalueita olisi viisi ja niihin
kuuluvat sote-maakunnat säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella siten, että
yliopistollista sairaalaa ylläpitävät Pirkanmaan, Pohjois-Pohjanmaan,
Pohjois-Savon ja Varsinais-Suomen sote-maakunnat sekä HUS-maakuntayhtymä
kuuluisivat eri yhteistyöalueisiin. Tällöin jokaisen yhteistyöalueen alueella
sijaitsisi yliopistollinen sairaala.
Yhteistyöalueiden
olisi lisäksi oltava maantieteellisesti yhtenäisiä.
34
§ Sote-maakuntien yhteistyösopimus.
Pykälässä
säädettäisiin yhteistyöalueeseen kuuluvien sote-maakuntien
yhteistyösopimuksesta. Sopimus täydentäisi lainsäädännössä sote-maakunnille
osoitettuja velvoitteita. Sopimus velvoittaisi sote-maakuntia toimimaan
yhteisesti sovitulla tavalla.
Sovitaan
valtuustokausittain.
Yhteistyösopimuksessa
olisi sovittava sote-maakuntien työnjaosta ja yhteistyöstä väestön palvelutarpeen
arvioinnissa ja ennakoinnissa sekä palvelutuotannon seurannassa ja
arvioinnissa. Väestön palvelutarpeen arviointi ja ennakointi edellyttäisivät
myös hyvin erikoistunutta epidemiologista ja muuta osaamista. Kun
sote-maakunnat sopisivat yhteistyöstä ja työnjaosta, jokaisessa
sote-maakunnassa ei tarvitsisi olla samaa erityisosaamista.
Sopimuksessa
olisi sovittava toimenpiteistä, joilla toteutettaisiin koko yhteistyöalueella
vaikuttava, laadukas ja kustannustehokas sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäminen
ja tuotantorakenne. Tavoitteena olisi toteuttaa palvelujärjestelmä, joka
mahdollistaisi myös käytännössä kaikille asiakkaille yhdenvertaiset palvelut
lainsäädännön määrittelemällä tavalla. Säännös
ei kuitenkaan määrittelisi sitä, miltä etäisyydeltä palvelut tulisi olla
saatavilla. Maan eri osissa etäisyydet vaihtelevat väistämättä, eteläisimmässä
Suomessa palveluverkko voi olla huomattavasti tiheämpi kuin pohjoisimmassa
Suomessa. Tältä osin olisi otettava huomioon, että palvelurakenteen tulisi olla
samanaikaisesti vaikuttava, laadukas ja kustannustehokas
Sote-maakuntien
olisi sovittava päivystystoiminnan työnjaosta, yhteistyöstä ja
yhteensovittamisesta siten kuin siitä terveydenhuoltolain 50 § :n 5 momentissa
säädetään. Terveydenhuoltolain 50 §:ssä säädetään päivystystoiminnan sisällöstä
ja edellytyksistä, päivystystoiminnan alueellisesta ja valtakunnallisesta
keskittämisestä ja sen 5 momentissa kuntien ja sairaanhoitopiirien
velvollisuudesta sopia päivystystoiminnasta lain säännöksiä täydentävästi.
Terveydenhuoltolaki päivitettäisiin erillisellä hallituksen esityksellä siten,
että sitä sovellettaisiin nyt ehdotettavan lain voimaantulosta lähtien kuntien
ja sairaanhoitopiirien sijasta sote-maakuntiin. Uudistuksesta ei kuitenkaan
aiheutuisi varsinaisia sisällöllisiä muutoksia mainittuihin päivystystoimintaa
koskeviin säännöksiin.
35
§ Yhteistyösopimuksen valmistelu ja toteutumisen seuranta.
Pykälä
sisältäisi yhteistyösopimuksen valmistelua koskevat keskeiset säännökset. Sen
perusteella yhteistyösopimuksen valmistelussa sote-maakunnan olisi otettava
huomioon käytettävissä oleva seurantatieto sen asukkaiden ja muiden asiakkaiden
hyvinvoinnista ja terveydestä sekä palvelutarpeista sote-maakunnassa, kuten sen
laatima edotettavan lain 27 §:ssä tarkoitettu selvitys, alueellisessa
hyvinvointikertomuksessa ja -suunnitelmassa kuvatut tiedot ja muu
sote-maakunnan seuranta-ja arviointitieto sekä Terveyden ja hyvinvoinnin
laitoksen 28 §:ssä tarkoitetut asiantuntija-arviot.
Pykälän
2 momentin perusteella yhteistyösopimus valmisteltaisiin yhteistyössä
sosiaali-ja terveysministeriön kanssa.
Yhteistyösopimus
olisi hyväksyttävä kaikkien yhteistyöalueen sote-maakuntien valtuustoissa. Jos
yksikin sote-maakunta jättäisi sen hyväksymättä, sopimus ei tulisi voimaan.
Siinä tapauksessa sote-maakuntien olisi jatkettava yhteistä valmistelua siihen
saakka, kunnes sopimukselle saataisiin kaikkien sote-maakuntien hyväksyntä. Jos
sopimusta ei kuitenkaan saataisi hyväksytyksi, valtioneuvosto voisi päättää
sopimuksesta ehdotettavan lain 36 §:n perusteella.
36
§ Valtioneuvoston toimivalta päättää sote-maakuntien yhteistyösopimuksesta.
Kts.
edellinen pykälä.
37
§ Kaksikielisten sote-maakuntien yhteistyö.
6 luku – omavalvonta ja viranomaisvalvonta
§§
38 – 47
Luvussa
säädettäisiin sote-maakunnan ja yksityisen palveluntuottajan omavalvonnasta,
sote-maakunnan velvollisuudesta valvoa sille palveluja tuottavia yksityisiä
palveluntuottajia sekä valtion valvontaviranomaisten suorittamasta
sote-maakuntien järjestämisvastuun sekä kuntien 6 §:ssä tarkoitettujen
tehtävien valvonnasta ja siihen liittyvästä ohjauksesta.
7 luku – valmius ja
varautuminen
§§
48 – 51
8 luku – erinäiset säännökset
§§
52 – 60
Pelastustoimen
järjestämislaki
Lausuntopyynnössä tähän lakiin liittyen
kysytään kysymykset nro 25 – 32
1 luku – yleiset määräykset
1 §
Lain tarkoitus ja soveltamisala
Tuodaan
esille mm. lakimuutoshankkeen tavoitteet.
2§
Suhde muuhun lainsäädäntöön.
Pelastuslaki
ja muut erityislait sivuuttavat tämän lain mahdollisissa ristiriitatilanteissa,
kyseessä on siis yleislaki.
3 §
Pelastustoimen palvelutaso.
Pykälän
mukaan sote-maakunnan pelastustoimen palvelutaso määräytyisi edelleenkin
riskien arvioinnin perusteella.
2 luku – pelastustoimen
järjestäminen
4 §
Järjestämisvastuu pelastustoimessa.
Pääministeri
Marinin hallitusohjelman mukaan sote-maakuntien järjestettäväksi siirretään
sosiaali-ja terveydenhuolto ja pelastustoimi. Tämän mukaisesti ehdotetun lain 4
§:n 1 momentin mukaan sote-maakunta vastaisi pelastustoimen järjestämisestä
alueellaan siten kuin tässä tai muussa laissa säädetään. Järjestämisvastuun
sisällöstä säädettäisiin tarkemmin sote-maakuntalain 7 §:ssä.
Pelastustoimen
järjestämisvastuu olisi ehdotetun lain mukaan kaikkien sote-maakuntien
tehtävänä. Pykälän 1 momentin mukaan, jos se on välttämätöntä tehtävien
yhdenmukaisuuden, laadun, vaativuuden, taikka niistä johtuvien suurten
kustannusten perusteella, momentissa säädettyjä pelastustoimeen
kuuluviapalveluja tehtäviä voitaisiin koota sote-maakuntalain 7 §:n 2
momentissa tarkoitetulla tavalla suurempiin kokonaisuuksiin yhden tai useamman
sote-maakunnan järjestettäväksi.
6 §
Pelastustoimen palvelutasopäätös.
Pykälän
mukaan sote-maakuntavaltuusto päättäisi pelastustoimen palvelutasosta.
Palvelutasopäätöksen tulisi sisältää kaikki sote-maakunnan pelastustoimen
järjestämiseen kuuluvat palvelut.
3 luku – ohjaus, suunnittelu
ja kehittäminen
7 §
Pelastustoimen yleinen ohjaus, suunnittelu ja kehittäminen.
Sisäministeriön
tehtävänä olisi huolehtia pelastustoimen yleisestä valtakunnallisesta
ohjauksesta, suunnittelusta ja kehittämisestä sekä normi-ja informaatio-ohjauksesta
sen mukaan kuin tässä tai muussa laissa säädetään. Sote-maakuntien tehtävänä
olisi vastata pelastustoimen järjestämisestä ja pelastustoimen palvelujen
tuottamisesta niin, että ne turvaavat perusoikeuksien toteutumisen ja
valtakunnallisen järjestelmän toimivuuden.
Valtioneuvoston
vahvistamat pelastustoimen kehittämisen valtakunnalliset strategiset tavoitteet
olisivat keskeinen osa valtakunnallista pelastustoimen ohjausta.
Pykälän
mukaan valtioneuvosto vahvistaisi joka neljäs vuosi valtakunnalliset
strategiset tavoitteet kansallisia, alueellisia ja paikallisia tarpeita sekä
onnettomuus-tai muita uhkia vastaavan laadukkaan ja kustannusvaikuttavan
pelastustoimen järjestämiselle siten, että käyttävissä olevilla voimavaroilla
pystytään kantamaan vastuu pelastuslain mukaisten palvelujen järjestämisestä.
9 §
Pelastustoimen neuvottelukunta.
Pykälässä
säädettäisiin pelastustoimen neuvottelukunnasta, joka toimisi sisäministeriön
yhteydessä.
10
§ Sisäministeriön neuvottelut sote-maakunnan kanssa.
Pykälässä
säädettäisiin sisäministeriön neuvotteluista sote-maakunnan kanssa. Pykälän 1
momentin mukaan sisäministeriö neuvottelisi kunkin sote-maakunnan kanssa
vuosittain sote-maakunnan järjestämisvastuuseen kuu-
luvien
pelastustoimen tehtävien toteuttamisesta.
Myös
valtiovarainministeriö osallistuisi neuvotteluihin, jotta sote-maakunnan
toimintaa ja taloutta pystyttäisiin tarkastelemaan kokonaisuutena.
11
§ Sote-maakunnan investointisuunnitelma.
Pykälässä
säädettäisiin sote-maakunnan investointisuunnitelmasta. Pykälän mukaan
sote-maakunnan olisi laadittava vuosittain esitys sote-maakunnan
investointisuunnitelmaksi siten kuin sosiaali- ja terveydenhuollon
järjestämisestä ( \) annetun lain 24 §:ssä säädetään. Investointisuunnitelman
tulisi sisältää tiedot seuraavaa tilikautta seuraavien neljän tilikauden aikana
aloitettavista sote-maakuntalain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun
sote-maakuntakonsernin investoinneista ja investointia vastaavista sopimuksista
sekä niiden rahoituksesta.
Lisäksi
investointisuunnitelman tulisi sisältää tiedot sote-maakunnan toimitilojen ja
kiinteistöjen sekä muiden pitkävaikutteisten hyödykkeiden suunnitelluista
luovutuksista. Mainitut tiedot olisi esitettävä erikseen pelastustoimen sekä
sosiaali-ja terveydenhuollon osalta. Investointisuunnitelma ei saisi olla
ristiriidassa sote-maakuntalain ( \) 15 §:ssä tarkoitetun sote-maakunnan
lainanottovaltuuden kanssa.
Pykälässä
säädettäisiin aluehallintovirastojen asiantuntija-arvioista ja niiden
laatimisesta. Aluehallintoviraston tehtävänä on valvoa pelastustointa sekä
pelastustoimen palvelujen saatavuutta ja tasoa toimialueellaan ja
valvoa
ja arvioida, onko sote-maakunnan pe-lastustoimen palvelutaso riittävä.
15
§ Sisäministeriön vuosittainen selvitys.
Pykälän
mukaan sisäministeriö valmistelisi vuosittain valtakunnallisen selvityksen,
jossa arvioitaisiin pelastustoimen palvelutason toteutumista ja rahoituksen
tason riittävyyttä.
§§20
– 21 säädellään muutoksenhaiusta ja voimaantulosta
Laki sosiaali-ja terveydenhuoltoa ja
pelastustoimea koskevan uudistuksen toimeenpanosta ja sitä koskevan
lainsäädännön voimaanpanosta (voimaanpanolaki)
Lausuntopyynnössä tähän lakiin liittyen
kysytään kysymykset nro 33 – 45
1§
Lain tarkoitus.
Pykälässä
säädettäisiin lain tarkoituksesta. Laki sisältäisi säännökset, jotka ovat
välttämättömiä sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämistä
koskevan uudistuksen toimeenpanemiseksi. Laissa säädettäisiin tehtävien,
henkilöstön ja omaisuuden siirrosta. Laki sisältäisi sote-maakuntien ja
HUS-maakuntayhtymän perustamisen tai toiminnan käynnistämisen
edellyttämätvsäännökset ja säännökset uudistusta koskevien lakien
voimaanpa-nosta.
2 §
Lain soveltaminen Helsingin kaupunkiin ja HUS-sairaanhoitopiiriin.
3 §
Järjestämisvastuun siirtyminen.
Pykälässä
säädettäisiin sosiaali-ja
terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämisvastuu siirtymisestä kunnilta ja
kuntayhtymiltä sote-maakunnille sekä HUS-sairaanhoitopiiriltä HUS
-maakuntayhtymälle. Järjestämisvastuu
siirtyisi 1 päivänä tammikuuta 2023. Kyseisestä ajankohdasta lukien
kunnilla ja sosiaali-ja terveydenhuollon kuntayhtymillä ei ole enää
järjestämisvastuuta eikä siten myöskään rahoitusvastuuta näistä palveluista.
Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen jää kuitenkin kuntien tehtäväksi
järjestämislain 7 §:n mukaisesti.
Pykälän
2 momentissa säädettäisiin pelastustoimen
järjestämisvastuun siirtymisestä vuoden 2023 alusta lukien.
