Henkilötiedot

Yhteystiedot

Kirkkoniemenkatu 7b

57510 SAVONLINNA

reima.t.harkonen@gmail.com

https://www.facebook.com/reima.harkonen

https://www.instagram.com/reimaharkonen

+358-444174550

Koulutus

hallintotieteiden ylioppilas vuodesta 2016; yleiset oikeusjärjestysopinnot 2018, hallinto-oikeuden perusopinnot, hallinto-oikeuden kandidaatintyö 2018

johtamisen erikoisammattituktinto, JET 2007

filosofian maisteri 1997

yo-merkonomi 1991

Perhe

Avioliitossa, yksi tytär

 

Nykyinen työ

Savonlinnan Taidelukion rehtori vuodesta 2005, www.taidelukio.fi

Savonlinnan Taidelukiossa toimii kuvataidelukio ja musiikkilukio. Toukokuusta lokakuuhun vuonna 2017 kaikkia lukiokoulutuksen erityisiä koulutustehtäviä hakeneita lukioita auditoitiin Kansallisen koulutuksen arviointineuvoston (KARVI) sekä opeus- ja kulttuurministeriön toimesta. KARVI:n auditointiaineistot löytyvät oheisesta linkistä.

https://karvi.fi/publication/lukioiden-erityisen-koulutustehtavan-jarjestamislupahakemusten-arviointi/

Lopputulemana siis se, että Savonlinnan Taidelukion kuvataidelukio todettiin  maan parhaaksi kuvataidelukioksi. Lisäksi meille myönnettiin valtakunnallinen kehittämistehtävä kuvataiteesta vuoteen 2025 saakka.  Tätä tehtävää varten Taidelukiolle myönnetään lisärahoitusta 185 000€ / vuosi. Tällaisia huippulukioita nimettiin yhteensä 11. Näistä vain kolme toimii pääkaupunkiseudun ulkopuolella.

Muu työkokemus ja elinkeinotoiminta

Opetusalan työkokemusta myös aineenopettajana Joroisten yläkoulussa ja Joroisten ja Pieksämäen lukioilla, yläkoulun vararehtorina Joroisten yläkoulussa sekä sivistystoimenjohtajana Joroisten kunnassa.

Kaupallisen alan työkokemusta mm. urheiluvälinemyyjänä Varkauden Kesportissa.

Elinkeinoalan työkokemusta oman yrityksen Toiminimi Reima Härkösen kautta. Toiminimi tekee erilaisia asiantuntijatehtäviä toimeksiantosopimusten mukaisesti. Viimeisin toimeksiantosopimus ulottui syyskuusta 2016 joulukuuhun 2017 ja aiheena oli Joroisten historia II -teoksen loppuunsaattaminen. Teos julkistettiin Joroisten kunnan itsenäisyysjuhlassa 6.12.2017. Oheisessa linkissä pitämäni puhe kyseisessä juhlassa.

Nykyiset luottamustoimet

Savonlinnan kaupungin kaupunginvaltuuston I vapapuheenjohtaja 1.6.2019 alkaen

Savonlinnan kaupungin kaupunginvaltuuston jäsen 1.6.2017 alkaen

Savonlinnan kaupunginvaltuusto – kokoonpano

Savonlinnan kaupunginvaltuusto – esityslistat ja pöytäkirjat

Savonlinnan kaupunginvaltuuston valtuustoryhmän puheenjohtaja (Keskusta) vuodesta 2017

Aiemmat luottamustoimet

Savonlinnan rakennus- ja ympäristölautakunnan jäsen 2017 – 2019

Savonlinnan perusturvalautakunnan jäsen 2012 – 2017

Joroisten kunnanvaltuuston jäsen 2001 – 2011

Joroisten kunnanvaltuuston puheenjohtaja 2005 – 2008

Joroisten kunnanvaltuuston I varapuheenjohtaja 2008 – 2011

Joroisten terveyslautakunnan puheenjohtaja 2001 – 2007

Joroisten historiatoimikunnan puheenjohtaja 2004 – 2017

Muuta

Sotilasarvo yliluutnantti

Suomen Leijonan ansioristi

 

 

 

Toiminimi Reima Härkönen

Tmi Reima Härkönen, y-tunnus: 2761994-6

Valitsin yritysmuodoksi toiminimen, vaikka osakeyhtiö olisi ollut verotuksellisesti minulle kannattavampi. Haluan omalla elinkeinotoiminnallani tukea kotikuntaani ja maksaa yhteisöveron sijaan kunnan tuloveroa elinkeinotoiminnan tuloksesta.

Kauppalehden yrityshaku – savonlinnalaiset yritykset

Yritystele

Tmi Reima Härkönen suorittaa asiantuntijapalveluita erikseen tehtävien toimenksiantosopimusten mukaisesti. Sopimusten mukaiset korvaukset ovat verohallinnon ohjeen A4/200/2017 mukaisesti työkorvauksia verohallinnosta annetun lain (503/2010) 2 § 2 mom. perusteella.

Vuonna 2016 tehdyt toimeksiannot liittyivät koulutukseen ja kulttuurialaan.

Vuonna 2017 tehdyt toimeksiannot liittyivät kulttuurialaan,  perintö- ja jäämistöoikeuteen sekä koulutukseen.

 

 

 

Reima Härkönen – Savonlinnan Taidelukion rehtori

Olen toiminut Savonlinnan Taidelukion rehtorina vuodesta 2005, www.taidelukio.fi

Savonlinnan Taidelukion 50 vuotta -juhlaa juhlittiin 11.11.2017 Melartin-salissa. Päivän aikaan juhlassa vieraili n. 450-500 vierasta. Mukavaa oli. Ohessa pitämäni tervetuliaispuhe.


Savonlinnan Taidelukiossa toimii kuvataidelukio ja musiikkilukio. Toukokuusta lokakuuhun vuonna 2017 kaikki lukiokoulutuksen erityisiä koulutustehtäviä hakeneita lukioita auditoitiin Koulutuksen arviointineuvoston ja Opetus- ja kulttuurministeriön toimesta. KARVI:n auditointiaineistot löytyvät oheisesta linkistä.

https://karvi.fi/publication/lukioiden-erityisen-koulutustehtavan-jarjestamislupahakemusten-arviointi/

Lopputulemana siis se, että Savonlinnan Taidelukion kuvataidelukio todettiin  maan parhaaksi kuvataidelukioksi. Lisäksi meille myönnettiin valtakunnallinen kehittämistehtävä kuvataiteesta vuoteen 2025 saakka. Tällaisia huippulukioita nimettiin yhteensä 11. Näistä vain kolme toimii pääkaupunkiseudun ulkopuolella.

Taidelukiolaisten Tervahöyryt Saimaalla -näyttelyyn tekemä seinämaalaus

Lisäksi Savonlinnna Taidelukion musiikkilukiolla todettiin olevan erinomaiset edellytyksen musiikin erityistehtävän toteuttamiseen. Nykyisistä musiikkilukioista (10) tähän korkeimpaan kategoriaan nousi seitsemänlukiota.

Taidelukion kevyen musiikin konsertti tammikussa 2017.

Nämä hienot uutiset uutisoitiin näyttävästi mm. Itä-Savossa.

Itä-Savon pääkirjoitus 11.11.2017

Itä-Savo seuraamassa normaalia koulupäivää Taidelukiolla

Itä-Savo uutisoi Taidelukion saamista erityistehtävistä ja Lyseon lukion saamatta jääneestä urheilulukiotehtävästä

Tämä erityistehtävähaku herätti laajaa kiinnostusta keskustan eduskunta-ja ministeriryhmän kesäkokouksessa Savonlinnassa elokuussa 2017. Juttelin asiasta ministeri Vehviläinen ja ulkoasiain valiokunnan pj. Matti Vanhasen kanssa. Molemmat olivat varmoja, että näin hienoa oppilaitosta tarvitaan jatkossakin. Hienoja päättäjiä molemmat ja oikeassa olivat.

Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen vierailulla Taidelukiolla. Kuvassa vasemmalla Iida Hämäläinen, opiskelijakunnan pj, Anu, Taidelukion ylioppilas vuosimallia -83 ja allekirjoittanut.
Ulkoasianvaliokunnan pj. ja presidentinvaaliehdokas Matti Vanhanen tutustumassa Taidelukioon elokuussa 2017.

Itä-Savo kuuluu jatkossa Etelä-Savon hyvinvointialueeseen ja Savonlinnan keskussairaala yhteispäivystys säilyy lainkirjauksen avulla

Sote-vastuuministeri Krista Kiuru soteministerityöryhmän tiedostustilaisuuden alussa13.10.2020 lausui sen, että Itä-Savo kuuluu jatkossa Etelä-Savon hyvinvointialueeseen. Savonlinnan keksussairaalan yhteispäivystys säilyy ns. järjestämislakiin tehtävällä kirjauksella vähintään 2033 saakka.

Savonlinnan keskustan valtuustoryhmän tärkeinä pitämät tavoitteet tässä sote-myllerryksessä täyttyivät hyvin. Saimme lakikirjauksen, jota tavoittelimmekin alusta alkaen. Ilman tällaista olisimme olleet jo vuoden 2023 alusta lähtien aluevaltuuston päätösten varassa. Nyt saimme eduskunnan antaman turvan sairaalallemme.

Keskustan toimijat tavoittelivat kaiken aikaa kirjausta ilman tätä määräraikaa. Olisimmeko siinä onnistuneet, jos kaikki Itä-Savon toimijat olisivat pontevasti tätä kirjausta ajaneet? Nyt Sosterin toimijat ja osa päättäjistämme ei tämän taakse tullut!

Edelleen ihmetellä täytyy, miksi Savonlinnan kaupunginhallituksen enemmistö ja Sosterin johto keskeyttivät neuvottelut Essoten kanssa. Nyt olemme eräällä tavalla lähtöruudussa yhteistyö- ja työnjakokysymyksissä. Miksi näin tapahtui?

Ohessa keskustatoimijoiden yhteinen julkilausuma asiaan liittyen.

Hallitus turvaa sosiaali- terveyspalvelut koko maakunnassa

Hallitus on esitellyt sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistusta koskevan ratkaisun, joka annetaan eduskunnalle loppuvuodesta. Uudistuksen myötä uudelle Etelä-Savon hyvinvointialueelle siirtyvät sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä pelastustoimen järjestäminen.

Keskustalle tärkeintä on tasa-arvoisten palvelujen turvaaminen jokaiselle suomalaiselle kautta maan. Haluamme pitää palvelut lähellä ihmisiä, tämä tarkoittaa toimivia sosiaali- ja terveyspalveluita Enonkoskelta Sulkavalle ja Pieksämäeltä Mäntyharjulle. Viime kädessä kyse on siitä, että lääkäriin on päästävä ja paloauton on tarvittaessa tultava asuinpaikasta riippumatta.

Ratkaisu kulminoituu vahvaan julkiseen järjestäjään, mutta myös yksityiset toimijat ovat jatkossakin mukana. Itäsavolaisilla on ollut oikeutettuja huolia liittyen Savonlinnan sairaalan aseman turvaamiseen. Tähän hallitus vastaa kirjaamalla soten voimaanpanolakiin erityisaseman Etelä-Savon ja Lapin nykyisille maakunnille. Molemmissa maakunnissa voidaan ylläpitää vuoteen 2033 kahta keskussairaalaa, hallitus siis antaa Kemille ja Savonlinnalle turvatakuut sairaalasta seuraavaksi kolmeksitoista vuodeksi. Missään ei ole myöskään päätetty, että Savonlinnasta sairaala poistuisi tuon aikajakson jälkeen. Tämän 13 vuoden aikana alueilla on mahdollisuus hakea pysyvämpiä ratkaisuja.

Koko Etelä-Savon maakunta ja Mikkelin sekä Savonlinnan seutu muuttuvat tulevan 13 vuoden aikana valtavasti. Tälläkin hetkellä korona ohjaa ihmiset etätöihin esimerkiksi mökeilleen. Me keskustassa uskomme monipaikkaisuuden tulevan jäädäkseen. Maakuntamme vesistöisyys ja pitkät välimatkat sekä kausiväestö luovat myös ainutlaatuisen palvelutarpeen. Maakunnassamme on 50 000 vapaa-ajan asuntoa. On täysin mahdollista, että Savonlinnan sairaalan osalta palveluiden tarve tulee siis kasvamaan vuoteen 2033 mennessä.