4 §
Sote-maakuntien perustaminen.
Sote-maakunta
olisi maakuntalain 2 §:n mukaan julkisoikeudellinen yhteisö, jolla olisi
alueellaan itsehallinto siten kuin siitä sote-maakuntalaissa säädettäisiin.
Tarkoituksena olisi, että vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon, pelastustoimen
ja koulu-ja opiskelijaterveydenhuollosta sekä kuraattori-ja psykologitehtävistä
siirtyisi näitä tehtäviä nykyisin hoitavilta julkisen hallinnon viranomaisilta
kokonaisuudessaan sote-maakunnille 31 päivänä tammikuuta 2023.
Sote-maakunnat
olisi kuitenkin perustettava edellä todettua ajankohtaa aiemmin, jotta
kyettäisiin valmistelevin toimenpitein varmistamaan, että sote-maakuntien
organisaatiorakenne, hallinto, taloudelliset edellytykset, henkilöstö ja muut
toimintaedellytykset olisivat siinä kunnossa, että sote-maakunnat voisivat
itsenäisinä julkisen hallinnon viran-omaisina ja julkisoikeudellisina
oikeushenkilöinä ryhtyä vuoden 2023 alusta lukien hoitamaan niille säädettyjä
tehtäviä ja käyttämään tehtäviin liittyvää toimivaltaa. Tämän johdosta
ehdotetaan, että sote-maakuntalain 2 §:ssä tarkoitetut sote-maakunnat julkisoikeudellisina yhteisöinä perustetaan 1 päivänä
heinäkuuta 2021. Tämän ajankohdan ja vuoden 2021 alun välisenä aikana
maakunnan ylintä päätösvaltaa käyttäisi aloitusvaiheessa lain 6§:ssä
tarkoitettu väliaikainen valmistelutoimielin ja 1 päivästä maaliskuuta 2022
lukien vaaleilla valittu sote-maakuntavaltuusto.
5 §
Maakuntajako.
Pykälässä
säädettäisiin perustettavien sote-maakuntien aluejaon sekä valtion
aluehallinnon toimialueiden perustana olevasta maakuntajaosta. Ehdotettu
maakuntajako perustuisi pääosin nykyisen maakuntajakolain (1159/1997) ja vuoden
2021 alusta voimaan tulevan maakunnista annetun valtioneuvoston päätöksen
(978/2019) nojalla määriteltyyn aluejakoon.
Ehdotettavan
maakuntajakolain mukaan maakunnan olisi muodostuttava yhtenäisestä alueesta,
joka muodostaa toiminnallisen kokonaisuuden. Esityksen mukaan Manner-Suomi
jaettaisiin jatkossakin 18 maakuntaan. Näiden lisäksi on myös Ahvenanmaan
maakunta, jonka itsehallinnosta säädetään perustuslain 120 §:ssä ja Ahvenanmaan
itsehallintolaissa. Manner-Suomea koskevasta maakuntajaon muuttamisesta, sen
edellytyksistä ja menettelytavoista ehdotetaan säädettäväksi tähän esitykseen
sisältyvässä sote-maakuntarakennelaissa. Maakuntien nykyisiin nimiin ei
ehdoteta muutoksia vaan ne säilyisivät nykyisellään. Maakuntien alueet
määriteltäisiin edelleen kuntapohjaisesti. Pykälän 1 momentissa todettaisiin
maakunnat, niiden nimet ja mistä kunnista maakuntien alueet muodostuvat. Lapin,
Pohjois-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan, Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan, Kainuun,
Kymenlaakson, Keski-Suomen, Etelä-Karjalan, Pohjois-Karjalan, Satakunnan,
Kanta-Hämeen, Päijät-Hämeen, Pirkanmaan, Varsinais-Suomen ja Uudenmaan
maakunnat ehdotetaan perustet-tavaksi samalla aluejaolla kuin ne ovat
nykyisinkin. Etelä-Savon ja
Pohjois-Savon maakuntien alueisiin ehdotetaan tehtäväksi seuraavat
muutokset:-Enonkosken, Savonlinnan, Sulkavan ja Rantasalmen kunnat ehdotetaan
liitettäväksi Pohjois-Savon maakuntaan alueen kuntien ja Itä-Savon
sairaanhoitopiirin esityksien perusteella. Enonkosken, Savonlinnan, Sulkavan ja Rantasalmen maakuntamuutos
tarkoittaisi muutosta perustettavan sote-maakunnan lisäksi myös kaikkien muiden
viranomaisten toimialuejakoon eli esimerkiksi maakuntien liittojen,
aluehallintovirastojen, oikeuslaitoksen ja Elyjen toimialueisiin.
Koska maakuntajako toimii
myös vaalilain 5 §:ssä säädetyn eduskuntavaalien vaalipiirijaon pohjana,
vaikuttaisivat Enonkosken, Savonlinnan, Sulkavan ja Rantasalmen sijoittumista
koskevat muutosehdotukset välillisesti myös vaalipiirijakoon. Tähän hallituksen
esitykseen ei sisälly tätä muutosta vastaavaa ehdotusta vaalilain muuttamisesta
vaan se toteutettaisiin erik-seen. Pykälän 2 momentissa olisi informatiivinen
viittaus maakuntarakennelakiin, jota koskeva la-kiehdotus sisältyy tähän
hallituksen esitykseen.
6 §
Sote-maakuntien nimet ja alueet.
Uusia
itsehallinnollisia alueita kutsuttaisiin sote-maakunnaksi. Sote-maakuntien
aluejako perustuisi pääosin lain 5 §:n mukaiseen maakuntajakoon siten, että
kunkin sote-maakunnan toi-mialue muodostuisi vastaavan maakunnan kuntien
muodostamasta alueesta. Pykälän 2 momentin mukaan sote-maakuntien alueen
pohjautumisesta 5 §:n mukaiseen maa-kuntajakoon poikettaisiin Uudenmaan maakunnan
alueella siten, että Uudenmaan alueelle pe-rustettaisiin neljä sote-maakuntaa.
Nämä olisivat Itä-, Keski-, Länsi-Uudenmaan sekä Vantaa-Keravan sote-maakunnat.
Näistä sote-maakunnista käytettäisiin nimitystä Uudenmaan sote-maakunta.
Kuhunkin sote-maakuntaan kuuluvat kunnat mainittaisiin laissa. Helsingin
kaupunki ei kuuluisi mihinkään sote-maakuntaan.Pykälän 3 momentissa
säädettäisiin siitä, että sote-maakunnan alueessa tapahtuviin muutoksiin ja
sote-maakuntien yhdistämiseen sovellettaisiin maakuntarakennelakia.7§.Sote-maakunnan
väliaikainen valmistelutoimielin.Pykälässä sä
Uudistusta
koskevan lainsäädännön on tarkoitus tulla voimaan1 päivänä heinäkuuta 2021.
Ensimmäiset maakuntavaalit tulisi toimittaa mahdollisimman pian tämän jälkeen,
jotta vaaleissa valittavalle valtuustoille jäisi riittävästi aikaa valmistella
varsinaisen sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen voimaantuloa, minkä on
tarkoitus tapahtua 1.1.2023.
16§
Sote-maakunnan järjestäytyminen.
Pykälässä
säädettäisiin sote-maakunnan toiminnan ja hallinnon järjestäytymisestä
ensimmäisten maakuntavaalien toimittamisen jälkeen. Tähän ajankohtaan päättyisi
myös lain 6 §:ssä tarkoitetun väliaikaisen valmistelutoimielimen toimikausi
§§
17 -18 Henkilöstön asema.
Käsitellään
liikkeenluovutus-tapahtumana.
4 luku – omaisuusjärjestelyt.
19§
Sairaanhoitopiirien ja erityishuoltopiirien siirtäminen sote-maakuntiin.
Pykälässä säädettäisiin sairaanhoitopiirien ja erityishuoltopiirien
siirtymisestä varoineen, velkoineen ja sitoumuksineen sote-maakuntiin.
Sote-maakuntiin
siirrettävien kuntayhtymien jäsenkunnille ei maksettaisi korvausta kuntayhtymän
ja erityishuoltopiirin siirtämisestä sote-maakuntaan. Kunnan jäsenosuus
kuntayhtymässä eli kunnan taseeseen merkitty hankintameno poistuisi kunnan
taseesta ja kunnan peruspääomaa alennettaisiin vastaavalla määrällä.
20
§ Selvitys sairaanhoitopiirien ja erityishuoltopiirien omaisuudesta,
sopimuksista ja vastuista.
Siirtoa
edeltää selvitys, tulee olla valmis 28.2.2022.
21
§ Kunnan järjestämän perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon, sosiaalitoimen
ja pe-lastustoimen toimitilat.
Pykälässä
säädettäisiin kunnan järjestämän perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon,
sosiaalitoimen ja pelastustoimen käytössä olevien toimitilojen siirtymisestä
sote-maakunnan hallintaan. Pykälän 1 momentin mukaan toimitilat siirtyisivät
sote-maakunnan hallintaan 1.1.2023 lukien. Jos kunta ei itse omistaisi tiloja,
vaan ne olisivat sen hallinnassa toimitilojen hallintaan oikeuttavan sopimuksen
perusteella, kunta siirtäisi sopimuksen sote-maakunnalle 24 §:ssä säädellyn
mukaisesti. Jos sote-maakunnan järjestämisvastuulle kuuluvaa toimintaa ja
kunnan muuta toimintaa olisi järjestetty samoissa toimitiloissa, kunnan ja
sote-maakunnan tulisi sopia tilojen kustannusvastuun jakautumisesta esimerkiksi
käytettävien tilojen suhteessa.
Sote-maakunnan
ja kunnan välillä solmittaisiin sosiaali-ja terveystoimen tai pelastustoimen
käytössä olevien, kunnan omistamien toimitilojen hallinnasta vuokrasopimus
siten, että se olisi voimassa 31.12.2025 saakka. Sote-maakunnalla olisi
yksipuolinen oikeus pidentää vuokrasopimuksen voimassaoloa vuodella ja sen
tulisi ilmoittaa tämän oikeutensa käyttämisestä kunnalle viimeistään 12
kuukautta ennen vuokrasopimuksen voimassaolon päättymistä. Siirtymäkauden
ajaksi sote-maakunnan ja kunnan välillä solmittava vuokrasopimus perustuisi lain
säännökseen, jolla kunta velvoitettaisiin vuokraamaan omistamansa toimitilat
sote-maakunnalle. Siirtymäkauden aikana kunta ei siis toimisi kuntalain 15
luvun tarkoittamalla tavalla markkinoilla. Siirtymäkauden jälkeen tilanne
kuitenkin muuttuisi. Siirtymäkauden jälkeen kunnalla olisi mahdollisuus
vuokrata omistamiaan tiloja edelleen esimerkiksi sote-maakunnalle. Tässä
tilanteessa kunnan todennäköisesti katsottaisiin toimivan kilpailutilanteessa
markkinoilla. Tällöin toiminta olisi kuntalain 126 §:n mukaan pääsääntöisesti
yhtiöitettävä.
22
§ Kunnan järjestämän perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon,
sosiaalitoimen ja pelastustoimen käytössä olevan irtaimen omaisuuden
siirtyminen sote-maakunnalle.
Pykälän
1 momentin mukaan sote-maakunnalle siirtyisi 1.1.2023 lukien sen
järjestämisvastuulle kuuluvaan toimintaan liittyvä irtaimisto, irtaimen
omaisuuden omistusta, hallintaa ja käyttöä koskevat oikeudet sekä
immateriaaliset oikeudet ja luvat. Sote-maakunnalle siirtyisi ensinnäkin kaikki
sellainen irtain, joka olisi sote-maakunnan hallintaan siirtyvissä
toimitiloissa sote-maakunnan järjestämisvastuulle siirtyneen toiminnan
käytössä. Sote-maakunnalle siirtyisi myös kaikki muu sellainen irtain omaisuus,
joka selkeästi liittyisi sen järjestämisvastuulle kuuluvaan toimintaan, kuten
erilaiset koneet ja kalustot sekä materiaalit. Lisäksi sote-maakunnalle
siirtyisivät myös erilaiset immateriaaliset oikeudet ja luvat, kuten
esimerkiksi ohjelmistolisenssit tai erilaiset sopimuksiin perustuvat käyttö-
tai muut oikeudet, jotka liittyisivät sote-maakunnan järjestämisvastuulle
kuuluvaan toimintaan
23§
Kunnan järjestämän perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon, sosiaalitoimen
ja pe-lastustoimen henkilöstöön kohdistuva lomapalkkavelka.
Tämäkin
siirtyy sote-maakunnalle.
24
§ Kuntaa sitovien sopimusten ja vastuiden siirtäminen sote-maakunnalle.
Pykälän
1 momentin mukaan kunta siirtäisi sote-maakunnalle sosiaali- ja
terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämiseen liittyvät sopimukset
1.1.2023 lukien.
28
§ Eräiden kunnilta tai kuntayhtymiltä siirtyvien sopimusten mitättömyydestä.
Pykälässä
säädettäisiin sellaisten palvelujen ulkoistamissopimuksien ja niihin
liittyvientoimitilojen vuokra-ja käyttöoikeussopimuksien mitättömyydestä,
joissa järjestämisvastuun alaisesta päätöksenteosta tai ostopalvelujen
sisällöstä tai laajuudesta on sovittu toisin kuin sosiaali- ja terveydenhuollon
järjestämisestä annetussa 8 säädetään. Mitättömyysseuraukseen olisi liitetty
oikeus saada lain perusteella korvaus hyödyttömäksi jäävistä investoinneista.
29
§ Toimitilojen käyttöoikeus muutoksenhaun aikana.
Sote-maakuntavaltuuston
27 §:ssä tarkoitettu päätös voidaan panna täytäntöön ennen kuin se on saanut
lainvoiman, ellei hallintotuomioistuin joltakin osin kiellä täytäntöönpanoa.