Hallituksen sopimalla ratkaisulla pidetään huolta myös koko maakuntamme vahvasta koulutusyhteistyöstä, tämä on elinvoimamme kulmakivi. Haluamme myös varmistaa, että meillä on tulevaisuudessa niin elinvoimainen maakunta, ettei kenenkään tarvitse epäillä Mikkelin ja Savonlinnan keskussairaalatason yksiköiden olemassaoloa.

Me allekirjoittajat haluamme kiittää syntyneestä päätöksestä ministeri Kiurua sekä SDP:ta erinomaisesta yhteistyöstä. Valtio muodostaa näkymän ja lainsäädäntö määrittelee rajat, mutta toimeenpano tapahtuu kuitenkin alueilla. Uusi hyvinvointialue myös itse rakentaa hoitoketjut, talouden ja esimerkiksi organisaationsa parhaaksi katsomallaan tavalla. Voidaan siis sanoa, että maaseutukunnissa ja Savonlinnan, Mikkelin tai Pieksämäen kaupungeissa on niin hyvät palvelut kuin itse pystymme maakunnassa ja Kuopion yliopistollisen sairaalan yhteistoiminta-alueella rakentamaan. Jatko edellyttää neuvottelua yli kunta-, hyvinvointialue- tai puoluerajojen. Keskusta on valmis vuoropuheluun, entistä paremman elinvoiman, soten sekä pelastustoimen edistämiseksi.

Jari Leppä, maa- ja metsätalousministeri, Pertunmaa

Hanna Kosonen, kansanedustaja, Savonlinna

Arto Sepponen, Keskustan Etelä-Savon piirin pj, Pieksämäki

Hannu Auvinen, Keskustan Itä-Savon piirin pj, Sulkava

Reima Härkönen, valtuustoryhmän pj, Savonlinna

Pekka Pöyry, valtuustoryhmän pj, Mikkeli

Kirsi Torikka, kaupunginhallituksen pj, Savonlinna

Seija Kuikka, kaupunginvaltuuston pj, Mikkeli

Tuukka Suomalainen, kaupunginhallituksen jäsen, Savonlinna

Kirsi Olkkonen, kaupunginhallituksen 1. vpj, Mikkeli

Petri Pekonen, kaupunginhallituksen jäsen, Mikkeli

Jonne Tynkkynen, sivistyslautakunnan pj, kaupunginvaltuutettu, Savonlinna

Laura Hämäläinen, kunnallisjärjestön pj, kaupunginvaltuutettu, Mikkeli

Lukiodiplomiselvitys (OKM64/040/2019) valmistumassa

Oman virkatyöni ohella olen sivutoimisessa palvelussuhteessa opetus- ja kulttuuriministeriöön, joka kutsui minut jäseneksi lukiodiplomeiden tulevaisuutta pohtivaan kolmijäseniseen työryhmään 19.12.2019 (OKM64/040/2019).

Valmistuva selvitys jätetään lokakuun lopussa 2020 ministeriölle. Tällä hetkellä se sisältää 14-kohtaisen johtopäätös- ja suosituslistauksen. Sen jälkeen selvityksemme lähtee lausuntokierrokselle.

Tänään esittelin johtopäätöksiämme sekä niiden johdosta aiheutuvia lainsäädäntö- ja opetussuunnitelmamuutostarpeita Kuntaliiton lukioverkoston seminaarissa. Esittelin myös laskemiamme kustannusvaikutuksia.

Hienoa, että työn tässä vaiheessa tarjoutui tilaisuus esitellä selvitysyhmämme ajatuksia tällaisen asiantuntijaraadin edessä. Kiitos Kuntaliitolle tästä madollisuudesta.

Neuvotteleminen olisi nyt viisasta

Savonlinnan keskustan valtuustoryhmän enemmistö kannattaa ylimääräisen valtuustoryhmän koollekutsumista oheisen asiakirjan mukaisessa asiassa. Valtuustoryhmän pj. Reima Härkönen on saattanut tämän kaikkien kaupunginvaltuutettujen tietoon. Valtuuston kokous voidaan kuntalain (410/2015) 92.2.§ mukaan kutsua koolle vähintään neljäsosan valtuutetuista sitä halutessa. Kokous tullaan kutsumaan koolle, jos valtuuston enemmistö kannattaa tätä aietta.

Ohessa Savonlinnan kaupunginvaltuuston jäsenille lähetetty viesti

Neuvotteleminen olisi nyt viisasta

Savonlinnan kaupunginvaltuusto antoi Sote-Maakuntalausuntonsa 14.9. ja päätyi esittämään valtioneuvostolle, että Savonlinna vaihtaisi uudistuksessa Etelä-Savosta Pohjois-Savon maakuntaan.

Kaikki Sote-Maakuntalausunnot on nyt annettu ja tilanne on olennaisesti muuttunut. Pohjois-Savon kunnista ainoastaan Varkaus lausui toivovansa Itä-Savon kuulumista Pohjois-Savoon, kaikkien muiden kuntien vastustaessa. Yksikään kunta ei lausunut mitään sairaalamme aseman turvaamisesta. Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri ei myöskään ottanut kantaa asiaan. Kielteisiä kantoja selittänee mm. Itä-Savon myötä syvenevä sopeutustarve Pohjois-Savossa tulevaan valtionrahoitukseen nähden (-27M€). Näiden lausuntojen perusteella emme voi siis päätellä keskussairaalamme säilyvän tulevassa sote-maakuntauudistuksessa itsestään. 

Kumpaan tahansa maakuntaan jatkossa kuulummekin, varmin turva keskussairaalan aseman ja laajuuden säilyttämiseen on niiden kirjaaminen terveydenhuoltolakiin. Tämän tavoitteen saavuttaminen vaatii yhtenäistä edunvalvontaa eri puolueilta. Tuleva sote-maakuntamme ja keskussairaalamme asema on nyt siis valtioneuvoston käsissä. 

Siinä tapauksessa, että valtioneuvosto päättää pitää meidät Etelä-Savossa, olisi viisasta jatkaa pikaisesti neuvotteluja Mikkelin kaupungin ja Essoten kanssa sen sopimuksen pohjalta, minkä kaupunkiemme johtajat loppukesällä ovat neuvotelleet. Neuvotteluihin tulee myös Sosterin ottaa osaa. Sopimuksessa lähtökohtana oli, että Etelä-Savossa toimii jatkossakin kaksi ympärivuorokautisesti päivystävää keskussairaalaa ja että Savonlinna toimisi sote-maakuntahallinnon keskuksena.  Mikkelin kaupunki ja Essote on tämän sopimuksen osaltaan hyväksyneet. 

Koska kaikkea ei ole tässä tilanteessa järkevää jättää yhden kortin varaan, esitämme ylimääräisen valtuuston kokouksen koolle kutsumista päättämään neuvottelujen jatkamisesta Mikkelin kaupungin kanssa. Varautuminen molempiin maakuntaratkaisuihin on savonlinnalaisten kannalta viisainta juuri nyt. 

Ilmoitathan allekirjoittaneelle to 1.10.2020 klo 19 mennessä, mikäli kannatat neuvotteluita ja ylimääräistä valtuuston kokousta. Mikäli tähän ei sitoudu valtuuston enemmistö, ylimääräistä kokousta on turha pitää. 

Reima Härkönen (kesk.), kaupunginvaltuuston I varapj.

Puheenvuoro ja muutosesitykset Savonlinnan kaupunginvaltuustossa 14.9.2020 (63 §) – sotemaakuntaratkaisu

Savonlinnan keskustan valtuustoryhmä edellytti sotemaakunta-asiassa laajaa ja analyyttistä selvitystä. Keskustalle kävi hyvin esitetty ja sittemmin toteutettu laaja kuulemiskierros niiden toimijoiden kanssa, joilla maakuntaratkaisulla tulee olemaan vaikutuksia.

Kuulemisten aikana saimme tietää asioita, jotka eivät vastanneet juurikaan Sosterin kuntalaisille kertomaa. Savonlinnan keskussairaalan tuleva asema eräänlaisena KYS-filiaalina vaihtui ajatuksiin siitä, ettei koko sairaalaa olla valmiita ottamaan Pohjois-Savon tulevaan sotemaakuntaan. Tätä on perusteltu monilla eri perusteilla. Taloudellisesti se edellyttäisi -27M€:n sopeuttamistarvetta nykyisen Pohjois-Savon ja Itä-Savon osalta, vastaava tarve, jos liittyisimme Etelä-Savon sotemaakuntaan olisi n. -3M€. Sopeuttamistarve kasvaa molemmissa vaihtoehdoissa, jos nämä maakunnat ottavat Itä-Savon kunnat omaan sotemaakuntaansa.

Pohjois-Savolaisilla on myös suuri huoli ns. KYS-ervan yhtenäisyydestä, jos Savonlinna saisi erityiskohtelua. Vaikka Mikkeliä ei päästettäisikään toiseen erityisvastuualueeseen, se pystyy ikävästi suuntamaan palveluostojaan ja siten rapauttamaan KYS-ervan toimintaa. Erikoista on se, että Sosterin kuulemisen aikana tätä vaaraa vähäteltiin! Lisäksi Sosterin korkea kulurakenne suhteessa väestömme palvelutarpeeseen huolettaa.

Tässä vaiheessa siis näytti siltä, että keskussairaalamme asema ja laajuus vaatii turvakseen jotakin muuta. Aloitimme vahvan edunvalvontatyön sen suhteen, että sote-lainsäädännössä keskussairaalamme ja mahdollisesti muut, vastaavassa asemassa olevat kirjattaisiin lain tasolla säilytettäviksi sekä toiminnan kannalta hankalaa ns. keskittämisasetusta väljennettäisiin. Tähän edunvalvontatyöhön olisi tarvittu meidän kaikkien voima, mutta sitä ei tullut, vaikka asia oli keskeisin kaupungin edunvalvotatavoitteissa.  

Tämän lakitavoitteen rinnalla ryhdyimme vahvasti tukemaan sitä, että saisimme Etelä-Savon sairaanhoitopiirin ja Mikkelin kaupungin kanssa aikaiseksi lähentymistä tulevan sotemaakunnan yhteistyö- ja työnjakokysymyksissä. Tämähän olisi ollut osa tätä vaihtoehtojen selvitystyötä. Tilaisuus tähän oli otollinen sen vuoksi, että Etelä-Savon sairaanhoitopiiri ja Mikkelin kaupunki olivat valmiita neuvottelemaan maakunnan hajoamisen pelossa. Mitä sitten tapahtui? Sosteri irtautui neuvotteluista, joihin se oli määrätty kh:n yksimielisellä päätöksellä. Myöhemmin kaupunginhallituksen enemmistö, jostakin kumman syystä lakkautti neuvon pidon.

Tuossa vaiheessa oli jo selvää, että kaupunginhallituksen enemmistö ja arvatenkin myös –valtuuston enemmistö oli jo kantansa valinnut. Nyt se kanta on luettavissa valtuuston esityksessä ja kanta on täysin toinen kuin kaupunginjohtajan esityksessä kaupunginhallitukselle.

Lisäksi KH:n esityksessä ei ole huomioitu sotemaakuntavaihdoksen muita vaikutuksia. Nostan esille ainoastaan koulutusrakenteet. Etelä-Savon maakunnan hajoaminen vaarantaisi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu XAMK:n Savonlinnan kampuksen tulevaisuuden ja se voi aiheuttaa ongelmia myös Ammattiopisto SAMIedun toiminnalle EU-rahoitusmahdollisuuksien merkittävästi pienentyessä. Näissä oppilaitoksissa on yhteensä noin 3 000 opiskelijaa mukaan lukien XAMK:n saamat lisäkoulutuspaikat. Koulutuksella ja osaamisella on avainvaikutus alueen elinvoimalle ja kehitykselle.

Tulen tekemään muutosesityksiä sotelakiluonnos-lausuntoon liittyen. Kaupunginhallituksessa päätetty kanta on väärä ja se perustuu ensinnäkin puutteelliseen asian selvittämiseen, neuvottelut olisi pitänyt vetää maaliin saakka ja sen tulos olisi ollut painavin kriteeri suuntapäätöksellemme, nyt tämä haluttiin estää. Lisäksi KH:n pohjaehdotus perustuu virheellisiin ja vääristeltyihin perusteisiin sairaalamme asemasta ja laajuudesta osana Pohjois-Savon sairaanhoitopiiriä.

Tein muutossitykset sotelakiluonnoslausuntoon liittyen lomakkeen kysymyksiin nro 1, 2, 6, 15, 33, 34, 35, 88 ja 89. Harmittavasti ne eivät menestyneet eli valtuuston enemmistö ei lämmennyt niille.

Nämä muutosesitykset selittyivät sillä, että Savonlinnan kaupunginhallituksen esitykset perustuvat riittämättömään asian selvittämiseen, koska Savonlinnan kaupunginhallitus keskeytti työnjako- ja yhteistyöneuvottelut Mikkelin kaupungin ja Essoten kassa. Lisäksi neuvotteluja ei käyty lainkaan Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin kanssa, koska se ei ole niitä halunnut. Näistä johtuen asiaan liittyviä seikkoja ja selvityksiä ei ole riittävästi tällaisen lausuman antamiseksi.

Savonlinna lastuna virran vietävänä

 Sopetustarve suhteessa saatavaan valtionrahoitukseenSopetusutarve / as.Poistot / as.
Itä-Savo-8,3M€ 54 €
Etelä-Savo+5,5M€ 77 €
Pohjois-Savo-18,5M€ 131 €
Itä-Savo + Etelä-Savo-2,9M€-21 € 
Itä-Savo + Pohjois-Savo-26,9M€-92 € 

Savonlinnan kaupunginhallitus päätti eilen lopettaa kaikki neuvottelut Mikkelin kaupungin ja Etelä-Savon sairaanhoitopiirin kanssa. Päätös syntyi äänin 6-4. Keskustalaiset ja perussuomalaiset olisivat jatkaneet neuvotteluita kaupunginjohtajien tekemien suuntaviivojen puitteissa.

Päätös on hankala. Sotemaakuntavalinnassa emme pääse vaikuttamaan Pohjois-Savon saatikka Etelä-Savon kannanmuodostukseen emmekä mahdollisiin työnjakokysymyksiin. Ollaan eräällä tavalla lastuna vuolaan virran vietävänä.

Edelleen ihmettelen suuresti Itä-Savon sairaanhoitopiirin kuntayhtymähallituksen toimintaa. Se on heitellyt kapuloita kaiken aikaa näihin ”neuvottelurattaisiin”. Se on tehnyt ymmärtääkseni suuntapäätöksensä erikoissairaanhoitoon liittyvän työnjakoselvityksen perusteella. Selvityksen, jota edes toinen kumppani eli Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri, ei ole vienyt päätöksentekoon lainkaan. Usko on kova!

Edessä voi hyvin olla tilanne, jossa Savonlinnan kaupunginvaltuusto lausuu sotemaakuntasuunnakseen Pohjois-Savon, tuskin yksimielisesti, mutta kuitenkin. Pohjois-Savon kuntien kanta lienee se, että uusia jäseniä maakuntaan ei toivota. Perusteet tälle on esitetty monen toimijan toimesta. Etelä-Savon kuntien kanta lienee taas se, että maakunnan tulisi säilyä eheänä. Entäpä, jos valtiovalta osoittaakin Savonlinnan Etelä-Savon sotemaakuntaan? Siinä tilanteessa olisi tarvittu sitä lisäapua, jota nämä kariutuneet neuvottelut olisivat tarjonneet.

Artikkelin alussa oleva kaavio kertoo eri vaihtoehtojen aiheuttamasta sopeuttamistarpeesta suhteessa valtiovallan rahoitukseen. Pohjois-Savo näyttäytyy hieman haastavammalta. Lisäksi investointien kuluminen (poistot) rasittaa enemmän Pohjois-Savo -vaihtoehdossa.

Sanomalehden uutinen tästä aiheesta löytyy tästä linkistä.

Savonlinnan ja Mikkelin kaupunginjohtajat esittävät yhteistä neuvotteluesitystä kaupunkien hallituksien päätettäväksi

Savonlinna ja Mikkelin kaupunginjohtajat ovat tehneet hienoa työtä.

He esittävät yhteistä neuvotteluesitystä kaupunkiensa kaupunginhallituksille. Sen sisältöön pääsette oheisesta Savonlinnan kaupungin tiedotteesta. Oma tarinani jatkuu linkin alta.

https://www.savonlinna.fi/ajankohtaista/28401/savonlinnan_ja_mikkelin_kaupunginjohtajat_esittavat_yhteista_neuvotteluesitysta_kaupunkien_hallituksien_paatettavaksi

Kuten huomasitte, nyt pöydällä on aito yhteistyömalli, jossa on yhteistä edunvalvontatavoitetta sekä suuntaviivat tehtäville työnjakoratkaisuille. Lisäsi tässä on tuotu esille esitysten tautalla vaikuttaneet, kaupunkien elinvoimaan liittyvät asiat. Malliesimerkki hyvästä valmistelusta.

Malli pohjautuu seuraaville taustoille;

KYS-yhteistyötä voidaan toteuttaa myös Mikkeli-Savonlinna -mallissa. KYS erva-alueen tehtävänsä mukaisesti tukee molempien sairaaloiden toimintaa osallistumalla työnjaon kehittämiseen sekä turvaamalla lääkäreiden saatavuuden. Mikkelin, Savonlinnan ja KYSin sairaaloiden välistä yhteistyötä on tarkoitus kehittää siten, että laadukkaat hoitoketjut sairaaloiden välillä toimivat niin, että potilaat saavat parhaan mahdollisen palvelun ja potilasturvallisuus on taattu.

Etelä-Savon maakunnan hajoaminen vaarantaisi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Xamkin Savonlinnan kampuksen tulevaisuuden ja voisi lisäksi aiheuttaa ongelmia myös Ammattiopisto SAMIedun toiminnalle EU-rahoitusmahdollisuuksien merkittävästi pienentyessä. Xamkissa ja SAMIedussa on yhteensä noin 3 000 opiskelijaa mukaan lukien Xamkin saamat lisäkoulutuspaikat. Koulutuksella ja osaamisella on avainvaikutus alueen elinvoimalle ja kehitykselle.

Mikkelillä ja Essotella on vahva tahto turvata Savonlinnan keskussairaalan ympärivuorokautinen päivystys nykytasolla Etelä-Savo -yhteydessä. Molempien kaupunkien alueiden asukkaille erikoissairaanhoitopalvelut ovat elintärkeitä ja niiden turvaamiseksi pitää tehdä hyvää yhteistyötä.

Etelä-Savon sote-alueen rahoituspohja on tämänhetkisten laskelmien perusteella huomattavasti Pohjois-Savoa vahvempi. Etelä-Savossa alijäämä on vain 3 miljoonaa euroa kun Pohjois-Savossa alijäämä on noin 27 miljoonaa euroa.

Kaupunginjohtajat vetoavat Essotea ja Sosteria istumaan samaan pöytään yhteistyössä KYS:in kanssa ja sopimaan asioista neuvottelemalla. Tällä tavalla vahvistetaan myös koko Itä-Suomen yhteistyötä ja tulevaisuutta. Kaupunginjohtajien mielestä sovinnon ja neuvotteluratkaisun saaminen on koko Itä-Suomen, kaupunkien ja alueen asukkaiden etu.

Nyt Sosterin tulee perua aiempi päätöksensä neuvottelujen katkaisusta. Ainoa tie kestävään ratkaisuun on KYS:n tukemat neuvottelut Sosterin ja Essoten välillä ja vahvasti suurimpien omistajakuntiensa valvovan silmän alla.

Kumpi sote-maakunta suostuu Itä-Savon ottamaan, Pohjois-Savo vai Etelä-Savo

Mitä enemmän olemme päättäjinä eri toimijoita kuulleet, sen selvemmäksi muodostuu käsitys siitä, että maakuntavalintaa emme pääse tekemään tyhjiössä.

Vuosi sitten tehty Deloitte Oy:n selvitys erikoissairaanhoidon työjaosta Pohjois-Savon ja Itä-Savon sairaanhoitopiirien kanssa ei ole edennyt Pohjois-Savossa. Suurimpana kantona kaskessa näyttää olevan se, että sopimuksen edellyttämää osaoptimointia ei olla valmiita tekemään. Pohjois-Savon suunnalta on mm. esitetty arvio siitä, että esim. Iisalmen seudun (Ylä-Savo) bkt-osuus on huomattavasti suurempi kuin omamme täällä Itä-Savossa ja Ylä-Savossa ei ole päivystävää sairaalaa. Tätäkin merkittävämpi huoli pohjois-savolaisilla on oman erityisvastuualueemme (KYS-erva) eheydestä ja sen mahdollisesta vaarantumisesta. Erva-alueella ei ole kyetty tekemään erikoissairaanhoidon työnjakoa sairaanhoitopiirien kesken. Miksi oma sairaalamme saisi jotakin erityiskohtelua tässä tilanteessa? Mielestäni tämä on ensiarvoisen tärkeä kysymys.

Tulevassa sotemaakunnassa olisi huomattavan erilainen taloudellinen sopeuttamistarve tulevaan valtion rahoitukseen verrattuna riippuen siitä, kumman suunnan päättäjinä valitsemme. Jos Itä-Savo siirtyisi osaksi Pohjois-Savon sotemaakuntaa, sopeuttamistarve on lakiluonnokseen sisältyvien laskelmien ja vastikään FCG:n tuottamien tietojen mukaan -26,9 M€. Jos olisimme osa Etelä-Savoa, vastaava sopeuttamistarve olisi -2,9 M€.  Myös vuotuinen poistokustannus pitkävaikutteisesta omaisuudesta sairaanhoitopiireissä on erilainen, Etelä-Savossa 77€/as. ja Pohjois-savossa 131€. Talousluvut siis puoltavat seutumme liittämistä Etelä-Savon sote-maakuntaan.

Kuopion suunnalta on tuotu esille myös harmistus siitä, että heidän oman sairaanhoitopiirinsä alijäämä olisi varainhoitovuoden 2020 jälkeen n. 61M€. Suurin osa tästä selittyy koronavirusepidemian vaikutuksilla. Kovia lukuja nämä tällaiset! Ollaanko siellä tässä yhteydessä valmiit käymään taloustalkoisiin Itä-Savon kanssa?

Täällä Itä-Savossa meille on varsinkin Sosterin johtavien viranhaltijoiden ja Sosterin kuntayhtymähallituksen pj:n toimesta maalailtu kuvaa siitä, että keskussairaalamme saisi tärkeän roolin osana Pohjois-Savon sotemaakuntaa. Jos Pohjois-Savon tahtotila on tosiaan tämä, asiat olisi varmaan jo sovittu ja niistä tiedotettu. Näin ei ole tapahtunut. Samaan aikaan Sosteri suorastaan uppiniskaisesti sulki oven Essoten kanssa käytäviltä neuvotteluilta, joihin heidät määrättiin 10.8. tehdyllä yksimielisellä kaupunginhallituksen päätöksellä. Nyttemmin myös Savonlinnan kaupunginhallituksen enemmistö on keskeyttänyt neuvonpidon Mikkelin kaupungin ja Essoten kanssa.

Mitä tästä tulee ajatella? Ovi, joka Sosterin ja kaupunginhallituksen enemmistön mukaan on ollut houkuttelevasti auki Pohjois-Savoon, on vähintäänkin sulkeutumassa tai ehkä jo kokonaan sulkeutunut. Samaan aikaan Mikkelin suunnalta on maakunnan hajoamisen pelossa raotettu ovea neuvonpidolle. Tähän ei kuitenkaan ole tartuttu. Kumman oven Sinä kuntalaisena valitsisit?

Reima Härkönen

kaupunginvaltuuston I varapj. (kesk.)

Sanomalehti Itä-Savo julkaisi kirjoitukseni.

Savonlinnan kaupunginhallituksen kyseenalainen toiminta

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaupunginhallituksen kokouksessa ke 5.8.2020 pelattiin poliittisin perustein kaupunginhalllituksen puheenjohtaja Kirsi Torikka pois sote-maakuntavalmisteluun liittyvistä neuvotteluista ja päätöksentekovaiheista.