Vaikka kunta olisi valittanut sote-maakuntavaltuuston päätöksestä, sote-maakunnalla
olisi kuitenkin oikeus järjestää vastuullaan olevia sosiaali- ja
terveydenhuollon sekä pelastustoimen palveluja kunnan omistamissa ja
hallinnoimissa toimitiloissa sekä käyttää palvelujen järjestämiseen
tarvittavaa, kunnan omistamaa tai muutoin hallinnoimaa irtaimistoa siihen
saakka, kunnes hallinto-oikeuden päätös asiassa olisi lainvoimainen. Säännöksen
tarkoituksena olisi turvata palvelutoiminnan häiriötön jatkuminen
Pykälässä
säädettäisiin kuntaa koskevien säännösten soveltamisesta muihin kuin 19 §:ssä
tarkoitettuihin kuntayhtymiin. Sairaanhoitopiirien kuntayhtymät ja
erityishuoltopiirit siirrettäisiin sote-maakuntaan 19 §:n mukaisesti. Muiden
eli niin sanottujen vapaaehtoisten sosiaali-bja terveydenhuollon kuntayhtymien
osalta sovellettaisiin kuntaa koskevia säännöksiä.
Kuntayhtymien
jäsenkuntien sekä HUS-sairaanhoitopiirin olisi pykälän mukaan katettava
kuntayhtymän taseeseen kertynyt alijäämä ennen kuntayhtymän siirtämistä
sote-maakuntaan tai HUS-maakuntayhtymään. Mahdollinen alijäämä tulisi siten
olla katettuna kuntayhtymän viimeisessä, vuodelta 2022 laadittavassa
tilinpäätöksessä. Mikäli sote-maakuntaan siirtyvän kuntayhtymän taseeseen on
kertynyt ylijäämiä, jäsenkunnilla olisi mahdollisuus päättää ylijäämän
käsittelystä kuntayhtymän perussopimuksen mukaisesti ennen kuntayhtymän
siirtämistä sote-maakuntaan.
§§
32 – 42 Säädellään valtiontakauksesta ja annetaan tarkempia määräyksiä
omaisuusjärjeslyitä
5 luku – käsittelee
HUS-asioita
6 luku – uudistuksen
veroseuraamukset
7 luku – erinäiset
säädökset
53
§ Kunnan tuloveroprosentti vuonna 2023.
Pykälässä
säädettäisiin kunnan tuloveroprosentista vuonna 2023. Säännöksen tarkoituksena
olisi estää verotuksen kiristyminen sen johdosta, että kuntien tehtävien
siirtäminen maakunnille ja valtion rahoituksen piiriin edellyttää valtion veron
korotuksia.
Pykälässä
säädettäisiin siitä, että kaikkien kuntien tulisi määrätä vuoden 2023 tuloveroprosentiksi
vuoden 2022 tuloveroprosentti vähennettynä kaikissa kunnissa yhtä suurella
prosenttiyksiköllä.
56
§ Keski-Uudenmaan ja Etelä-Savon alueen pelastustoimia koskevat määräykset.
Pykälässä
säädettäisiin Uudenmaan erillisratkaisun ja Itä-Savon sairaanhoitopiirin
kuntien suuntautumisen muutoksen johdosta erillissäännöksiä
pelastustoimenosalta. Näillä alueilla on säädettävä pelastustoimen toiminnan
jakamisesta. Etelä-Savossa alueellinen pelastustoimi on vastannut myös
Itä-Savon sairaanhoitopiirin alueella pelastustoimen järjestämisestä.
Etelä-Savon
alueellisen pelastustoimen jäsen olisi valittava sekä Etelä- että Pohjois-Savon
väliaikaiseen valmistelutoimielimeen. Pohjois-Savon toimielimessä olisi siten
kahden eri alueellisen pelastustoimen jäsentä.
Laki sote-maakuntien rahoituksesta
(maakuntien rahoituslaki)
Lausuntopyynnössä tähän lakiin liittyen
kysytään kysymykset nro 46 – 53
1 §
Lain tarkoitus.
Sote-maakuntien
rahoituksesta annettavaksi ehdotetun lain (sote-maakuntien rahoituslaki)
tarkoituksena on säännellä sote-maakuntien valtion rahoituksen kokonaistasosta
ja kohdentumisesta sote-maakuntakohtaisesti.
Sote-maakuntien
järjestämisvastuulle uudistuksessa siirtyvien tehtävien rahoitusta on tarkoitus
koota ensisijaisesti valtiovarainministeriön pääluokkaan perustettavalle
sote-maakuntien valtionrahoitusmomentille. Rahoituslakiehdotuksen nojalla
myönnettävää rahoitusta ei ole tarkoitettu käytettäväksi sote-maakuntien niihin
tehtäviin, joiden rahoituksesta on säädetty muun lain nojalla tai määrärahat on
budjetoitu talousarvioon valtionrahoitusmomentin ulkopuolelle. Lähtökohtana on,
että valtion rahoitus olisi kattava sote-maakuntien järjestämisvastuulle
kuuluvien kaikkien tehtävien hoitamiseen, eikä sote-maakunnilla olisi valtion
rahoituksen ja palveluista perittävien asiakas-ja käyttömaksujen lisäksi muita merkittäviä
tulolähteitä.
2§ Asetuksella
säädettäisiin vuosittain sote-maakunnan asukaskohtaisesta ja sosiaali-ja
terveydenhuollon palvelujen käyttöä kuvaavien laskennallisten palvelutarpeiden perushinnoista sekä hyvinvoinnin
ja terveyden edistämisen, asukastiheyden, vieraskielisyyden, kaksikielisyyden, saaristoisuuden,
saamenkielisyyden sekä pelastustoimen tehtävien perushinnoista.
2
luku – vltion rahoituksen periaatteet
3 §
Valtion rahoitus sote-maakunnille.
Pykälässä
ehdotetaan säädettäväksi siitä, miten sote-maakunnille kohdennettava valtion
rahoitus kokonaisuudessaan muodostuu. Rahoitus kohdennettaisiin
sote-maakunnille yhtäältä asukasmäärän ja toisaalta palvelutarvetta ja
palvelujen kustannuksia aiheuttavien olosuhdetekijöiden sekä hyvinvoinnin ja
terveyden edistämistä kuvaavien kertoimien perusteella.
Valtion rahoituksen kohdentumisperusteet: Rahoituksesta yhteensä
14,622 prosenttia kohdennettaisiin asukasperusteisesti ja 79,705 prosenttia
sosiaali-ja terveydenhuollon palvelutarpeen perusteella. Muiden
määräytymistekijöiden perusteella kohdennettaisiin 5,674 prosenttia
rahoituksesta.
Sosiaali-ja
terveydenhuollon asukasmäärään perustuva rahoitus muodostaisi 13,424 prosenttia
eli noin 2 499 miljoonaa euroa ja palvelutarpeeseen perustuva rahoitus 81,6
prosenttia eli noin 15 189 miljoonaa euroa sote-maakuntien sosiaali- ja
terveydenhuollon rahoituksesta.
Terveydenhuollon
palvelutarpeen osuus olisi 48,274 prosenttia eli noin 8 985 miljoonaa euroa,
vanhustenhuollon palvelutarpeen osuus 16,141prosenttia eli noin 3 005 miljoonaa
euroa ja sosiaalihuollon palvelutarpeen osuus 17,185 prosenttia eli noin 3 199
miljoonaa euroa rahoituksesta.
Sote-maakunnille
maksettaisiin lisäksi 1,500 prosenttia eli noin 279 miljoonaa euroa harvaan
asutukseen (16 §), 2,000 prosenttia eli noin 372 miljoonaa euroa
vieraskielisten asukkaiden tarpeista (17 §), 0,350 prosenttia eli noin 65
miljoonaa euroa kaksikielisyydestä (18 §) ja 0,113 prosenttia eli noin 21
miljoonaa euroa saaristoisuudesta (19 §) sekä 0,013 prosenttia eli 2,5
miljoonaa euroa saamenkielisyydestä aiheutuviin kustannuksiin perustuen (20 §).
Edellä
mainitut olosuhteita kuvaavat määräytymistekijät muodostaisivat 3,976
prosenttia sote-maakuntien laskennallisesta rahoituksesta. Sote-maakunnat
saisivat myös yhden prosentin eli noin 186 miljoonaa euroa hyvinvoinnin ja
terveyden edistämiseen (15 §) perustuen.
Sote-maakunnille
maksettaisiin valtion rahoitusta myös 4 luvun mukaisesti pelastustoimen
tehtävien laskennallisiin kustannuksiin. Asukasmäärän perusteella määräytyisi
pelastustoimen ra-rahoituksesta 65 prosenttia eli noin 288 miljoonaa euroa,
joka merkitsisi koko maan tasolla sote-maakuntien rahoituksesta 1,510
prosenttia (21 §). Asukastiheyden (22 §) perusteella määräytyisi 5 prosenttia
eli noin 33 miljoonaa euroa, joka merkitsisi koko maan rahoituksesta 0,116
prosenttia. Pelastustoimen riskitekijöiden (23 §) mukaan määräytyisi 30
prosenttia rahoituk-sesta eli noin 133 miljoonaa euroa, joka olisi koko maan
tasolla yhteensä 0,697 prosenttia sote-maakuntien rahoituksesta.
4 §
Sote-maakunnan päätösvalta rahoituksen käytössä.
Pykälässä
ehdotetaan säädettäväksi sote-maakunnan itsenäisestä päätösvallasta valtion
rahoituksen käytössä. Säännös vastaisi sote-maakuntien itsehallintoa koskevia
yleisiä periaatteita.
5 §
Valtion rahoituksen perusteena olevat kustannukset.
Valtion
rahoituksen tarkoituksena on turvata sote-maakunnille riittävät ja
oikeasuhtaiset taloudelliset edellytykset suoriutua lakisää-teisten tehtävien
järjestämisestä.
6 §
Valtion rahoituksen taso.
Pykälän
mukaan valtion rahoituksen taso kullekin varainhoitovuodelle perustuisi sote-maakuntien
edellisen vuoden laskennallisiin kustannuksiin. Laskennallisilla kustannuksilla
tarkoitetaan lain 3 ja 4 luvun mukaan määräytyviä sote-maakuntien kustannuksia.
§§
7 – 10 säädellään palbelutarpeen, kusatannustason ja tehtävien muutosten huomioon
ottamisesta
11
§ Sote-maakunnan lisärahoitus.
Valtion
tämän lain mukaan määräytyvän laskennallisen rahoituksen arvioidaan yhdessä
sote-maakuntien asiakas- ja käyttömaksujen kanssa riittävän sote-maakuntien
lakisääteisten tehtävien järjestämisen rahoittamiseen. Poiketen kunnallisesta
järjestämismallista sote-maakunnilla ei olisi verotusoikeutta ja sen vuoksi sen
tehtävien rahoitus on lähtökohtaisesti riippuvaista valtion rahoituksesta.
Pykälässä säädettäisiin sote-maakuntakohtaisesta lisärahoituksesta tilanteissa,
joissa yksittäisen sote-maakunnan saaman rahoituksen taso ei turvaisi
riittävien sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä pelastustoimen palvelujen
järjestämistä.
Jos olisi arvioitavissa,
että esille tuodut ongelmat eivät johdu siitä, että sote-maakunnan rahoituksen
taso lähtökohtaisesti olisi liian alhainen, vaan sote-maakunta pystyisi omilla
päätöksillään turvaamaan palvelujen järjestämisen, sote-maakuntia tulisi ohjata
toteuttamaan valtion ja sote-maakuntien ohjaus-ja neuvotteluprosessissa todettuja
sote-maakunnissa toteutettavissa olevia kustannusten hallinnan kannalta
välttämättömiä toimenpiteitä ja muita mahdollisia toimenpiteitä.
12
§ Valtionavustus.
Pykälän
perusteella valtion varoista voitaisiinmyöntää sote-maakunnalle
valtionavustuslain mukaisesti valtionavustusta.
3 luku – sosiaali- ja
terveyenhuollon tehtävien rahoitus
Pykälässä
ehdotetaan säädettäväksi, miten sote-maakunnan valtion rahoituksen perusteena
olevat sosiaali-ja terveydenhuollon tehtävien laskennalliset kustannukset lasketaan ja mistä ne koostuvat.
Pykälän 1 momentin mukaan sote-maakunnan sosiaali- ja terveydenhuollon
laskennalliset kustannukset muodostuisivat laskemalla yhteen tulot, jotka
saadaan kertomalla terveydenhuollon, vanhustenhuollon ja
sosiaalihuollonperushinnat sote-maakuntakohtaisilla laskennallisilla tarvekertoimilla ja sote-maakunnan asukasmäärällä.
Perushintojen määräytymistä on selvitetty lakiehdotuksen 2 §:n 2 kohdan
perusteluissa. Perushinnoista säädettäisiin vuosittain valtioneuvoston
asetuksella. Sääntelytapa vastaa voimassa olevaa kunnan peruspalvelujen
valtionosuudesta annettua lakia.
Pykälän
3 momentissa säädettäisiin terveydenhuollon 59,16 prosentin, vanhustenhuollon
19,78 prosentin ja sosiaalihuollon 21,06 prosentin painotuksista,
Jokaiselle
sote-maakunnalle laskettaisiin 13 §:n 3 momentissa tarkoitettujen terveyden-,
vanhusten- ja sosiaalihuollon painotusten sekä näiden tehtävien palvelujen
tarvetta ja kustannuksia kuvaavien tarvetekijöiden ja niiden painokertoimien
perusteella terveyden-, vanhusten-ja sosiaalihuollon palvelutarvekertoimet,
jotka kuvaisivat asukkaiden palvelutarpeita suhteessa maan keskiarvoon.
Terveyden-,
vanhusten- ja sosiaalihuollon palvelutarvekertoimien laskennassa
hyödynnettäisiin tietoja muun muassa väestön ikä- ja sukupuolirakenteesta,
sairastavuudesta ja sosioekonomisista tekijöistä sekä palvelujen käytöstä ja
palvelujen käytön aiheuttamista kustannuksista. Pykälän 1 momentin mukaisesti
terveyden-, vanhusten-ja sosiaalihuollon palvelutarvekertoimiin perustuvan
rahoituksen tarkoituksena on korvata sosiaali- ja terveydenhuollon
sote-maakunnalle aiheuttamia kustannuksia. Kullekin sote-maakunnalle
muodostuisi vuosittain sote-maakuntakohtaiset terveyden-, vanhusten-ja
sosiaalihuollon palvelutarvekertoimet, jotka kuvaisivat sote-maakunnan
palvelutarpeita muihin sote-maakuntiin verrattuna.
Terveydenhuollon
tarvetekijöiksi otettaisiin yhteensä noin 50 kustannuksiltaan merkittävää
sairautta. Näistä osa on tarvetekijöitä myös nykyisen kunnan peruspalvelujen
valtionosuuslain 7 §:ssä. Voimassa olevasta laista poiketen sairauksien
määritelmät eivät enää perustuisi Kelan erityiskorvausoikeuksien määriin. Uudet
tarvetekijät perustuvat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen valtionosuuksien
laskemista varten kehittämään tietokantaan. Uusina tarvetekijöinä mukaan
otetaan aiempaa laajemmin myös muita sosioekonomisia tekijöitä jotka kuvaavat
tuloja, koulutusta, yhden aikuisen perhettä, siviilisäätyä, yksinasumista ja
pääasiallista toimintaa.
Vanhustenhuollon
tarvetekijöiksi otettaisiin yhteensä 18 vanhustenhuollon tarpeelle merkittävää
sairautta. Näistä osa on tarvetekijöitä myös nykyisen kunnan peruspalvelujen
valtionosuus-lain 7 §:ssä. Voimassa olevasta laista poiketen sairauksien
määritelmät eivät enää perustuisi Kelan erityiskorvausoikeuksien määriin. Uudet
tarvetekijät perustuvat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen valtionosuuksien
laskemista varten kehittämään tietokantaan. Uusina tarvetekijöinä mukaan
otetaan myös sosioekonomisia tekijöitä, jotka kuvaavat tuloja, yksinasumista ja
toimeentulotuen perusosan asiakkuutta
Sosiaalihuollon
tarvetekijöiksi otettaisiin yhteensä noin 13 sosiaalihuollon tarpeelle
merkittävää sairautta sekä ikää, tuloja, koulutusta, siviilisäätyä,
työkyvyttömyyttä ja perustoimentulotuen asiakuutta kuvaavia tekijöitä.
§§
15 – 20 säätelevät kertoimia, joilla perushintaa korotetaan, ohessa nämä
kaikkiin myös hyvinvoinnin
ja terveyden edistämisen kerroin 0,977%
kaikkiin myös sosiaali-
ja terveystoimen asukastiheyskerroin 1,581%
Kuten
sosiaali-ja terveydenhuollon rahoituksessa, pelastustoimen laskennallisten
kustannusten määräytyminen perustuisi määräytymistekijöiden perushintojen
kautta toteutettavaan laskentaan. Pelastustoimessa määräytymistekijöitä olisi
kolme; asukasmäärä, asukastiheys ja riskitekijät. Kullekin oma yksikköhinta.
§§ 22- 24
Nämä kertoimet säädellään tarkasti, kuten
edellisessäkin luvussa vastaavat tehtiin.
5 luku – valtion rahoituksen hallinnointi, myöntäminen ja
maksaminen
§§ 25 – 30 säätelevät yksityiskohtaisesti
luvun otikossa mainittua asiaa
Luku 6 – muutoksenhaku
Luku 7 – erinäiset säädökset
Luku 8 – voimaantulo
33
§ Voimaantulo
Laki
on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 2023 alusta.
34
§ Sote-maakuntien koko maan valtionrahoituksen tason määräytyminen vuosina 2023
ja 2024.
Pykälän
mukaan sote-maakuntien koko maan tason rahoitus vastaisi uudistuksen
voi-maantulovuotena sote-maakunnille siirtyvistä lakisääteisistä tehtävistä
kunnille aiheutuneiden kustannusten yhteismäärää. Pykälän mukaan
sote-maakuntien valtion rahoituksen perusteena olisivat kunnista siirtyvien
sosiaali-j a terveydenhuollon ja pelastustoimen tehtävien nettokustannukset
vuodelta 2022.
35
§ Siirtymätasaus.
Pykälässä
säädettäisiin sote-maakuntakohtaisesta palvelujen valtion rahoituksesta
uudistuksen voimaantulon jälkeisessä siirtymävaiheessa.
Tarkoituksena on, että
sote-maakuntakohtaisen rahoituksen määräytymisessä siirrytään ehdotettavan lain
mukaisesti määräytyvään laskennalliseen valtion rahoitukseen heti uudistuksen
voimaantulovuodesta lukien. Siirtymävaiheessa muutosta kuntien toteutuneiden
kustannusten ja sote-maakunnan laskennallisen rahoituksen välillä kuitenkin
tasattaisiin siirtymätasauksella.
Ehdotettu
malli turvaisi sote-maakuntien rahoituksen edellisellä vaalikaudella esitettyä
mallia paremmin, koska palvelutarpeen kehityksen huomioon ottava laskennallinen
rahoitusmalli otettaisiin käyttöön uudistuksen voimaantulosta alkaen. Lisäksi
ehdotettu siirtymätasausmalli olisi vaikutuksiltaan läpinäkyvä ja huomioisi
sote-maakuntien väliset erot rahoitustason muutoksessa oikeudenmukaisesti.
Tämä mahdollistaa kaikille
sote-maakunnille hallitun toiminnan mukauttamisen laskennallisen rahoituksen
tasoon.
Siirtymätasausta maksettaisiin portaittain aleneva määrä vuodesta 2023 vuoteen
2029, jolloin rahoitustason erotusta olisi tasattu sote-maakunnittain 150
euroon asukasta kohden. Tämän jälkeen mahdollinen jäljelle jäävä rahoituksen
erotus maksettaisiin toistaiseksi pysyvänä siirtymä-tasauksena. Siirtymätasaussääntelyn toimivuutta
ehdotetaan kuitenkin arvioitavaksi viimeistään vuonna 2027 tai tätä aikaisemmin
sote-maakuntien verotusoikeuden yhteydessä. Nyt ehdotettu esitys perustuu
vuoden 2020 rahoituksen tason perusteella tehtyihin laskelmiin.
Siirtymätasaus-mallin toimivuutta ja vaikutuksia on tarpeen arvioida
uudistuksen voimaantulon jälkeen, kun sote-maakuntien välillä tasattavasta
rahoituksen muutoksen euromääristä ja toisaalta uudistuksen toimeenpanon
etenemisestä sote-maakunnissa saadaan tarkempaa tietoa. Myös mahdollisen
sote-maakuntien
verotusoikeuden säätämisen yhteydessä on tarpeen arvioida
siirtymätasaus-mallintoimivuutta ja tarpeellisuutta.
36
§ Valtion rahoituksen tasoa koskeva poikkeussäännös vuosina 2023 ja 2024.
37
§ Sote-maakunnan vuoden 2023 rahoituksen maksamista koskeva poikkeussäännös.
Muut lakiluonnokset
Lausuntopyynnössä tähän lakiin liittyen
kysytään kysymykset nro 54 – 71
Ohessa pari lakimuutosta, joilla on
vaikutusta esim. savonlinnalaisiin kouluihin.
Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki
9§
Järjestämisvastuu.
Pykälän
2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että sijaintikunnan sijaan
psykologi-ja kuraattoripalvelut järjestäisi se sote-maakunta, jonka alueella
oppilaiton sijaitsee terveydenhuoltolaissa ja sosiaalihuoltolaissa
säädettäväksi ehdotettavan mukaisesti. Psykologi-ja kuraattoripalvelujen
saavutettavuuden ja lähipalveluna säilymisen turvaamiseksi momenttiin
ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaan palveluiden on oltava
opiskelijoiden helposti saavutettavissa ja ne on järjestettävä oppilaitoksessa
tai sen välittömässä läheisyydessä lain 1 §:ssä tarkoitetuille
perusopetuslaissa (628/1998) tarkoitetussa opetuksessa oleville oppilaille.
Pykälän
3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että oppilaitoksen sijaintikunnan
sijaan sote-maakunta, jossa oppilaitos sijaitsee, vastaa koulu-ja
opiskeluterveydenhuollon järjestämisestä terveydenhuoltolaissa säädettäväksi
ehdotettavan mukaisesti.
21
§ Opiskeluhuollon rekisterit. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi
siten, että sekä potilasrekisterin että opiskeluhuollon kuraattorin
asiakasrekisterin osalta rekisterinpitäjänä toimisi palvelujen järjestäneen
kunnan sijaan asianomaisen sote-maakunnan toimielin. Muutos on tekninen eikä se
vaikuta palvelujen järjestäjän velvollisuuteen tehdä säädettyjä kirjauksia.
25
§. Opiskeluhuollon seuranta ja arviointi.
Pykälän
2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että kunnan sosiaali- ja terveystoimen
tilalle muutetaan sote-maakunnan sosiaali-ja terveystoimi. Muutos on tekninen
eikä vaikuta velvollisuuteen toteuttaa opiskeluhuollon seurantaa ja arviointia.
26
§Opiskeluhuollon valvonta.
Pykälän
1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että kunnan sosiaali-ja
terveystoimen tilalle muutetaan sote-maakunnan sosiaali-ja terveystoimi. Muutos
on tekninen eikä vaikuta velvollisuuteen toteuttaa opiskeluhuollon valvontaa.
Terveydenhuoltolaki
16 ja 17 § tekniset muutokset
kouluterveydenhuollon ja opiskeluhuollon osalta: sote-maakunta
17a§ Oppilas- ja opiskeluhuoltolain mukaiset
psykologipalvelut siirtyvät sote-maakunnan vastuulle à
huomioidaan myös terveydenhuoltolaissa
Sosiaalihuoltolaki
Opiskeluhuollon
kuraattoripalvelut ovat ainut oppilas-ja opiskelijahuoltolaissa tarkoitettuun
opiskeluhuoltoon sisältyvä sosiaalipalvelu. Sosiaalihuoltolain 14 §:ää
tarkennettaisiin tältä osin poistamalla sen 2 momentin 16 kohdan
opis-keluhuollon järjestämisvelvollisuutta koskeva säännös ja korvaamalla se
pykälän 1 momenttiin lisättävällä uudella opiskeluhuollon kuraattoripalveluja
koskevalla 13 c kohdalla. Asiasta säädettäisiin tarkemmin lakiin lisättäväksi
ehdotettavassa uudessa 27 c §:ssä sekä oppilas-ja opiskelijahuoltolaissa.
Sosiaalihuollon
järjestämisvastuun siirtyessä kunnilta sote-maakunnille 14 §:ään tehtäisiin
samalla tästä johtuvat tarvittavat tekniset muutokset.27 c §.Opiskeluhuollon
kuraattoripalvelut. Opiskeluhuollon kuraattoripalvelujen järjestämisvastuun
siirtyessä kunnilta sote-maakunnille sosiaalihuoltolakiin lisättäisiin uusi
niitä koskeva 27 c §. Säännös vastaisi terveydenhuoltolakiin ehdotettavaa opiskeluhuollon
psykologipalveluita koskevaa uutta 17 a §:ää. Mitä terveydenhuoltolain 17 a §:n
säännöskohtaisissa perusteluissa todetaan opiskeluhuollon psykologipalveluista,
soveltuu myös opiskeluhuollon kuraatto-ripalveluihin.
Sote-maakuntarakennelaki
Lausuntopyynnössä tähän lakiin liittyen
kysytään kysymykset nro 72 – 85
Sote-maakuntarakennelaki
Yleiset säännökset
1§ Maakuntajako ja sote-maakunnat
Suomi jakaantuu sote-maakuntiin, joilla on
itsehallinto siten kun sote-maakuntalaissa ( / ) säädetään (sote-maakunta).
Sote-maakunnan alueena on maakunta.
2§ Sote-maakunnan muuttaminen
Tässä laissa sote-maakunnan muuttamisella
tarkoitetaan sote-maakuntien yhdistymistä tai kunnan siirtämistä kuuluvaksi
toisen sote-maakunnan alueella olevaan maakuntaan.
Sote-maakuntien yhdistymisellä tarkoitetaan
sote-maakuntien muuttamista, jossa 1) yksi tai useampi sote-maakunta lakkaa ja
yhdistyy olemassa olevaan sote-maakuntaan 2) sote-maakunnat lakkaavat ja ne yhdistetään
perustamalla uusi sote-maakunta; tai 3) sote-maakunta jaetaan kahden tai useamman
sote-maakunnan kesken siten, että jaettava sote-maakunta lakkaa. Sote-maakuntia
voidaan muuttaa myös siten, että kunta siirretään kuuluvaksi toiseen maakun-taan,
jolloin sote-maakuntien lukumäärä ei muutu (kunnan siirtäminen).
3§ Maakuntajaon vaikutukset valtion hallintoon
Valtion viranomaisten toimialueiden tulee,
jollei erityisistä syistä muuta johdu, perustua 1 §:n 1momentissa tarkoitettuun
maakuntajakoon niin, että viranomaisen toimialue muodostuu yhdestä tai
useammasta maakunnasta taikka, jos toimialue on pienempi kuin maakunta, se on
kokonaisuudessaan yhden maakunnan alueella.
4§ Kuntajaon muutosten huomioon ottaminen
Jos kunta lakkaa kuntarakennelaissa (1698/2009)
tarkoitetun kuntien yhdistymisen seurauksena, valtioneuvosto päättää mainitun
lain 35 §:n mukaisesti, mihin maakuntaan uusi kunta kuu- luu.
2
luku: Sote-maakunnan
muuttaminen
5§ Sote-maakunnan muuttamisen edellytykset
Sote-maakuntaa voidaan muuttaa, jos
sote-maakunnat täyttävät muutoksen jälkeen 1 §:n 1 momentissa tarkoitetut
edellytykset ja muutos parantaa:
1) sote-maakunnan toiminnallisia ja
taloudellisia edellytyksiä vastata palvelujen järjestämisestä ja tuottamisesta
tai muuten edistää sote-maakunnan toimintakykyä; tai
2) sote- maakunnan asukkaiden palveluja tai
elinolosuhteita;
Sote-maakuntaa muutettaessa tulee pyrkiä kielellisesti
yhteensopiviin alueisiin, joissa turvataan suomen- ja ruotsinkielisen väestön
oikeudet saada palveluja omalla kielellään samanlaisten perusteiden mukaan.