Kesäkuussa 2020, jolloin sote-maakuntapäätöksenteon valmistelu aloitettiin, Kuntaliitosta kysyttiin kaupungin viranhaltijoiden toimesta mahdolliset jääviydet kaupunginhallituksen pöydän ympärillä olevien suhteen. Tuo pöydän ympärillähän on kaupunginhallituksen puheenjohtajisto ja jäsenet sekä kaupunginvaltuuston puheenjohtajisto, yhteensä 15 päättäjää. Lausunnossa mm. todettiin, että puheenjohtaja Kirsi Torikka ei ole jäävi osallistumaan päätöksentekoon.

Kaupunginhallituksen kokouksessa 5.8. kuitenkin omaksi yllätyksekseni puheenjohtaja Torikan jääviys nousi uudelleen esille. Puuttumatta sen enemmän kokouksen kulkuun, osa kaupunginhallituksen jäsenistä halusi saattaa jääviyden toimielimen ratkaistavaksi ja äänin 7-3 se totesikin puheenjohtaja Torikan jääviksi. Jotakin kokouksen kulusta kertoo se, että kaupunginjohtaja Janne Laine, sekä kolme päättäjää jättivät asiassa eriävän mielipiteen.

Istun itse kh-pöydän äärellä kaupunginvaltuuston I varapuheenjohtajan roolissa. Jo pidemmän aikaa minulle on välittynyt huoli kaupunginhallituksen toiminnasta tai paremmin sen toimimattomuudesta. Tämä yksittäinen esimerkki paljastaa sen, että kaupunginhallituksen toimintatavat ovat vähintäänkin arveluttavat. Puhtaasti poliittisin perustein jäävätään keskeisin päättäjämme pois päätöksenteosta, jolla on vuosikymmenten vaikutukset savonlinnalaisten elämään. Tälle jääväämiselle ei ole olemassa mitään juridisia perusteita, kuten kuntaliiton lausunto osoitti. Pelkkää mielivaltaa siis!

Olen huolissani kaupunginhallituksen toimintakyvystä.

Reima Härkönen (kesk.), kaupunginvaltuuston I varapj

Savonlinnan keskussairaalan turvaaminen sote-lainsäädäntöön tehtävällä kirjauksella

Syyskuun loppupuolella Savonlinnan kaupunki usean muun toimijan tavoin antaa lausuntonsa sote-maakuntien perustamista ja sosiaali-ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisen uudistusta koskevaan lainsäädäntöön. Lausunto valmistellaan kaupunginhallitusvetoisesti ja niin, että sitä valmistellessa kuullaan laajaa elinvoimaverkostoa. Tämä työ alkaa 5.8.2020.

Savonlinnan kaupungin edunvalvonnan kannalta aivan keskeistä on saada keskussairaalamme asema ja laajuus turvatuksi sote-lainsäädäntöön tehtävällä kirjauksella. Savonlinnan keskustan valtuustoryhmä teki vastaavan esityksen kaupunginvaltuustossa lokakuussa 2019 sote-maakuntavalmistelusuunnasta päätettäessä. Harmittavasti emme saaneet valtuuston enemmistöä tämän taakse. Tulee muistaa, että tämä tavoite on kaupunginhallituksen edunvalvontamuistioissa yksimielisesti aikoinaan hyväksytty.

Suomen Keskusta rp:n puheenjohtaja Katri Kulmuni toi esille Savonlinnan vierailunsa aikana 17.7.2020 sen, että hänen johtamansa puolue on tähän kirjaukseen sitoutunut. Nyt siis tavoitteen toteutuminen on lähempänä kuin aiemmin, keskeinen hallituspuolue on jo sen takana. Koska monet muutkin ministerit ovat luvanneet turvata Savonlinnan keskussairaalan aseman ja laajuuden säilymisen, odotamme heidän lunastavan lupauksena ja tulevan tämän lakikirjauksen kannalle. Avainasemassa on SDP, joka on maan hallituksessa vastuussa sotesta ja sairaaloiden tasoihin liittyvästä lainsäädännöstä.

Julkisuudessa usean toimijan taholta on annettu ymmärtää, että maakunnan vaihtaminen Pohjois-Savoon olisi suora tae sairaalan säilymiselle. Sitä se ei valitettavasti ole! Jos se sitä olisi, tilannehan olisi päivänselvä. Mielestämme tarvitsemme jonkun turvatakuun tälle pelastusoperaatiolle ja lakikirjaus olisi valtioneuvoston toimivallan käsissä oleva keino tälle. Olemme vakuuttuneita siitä, että Mikkelin tai Kuopion kainaloon päätyminen sellaisenaan johdattaisi sairaalamme näivettymisen tielle. Lisärasitteena meillä itä-savolaisilla on ylisuuret sosiaali- ja terveystoimen asukaskohtaiset kustannukset. FCG:n vuoden 2018 tilinpäätöstietojen perusteella laatima tarvevakioitu laskelma sosiaali- ja terveydenhuollon nettomenoista Savonlinnan kaupungissa osoitti, että säästöpotentiaalia näissä menoissa väestön palvelutarpeeseen verrattuna olisi peräti 26,6 M€. Kuten tunnettua, fuusiotilanteissa yleensä heikoimmassa asemassa on taloutensa rempalleen päässeen toimijan asema.

Lisäksi meillä on kokonaan jäänyt huomioimatta se, onko Savonlinna haluttu lisä Pohjois-Savon maakunnalle. Pohjois-Savosta on jo kuulunut viestiä siitä, että siellä ei ole halua ottaa savonlinnalaisten sosiaali- ja terveyspalveluja perustettavan sote-maakunnan kontolle. Lausuntokierroksen jälkeenhän meillä saattaa olla käsissä tilanne, jossa me halutaan siirtyä ja muut eivät halua ottaa vastaan!

Kutsummekin muut savonlinnalaiset toimijat, joilla on mahdollisuus vaikuttaa annettaviin lausuntoihin, liittymään mukaan näihin lakikirjaustalkoisiin.

Reima Härkönen, kaupunginvaltuuston I varapj.

Tuukka Suomalainen, kaupunginhallituksen jäsen

Kirsi Torikka, kaupunginhallituksen pj.

Hallituksen esitys eduskunnalle sote-maakuntien perustamista ja sosiaali-ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisen uudistusta koskevaksi lainsäädännöksi

Syyskuun loppupuolella 2020 Savonlinnan kaupunki jättää lausntonsa oheiseen lausuntopyyntöön liittyen. Lausunnossa on mukana myös kaupunkimmeesitys sote-maakuntasuuntautumisesta eli joko Pohjois-Savo tai Etelä-Savo.

Moni poliittinen toimija Savonlinnassa on jo kantansa muodostanut. Mielestäni tämä on ennenaikaista.

Savonlinnan kaupunginhallitus on päättänyt asian valmisteluaikataulun ja sen osanan eri toimijoita kuullaan laajasti ja siten, että poliittista ohjausta antavat koko kaupunginhallitus, valtuuston puheenjohtajisto sekä valtuustoryhmien puheenjohtajat. Asia siis työstyy demokraattisesti.

Koska kaikki päättäjät joutuvat tässä asiassa uuden äärelle, ainoa järkevä tapa lähestyä asiaa on perehdyttää se ensin itselle. Ohessa tämä perehdytys omalta osaltani. Esitys pohjautuu lausuntopyynön asiakirjoihin ja lakikohtaisesti on tuotu myös esille, missä kohden kustakin laista voidaan lausua lausuntopyyntöön.

Aineiston läpikäytyöni olen entistä vakuutuneempi siitä, että Savonlinnan nykyisen keskussairaalan aseman ja laajuuden turvaaminen tarvitsee jotakin topakampaa kuin pelkän luottamuksen tulevaisuudessa tehtävään yhteistyöhön, olimmepa osana Pohjois- tai Etelä-Savoa. Keinoja tähän saattaisivat olla sosiaali- ja terveysalan lainsäädäntöön tehtävä kirjaus taikka syvä, strtateginen työjakosopimus (huom! ei siis yhteistyösopimus). Aika näyttää onnistummeko tässä.

Sote-uudistuksen tavoitteet

  • Hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen
  • Yhdenmukaisten ja laadukkaiden sote-palveluiden turvaaminen
  • Palveluiden saatavuuden ja saavuttavuuden parantaminen
  • Ammattitautoisen työvoiman saannin turvaaminen
  • Kustannustennousun hillintä
  • Vastaaminen yhteiskunnallisen muutoksen mukanaan tuomiin haasteisiin

Pelastustoimen uudistuksen tavoitteet

  • Palveluiden saatavuuden, kattavuuden ja laadun turvaaminen
  • Pelastustoimen valtakunnallisen tehokkuuden ja yhdenmukaisuuden kehittäminen ja tukeminen
  • Vahvistetaan toimialan valtakunnallisia voimavaroja, kehitetään toimialan johtamista ja pohjausta sekä tiivistetään alan toimijoiden yhteistyötä
  • Varmistetaan, että maakuntien pelastuslaitoksilla on mahdollisuus tuottaa ensihoitopalveluita koko maassa

Lausunnossa kysytään useaan eri lakiluonnokseen liittyen esim. kuntien kantoja. Ohessa nämä lait siten, että niihin on suodatettu Savonlinnan kannalta aivan keskeisimmät asiat. Tämä koonta pohjautuu seuraavaan asiakirjaan;

Hallituksen esitys eduskunnalle sote-maakuntien perustamista ja sosiaali-ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisen uudistusta koskevaksi lainsäädännöksi sekä Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan 12 ja 13 artiklan mukaisen ilmoituksen antamiseksi.

https://api.hankeikkuna.fi/asiakirjat/165db659-8cf1-49b4-b33d-c2cd7a4390bf/38b5aa55-7f81-4639-b836-4cdbd1858c45/MUISTIO_20200615062911.pdf

Savonlinnan maakunnallista asemaa on pohdittu erillisessä liitteessä, sitä ei ole avattu tässä yhteydessä, mutta toki varsinaisissa lakiluonnoksissa näitä asioita on esitelty.

Liite löytyy ohesta; file:///Users/rehtorimacbookair/Downloads/Liite%203_Taustamuistio%20It%C3%A4_Savon%20shp_n%20j%C3%A4senkuntien%20maakuntajaosta%209.6.2020.pdf

Sote-maakuntalaki

Lausuntopyynnössä tähän lakiin liittyen kysytään kysymykset nro 4 – 11

1 luku – yleiset säädökset

1§ Lain tarkoitus ja soveltamisala.

Sote-maakuntalain tarkoituksena olisi pykälän 1 momentin mukaan luoda edellytykset toteuttaa perustuslain 121§:n 4 momentissa tarkoitettu itsehallinto kuntia suuremmalla hallintoalueella. Säännöksessä tarkoitettu itsehallintoyksikkö olisi sote-maakunta.

Nykyiset maakuntajakolaissa (1159/1997) tarkoitetut maakunnat lakkaisivat ja lailla säädettäisiin uudesta maakuntajaosta, joka toimisi pääosin myös sote-maakuntien aluejaon pohjana.

Lain tarkoituksen olisi myös luoda edellytykset sote-maakunnan asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien toteuttamiselle sote-maakunnan toiminnassa.

Sote-maakuntalaki olisi siten luonteeltaan yleislaki, jossa säädettäisiin sote-maakunnan hallinnon ja talouden järjestämisestä. Lähtökohtaisesti sote-maakuntalaki sisältäisi kattavasti kaikki olennaiset sote-maakunnan hallintoa ja taloutta koskevat säännökset. Tämän johdosta sote-maakuntalain kanssa päällekkäistä tai siitä poikkeavaa sääntelyä erityislainsäädännössä tulisi välttää.

Sote-maakuntalakia sovellettaisiin lähtökohtaisesti sote-maakunnan toimintaan laajasti eli myös lain 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuun sote-maakunnan toimintaan. Edellä mainitun säännöksen mukaan sote-maakunnan toiminnan käsite sisältäisi sote-maakunnan sekä maakuntakonserniin kuuluvien tytäryhteisöiden toiminnan lisäksi muun omistukseen, sopimukseen ja rahoittamiseen perustuvan toiminnan. Sote-maakunnan toimintaa tulee ohjata kokonaisuutena riippumatta siitä, missä muodossa sote-maakunnan järjestämisvastuulla olevia palveluja tuotetaan. Muun muassa sote-maakunnan toiminnan ja talouden ohjausta sekä asukkaiden vaikuttamismahdollisuuksien turvaamista koskevia sote-maakuntalain säännöksiä sovellettaisiin sote-maakuntaan tässä laa-jemmassa merkityksessä.

2 § Sote-maakunnan asema.

Sote-maakunta olisi säännöksen mukaan julkisoikeudellinen yhteisö, jolla olisi alueellaan perustuslain 121 §:n 4 momentissa tarkoitettu itsehallinto siten kuin siitä sote-maakuntalaissa säädettäisiin. Sote-maakunta kuuluisi ”julkisen vallan” käsitteen alle ja se olisi siis vastaavan kaltainen julkisoikeudellinen yhteisö kuin valtio, kunnat, kuntayhtymät ja Ahvenanmaan maakunta.

Sote-maakunta olisi siten itsenäinen julkisoikeudellinen oikeushenkilö, joka voisi omissa nimissään hankkia oikeuksia ja tehdä sitoumuksia sekä olla asianosaisena tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa. Sote-maakunta olisi myös julkisen hallinnon viranomainen, joka hoitaisi sille erikseen säädettyjä julkisia hallintotehtäviä ja käyttäisi näitä tehtäviä koskevaa toimivaltaa alueellaan.

Merkittävin ero sote-maakunnan ja kunnan oikeudellisessa asemassa olisi, ettei sote-maakunnalla olisi verotusoikeutta eikä kuntien yleistä toimialaa vastaavaa rajoittamatonta oikeutta ottaa itselleen tehtäviä.

3 § Sote-maakunnan jäsen.

Pykälässä määriteltäisiin ne henkilöt ja muut tahot, jotka olisivat sote-maakunnan jäseniä. Jäsenyyden määrittelyllä on oikeudellista merkitystä, koska sen perusteella määräytyisivät muun muassa demokraattisten vaikuttamis- ja osallistumisoikeuksien sekä sote-maakuntavalituksen käyttö sote-maakunnassa. Säännös vastaisi aineelliselta sisällöltään kuntalain 3 §:n sääntelyä.

4 § Sote-maakuntakonserni ja sote-maakunnan toiminta.

Pykälässä määriteltäisiin käsitteet sote-maakuntakonserni ja sote-maakunnan tytäryhteisö sekä edellä mainittuja laajempi käsite sote-maakunnan toiminta. Sote-maakunnan toiminta kattaisi sote-maakunnan ja maakuntakonserniin kuuluvien tytäryhtiöiden toiminnan lisäksi myös muun sote-maakunnan järjestämisvastuulle kuuluvien tehtävien toteuttamisen.

5 § Maakuntajako.

Pykälä sisältäisi informatiivisen säännöksen sote-maakunnista sekä maakuntajaosta. Pykälän mukaan sote-maakunnista sekä maakuntajaosta sote-maakuntia perustettaessa säädettäisiin tähän hallituksen esitykseen sisältyvässä sosiaali-ja terveydenhuoltoa ja pe-lastustoimea koskevan uudistuksen toimeenpanosta ja sitä koskevan lainsäädännön voimaanpanosta annettavassa laissa (voimaanpanolaki). Sote-maakuntien muuttamisesta säädettäisiin niin ikään tähän hallituksen esitykseen sisältyvässä sote-maakuntarakennelaissa, jolla ehdotetaan kumottavaksi myös voimassa oleva maakuntajakolaki (1159/1997). Sote-maakuntia olisi 22. Niiden nimet ja alueena olevat maakunnat kuntakohtaisesti määriteltäisiin edellä mainitussa voimaanpanolaissa. Näiden 21 sote-maakunnan lisäksi olisi myös Ahvenanmaan maakunta, jonka itsehallinnollisesta asemasta on säädetty erikseen. Helsingin kaupunki kuuluisi Uudenmaan maakunnan alueeseen, mutta ei mihinkään sote-maakuntaan.

2 luku – Sote-maakunnan tehtävät ja järjestämisvastuu

6 § Sote-maakunnan tehtävät.

Sote-maakunnan tehtävistä ei säädettäisi sote-maakuntalaissa, vaan sote-maakunta järjestäisi sille erikseen lailla säädetyt tehtävät. Toiminnan aloitusvaiheessa sote-maakunnan lakisääteiset koostuisivat sosiaali-ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen tehtävistä.

7 § Järjestämisvastuu.

Pykälässä säädettäisiin sote-maakunnan tehtävien järjestämisvastuusta sekä tehtävien järjestämiseen liittyvästä rahoitusvastuusta osittain kuntalain sääntelyä vastaavasti. Tämän lisäksi sote-maakunnan järjestämisvastuusta säädetään erityislainsäädännössä kuten sosiaali-ja terveydenhuollon järjestämisestä annetussa laissa osin sote-maakuntalain sääntelystä poikkeavasti tai sitä täydentävästi.

8 § Tehtäväsiirrot kuntien kanssa.

Mahdollisuus ottaa hoitaakseen kuntien siirtämät vapaaehtoiset tehtävät.

9 § Palvelujen tuottaminen.

Pykälään sisältyisi sote-maakunnan palvelujen tuottamista ja palvelujen hankkimista koskeva perussäännös. Sääntely vastaa lähtökohtaisesti kuntalain sääntelyä. Sote-maakunnan palvelutuotantoa säännellään kuitenkin kuntia tarkemmin erityislainsäädännössä. Lisäksi maakunnan eri tehtäväaloilla kuten sosiaali- ja terveydenhuollossa ja ensihoidossa säädetään sote-maakuntien lakisääteisestä yhteistoiminnasta.

10 § Tuottamista koskevan vastuun toteuttaminen ja sen valvonta.

Pykälän 1 momentin mukaan sote-maakunnan antaessa järjestämisvastuulleen kuuluvien palveluiden tuottamisen muulle palveluntuottajalle maakunnan tulee varmistaa, että tuottajalla on riittävät ammatilliset, toiminnalliset ja taloudelliset edellytykset huolehtia palveluiden tuottamisesta. Sote-maakunnan tulee ottaa hallintosääntöön ja yksityisten palveluntuottajien kanssa tehtäviin sopimuksiin sote-maakunnan järjestämisvastuun toteuttamiseksi tarvittavat määräykset.

3. luku Sote-maakunnan suhde valtioon ja kuntaan

11 § Sote-maakuntien seuranta ja laillisuusvalvonta.

Pykälä sisältäisi säännökset sote-maakuntien toiminnan ja talouden yleisestäseurannasta sekä sote-maakuntien toiminnan lainmukaisuuden valvonnasta. Sääntely vastaisi aineelliselta sisällöltään kuntalain 10 §:ssä olevaa kuntien seurantaa ja laillisuusvalvontaa koskevaa sääntelyä. Pykälän 1 momentin mukaan valtiovarainministeriön tehtävänä olisi seurata yleisesti sote-maa-kuntien toimintaa ja taloutta sekä huolehtia itsehallinnon ottamisesta huomioon sote-maakuntia koskevan lainsäädännön valmistelussa

12 § Sote-maakuntatalous osana julkisen talouden suunnitelmaa.

Pykälässä säädettäisiin maa-kuntatalouden käsittelystä julkisen talouden suunnitelmassa.

13 § Sote-maakuntatalouden ja -hallinnon neuvottelukunta.

Pykälässä säädettäisiin valtionvarainministeriön yhteydessä toimivasta sote-maakuntatalouden ja -hallinnon neuvottelukunnasta.

14 § Sote-maakunnan ja kuntien neuvottelu.

Perustettavilla sote-maakunnilla tulee olemaan yhdessä kuntien kanssa jaettu ja yhteinen vastuu esimerkiksi alueen asukkaiden hyvinvoinnista palvelujen järjestäjänä sekä alueen taloudellisesta kestävyydestä. Kunnat ovat jäsentensä lähiyhteisöjä ja paikallisia toimijoita, joilla on myös tulevaisuudessa laaja yleinen toimiala à Edellä todettujen seikkojen johdosta sote-maakunnilla ja niiden alueiden kunnilla tulisi olla laintasoisesti säädetty velvoite sopia keskenään yhteistyöstä niille säädettyjen tehtävien hoitamisessa.

15 § Sote-maakunnan lainanottovaltuus.

Pykälässä säädettäisiin investointien rahoittamista pitkäaikaisella lainalla koskevasta menettelystä, joka muodostaisi poikkeuksen sote-maakuntien pitkäaikaisen lainan ottamista koskevalle 113 §:n mukaiselle kiellolle.

Sote-maakunnan toimitila- ja muut investoinnit voitaisiin rahoittaa pitkäaikaisella lainalla, jonka sote-maakunta voisi ottaa vain valtioneuvoston päätökseen perustuen.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin pitkäaikaisen lainan ottamisen valtuudesta poikkeuksellisissa tilanteissa sote-maakunnan järjestämisvastuulle kuuluvien palvelujen turvaamiseksi sekä asian vireille tulosta. à sote-maakunnan talouden kannalta lisälainanottovaltuus ja sen mukainen lainanottaminen johtaisi siihen, että sote-maakunta velkaantuisi enemmän kuin sillä olisi lainanhoitokykyä. Tästä voisi seurata sote-maakunnan talouden heikentyminen, ja sote-maakunnan edellytykset selvitä sen järjestämisvastuulla olevista tehtävistä voisivat vaarantua. Myönnetty lisälainanottovaltuus olisi yksi 121 §:ssä säädetyistä sote-maakunnan arviointimenettelyn käynnistämisen kriteereistä.

16 § Investointien ohjaus.

Pykälässä säädettäisiin sote-maakunnan investointisuunnitelmasta.

§§ 17 – 20 Valtiontakaus ja siihen liittyvät käytänteet.

Pykälässä säädettäisiin valtioneuvoston toimivallasta valtiontakauksen myöntämiseen lainoille, jotka sote-maakunta ottaa 15 §:ssä tarkoitetun lainanottovaltuuden puitteissa. Perustuslain 82 §:n mukaan valtiontakaus voidaan antaa vain eduskunnan suostumuksen nojalla.

21 § Valtakunnallinen toimitila-ja kiinteistöhallinnon osaamiskeskus.

Pykälässä säädettäisiin sote-maakuntien yhteisestä toimitila-ja kiinteistöhallinnon osaamiskeskuksesta ja sen keskeisistä toimintaperiaatteista. Osaamiskeskuksesta ja sen toiminnan perusteista olisi välttämätöntä säätää, koska sote-maakunnat olisivat uusi julkisen hallinnon taso ja ne olisivat itsenäisiä myös suhteessa toisiinsa.

Sote-maakuntien yhteisesti omistama.

Osaamiskeskuksen tehtävänä olisi ylläpitää sote-maakuntien yhteistä tilatietojärjestelmää ja siihen liittyviä palveluita. Yhteisellä tilatietojärjestelmällä taattaisiin ajantasainen vertailutieto sote-maakuntien toimitiloista ja mahdollistettaisiin tarvittaessa yhdenmukainen vuokranmääritys.