6§ Sote-maakunnan muuttamisen vireillepano
Esityksen sote-maakunnan muuttamisesta voi tehdä
muutoksen kohteena oleva sote-maakunta tai muutoksen kohteena olevalla alueella
oleva kunta. Esitys on toimitettava valtiovarainministeriölle.
Valtiovarainministeriö voi panna sote-maakunnan
muuttamisen vireille määräämällä toimitettavaksi 8 §:ssä tarkoitetun
selvityksen sote-maakunnan muuttamisesta.
Sote-maakuntalain 120 §:ssä tarkoitetussa
sote-maakunnan arviointimenettelyssä ollutta sote- maakuntaa koskeva selvitys
sote-maakunnan muuttamisesta voi tulla vireille myös mainitussa pykälässä
tarkoitetun arviointiryhmän ehdotuksesta.
7§ Sote-maakunnan muuttamista koskevan esityksen sisältö
Sote-maakunnan tai kunnan tekemässä
sote-maakunnan muuttamista koskevassa esityksessä on perusteltava
sote-maakunnan muuttamisen tarve ja selvitettävä, miten 5 §:ssä säädetyt sote-
maakunnan muuttamisen edellytykset täyttyvät.
Sote-maakuntien yhteiseen esitykseen
sote-maakuntien yhdistymisestä on liitettävä sote-maa- kuntavaltuustojen
yhtäpitävä päätös esityksestä ja siihen liittyvä selvitys:
1) sote-maakuntien muuttamisen
toteuttamistavasta ja ajankohdasta;
2) yhdistymisen perusteella syntyvän uuden
sote-maakunnan hallinnon järjestämisen periaat- teista;
3) uuden sote-maakunnan ja tarvittaessa uuden
maakunnan nimestä; 4) yhdistyvien sote-maakuntien palvelujärjestelmien
yhteensovittamisen periaatteista; 5) uuden sote-maakunnan taloudenhoidon yleisistä
periaatteista; 6) asukkaiden vaikuttamis- ja osallistumismahdollisuuksien
toteuttamisen keinoista uudessa
sote-maakunnassa. Sote-maakunnan
muuttamista koskevan esityksen valmistelun toteuttamisesta yhteistoiminnassa
henkilöstön edustajien kanssa säädetään työnantajan ja henkilöstön välisestä
yhteistoiminnasta kunnassa ja sote-maakunnassa annetussa laissa (449/2007).
8§ Sote-maakunnan muuttamista koskevan selvityksen määrääminen
Valtiovarainministeriö voi määrätä
toimitettavaksi selvityksen sote-maakunnan muuttamisesta, jota varten
ministeriö asettaa muutoksen kohteena olevia sote-maakuntia ja siirrettäväksi
ehdotettua kuntaa kuultuaan yhden tai useamman selvittäjän.
Selvitys sote-maakunnan muuttamisesta voidaan
määrätä toimitettavaksi: 1) valtiovarainministeriön aloitteesta; 2) sote-maakunnan
tai kunnan esityksestä; 3) jos vähintään 20 prosenttia sote-maakunnan äänioikeutetuista
asukkaista tekee esityksen sote-maakunnan muuttamista koskevan selvityksen
toimittamisesta; 4) sote-maakuntalain 121 §:ssä tarkoitetun arviointiryhmän
esityksestä.
9§ Sote-maakunnan muuttamista koskevan selvityksen
toimittaminen
Sote-maakuntien on osallistuttava
sote-maakuntien muuttamista koskevan selvityksen ja 8 §:n 1 momentissa
tarkoitetun selvittäjän ehdotuksen valmisteluun. Selvittäjä laatii ehdotuksen
sote- maakunnan muuttamisesta sekä 7 §:n 2 momentissa tarkoitetusta sote-maakuntien
yhdistymiseen liittyvästä selvityksestä tai 19 §:ssä tarkoitetusta kunnan siirtämiseen
liittyvästä sote-maakuntien välisestä taloudellisesta selvityksestä.
Jos selvittäjä katsoo selvityksen perusteella
sote-maakunnan muuttamisen tarpeelliseksi, hänen on tehtävä muutoksen kohteena
olevien sote-maakuntien valtuustoille ja muutoksen kohteena olevan kunnan
valtuustolle ehdotus sote-maakunnan muuttamisesta. Ehdotus käsitellään
muutoksen kohteena olevien sote-maakuntien sote-maakuntavaltuustoissa ja
muutoksen kohteena olevan kunnan valtuustossa.
Selvittäjä toimittaa esityksensä sote-maakunnan
muuttamisesta valtiovarainministeriölle ja liittää siihen muutoksen kohteena
olevien sote-maakuntien sote-maakuntavaltuustojen ja muu- toksen kohteena olevan
kunnan valtuuston selvittäjän ehdotuksesta antamat lausunnot.
Selvityksen toimittamisesta aiheutuvat
kustannukset suoritetaan valtion varoista.
Selvittäjään sovelletaan, mitä kuntarakennelain
17 §:ssä säädetään kuntajakoselvittäjän ase- masta. Selvittäjällä on
salassapitoa koskevien säännösten estämättä oikeus saada viranomaisilta
tehtävänsä suorittamista varten tarpeelliset sote-maakuntien ja
sote-maakuntakonserniin kuulu- vien yhteisöjen hallintoa ja taloutta koskevat
tiedot sekä muuta apua.
10 § Päätöksenteon edellytykset.
Valtioneuvosto päättää valtiovarainministeriön
esittelystä sote-maakunnan muuttamisesta. Päätös voidaan tehdä, jos 5 §:ssä
tarkoitetut sote-maakunnan muuttamisen edellytykset täyttyvät.
Sote-maakunnan yhdistymistä koskeva päätös
edellyttää lisäksi, että yhdistyminen perustuu yhdistyvien sote-maakuntien
yhteiseen esitykseen tai selvittäjän ehdotukseen, joka on hyväksytty
yhdistyvien sote-maakuntien sote-maakuntavaltuustoissa.
Valtiovarainministeriön on sote-maakunnan
muuttamista koskevaa päätöstä valmistellessaan kuultava niitä sote-maakuntia ja
kuntia, joita muutos koskee, sekä selvitettävä, miten muutos vaikuttaa valtion
viranomaisten toimialuejakoon ja Euroopan unionin toiminnassa noudatettaviin
aluejakoihin.
11 § Päätös sote-maakunnan muuttamisesta
Päätös sote-maakunnan muuttamisesta on tehtävä
ennen muutoksen voimaantuloa edeltävän vuoden kesäkuun loppua. Jos
sote-maakunnan muutoksen voimaantuloa edeltävänä vuonna toimitetaan
maakuntavaalit, päätös sote-maakunnan muuttamisesta on tehtävä vaalivuotta
edeltävän vuoden loppuun mennessä. Samassa yhteydessä päätetään sote-maakunnan
muutosta vastaavasta 1 §:n 1 momentissa tarkoitetun maakuntajaon muutoksesta.
Sote-maakunnan muutos on määrättävä tulemaan
voimaan kalenterivuoden alusta. Kunnan siirtämistä koskeva maakuntajaon muutos
on määrättävä tulemaan voimaan sitä vuotta seuraa- van kalenterivuoden alusta,
jona toimitetaan seuraavat maakuntavaalit.
Päätökset sote-maakunnan muuttamisesta sekä
maakuntajaon muuttamisesta on julkaistava Suomen säädöskokoelmassa ja
toimitettava julkaistavaksi muutoksen kohteena olevissa sote- maakunnissa siten
kuin sote-maakunnan ilmoitukset sote-maakunnassa julkaistaan. Päätökset
sote-maakunnan muutoksen hylkäämisestä sekä maakuntajaon muutoksen
hylkäämisestä on an- nettava erikseen tiedoksi esityksen tekijälle.
3 luku: Sote-maakunnan hallinnon muodostaminen
12 § Sote-maakuntavaltuuston muodostaminen kesken vaalikauden
Sote-maakuntien yhdistymistä koskevan
valtioneuvoston päätöksen jälkeen yhdistyvien sote- maakuntien
sote-maakuntavaltuustot valitsevat keskuudestaan uuden sote-maakunnan sote-
maakuntavaltuustoon valtuutetut ja varavaltuutetut maakuntavaalikauden loppuun
kestäväksi toimikaudeksi.
13 § Uuden sote-maakunnan sote-maakuntahallitus
Edellä 12 §:ssä tarkoitettu uuden sote-maakunnan
sote-maakuntavaltuusto valitsee ensimmäisessä koko-uksessaan uuden
sote-maakunnan sote-maakuntahallituksen jäsenet ja varajäsenet.
14 § Sote-maakunnan muutoksen huomioon ottaminen vaaleissa
Jos sote-maakunnan muutoksen voimaantuloa
edeltävänä vuonna toimitetaan maakuntavaalit, ne on toimitettava muutoksen
kohteena olevissa sote-maakunnissa uusien sote-maakuntien mukaisesti.
15 § Muiden luottamushenkilöiden toimikausi ja viranhaltijoiden
viranhoidon alkaminen
4
luku: Sote-maakunnan
muutoksen vaikutukset
16 § Henkilöstön asema
Sote-maakunnan muutos, joka johtaa henkilöstön
työnantajan vaihtumiseen, katsotaan liikkeenluovutukseksi.
17 § Omaisuuden ja velkojen siirtyminen sote-maakunnan lakatessa
Sote-maakuntien yhdistyessä siirtyvät lakkaavan
sote-maakunnan oikeudet, luvat, omaisuus, velat ja velvoitteet uudelle
sote-maakunnalle.
Sote-maakuntien yhdistymistä koskevan
valtioneuvoston päätöksen tekemisen jälkeen lakkaavan sote-maakunnan
viranomainen ei saa päättää asioista, joilla olisi merkittäviä uutta sote-
maakuntaa sitovia vaikutuksia, paitsi, jos päätöksentekoa ei voida asian
kiireellisyyden vuoksi lykätä.
19 § Taloudellisen selvityksen toimittaminen
Jos kunta siirretään toiseen maakuntaan,
muutoksen kohteena olevien sote-maakuntien on toimitettava sote-maakuntien
omaisuutta muutosalueella koskeva taloudellinen selvitys, jollei sitä muutoksen
vähäisten vaikutusten vuoksi tai muusta syystä ole pidettävä tarpeettomana.
Sellainen kiinteään omaisuuteen kohdistuva
vuokra- tai muu käyttöoikeus sekä kiinteään omaisuuteen kiinteästi liittyvä
irtain omaisuus, joka yksinomaan tai pääasiallisesti palvelee sote-maakunnan
palvelujen järjestämistä kyseisen kunnan alueella asuville, siirtyy sille sote-
maakunnalle, johon alue siirretään.
Sote-maakunnan on korvattava 2 momentissa
tarkoitettu omaisuus alueen luovuttavalle sote- maakunnalle. Sote-maakuntien on
sovittava siitä, miten korvauksen määrässä otetaan huomioon sote-maakunnille
muutoksesta aiheutuvia velvoitteita ja taloudellisia vaikutuksia.
Muu muutoksen kohteena olevan sote-maakunnan
omaisuus sekä varat ja velat siirtyvät toiselle sote-maakunnalle vain, jos
sote-maakunnat niin sopivat.
Omaisuuden sekä velkojen ja velvoitteiden
jakaminen muutoksen kohteena olevien sote-maa- kuntien kesken ei saa vaarantaa
velkojien eikä muiden oikeudenhaltijoiden asemaa. Jollei vel- koja tai
oikeudenhaltija ole valtio, vastuuta sitoumuksesta ei saa siirtää toiselle sote-maakun-
nalle ilman kyseisen oikeudenhaltijan suostumusta.
5
luku: Erinäiset
säännökset
20 § Muutoksenhaku
21 § Erityinen valitusoikeus sote-maakunnan viranomaisen
päätöksestä
22 § Voimaantulo
Tällä lailla kumotaan maakuntajakolaki
(1159/1997).
Sote-maakunnista ja maakuntajaosta tämän lain
voimaantullessa säädetään voimaanpa-nolaissa ( / ).
Kumottua maakuntajakolakia ja sen nojalla
päätettyä maakuntajakoa sovelletaan vuoden 2022 loppuun, jollei lailla erikseen
toisin säädetä.
Valitukseen, joka tehdään ennen tämän lain
voimaantuloa annetusta päätöksestä, sekä tällai- sen asian käsittelyyn
valituksen johdosta ylemmässä valitusviranomaisessa sovelletaan tämän lain
voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
Savonlinnan Taidelukio haluaa
lausua viitteessä mainittuun uudistuskokonaisuuteen seuraavaa;
LAUSUNTO UUDISTUKSEEN SISÄLTÖÖN JA LAAJUUTEEN –
OPPIVELVOLLISUUDEN PIDENTÄMISHANKE
Oppivelvollisuuden
laajentamisen perimmäinen tavoite lienee se, että vähennetään ns.
koulupudokkaiden määrää siirryttäessä perusopetuksesta koulutuksen toiselle
asteelle. Pudokkaalla ymmärretään tässä niitä, jotka eivät perusopetuksen
päättämisen jälkeen aloita koulutuksen toisella asteella
tutkintotavoitteellista koulutusta. Usean perusopetuksen järjestäjän alueella
tämä ei ole todellinen ongelma, esimerkiksi Savonlinnassa käytännössä kaikki
peruskoulunsa päättävät saatetaan jo nyt toisen koulutusasteen opintojen
pariin. Nyt esitetyssä lakiluonnoksessa mm. kuvataan seikkaperäisesti
perusopetuksen oppilaanohjaajien tulevaa työtä oppijoiden saattamisessa
koulutuksen toiselle asteella. Tätä tapahtuu jo nyt ainakin Savonlinnan
kaupungin perusopeuksen oppilaitoksissa. Huolta pidetään jo nyt, lain
velvoittavuutta ei tarvita. Drop-out –ongelma ei siis edellytä näin järeää
toimea, kuin oppivelvollisuuden pidentäminen.