4 luku – maakuntavaltuusto

22 § Maakuntavaltuuston tehtävät

  • vastaisi sote-maakunnan toiminnasta ja taloudesta sekä käyttäisi sote-maakunnan päätösvaltaa
  • keskeisten tavoitteiden asettajana ja strategisten päätösten tekijänä, asettaisi sote-maakunnan ja sen toiminnan keskeiset tavoitteet sote-maakuntastrategiassa, siinä olisi otettava huomioon sote-maakunnan tehtäväaloja koskevat muut strategisen tason suunnitteluasiakirjat, esim. sosiaali-ja terveydenhuollon järjestämisestä annetussa laissa tarkoitettu palvelustrategia.
  • Hallintosäännöstä päättäminen
  • Talousarviosta ja taloussuunnitelmasta päättäminen
  • Omistaja- ja konserniohjauksen periaatteista päättäminen
  • Päättäisi liikelaitokselle asetettavista toiminnan ja talouden tavoitteista
  • päättäisi sote-maakunnan varallisuuden hoidosta sekä rahoitus-ja sijoitustoiminnan perusteista
  • päättäisi sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan perusteista
  • päättäisi palveluista ja muista suoritteista perittävien maksujen yleisistä perusteista sekä sote-maakunnan järjestämisvastuulle kuuluvista palveluista perittävistä asiakasmaksuista
  • päättäisi takaussitoumuksen tai muun vakuuden antamisesta toisen velasta
  • päättäisi jäsenten ja varajäsenten valinnasta sote-maakunnan toimielimiin
  • päättäisi tilintarkastajien valinnasta
  • päättäisi tilivelvollisten valinnasta
  • tulisi päättää myös muista valtuuston päätettäviksi säädetyistä ja määrätyistä asioista

§§ 23 – 27 Hyvin samankaltaista säätelyä kuin kunnanvaltuuston osalta kuntalaissa; maakuntavaalit, valtuutettujen lukumäärä, varavaltuutetut, puheenjohtaja ja varapuheenjohtajat, valtuustoryhmä ja sen toiminnan tukeminen,

5 luku – maakunnan asukkaiden osallistumisoikeus

28 § Äänioikeus maakuntavaaleissa ja äänestysoikeus maakunnan kansanäänestyksessä – kuten vastaava säätely kuntalaissa

29 § Osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet – kuten vastaava säätely kuntalaissa

30§ Aloiteoikeus – kuten vastaava säätely kuntalaissa

31§ Sote-maakunnan kansanäänestys – kuten vastaava säätely kuntalaissa

32 § Sote-maakunnan vaikuttamistoimielimet – nuoriso-, vanhus- ja vammaisneuvosto – kuten vastaava säätely kuntalaissa

33§ Kansalliskielilautakunta ja saamen kielen lautakunta.

34 § Viestintä

Säännöksessä tuodaan esille velvoite viestiä laajasti sote-maakunnan toimin-nasta sekä painotetaan erityisesti päätöksenteon valmistelun avaamista

6 luku – maakunnan toimielimet

35 § Sote-maakunnan toimielimet.

Pykälässä säädettäisiin sote-maakunnan lakisääteisistä toimielimistä sekä niistä toimielimistä, joita valtuusto tai muu sote-maakunnan toimielin voi asettaa.

Sote-maakunnan pakollisia toimielimiä olisivat maakuntavaltuusto, maakuntahallitus ja tarkastuslautakunta.

Sote-maakuntavaltuus-tosta säädettäisiin erikseen lain 4 luvussa.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, mitä muita toimielimiä sote-maakuntavaltuusto voi asettaa sote-maakuntahallituksen ja tarkastuslautakunnan lisäksi. Momentin 1 kohdan mukaan sote-maakunnan toimielinorganisaatiossa voisi olla lautakuntia, jotka vastaisivat sote-maakuntavaltuuston niille antamien pysyväisluonteisten tehtävien hoitamisesta. Lautakuntien lukumäärä jäisi sote-maakuntavaltuuston harkintaan. Lautakunnat toimisivat sotemaakuntahallituk-sen alaisina

Lisäksi pykälässä on säädelty johtokunnista, jaostoista ja toimikunnista.

§§ 36 – 40 säädellään toimielinten kokoonpanoista ja jäsenistä sekä luottamushenkilön erottamisesta ja tilapäisestä valiokunnasta – kuten kuntalaissa vastaavissa asioissa

Luku 7 – Sote-maakunnan johtaminen ja sote-maakuntahallitus

41§ Sote-maakuntastrategia.

Pykälässä säädettäisiin lakisääteisestä sote-maakuntastrategiasta, joka olisi sote-maakuntavaltuuston ohjausväline sote-maakunnan johtamisessa. Sote-maakuntavaltuusto päättäisi sote-maakuntastrategiassa sote-maakunnan toiminnan ja talouden pitkän aikavälin tavoitteista.

42§ Sote-maakunnan johtaminen.

Pykälässä säädettäisiin kootusti sote-maakunnan toiminnan johtamisen kokonaisuudesta. Pykälän 1 momentin mukaan sote-maakunnan toimintaa tulee johtaa sote-maakuntavaltuuston sote-maakuntastrategiassa ilmaisemien linjausten mukaisesti.

Pykälässä tuodaan esille sote-maakuntahallituksen keskeinen asema sote-maakunnan johtamisessa. Sote-maakuntahallitus johtaa sote-maakuntavaltuuston päätösten valmistelua ja toteuttamista sekä sote-maakunnan toimintaa, hallintoa ja taloutta käytännössä.

43 § Sote-maakuntahallituksen tehtävät.

Sote-maakuntahallituksen perustehtävänä on vastata sote-maakunnan hallinnosta ja taloudenhoidosta sekä sote-maakuntavaltuuston päätösten valmistelusta, täytäntöönpanosta ja laillisuusvalvonnasta. Sote-maakuntahallituksen olisi 96 §:n mukaisesti valmisteltava sote-maakuntavaltuustossa käsiteltävät asiat pykälässä säädettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta. Sote-maakuntahallitukselle kuuluvasta sote-maakuntavaltuuston päätösten laillisuuden valvonnasta säädettäisiin 99 §:ssä.

Sote-maakuntahallitus valvoo sote-maakunnan etua sekä edustaa sote-maakuntaa ja käyttää sen puhevaltaa, jollei sote-maakuntavaltuusto hallintosäännöllä toisin määrää.

Pykälässä on myös muita tarkkoja rajattuja tehtäviä sote.maakuntahallitukselle.

44 § Sote-maakuntahallituksen puheenjohtaja.

Pykälässä säädettäisiin sote-maakuntahallituk-sen puheenjohtajan asemasta ja tehtävistä. Pykälän mukaan sote-maakuntahallituksen puheenjohtaja johtaisi poliittista yhteistyötä, jota sote-maakuntahallituksen tehtävien toteuttaminen edellyttää. Sote-maakuntavaltuusto voisi määrätä hallintosäännössä sote-maakuntahallituksen puheenjohtajan muista tehtävistä. Sote-maakuntahallituksen puheenjohtaja edustaa sote-maakunnan ylintä poliittista johtoa. Hän voi toimia tehtävässään 38 §:n 2 momentin mukaan myös kokopäivätoimisena tai osa-aikaisena luottamushenkilönä.

45 § Sote-maakuntajohtaja.

Pykälässä säädettäisiin sote-maakuntajohtajan asemasta ja tehtävistä. Hänet voidaan valita joko toistaiseksi tai määräajaksi. Valinnan tekee sote-maakuntavaltuusto. Sote-maakuntajohtaja on aina virkasuhteessa sote-maakuntaan ja hän on sote-maakunnan ylin viranhaltija.

§§ 46 – 47 Johtajasopimus ja irtisanominen

Vastaa kuntalain vastaavia säädöksiä.

48 § Omistajaohjaus.

Pykälän tarkoituksena on ohjata sote-maakuntia käyttämään sote-maakuntalakiin ja muuhun lainsäädäntöön perustuvia omistajaohjauksellisia keinoja. Pykälä olisi luonteeltaan informatiivinen.

Omistajaohjaus tarkoittaa pykälän mukaan niitä toimenpiteitä, joilla sote-maakunta omistajana ja jäsenenä myötävaikuttaa yhtiön ja muun yhteisön tai laitoksen hallintoon ja toimintaan. Toimien tavoitteena on, että ohjauksen kohteena oleva yhteisö ottaa toiminnassaan huomioon omistajansa tahdon ja tavoitteet.

49 § Maakunnan tytäryhteisöjen toiminta ja konserniohje.

50 § Konsernijohto.

Pykälässä määritellään sote-maakunnan konserninjohdon kokoonpano. Sote-maakunnan konsernijohtoon kuuluisivat sote-maakuntahallitus, sote-maakuntajohtaja ja muut hallintosäännössä määrätyt viranomaiset. Sote-maakuntavaltuusto päättäisi yksityiskohtaisemmin hallintosäännöllä konsernijohdon tehtävistä ja toimivallan jaosta.

Konsernijohto toteuttaa omistajaohjauksen käytännön toimia sekä konsernivalvontaa sote-maakuntakonserniin kuuluvissa yhteisöissä.

51 § Sisäinen tarkistus

8 luku – sote-maakuntien yhteistoiminta

52§ Yhteistoiminnan muodot

Luvussa säädettäisiin sote-maakuntien käytössä olevista vapaaehtoisen yhteistoiminnan muodoista. Sote-maakuntien pakollisesta yhteistoiminnasta säädettäisiin niiden tehtäviä koskevassa erityislainsäädännössä.

53 § Yhteistoiminnan suhde julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annettuun lakiin.

§§ 54 – 55 Yhteinen toimielin

Kuten kuntalaissakin mahdollistettu.

56§ Yhteinen virka

Kuten kuntalaissakin mahdollistettu.

57 Sopimus viranomaistehtävien hoitamisesta

Sote-maakunnat voisivat sopia, että niille laissa säädetty tehtävä, jossa toimivaltaa voidaan siirtää viranhaltijalle, annetaan virkavastuulla toisen sote-maakunnan viranhaltijan hoidettavaksi. Tällainen tehtävä voisi sisältää myös julkisen vallan käyttöä ja tehtävän hoitaminen virkavastuulla sisältäisi myös mahdollisen esittelytehtävän sote-maakunnan toimielimelle.

§§ 58 – 67 Sote-maakuntayhtymä.

Pykäliin sisältyisivät sote-maakuntayhtymää koskevat perussäännökset. Sote-maakuntayhtymää koskeva sääntely vastaisi pääosin kuntalain kuntayhtymää koskevaa sääntelyä.

9 luku – sote-maakunnan liikelaitos

§§ 68 – 71 säädellään asemasta, tehtävistä, johtokunnasta, johtajasta ja taloudesta.

10 luku – luottamushenkilöt

§§ 72 – 81 Säädellään luottamushenkilöistä: luottamushenkilön määritelmä, vaalikelpoisuudesta eri toimielimiin, vaalikelpoisuuden menettämisestä

Varsin samankaltaisia kuin kuntalain vastaavat säädökset.

§§ 82 – 89 Säädellään luottamustehtävän hoitamisesta, päätoiminen vs. osa-aikainen luottamushenkilö, oikeudesta saada vapaata omasta työstään, palkkioista ja korvauksista, tiedonsaantioikeudesta, sidonnaisuuksien ilmoittamisesta, virheellisestä menettelystä luottamustoimessa, rikollisesta menettelystä luottamustoimen ulkopuolella

Varsin samankaltaisia kuin kuntalain vastaavat säädökset.

11 luku – henkilöstö

§§ 90 – 92 Sote-maakunnan henkilöstö.

Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi sote-maakunnan henkilöstöstä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin palvelussuhdelajeista, joita olisivat virkasuhde ja työsopimussuhde sekä viitattaisiin virkasuhdetta ja työsopimussuhdetta koskevaan erityissääntelyyn.

Sellaista tehtävää, jossa käytetään julkista valtaa, hoidettaisiin virkasuhteessa.

Säädökset viran perustamisesta ja lakkauttamisesta sekä säädökset virkasuhteen suummatmisesa työsuhteeksi.

Säätely olisi samankaltaista kuin kuntalaissakin.

12 luku – päätöksenteko- ja hallintomenettely

93 § Hallintosääntö

94 § Toimivallan siirtäminen

95 § Otto-oikeus (rajatumpi kuin kuntalaissa, esim. lautakunta ei voisi käyttää)

96 § Valtuustoasioiden valmistelu

97§ Sote-maakuntavaltuuston kokoontuminen

98 § Sote-maakuntavaltuustossa käsiteltävät asiat.

99 § Sote-maakuntavaltuuston päätösten laillisuuden valvonta.

100 § Esteellisyys

101 § Toimielimen päätöksentekotavat

§§ 102 – 103: Sähköinen kokous ja sähköinen päätöksentekotapa

§§ 104 – 110: kokousmenettelyä säädelty kuten kuntalaissa vastaavalla tavalla sen määrittelemiin toimielimiin

§§ 111 – 112: ilmoitukset ja tietojen saatavuus yleisestä tietoverkosta

13 luku – talous

113 § Talousarvio ja -suunnitelma.

Pykälässä säädettäisiin sote-maakunnan talousarvion ja -suunnitelman laatimisesta ja hyväksymisestä sekä sote-maakunnan taloudelle asetettavasta tasapainovaatimuksesta. Sote-maakuntavaltuusto päättää sote-maakuntastrategiasta sekä talousarviosta ja taloussuunnitelmasta ja muista sote-maakunnan talouden ja toiminnan kannalta merkittävimmistä asioista.

Pykälässä säädettäisiin maakunnan talouden tasapainolle asetettavasta vaatimuksesta. Taloussuunnitelma on laadittava siten, että se on tasapainossa tai ylijäämäinen viimeistään talousarviovuotta seuraavan toisen vuoden päättyessä. Sote-maakunnan taseeseen kertynyt alijäämä tulee kattaa enintään kahden vuoden kuluessa tilinpäätöksen vahvistamista seuraavan vuoden alusta lukien. Tässä määräajassa tulee kattaa myös talousarvion laadintavuonna tai sen jälkeen kertynyt alijäämä. Sote-maakunnan taloudenpidossa tulee kiinnittää erityistä huomiota myös siihen, etteivät sen sitoumukset ylitä maakunnan taloudellisia resursseja.

Talousarvion rakenne on säädelty kuten kuntalaissa vastaava.

§§ 114 – 117 Kirjanpito, tilinpäätös, konsernin tilinpäätös, toimintakertomus

118 § Sote-maakunnan toiminnan, talouden ja palvelutuotannon tietojen tuottaminen ja toimit-taminen

119 § Tytäryhteisön ja sote-maakuntayhtymän tiedonantovelvollisuus.

120 § Arviointimenettely

Pykälässä säädettäisiin sote-maakunnan arviointi-menettelystä, jossa valtio ja sote-maakunta arvioivat sote-maakunnan taloudellisia sekä sosiaali- ja terveydenhuollon tai pelastustoimen palvelujen järjestämiseen liittyviä edellytyksiä selvitä tehtävistään.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin edellytyksistä, jotka voisivat käynnistää arviointimenettelyn.

Pykälän 2 momentin mukaan arviointimenettely käynnistyisi valtiovarainministeriön päätöksellä.

Menettelyä varten nimettäisiin arviointiryhmä, johon valtiovarainministeriö, sosiaali-ja terveysministeriö, sisäministeriö ja sote-maakunta nimeäisivät edustajansa. Arviointiryhmän kokoonpanolla turvattaisiin mahdollisimman monipuolinen osaaminen sote-maakunnan talouteen ja tehtäviin liittyen.

Arviointiryhmän puheenjohtajaksi valtiovarainministeriö nimeäisi sote-maa-kuntaa kuultuaan sote-maakunnasta ja ministeriöistä riippumattoman henkilön.

Arviointiryhmä tekisi ehdotuksen sote-maakunnan talouden tervehdyttämiseksi sekä sosiaali-ja terveydenhuollon ja pelastustoimen palvelujen järjestämisen edellytysten turvaamiseksi tarvittavista toimista. Arviointiryhmän tulisi mahdollisimman perusteellisesti selvittää ja arvioida sote-maakunnan edellytykset järjestämisvastuullaan olevien tehtävien hoitamiseen ja tehdä ehdotuksensa näiden selvitysten ja arviointien pohjalta. Ehdotukset voisivat koskea sote-maakunnan toimintaa ja taloutta kokonaisuutena. Arviointiryhmän selvityksistä ja toimenpide-ehdotuksista tulisi ilmetä, ovatko sote-maakunnan taloudelliset ja toiminnalliset edellytykset selvitä järjestämisvastuullaan olevista tehtävistä ratkaistavissa sote-maakunnan omilla toimenpiteillä.

Sote-maakuntavaltuuston olisi käsiteltävä arviointiryhmän toimenpide-ehdotukset ja saatettava niitä koskeva päätös valtiovarainministeriön tietoon mahdollisia jatkotoimenpiteitä varten. Talousarvio ja –suunnitelma olisi laadittava siten, että ne toteuttavat valtuuston päätöksiä toimenpiteistä. Toimintakertomuksessa olisi esitettävä selvitys toimenpiteiden toteutumisesta ja riittävyydestä tilikaudella.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin sote-maakunnan muuttamista selvittävän selvittäjän asettamisesta. Valtiovarainministeriö päättäisi 3 momentissa tarkoitettujen arviointiryhmän toimenpide-ehdotusten ja sote-maakuntavaltuuston päätösten perusteella onko sote-maakuntarakenne-lain 8 §:ssä tarkoitetun selvittäjän asettaminen tarpeen.

121 § Sote-maakunnan talouteen liittyvät arviointimenettelyn edellytykset

Arviointimenettely voisi käynnistyä lähtökohtaisesti neljän eri kriteerin perusteella. Valtiovarainministeriöllä olisi harkintavaltaa menettelyn käynnistämisessä.

Arviointimenettely voisi käynnistyä seuraavasti;

  • jos sote-maakunta ei ole kattanut taseeseen kertynyttä alijäämää 113 §:n 2 momentissa säädetyssä määräajassa
  • jos sote-maakunnan konsernituloslaskelman vuosikatteen ja poistojen suhde on alle 80 prosenttia kaksi tilikautta peräkkäin à kuvaisi tulorahoituksen vajetta suhteessa poistoihin
  • jos konsernitilinpäätök-sen laskennallinen lainanhoitokate on alle 0,8 kaksi tilikautta peräkkäin. Lainanhoitokate kertoo sote-maakuntakonsernin kyvystä kattaa tulorahoituksellaan pitkä-ja lyhytaikaisten lainojen lyhennykset ja korot. Sote-maakunnan oma lainanotto olisi 113 §:n säännöksellä rajattu lyhytaikaisiin lainoihin, mutta kriteerin tavoitteena olisi varmistaa, että myös sote-maakuntakonsernin tytäryhteisöjen lainan-hoitokyky säilyy
  • jos sote-maakunnalle olisi myönnetty 15 §:n 3 momentissa tarkoitettu lainanottovaltuus taikka kaksi kertaa kolmen peräkkäisen tilikauden aikana sote-maakuntien rahoituksesta annetussa laissa tarkoitettua lisä-rahoitusta. Sote-maakunnan taloudellinen tilanne olisi näissä tilanteissa sen kaltainen, että se uhkaisi vaarantaa sote-maakunnan edellytykset selvitä tehtävistään.

122 §.Sote-maakunnan viranomaisen toimivallan rajoittaminen eräissä tilanteissa.

14 luku – hallinnon ja talouden tarkistus

123 § Tarkastuslautakunta

124 § Tilintarkistus

125 § Tilintarkistajan tehtävät

126 § Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastusoikeus (ei ole kuntalaissa)

127 § Tarkastuslautakunnan ja tilintarkastajan tietojensaantioikeus

128 § Tilintarkistuskertomus ja sen käsittely

Tämän luvun säätely vastaa pääosin kuntalain vastaavaa.

15luku – Sote-maakunnan toiminta kilpailutilanteessa markkinoilla

§§ 129 – 135

Luvussa säädettäisiin sote-maakunnan toiminnasta kilpailutilanteessa markkinoilla. Lakiehdo-tuksen luvun säännöksiä sovellettaisiin myös sote-maakuntayhtymiin. Luvun säännöksiä pääosin vastaavat säännökset kuntien toiminnan yhtiöittämisestä sisältyvät kunta-lain 15 lukuun.

16 luku – Oikaisuvaatimus ja sote-maakuntavalitus

136 § Luvun säännösten soveltaminen

Sote-maakunnan viranomaisen päätökseen haettaisiin pykälän 1 momentin mukaan yleensä muutosta ehdotetun lain mukaisesti. Vain jos jostakin asiasta olisi erikseen säädetty haettavaksi muutosta muulla tavoin, noudatettaisiin kyseisiä säännöksiä. Erityiset säännökset voisivat koskea muun muassa erilaisia sote-maakunnan viranomaiselle lain mukaan kuuluvia tehtäviä. Niitä koskeviin päätöksiin haettaisiin muutosta yleensä hallintovalituksella.

137 § Oikaisuvaatimus

Kuten kuntalaissa

138 § Sote-maakuntavalitus

Uusi nimi, mutta periaate kuten normaalissa kunnallisvalituksessa.

§§ 139 – 146 Säädelty valitusoikeuksista, -ajoista yms. Vastaavaa säätelyä, kuten kuntalaissa.

17 luku – erinäiset säädökset

Nimensä mukaan säätelevät erityistilanteita.

§ 148 Voimaantulo

Lakiluonnoksessa ei tule ilmi, mutta tätähän on ajateltu voimaan 1.7.2021.

 

 

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaki (Sote-järjestämislaki)

Lausuntopyynnössä tähän lakiin liittyen kysytään kysymykset nro 12 – 24

1 luku – Yleiset säännökset

1 § Lain tarkoitus ja soveltamisala

Lain ensisijaisena tarkoituksena olisi väestön hyvinvoinnista ja terveydestä huolehtiminen ja tätä kautta väestöryhmien välisten hyvinvointi- ja terveys-erojen vähentäminen. Lain tarkoituksena olisi myös luoda asianmukaiset edellytykset hoitoon tai palvelujen piiriin pääsylle ja sille, että koko maassa on saatavilla riittävästi ja yhdenvertaisesti palveluja sekä palveluja tarvitsevien ihmisten tarpeet ja niissä tapahtuvat muutokset huomioon ottava palvelurakenne.

Samalla palvelurakenteen tulisi olla kustannusvaikuttava siten, että käyttävissä olevilla voimavaroilla pystytään kantamaan vastuu sosiaali-ja terveydenhuollon erityislakien mukaisten palvelujen järjestämisestä. Tämän toteuttamiseksi tarvitaan laadukkaita ja yhteentoimivia sosiaali-ja terveydenhuollon palveluja ja näiden palvelujen asianmukaisesta järjestämisestä vastaamaan kykeneviä organisaatioita.

Lakia sovellettaisiin sote-maakunta-aissa tarkoitetun sote-maakunnan järjestämisvastuulla olevan julkisen sosiaali- ja terveyden-huollon järjestämiseen, kehittämiseen, ohjaukseen ja valvontaan, jollei muussa laissa toisin säädetä. Julkisella sosiaali- ja terveydenhuollolla tarkoitetaan toimintaa, jonka järjestämisestä ja siihen liittyvästä rahoituksesta vastaisi sote-maakunta. Sote-maakunta saisi tehtäväänsä varten rahoituksen pääosin valtiolta sekä osaksi asiakasmaksuina ja toimintatuloina. Ehdotettu järjestämislaki olisi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä koskeva yleislaki, jota sovellettaisiin, jollei erityislaissa toisin säädetä.

2 § Määritelmät

sosiaali-ja terveydenhuolto

  • Siihen sisältyisivät kaikki sote-maakunnan järjestämisvastuulle kuuluvat lakisääteiset sosiaali-ja terveydenhuollon tehtävät ja palvelut sekä myös hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen

sote-maakunnan asukas

  • henkilöä, jolla on kotikuntalaissa tarkoitettu kotikunta sote-maakunnassa. Sote-maakunta olisi järjestämisvastuussa asukkaidensa sosiaali- ja terveydenhuollosta

asiakas

  • sote-maakunnan asukkaita ja muita henkilöitä, joille sote-maakunnan olisi lakiin perustuen järjestettävä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. Asiakkaan käsitteeseen sisältyisivät myös terveyspalveluja käyttävät potilaat. Asiakkaita voisivat olla myös muut kuin sote-maakunnan asukkaat, esimerkiksi kiireellistä sairaanhoitoa tarvitsevat henkilöt tai EU-säännösten perusteella palvelujen saamiseen oikeutetut henkilöt. Myös terveydenhuoltolaissa säädettyjen julkisen terveydenhuollon valinnanvapautta koskevien säännösten perusteella sote-maakunnan palveluja käyttävät henkilöt olisivat laissa tarkoitettuja asiakkaita.

yksityinen palveluntuottaja

  • kaikkia sote-maakunnalle sosiaali-ja terveydenhuollon palveluja tuottavia osakeyhtiöitä ja muita yhtiöitä, yhteisöjä, osuuskuntia, säätiöitä ja itsenäisiä ammatinharjoittajia. Yksityisen palveluntuottajan on täytettävä palveluja tuottaessaan yksityisestä terveydenhuollosta annetun lain ja yksityisistä sosiaalipalveluista annetun lain mukaiset edellytykset. Mitä ehdotetussa laissa säädettäisiin yksityisestä palveluntuottajasta, sovellettaisiin myös sote-maakunnan, kunnan ja valtion omistamaan yhtiöön tai muuhun yhteisöön. Näin ollen niihin sovellettaisiin, mitä 3 luvussa säädetään palvelujen hankkimisesta yksityisiltä palvelutuottajilta. Kohdassa 5 määriteltäisiin valvontaviranomainen. Lain tarkoittamia sosiaali- ja terveydenhuol-lon valvontaviranomaisia olisivat aluehallintovirastot sekä Sosiaali-ja terveysalan lupa-ja val-vontavirasto, jäljempänä Valvira.