Drop-out
–ongelman ratkaisemiseen tulisi resursseja kohdentaa perusopetukseen ja
eritoten opintojen etenemisongelmista kärsiville. Nykyisellään kunnan
peruspalvelujen valtionosuuksiin kohdistuneet leikkaukset ovat saaneet aikaan
sen, että perusopetuksella ei ole riittävästi resurssia huolehtia eniten apua
ja tukea opinnoissaan taritsevista. Perusopetuksen järjestäjillä on tahtoa ja
kykyä saada tätä asiaa paremmaksi, jos valtio-kunta -rahoitussuhdetta
palautettaisiin lähemmäs alkuperäistä kustannusjakoa. Näin toimien saisimme perusopetuksen
päättäjäpopulaation hakeutumaan koulutuksen toiselle asteelle omasta halustaan,
ilman pakkoa.
Lisäksi
tulee huomioida, että aina muodolliset koulutusrakenteet eivät välttämättä istu
tällaisten, edellisessä kappaleessa kuvattujen oppijoiden tarpeisiin. Parempi
vaikuttavuus saataisiin erilaista osaamista painottavilla oppimismuodoilla,
esim. uudentyyppinen oppimisopimuskoulutus. Lakiluonnoslausunnossa on toki
tätäkin käsitelty, mutta ne ovat luonnoksessa aivan liikaa vain täydentävissä
muodoissa ei korvaavissa.
Savonlinnan
Taidelukio suhtautuu kriittisesti kaavailtuun oppivelvollisuusiän
pidentämiseen.
LAUSUNTO UUDISTUKSEEN
SISÄLTÖÖN JA LAAJUUTEEN – OPINTOJEN
MAKSUTTOMUUTEEN KOULUTUKSEN TOISELLA ASTEELLA
Tällä
hetkellä suurin osa opiskelijoiden huoltajista pystyy huolehtimaan
jälkikasvunsa oppimateriaaleista koulutuksen toisella asteella. Juha Sipilän
(kesk.) hallituksen aikana hyväksytty opintorahan oppimateriaalilisä
vähävaraisten perheiden opiskelijoille kohdentaa niukat resurssit niitä eniten
tarvitseville. Jos tuen määrää nostettaisiin nykyisestä 46,80 €:sta ja
opiskelijan vanhempien yhteenlaskettua ansiotulorajaa taasen nostettaisiin,
saataisiin suurin osa nykyisistä ongelmista poistetuksi. Kenenkään opintopolku
ei jäisi vain haaveeksi tämän jälkeen. Tuen kanavoituminen KELA:n kautta olisi
myös kustannustehokas ratkaisu, opiskelija voisi itse päättää, mihin tukensa
käyttäisi. Yhteiskunnallisissa uudistuksissa tulisi uskaltaa luottaa nuoriin.
Koulutuksen toisellakin asteella suoritetut
näytöt (päättötodistukset, yo-tutkintotodistukset jne.) ovat edelleen
nähtävissä investointina nuoren kansalaisen kannalta. Ne parantavat
mahdollisuuksia jatkokoulutuksiin pääsyä ja aikanaan myös paremman ansiotason saavuttamisen
suhteen. On aivan oikeutettua, että nuori ja hänen perheensä ottavat osaa
näiden kustannusten kattamiseen. Aivan millimetrimitalla yhteiskunnallista
tasa-arvoa (mahdollisuuksien suhteen) ei tarvitse mitata.
Toisen
koulutusasteen maksuttomuus tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikki
materiaalit ja opiskeluvälineet tulee olla opiskelijoille ilmaisia, samoin
kansainvälisyyskasvatusta tukevat ulkomaanmatkat, korkeakoulu- ja
työelämäyhteistyötä lisäävät matkat sekä sellaiset laaja-alaista oppimista
tukevat oppimisympäristöt, joita ei löydy ilmaiseksi tai joihin kulkeminen on
maksullista. Uudessa oppivelvollisuuslakiluonnoksen yksityiskohtaisissa
perusteluissa näitä asioita ei ole rajattu maksuttomuuden ulkopuolelle.
Oppivelvollisuuslakiluonnoksessa
on hyvää, että luonnoksen säännöksessä 17.2§ erityistehtävälukioiden tietyt
kustannusrakenteet on jätetty maksuttomuuden ulkopuolelle. Säännöksen sanamuoto
on kuitenkin epäonnistunut, erityistehtävälukiot eivät ole ”harrastustoimintaa”
vaan luvanvaraista, erittäin tavoitteellista opetus- ja ohjaustyötä.
Maksuttomuuden
säätämisen myötä oppimateriaalit ja -välineet tullaan kilpailuttamaan kunnissa,
mikä tarkoittaa sitä, että valitaan hankintalainsäädännön mukaisesti useimmiten
vain hinnaltaan edullisimmat oppimateriaalit. Kuten tunnettua ne eivät ole
laadukkaita eikä niiden valinnassa ole välttämättä otettu huomioon opettajien
pedagogista näkemystä. On suuri vaara, että opettajien pedagoginen vapaus
kapenee ja opettajista tulee oppimateriaalin tekijöitä. Tämä ei tietystikään
tue opettajien hyvinvointia ja on pois varsinaisesta opetuksesta. On otettava
huomioon myös se, että lukiossa materiaalien tulee olla opiskelijoilla käytössä
kolme vuotta eikä niitä voida kierrättää samalla tavoin kuin perusopetuksessa, mikä
lisää kustannuksia. Digitaalisia oppimateriaaleja ei voi kierrättää ollenkaan.
Koronavirustilanteesta
johtunut lukioiden etäopetusjakso osoitti, että opettaja kykenee hyvinkin
nopealla aikataululla reagoimaan muuttuneisiin tilanteisiin. Esimerkiksi opetusryhmien
etäopetuksessa käytettiin Savonlinnan Taidelukiossa kymmenkuntaa erilaista
etäopetussovellusta. Usein tämä sovellus sovittiin opiskelijaryhmän kanssa
yhdessä. Maksuttomuus johtaa vääjäämättä yhdenmukaistamiseen myös tällaisissa
asioissa.
Lukioissa
digitaalisuus on jokapäiväistä, joten koulutuksen järjestäjän tarjoamien
tietokoneiden tulisi olla tarpeeksi laadukkaita. Siihen, kuinka paljon eri kunnissa
on mahdollisuus resursoida opetukseen, on suuria eroja, joten eri kuntien
opiskelijat voivat olla hyvin eriarvoisessa asemassa opiskeluvälineiden
suhteen.
Savonlinnan
Taidelukio edustaa maan erityislukiokenttää. Maassa on yli 70 ”erityislukiota”,
esimerkiksi musiikki-, tanssi-, kuvataide-, ilmaisutaito-, urheilu-,
luonnontiede- ja IB-lukioita.
Erityistehtävälukioiden
antaman monipuolisen opetuksen lisäksi niissä järjestetään ehkäpä
”yleislukioita” enemmän asioita, jotka vahvistavat opiskelijan itsetuntoa,
laajentavat kokemusmaailmaa sekä mahdollistavat verkostojen luomisen,
työelämätaitojen ja kansainvälisten valmiuksien kehittymisen ja kasvun
ihmisenä. Näitä tavoitteita varten ne järjestävät esiintymismatkoja ja yhteistyömatkoja
niin Suomessa kuin ulkomailla, kilpailuja, erilaisiin tapahtumiin osallistumisia.
Jos näistä asioista joudutaan karsimaan maksuttomuuden vuoksi, emme tue
suomalaisnuorten kyvykkyyttä, sosiaalisten taitojen ja luovuuden kehittymistä,
onnistumisen iloa emmekä jaksamista. Jokaiselle nuorelle pitää antaa
mahdollisuus ihmisenä kasvuun motivoivassa ja monipuolisessa
koulutusympäristössä, jonka nuori on itse saanut valita, jossa nuori voi kokea
onnistumisia, tehdä omia valintoja ja saada tulevaisuuden taitoja, joita
tarvitaan suomalaisen yhteiskunnan rakentamisessa.
Maksuttomuus
uhkaa tasapäistää lukiot. Se ei mahdollista lukioiden omien vahvuuksien
ylläpitämistä eikä omaleimaisuutta eikä tue opiskelijoiden vapautta valita tai
kasvattaa kokemusmaailmaa lukiokoulutuksen aikana.
Jos maksuttomuus etenee,
lainsäätäjän tulee arvioida erityisen huolellisesti maksuttomuuden ulottamista
luonnoksessa mainitulla tavalla sen kalenterivuoden loppuun, jolloin opiskelija
täyttää 20 vuotta. Maksuttomuuden tulisi edetä käsi kädessä oppivelvollisuuden
pidentämisen kanssa.
Savonlinnan Taidelukio
suhtautuu kriittisesti toisen koulutusasteen muuttumisesta maksuttomaksi.
LAUSUNTO –UUDISTUKSEN
VOIMAANTULOON
Edellä
kerrotulla tavalla Savonlinnan Taidelukio suhtautuu kriittisesti
oppivelvollisuuden pidentämiseen ja toisen asteen koulutuksen maksuttomuuteen
niin uudistuksen sisällön kuin laajuuden suhteen.
Lisäksi
luonnokseen sisältyvissä asiakirjoissa esitetty uudistuksen aikataulu on liian
kunnianhimoinen. Lukiokoulutus on koronavirustilanteesta johtuen läpikäynyt
ennen näkemättömän myllerryksen keväällä 2020 ja lukioiden voimavarat ovat
menneet täysin ”kriisistä” selviytymiseen. Samaan aikaan lukioissa on ollut
valmistelussa ns. LOPSP2021-työ. Tämän uudistuksen mukaiset uudet
opetussuunnitelman perusteet astuvat voimaan 1.8.2021. Lukioilla on parhaillaan
kädet täynnä työtä ja tähän nähden oppivelvollisuusuudistus on aivan liian
kunniahimoinen.
Koronavirustilanne
keväällä 2020 aiheutti julkiselle vallalle suuret verotulomenetykset sekä
menolisäykset niin yrityselämän tukemisen muodossa kuin sosiaali- ja terveysmenojen
nousun myötä. Tässä tilanteessa valtionhallinnon tulee hyvin harkiten lisätä
hyvinvointipalveluiden määriä ja laatua. Oppivelvollisuusiän nosto ja toisen
koulutusasteen maksuttomuus ovat tällaisia toimia, jotka aiheuttavat karkeasti
arvioituna n. 200 miljoonan euron kustannukset julkiselle vallalle. Tähän ei
tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa ole varaa
LAUSUNNON KESKEINEN SISÄLTÖ
Edellä
kerrotulla tavalla Savonlinnan Taidelukio suhtautuu kriittisesti
oppivelvollisuuden pidentämiseen ja toisen asteen koulutuksen maksuttomuuteen
niin uudistuksen sisällön kuin laajuuden suhteen. Lisäksi uudistuksen
voimaantulo on liian ”hätäinen” monesta syystä johtuen.
Oppivelvollisuuden
laajentamisen perimmäinen tavoite lienee se, että vähennetään ns.
koulupudokkaiden määrää siirryttäessä perusopetuksesta koulutuksen toiselle
asteelle. Nyt esitetyssä lakiluonnoksessa mm. kuvataan seikkaperäisesti
perusopetuksen oppilaanohjaajien tulevaa työtä oppijoiden saattamisessa
koulutuksen toiselle asteella. Tätä tapahtuu jo nyt ainakin Savonlinnan
kaupungin perusopeuksen oppilaitoksissa. Drop-out –ongelma ei siis edellytä
näin järeää toimea, kuin oppivelvollisuuden pidentäminen.
Drop-out
–ongelman ratkaisemiseen tulisi resursseja kohdentaa perusopetukseen ja
eritoten opintojen etenemisongelmista kärsiville. Jos valtio-kunta
rahoitussuhdetta palautettaisiin lähemmäs alkuperäistä kustannusjakoa. Näin
toimien saisimme perusopetuksen päättäjäpopulaation hakeutumaan koulutuksen toiselle
asteelle omasta halustaan, ilman pakkoa.
Tällä
hetkellä suurin osa opiskelijoiden huoltajista pystyy huolehtimaan
jälkikasvunsa oppimateriaaleista koulutuksen toisella asteella. Juha Sipilän
(kesk.) hallituksen aikana hyväksytty opintorahan oppimateriaalilisä
vähävaraisten perheiden opiskelijoille kohdentaa niukat resurssit niitä eniten
tarvitseville. Jos tuen määrää nostettaisiin nykyisestä 46,80 €:sta ja
opiskelijan vanhempien yhteenlaskettua ansiotulorajaa taasen nostettaisiin,
saataisiin suurin osa nykyisistä ongelmista poistetuksi. Kenenkään opintopolku
ei jäisi vain haaveeksi tämän jälkeen. Tuen kanavoituminen KELA:n kautta olisi
myös kustannustehokas ratkaisu, opiskelija voisi itse päättää, mihin tukensa
käyttäisi. Yhteiskunnallisissa uudistuksissa tulisi uskaltaa luottaa nuoriin.
Toisen
koulutusasteen maksuttomuus tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikki
materiaalit ja opiskeluvälineet tulee olla opiskelijoille ilmaisia, samoin
kansainvälisyyskasvatusta tukevat ulkomaanmatkat, korkeakoulu- ja
työelämäyhteistyötä lisäävät matkat sekä sellaiset laaja-alaista oppimista
tukevat oppimisympäristöt, joita ei löydy ilmaiseksi tai joihin kulkeminen on
maksullista. Uudessa oppivelvollisuuslakiluonnoksen yksityiskohtaisissa
perusteluissa näitä asioita ei ole rajattu maksuttomuuden ulkopuolelle.
Erityistehtävälukioiden
antaman monipuolisen opetuksen lisäksi niissä järjestetään ehkäpä
”yleislukioita” enemmän asioita, jotka vahvistavat opiskelijan itsetuntoa,
laajentavat kokemusmaailmaa sekä mahdollistavat verkostojen luomisen,
työelämätaitojen ja kansainvälisten valmiuksien kehittymisen ja kasvun
ihmisenä. Näitä tavoitteita varten ne järjestävät esiintymismatkoja ja yhteistyömatkoja
niin Suomessa kuin ulkomailla, kilpailuja, erilaisiin tapahtumiin osallistumisia.
Jos näistä asioista joudutaan karsimaan maksuttomuuden vuoksi, emme tue
suomalaisnuorten kyvykkyyttä, sosiaalisten taitojen ja luovuuden kehittymistä,
onnistumisen iloa emmekä jaksamista. Jokaiselle nuorelle pitää antaa
mahdollisuus ihmisenä kasvuun motivoivassa ja monipuolisessa
koulutusympäristössä, jonka nuori on itse saanut valita, jossa nuori voi kokea
onnistumisia, tehdä omia valintoja ja saada tulevaisuuden taitoja, joita
tarvitaan suomalaisen yhteiskunnan rakentamisessa.
Koronavirustilanne
keväällä 2020 aiheutti julkiselle vallalle suuret verotulomenetykset sekä
menolisäykset niin yrityselämän tukemisen muodossa kuin sosiaali- ja
terveysmenojen nousun myötä. Tässä tilanteessa valtionhallinnon tulee hyvin
harkiten lisätä hyvinvointipalveluiden määriä ja laatua. Oppivelvollisuusiän
nosto ja toisen koulutusasteen maksuttomuus ovat tällaisia toimia, jotka
aiheuttavat karkeasti arvioituna n. 200 miljoonan euron kustannukset julkiselle
vallalle. Tähän ei tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa ole varaa.
Hyvää ministerityöryhmän linjauksissa oli se, että saamme lausua asiasta ja että kuulemme myös muiden alueen toimijoiden näkemyksiä Savon alueen sote-ratkaisihin. Näitä toimijoita ovat mm. kaikki Etelä-Savon ja Pohjois-Savon maakuntien kunnat, sairaanhoitopiirit sekä maakuntaliitot.
Hanna Kosonen (kesk.) toi esille tiedotustilaisuudesssa sen, että Suomen Keskusta haluaa säilyttää Savonlinnan sairaalan tason. Tämä on meille keskustalaisille ollut itsestään selvää, mutta osa päättäjistä on halunnut hämärtää tätä.
Hienoa laajemminkin on se, että Savonlinnan asioihin perehtyneet Keskustan ja Sdp:n ministerit näyttävät edelleen olevan Savonlinnan sairaalan säilyttämisen takana. Itä-Savon kimurantti tilanne on huomioitu ja se nostettiin esille ministerityöryhmän tiedotustilaisuudessa. Tämä nousee esille esim. seuraavista, ministereiden Kiuru ja Kosonen kommenteista;
Valmistelussa päänvaivaa on aiheuttanut Savon maakuntien jakautuminen sote-uudistuksen yhteydessä. Hallitus pyytää lausuntoja kahdesta eri vaihtoehdosta. Toisessa Itä-Savon sairaanhoitopiirin kunnat sijoittuisivat Pohjois-Savoon, toisessa Etelä-Savoon. – Nämä ovat aidosti tasavertaiset vaihtoehdot. Maakuntajako ratkaistaan vasta lausuntokierroksen jälkeen, Kiuru sanoi.
Erityisesti Savonlinna on ollut pohjaesitykseen tyytymätön ja haluaisi järjestää palvelunsa yhdessä Pohjois-Savon kanssa.
Keskustaministeri Hanna Kosonen sanoi, että tärkeintä on turvata keskussairaaloiden palvelut. – Keskustan tavoite on ollut yhteinäinen Etelä-Savo. Jos tämä vaihtoehto valitaan, silloin täytyy löytyä keinot siihen että sekä Savonlinnan että Mikkelin sairaaloiden taso säilyy.
Nyt tilanne on eri kuin syksyllä 2019, jolloin lausuttiin pelkästään sote-maakuntavalmistelun suunnasta. Nyt pöydällä on aivan kaikki aluekysymykset. Se muuttaa tilannetta ja on pelkästään hienoa, että valtioneuvosto haluaa tarkastella tätä asiaa kokonaisuutena.
On ollut harmi, että Itä-Savossa keskustelu sote-ratkaisusta on ollut lähes pelkästään aluejakoon liittyvää (Pohjois-savo vs. Etelä-Savo). Lisäksi siihen on ladattu sellaisia asioita, joiden toteutumisen mahdollisuus on vähintään kyseenalainen, esim. Kampussairaala, Alueratkaisu tulisi nähdä välineenä sille, että Savonlinnan keskussairaalan asema ja laajuus saadaan säilytettyä. On myös huomattava, että työnjako- ja yhteistyöratkaisuja ei olla saatu aikaan Etelä-Savon kanssa aiemmin eikä Pohjois-Savon kanssa, vaikka suunnasta päätettiin lokakuussa 2019.
Tulevan lausunnon rakentamisessa tulisi ottaa huomioon ainakin seuraavat asiat; 1. Edellytetään, että sosiaali- ja terveysministeriön johdolla neuvotellaan ja aikanaan päätetään työnjakoratkaisut Savonlinna keskussairaalan osalta joko Etelä-Savon sairaanhoitopiirin tai Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin kesken, ei siis pelkkää suuntaratkaisua vaan suunta + sisältö. 2. Itä-Savon tulee edelleen edellyttää keskussairaaloiden aseman ja laajuuden turvaamista sosiaali- ja terveysalan lainsäädäntöön tehtävällä kirjauksella. Saisimme ratkaisulle eduskunnan tuen, samalla tulee ns. keskittämisasetus päivittää tätä vastaavaksi. Suomen Keskusta rp:n puoluejohto on tätä tukenut, mutta maan hallitus ei ole saanut aikaiseksi yksimielisyyttä asian suhteen. 3. Tiedotustilaisuudessa kävi ilmi, että maakuntien rahoitukseen voidaan tehdä erillisratkaisuja ja tätä Itä-Savo tarvitsee samoin kuin muutkin kahta keskussairaalaa ylläpitävät sairaanhoitopiirit.
Keskiviikon kh-kokouksesta jäi niin kitkerä maku suuhun, että piti huhkia 4,5 tuntia kirveen kanssa. Pikkaisen helpotti. Kuva Reima Härkönen.
Ke 20.5.2020 jouduttiin pitämään Savonlinnassa ylimääräinen
kaupunginhallituksen kokous. Jonkinlaisen nimenkeruu-urakan jälkeen
kokouspyynnössä oli peräti seitsemän kh-jäsenen nimet ja hallintosäännön
näkökulmasta asiahan oli selvä, kokousta pystyy vaan.
Kokouksen asialistakaavailuissa oli useita asioita ja pieni
hämmästys tuli, kun kävikin ilmi, että siellä tulee käsitellä vain kaksi asiaa.
Kokousta kokoon pyytäneet olivat listalle näet laittaneet useampia asioita. Se
kuuluisa noppa taisi pyörähtää!
Kriisiviestinnän sääntöjä lienee se, että jonkin ongelman korjaaminen
julkisuudessa tulisi tehdä samana tai viimeistään seuraavana päivänä. Tämä
valmiusjohtoryhmän tekemän suosituksen tekeminen ei ollut silloisen
viranomaisohjeistukseen sopiva ja se tulikin peräyttää, kuten kaupunki teki.
Nyt halutaan kurmuuttaa asianosaisia tällä lausuntokierroksella, vieläpä hyvin
tiukalla aikataululla. Selvityspyyntö menee myös henkilöstöryhmille! Ihan
tarkkaan en tiedä, mitä tällä haetaan. Jos henkilöstöryhmien edustajille
halutaan tarjota mahdollisuus kritikoida valmiusjohtoryhmän jäsenten toimintaa,
niin nythän tilaisuus siihen toki tulee. Eikös se harvahiuksinen venäläinen
aikoinaan jo vaatinut kaikkea valtaa neuvostoille!
Lukija jo varmaan aistiikin kannatinko kuulemiskierroksen
järkkäämistä. Demokratian toimivuudesta on toki sanottu, että silloin saa turvallisen
mielen, kun demokratia haksahtaa tekemään välillä vääriäkin päätöksiä. Tämä tuo
onneksi lohtua!
Toinen arveluttava seikka kokouksessa kaupungin päivitetyn
hallintosäännön (88§) erityistoimivalta-asia. Koronatilanne oli Savonlinnassa
palvelujen tuotannon näkökulmasta huomattavasti haastavampi vielä parisen viikkoa
sitten. Nyt maan hallituksen päätöksillä yhteiskuntaa on avattu ja esim. varhaiskasvatuksen
sekä perusopetuksen yksiköt ovat palauttaneet toimintansa normaaleiksi. Nyt
tämä kh:n enemmistä haluaa ottaa käyttöön erityistoimivallan! Jospa tämä aie saataisiin
peräytetyksi seuraavassa kokouksessa.
Kh:n toimintaa seuraavana ja puheenvuoroilla päätöksiin vaikuttamaan
pyrkivänä kaupunginvaltuuston varapuheenjohtajana, tulee vääjäämättä mieleen,
onko kh:n jäsenet aivan tehtäviensä tasalla näissä asioissa! Kurmuuttamisinnossa
kaikki tuntuu kelpaavan!
Ohessa sanomalehti Itä-Savon jutut noista kh:n
käsittelemistä asioista.
Savonlinnan kaupnungintalo. Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Savonlinnan_Lyseo-Kaupungintalo_1_AB.JPG
Maan hallitus on
joutunut koronavirustilanteesta johtuen pumppaamaan varoja yritystoiminnan
tukemiseen. Tällä yritetään välttää 1990-luvun alun taantumassa tehtyjä
virheitä, joissa perusterveet yritykset joutuivat kassakriisiongelmiin ja
pahimmillaan lopettamaan toimintansa. Edessä olikin krooninen työttömyysongelma,
jonka hoito rasitti taantumasta toipunutta kansantaloutta pitkään. Vaikutukset
ulottuivat koko yhteiskuntaan, työttömyys ei näet tee hyvää yksilölle eikä
perheelle.
Nykyisen hallituksen
linja on tässä tilanteessa oikea.
Yritystoiminnan
tukipakettien valmistuttua ja siirryttäessä niiden toimeenpanovaiheeseen liian vähälle
huomiolle on jäänyt toimet kuntien tukemiseksi. Huhtikuussa julkistetussa 4,1
miljardin euron tukipaketissa kuntiin kohdentui verotuksen maksujärjestelyjen
muutospäätöksistä johtuen 547 miljoonan euron tuki. Tämä tuki saadaan
muuttamalla kolmen verolajin eli kunnallis-, kiinteistö- ja yhteisöveron tuottojen
maksatusta. Tämä kohdentuu siis vuodelle 2020 eli kuntien tulopuolelle
pumpataan tämän verran höyryä lisää. Ongelma on se, että samalla summalla
vähennetään vuoden 2021 tulopohjaa samojen verolajien osalta. Mattoa siis jatketaan
alhaalta ja samalla leikataan ylhäältä, jos tällainen konkretisointi sallitaan.
Ensiavuksi tämä on toki ok.
Maan hallitus on
luvannut tulla julkisuuteen toukokuussa toisen vaiheen tukipaketilla, joka julkistetaan
tehtävän lisätalousarvion yhteydessä. Tässä paketissa on luvattu korvata
sairaanhoitopiirien lisärasitukset koronavirusepidemiasta johtuen sekä
muutetaan yhteisöverotuksen jako-osuuksia määräajaksi kuntia suosivammaksi. Kolmantena
keinona kuntien peruspalvelujen valtionosuutta korotetaan tilapäisesti.
Savonlinnan
kaupungin tulopohjassa yhteisöveron tuotto on n. 10,3 miljoonaa euroa. Kaikkien
verolajien verokertymä on n. 131,7 miljoonaa euroa. Kaupungin peruspalvelujen
valtionosuus on n. 68 miljoonaa euroa, tässä ei ole huomioitu
verotulotasausjärjestelmän vaikutusta, joka on meillä n. 18,5 miljoonaa euroa.
Nyt on
ensiarvoisen tärkeää yrittää vaikuttaa kaikkeen tähän luvattuun ja niin, että
Savonlinnan kaltainen kuntatoimija hyötyisi maksimaalisesti tehtävistä
päätöksistä. Kuten tunnettua, yhteisveron tuottoon satsaaminen parantaisi
niiden kuntien asemaa, joissa toimii paljon voitollisia yrityksiä. Valtionosuuksiin
kohdentuva lisäys parantaisi taas tasaisemmin kuntien tilannetta.
Kuntien taloustilanteessa myös kunnan omat toimet ovat ensiarvoisen tärkeitä. Savonlinnassakin päätetyt lomauttamiset ovat osa tätä kokonaisuutta. Kunnille suunnattu tuki (jo tehdyt päätöksey ja odotettavissa olevat) ei sellaisenaan riitä korvaamaan ja siksi fiksun kunnan tulee puuttua myös menopuoleen. YT-neuvottelut ja sen tuloksena tehdyt henkilöstöpäätökset ovat ikäviä, muta välttämättömiä tässä tilanteessa.
Kannatin Savonlinnan kaupunginvaltuuston kokouksessa 30.3.2020 Savonlinnan kaupungin panostukseksi Euroopan kulttuuripääkaupunkihankkeeseen kahta miljoonaa euroa. Määräraha jakaantuisi kuudelle vuodelle eli vuosikohtaisen kustannuksen tulee olemaan 333 000€. Valtuusto äänesti asiasta ja se päätyikin valtuuston päätökseksi 30 äänen turvin. Vastaehotus yhden miljoonan euron panostuksesta sai 15 ääntä taakseen.
Savonlinnan panostus tulee mielestäni olla tuota luokkaa,
koska siten saamme hakemuksestamme uskottavan. Päätökseen on kirjattu lisäksi
se, että päätöksemme jälkeen käydään vielä kierros muiden rahoittajatahojen
kanssa. Odotusarvo tässä on se, että Savonlinnan esimerkki tuo lisärahoitusta
myös muualta. Jos ei, niin toteutuessaan hakkeen vaikuttavuuskerroin
Savonlinnan suhteen kasvaisi aiemmin suunnitellusta.
Savonlinnan talousarviokirjan mukaiseen toimintakatteeseen verrattuna
kahden miljoonan euron panostus kulttuuripääkaupunkihankkeeseen vastaisi 0,15%
tästä katteesta.
Perustelen kantaani, sillä että kulttuuripääkaupunkihanke on
hieno tilaisuus saada Savonlinnalle ja koko itäiselle Suomelle laajaa
näkyvyyttä kansallisesti ja kansainvälisesti. Euroopan unionin neuvoston ja
Euroopan parlamentin yhteispäätös (N:o 445/2014/EU), joka säätelee Euroopan
kulttuuripääkaupunkitoimintaa, määrittelee toiminnan yleiseksi tavoitteeksi
edistää kulttuurin panosta näiden kaupunkien pitkän aikakauden kehitykseen
niiden omien strategioiden ja painopistealueiden mukaisesti. Ohessa linkki
tähän päätökseen.
Tähän tavoitteeseen peilattuna kulttuuripääkaupunkihanke antaisi ainutlaatuisen tilaisuuden saada ammattitaitoinen alusta savonlinnalaisille ja itä-suomalaisille kulttuuritoimijoille toimintansa kehittämiseen ja tämä sitten säteilisi esim. lisääntyneinä matkailijavirtoina.
Tulee myös muistaa, että tässä vaiheessa tämä panostus on vielä ”virtuaalista rahaa”. Se muuttuu todelliseksi kulurakenteeksi, kun hankehakemuksemme menestyy ja Savolinna saa kulttuuripääkaupunkistatuksen. Tätä toivoen.
Korona-viruksen aiheuttamien ongelmien johdosta monien
yritysten ja yhteisöjen toiminta on vakavasti vaikeutunut ja kassat tyhjenevät
nopeasti. Valtionhallinto verottaja mukaan lukien ovat jo ryhtyneet toimiin
yritysten toimintakyvyn turvaamiseksi. Tällä toiminnalla halutaan varmistaa,
että kestävällä taloudellisella pohjalla toimineet yritykset eivät kaadu
kassakriisiin, kuten 1990-luvun laman aikaan liian usein kävi.
Keskustan valtuustoryhmä esittää, että myös Savonlinnan
kaupunki linjaa pian käytettävissä olevat keinonsa yritysten maksuvalmiuden ja
toimintakyvyn varmistamiseksi. Esimerkkinä tästä kaupungin kiinteistöissä
toimivien yritysten ja järjestöjen vuokrien maksuajan pidennys ja mahdollisesti
niiden huojennus. Samoin erilaisten kunnallisten maksujen ja taksojen eräpäiviä
tulee siirtää reilusti tuonnemmaksi ja käyttää tarkoituksenmukaisuusharkintaa
maksujen suuruuksia määriteltäessä. Lisäksi haja-asutusalueen yritysten
jätevesijärjestelmien saneeraamiselle tulee myöntää poikkeuksetta jatkoaikaa.
Konekivääripesäke 100m vihollisesta n. 5 km Lemetistä pohjoiseen. Kuva lähde: https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:A_Finnish_Maxim_M-32_machine_gun_nest_during_the_Winter_War.jpg
Arvoisat sotiemme veteraanit, hyvä juhlayleisö.
Tuon tähän arvokkaaseen juhlaan nuorten tervehdyksen. Päätimme
tämän juhlan järjestäjien kanssa, että kysäistään nuorilta, mikä on heidän
vahvin mielikuvansa Talvisodasta. Parhaillaan Savonlinnan Taidelukiossa on
menossa historian 3. kurssi. Kurssilla opiskellaan Itsenäisen Suomen historiaan.
Tämä kohteeksi valikoitunut opetusryhmä on lukioryhmäksi aika pieni, 26
opiskelijaa, joista tyttöjä 24 ja poikia tasan kaksi. Vastatessaan tähän, he
eivät olleet vielä opiskelleet tätä aihekokonaisuutta eli yleistiedon varassa
he ovat vastanneet. Minua, oppilaitoksen rehtoria tässä työssä avusti
historian, taidehistorian ja yhteiskuntaopin lehtori Satu Hartikainen. Hyvä juhlayleisö.
Olen jaotellut nämä ajatukset kolmeen ryhmään ja haluan nytten jakaa nämä
kanssanne!
Sankaruuden ja sitoutumisen viitan alle voisi sijoittaa
seuraavat kommentit;
”Mummi oli 14-vuotiaana pikkulottana”
”Kova tahto isänmaan puolesta, halu voittaa ja tehdä
kaikkensa”
”Sitkeys ja sisu, yhteinen päämäärä”
”Talvihangessa hiihtävät sotilaat”
”Viimeinen ponnistus. Valkoiset asut ja sukset.”
”Lotat, Simo Häyhä, Lupaus-elokuva”
”Suuri vihollinen hyökkäsi ja pieni Suomi taisteli. Kylmyys,
suomalaiset osasivat selvitä ankarissa olosuhteissa kekseliäillä ratkaisuilla.”
Sodan raadollisuutta paljastanevat parhaiten seuraavat
lainaukset;
”Pelko”
”Kylmyys, kuolema”
”Sukulaismies, joka oli ystäviensä kanssa rintamalla
saunassa. Sieltä lähdettäessä kohti majapaikkaa, koko sauna räjähti. Pelko ja kylmyys,
mutta silti toiveikkuutta sodan päättymisestä.”
”Sodasta jääneet ennakkoluulot, jotka vaikuttivat pitkään
maiden väleihin.”
”Neuvostoliiton huijaus, Mainilan laukaukset”
”Kuolemanpelko”
Silkkaa arvostusta ja myötätuntoa veteraani-ikäpolvea kohtaan
osoittavat seuraavat lainaukset;
”Me nuoret arvostamme sotaveteraaneja ja heidän töitään.”
”Päättäväiset ja rohkeat sotilaat, jotka olivat valmiita
puolustamana omaa maataan”.
”Eloonjääneitä ja menehtyneitä tulee juhlistaa, mutta sota ei
saa olla ylpeilyn aihe.”
”Esillä oli varmasti tuolloin myös halua kuolla isänmaan
puolesta, jos muu ei auttanut, jotta jälkipolvet saisivat elää yhteiskunnassa,
jossa nyt elämme. Tämä olisi syytä nuorten muistaa nykyänkin, mitä nämä miehet
ja naiset tekivät. Moni ei kuitenkaan arvosta heidän tekemisiään ja ehkä jopa
halveksuvat niitä. Esim. isoisoisäni sanoi joskus, että joku sodan jälkeen oli
tullut sanomaan hänelle, miksi sinne lähditte? Johon hän oli vastannut, koska
oli pakko. Tämä tulisi mielestäni opettaa jälkipolvillekin”
”Ahdistaa ajatus, että isoisomummun ajatus ei ole ollut
päällimmäisenä se, mitä kävisi opiskelemaan tai miksi minulla ei ole kivoja
vaatteita, vaan palaako isoisoukki koskaan kotiin”
Tämän koonnan perusteella voi todeta, että tämä kansakuntamme
80 vuoden taakse jäävä historiallinen vaihe on edelleen kansamme kollektiivisessa
muistissa. Siellä sen tuleekin olla.
Kuten nuorten vastauksista jo hieman näkeekin, Talvisotaan
liittyy paljon tarinoita. Miksipä ei liittyisi, sillä sodan lähtökohtahan oli
jo erikoinen ja sellainen, josta saattoi kummuta todelliset sankaritarinat.
Ylivoimainen vihollinen pienen kansakunnan kimpussa! Vihollisen usko nopeaan
voittoon! Hyökkääjä saattoi tuudittautua ajatukseen, että vajaa sukupolvi
aiemmin käyty verinen sisällissota pitäisi edelleen meidät suomalaiset
eripuraisina ja estäisi vankan puolustautumisen. Paperilla laskien kaiken piti
olla selvää; hyökkäysvaunujen, epäsuoran tulen yksikköjen ja niiden
ammusvarastojen, lentokoneiden ja sotilaiden määrillä mitattuna Suomi näytti
lilliputilta.
Joulukuun aikana suomalaiset saivat teitten suunnassa
edenneet vihollisjoukot pysäytettyä. Tämä oli suoranainen ihme, kuten me kaikki
täällä olevat tiedämme.
Tämä sotilaallisen ihmeen taustalta paljastuu vielä merkittävämpi
ihme, kansallisen eheyttämisen ihme! Punakaartilaisten pojat samassa poterossa
suojeluskuntalaisten jälkikasvun kanssa! Molempien aseet käännetty yhteistä vihollista
vastaan. Toisiaan tukien ja toisiaan auttaen muistaen sanat, kaveria ei jätetä!
Hyvä juhlayleisö! Jos tämä jostakin kertoo, niin siitä, että
1920- ja 1930-luvuilla tehtiin valtaisa ja tuloksiltaan onnistunut kansallinen
eheyttämistyö. Yhteiskunnan hyväosaisimmat tiesivät, ettei yhteiskunnallinen
eriytyminen voi jatkua niin vahvana kuin se ennen sisällissotaa oli ollut.
Yhteiskunnan heikommassa asemassa olleiden suhteellista asemaa tuli parantaa ja
tähän lääkkeeksi keksittiin sosiaalipoliittiset toimet, josta ylivoimaisesti merkittävin
oli monessa vaiheessa toteutettu maareformi. Yhä useampi perhe siirtyi
omistavaan luokkaan ja puheissa vilissyt isänmaa-käsite tuli aivan käsin
kosketeltavaksi asiaksi. Lisäksi työsuojelua lisänneet toimet ja ensimmäiset
hyvinvointipalvelut kansakouluineen kaikkineen antoivat uskoa, että samassa
veneessä tässä ollaan.
Hyvä juhlaväki! Tänä kansallisena merkkipäivänä meidän tulee
osoittaa kunnioituksemme Talvisodassa taistelleille, taistelutoimia tukeneille,
kotirintaman eri tehtävissä toimineille ja ylipäänsä kaikille Kallion, Rytin,
Tannerin aikakauden ihmisille. Puheeni alussa siteeratut nuorten kommentit
puhuvat omaa kieltään, Talvisodan muisto elää ja tunnemme koko kansana
kiitollisuutta annettua uhria kohtaan.
Hyvä juhlaväki, haluan kiittää kaikki niitä, jotka ovat
osallistuneet tämän juhlan suunnitteluun ja toteutukseen. Haluan toivottaa
Teille kaikille Savonlinnan kaupungin puolesta hyvää ja isänmallista
muistiopäivää.
Savonlinnan Taidelukiolla tulisi varmuudella olemaan oma roolinsa kulttuuripääkaupunkihankkeen aikana. Kuva Kaspian Sonné.
Sanomalehti
Itä-Savossa on ollut rapsakkaa kommentointia kulttuuripääkaupunkihankkeen
rahoittamiseen ja päätöksentekoon sekä päätöksenteon valmisteluun liittyen.
Kokoomuksen
valtuustoryhmän puheenjohtajan kommenteista pääsee siihen käsitykseen, että
kaupunginjohtajamme olisi ollut asiassa liian omatoiminen.
Olen itse
valtuuston varapuheenjohtajan sekä keskustan valtuustoryhmän puheenjohtajan ominaisuudessa
ollut läsnä niissä kokouksissa, joissa tästä asiasta on puhuttu. Tämä prosessi
ei mitenkään vastaa kokoomuksen ryhmäpuheenjohtajan ulostuloa.
Puuttumatta sen
tarkemmin keskustelujen sisältöihin, voin kertoa, että ainakin minä tiesin
millä valtuuksin kaupunginjohtajamme käy keskusteluja kpk-hankkeen muiden
potentiaalisten rahoittajien kanssa. En ymmärrä, kuinka paikalla ollut
kokoomuksen ryhmyri on voinut tulkita asian niin eri tavoin. Kaupunginjohtaja
saa nyt mielestäni kritiikkiä aiheetta.
Keskustan
valtuustoryhmä on kpk-hankkeen rahoittamista käsitellyt ensimmäisen kerran jo
tammikuun puolivälissä. Sain valtuudet esittää kaupunginhallituksessa
valmistelussa olleen määrärahan korottamista ja se tehtiinkin pariin otteeseen.
Se ei saanut riittävästi vastakaikua, jotta olisimme päässeet seuraavaan
vaiheeseen eli siihen, kuinka menolisäys katetaan. Olemme toki jatkaneet tätä
omana työnä senkin jälkeen.
Parhaillaan
meillä on menossa s-postikokous tästä ja lopullinen kanta muodostuu viikonlopun
aikana. Sillä sitten mennään päätöksenteon vaiheet lävitse. Toivon mukaan
kaikki kaupunginhallituksen pöydän ääreen istuvat tekevät vastaavalla tavalla
omien valtuustoryhmiensä kanssa. Tulee myös muistaa, että muutama vuosi aiemmin
tehty kuntalain uudistus vahvisti entisestään kaupunginhallituksen vastuuta asioiden
poliittisen valmistelun veturina. Kokoomuksen ryhmyri on toistuvasti esittänyt
valtuustoryhmien väliintuloa eri asioissa. Jos se jotain takaisi, niin ainakin
sen, että saisimme päätöksenteon viimeistään silloin sekaisin.
Tässä tohinassa tahtoo
unohtua se, mistä aloite tähän kp-hakkeeseen tuli. Sen isinä ja äiteinä ovat
toimineet maakuntaliitot. Tämä kpk-mutteri meni väärille kierteille heti
alkujaan. Ideoinnin alkumetreillä kaikkien olisi tullut ymmärtää, että
rahoituksen jyvittäminen olisi tullut tehdä nykyistä tarkemmin. Nyt on
haamumiekkailtu sen asian suhteen, paljonko Savonlinnan tulee esittää
omarahoitusta tähän ja sen perusteella peilaantuisi sitten muiden
potentiaalisten rahoittajien rahoitusvastuut. Tässä on muuttuvia tekijöitä yksi
liikaa ja siksi asia näyttäytyy sekavana meille päättäjille ja vielä sekavampana
valveutuneille kuntalaisille.
Nyt olisi suurta
viisautta siinä, että potentiaaliset rahoittajat koottaisiin yhteen siten, että
kuntajohtajien lisäksi myös poliittinen valmistelu valjastettaisiin tätä keskustelua
käymään. Asiana rahoitusvastuiden jakautumien ja potentiaalisten osallistujien
sitoutuminen tähän. Mielestäni vasta sen jälkeen voimme jatkaa täällä
Savonlinnan aprikointia oman rahoitusosuuden suuruudesta. Jo miljoonan euron
panostuksella Savonlinna kantaa huomattavan suuren vastuun suhteutettuna
asukaslukuun. Savonlinnalla tulisi olemaan pelissä vuosina 2021 – 26 n. 30€ / asukas.
Aprikoitujen rahoitusvastuiden suhteen tämä on monikertainen verrattuna muihin
potentiaalisiin rahoittajiin.