2 luku – Sosiaali-ja terveydenhuollon järjestäminen

8 § Sosiaali-ja terveydenhuollon järjestämisvastuu

Sote-maakunta vastaisi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä alueellaan ja olisi järjestämisvastuussa asukkaidensa sosiaali- ja terveydenhuollosta. Sote-maakunnan sosiaali- ja terveyden-huollon järjestämisvastuuseen kuuluvista tehtävistä säädettäisiin ehdotetun lain lisäksi useissa muissa sosiaali-ja terveydenhuollon erityislaeissa.

Sosiaali-ja terveydenhuollon järjestämisvastuuseensa liittyen sote-maakunnan tulisi itse kyetä vastaamaan yhtäältä keskeisistä järjestämisvastuun toteuttamiseen liittyvistä vastuista sekä kaikista niistä lakisääteisistä vastuista, jotka sosiaali-ja terveydenhuollon lainsäädännössä säädetään palvelujen järjestäjän tehtäviksi

Sote-maakunnan olisi huolehdittava sote-maakuntalaissa säädetyn mukaisesti järjestämisvastuuseensa liittyvästä päätösvallasta ja ohjauksesta kuten sosiaali- ja terveyspalvelujen yhden-vertaisesta saatavuudesta sekä palvelujen tarpeen, määrän ja laadun määrittelemisestä.

Järjestämisvastuuseen kuuluisi myös palvelujen tuottamistavoista päättäminen.

Sote-maakunnalla olisi oltava riittävä osaaminen, toimintakyky ja valmius vastata sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä ja sen olisi huolehdittava asukkaidensa palvelutarpeen mukaisesta sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuudesta kaikissa tilanteissa.

9 § Palvelujen kokoaminen suurempiin kokonaisuuksiin

Pykälässä olisi säännökset siitä, miten palveluja koottaisiin suurempiin kokonaisuuksiin koko maassa yhden tai useamman sote-maa-kunnan järjestettäväksi.

10 § Asiakkaiden palvelujen yhteensovittaminen

Pykälässä säädettäisiin sote-maakunnan velvoitteesta huolehtia asiakkaan palvelujen yhteensovittamisesta. Pykälän 1 momentin mukaan sote-maakunnalla olisi vastuu asiakkaiden sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen yhteensovittamisesta kokonaisuuksiksi.

11 § Palvelustrategia

Pykälässä säädettäisiin sote-maakunnan velvollisuudesta laatia sosiaali-ja terveydenhuollon palvelustrategia.

Palvelustrategiassa sote-maakunta päättäisi järjestämisvastuulleen kuuluvan sosiaali- ja terveydenhuollon pitkän aikavälin tavoitteet. Lisäksi sote-maakunta asettaisi palvelustrategiassa tavoitteet sille, miten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut toteutetaan ottaen huomioon sote-maakunnan asukkaiden tarpeet ja paikalliset olosuhteet. Palvelustrategian ensisijaisena tavoitteena olisi määritellä miten sosiaali-ja terveydenhuollon palvelut toteutetaan sote-maakunnassa.

3 luku – Palvelujen hankkiminen yksityiseltä palveluntuottajalta

§§ 12 – 19 säädellään tarkoin edellytyksistä ja toimintaperiaatteusta, jos palveluja hankitaan yksityiseltä sektorilta

4 luku – ohjaus, suunnittelu ja kehittäminen

20 § Yleinen ohjaus, suunnittelu ja kehittäminen.

Pykälän mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon yleinen ohjaus, suunnittelu, kehittäminen ja valvonta kuuluisivat sosiaali-j a terveysministeriölle.

21 § Valtakunnalliset tavoitteet sosiaali-ja terveydenhuollon järjestämiselle.

22 § Sosiaali-ja terveydenhuollon neuvottelukunta.

23 §Sosiaali-ja terveysministeriön neuvottelut sote-maakunnan kanssa.

Pykälässä säädettäisiin sosiaali-ja terveysministeriön ja sote-maakunnan neuvottelumenettelystä. Pykälän mukaan sosiaali- ja terveysministeriö neuvottelisi erikseen kunkin sote-maakunnan kanssa vuosittain sote-maakunnan järjestämisvastuuseen kuuluvien sosiaali-ja terveydenhuollon tehtävien toteuttamisesta.

24 § Sote-maakunnan investointisuunnitelma.

Pykälässä säädettäisiin sote-maakunnan investointisuunnitelmasta. Sote-maakunnan tulisi laatia vuosittain esitys sote-maakunnan investointisuunnitelmaksi. Investointisuunnitelma kattaisi koko sote-maakuntakonsernin. Sote-maakunta tytäryhteisöineen muodostaisi sote-maakuntakonsernin. Investointisuunnitelman tulisi sisältää tiedot seuraavaa tilikautta seuraavien neljän tilikauden aikana aloitettavista investoinneista.

Investointisuunnitelma koskisi sekä sote-maakunnan sosiaali- ja terveydenhuoltoa että pelastus-toimea, jonka järjestämisestä säädettäisiin pelastustoimen järjestämisestä annettavassa laissa.

25 § Aloite sote-maakunnan arviointimenettelyn käynnistämisestä.

Oikeus annetaan STM:lle ja aloite menee valtioneuvostolle.

26 § Sosiaali-ja terveysministeriön aloite sote-maakunnan lisärahoituksen myöntämisestä.

Kyseessä olisi informatiivinen viittaussäännös. Sote-maakuntien rahoituksesta annettavan lain 11 §:n mukaan, jos rahoituksen taso muutoin vaarantaisi perustuslain 19 §:n 3 momentissa tarkoitettujen riittävien sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisen tai perustuslain 7, 15 ja 20 §:ssä tarkoitettuihin perusoikeuksiin liittyvien pelastustoimen palvelujen järjestämisen, sote-maakunnalla olisi oikeus saada muualla laissa säädetyn lisäksi valtiolta rahoitusta se määrä, joka on tarpeen mainittujen sosiaali-ja terveyspalvelujen ja pelastustoimen palvelujen turvaamiseksi (lisärahoitus) ottaen huomioon sote-maakunnan edellytykset järjestää muut lakisääteiset tehtävät.

Lisärahoitus myönnettäisiin valtion talousarvioon otettavasta määrärahasta. Lisärahoitusta koskevaan päätökseen voitaisiin edellä säädetyn varmistamiseksi ottaa palvelujen vaikuttavuutta, laatua, määrää tai järjestämisen tehokkuutta koskevia ehtoja. Lisärahoituksen myöntämisestä ja maksamisesta säädettäisiin ehdotettavan sote-maakuntien rahoituslain 26 §:ssä. Säännöksen mukaan lisärahoitusta voitaisiin myöntää sote-maakunnan hakemukseen perustuen tai valtiovarainministeriön, sosiaali-ja terveysministeriön tai sisäministeriön aloitteesta. Lisärahoi-tuksesta päättäisi valtioneuvosto.

Lisärahoitus ei kuitenkaan olisi kestävä ratkaisu sellaisen sote-maakunnan sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän rahoitukseen, jonka ongelmien taustalla olisi rakenteellisia, erillisiä korjaustoimenpiteitä edellyttäviä ongelmia. Tästä syystä sote-maakuntalain 121 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi, että toistuva lisärahoituksen myöntäminen voisi käynnistää sote-maakuntalaissa säädetyn arviointimenettelyn.

27 §Sote-maakunnan sosiaali-ja terveydenhuollon seuranta ja arviointivelvollisuus.

28 §Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntija-arviot.

29 § Sosiaali-ja terveysministeriön vuosittainen selvitys.

30 § Sosiaali-ja terveydenhuollon kehittämistoiminta sote-maakunnassa.

31§ Ruotsinkielisten ja saamelaisten oikeuksia käsittelevä.

5 luku – sotemaakuntien yhteistoiminta.

32 § Yliopistollinen sairaala.

Pykälässä säädettäisiin, että sote-maakunnissa, joiden alueella sijaitsevat Turun, Oulun ja Tampereen yliopistot ja Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunta, sekä HUS-maakuntayhtymällä olisi oltava yliopistollinen sairaala. Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunta sijaitsee Kuopion kampuksella. Yliopistollista sairaalaa ylläpitäisivät näin ollen HUS-maakuntayhtymän lisäksi Pirkanmaan, Pohjois-Pohjanmaan, Pohjois-Savon ja Varsinais-Suomen sote-maakunnat. Säännös vastaisi sisällöllisesti nykyisen erikoissairaanhoitolain 24 §:n säännöstä, joka on tarkoitus kumota uudistuksen yhteydessä, kun sairaanhoitopiirien tehtävistä vastaisivat jatkossa sote-maakunnat.

33 § Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalue.

Pykälässä säädettäisiin sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueista. Yhteistyöalueet olisivat sosiaali- ja terveydenhuollon alueellista yhteensovittamista, kehittämistä ja yhteistyötä varten. Yhteistyöalueita olisi viisi ja niihin kuuluvat sote-maakunnat säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella siten, että yliopistollista sairaalaa ylläpitävät Pirkanmaan, Pohjois-Pohjanmaan, Pohjois-Savon ja Varsinais-Suomen sote-maakunnat sekä HUS-maakuntayhtymä kuuluisivat eri yhteistyöalueisiin. Tällöin jokaisen yhteistyöalueen alueella sijaitsisi yliopistollinen sairaala.

Yhteistyöalueiden olisi lisäksi oltava maantieteellisesti yhtenäisiä.

34 § Sote-maakuntien yhteistyösopimus.

Pykälässä säädettäisiin yhteistyöalueeseen kuuluvien sote-maakuntien yhteistyösopimuksesta. Sopimus täydentäisi lainsäädännössä sote-maakunnille osoitettuja velvoitteita. Sopimus velvoittaisi sote-maakuntia toimimaan yhteisesti sovitulla tavalla.

Sovitaan valtuustokausittain.

Yhteistyösopimuksessa olisi sovittava sote-maakuntien työnjaosta ja yhteistyöstä väestön palvelutarpeen arvioinnissa ja ennakoinnissa sekä palvelutuotannon seurannassa ja arvioinnissa. Väestön palvelutarpeen arviointi ja ennakointi edellyttäisivät myös hyvin erikoistunutta epidemiologista ja muuta osaamista. Kun sote-maakunnat sopisivat yhteistyöstä ja työnjaosta, jokaisessa sote-maakunnassa ei tarvitsisi olla samaa erityisosaamista.

Sopimuksessa olisi sovittava toimenpiteistä, joilla toteutettaisiin koko yhteistyöalueella vaikuttava, laadukas ja kustannustehokas sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäminen ja tuotantorakenne. Tavoitteena olisi toteuttaa palvelujärjestelmä, joka mahdollistaisi myös käytännössä kaikille asiakkaille yhdenvertaiset palvelut lainsäädännön määrittelemällä tavalla. Säännös ei kuitenkaan määrittelisi sitä, miltä etäisyydeltä palvelut tulisi olla saatavilla. Maan eri osissa etäisyydet vaihtelevat väistämättä, eteläisimmässä Suomessa palveluverkko voi olla huomattavasti tiheämpi kuin pohjoisimmassa Suomessa. Tältä osin olisi otettava huomioon, että palvelurakenteen tulisi olla samanaikaisesti vaikuttava, laadukas ja kustannustehokas

Sote-maakuntien olisi sovittava päivystystoiminnan työnjaosta, yhteistyöstä ja yhteensovittamisesta siten kuin siitä terveydenhuoltolain 50 § :n 5 momentissa säädetään. Terveydenhuoltolain 50 §:ssä säädetään päivystystoiminnan sisällöstä ja edellytyksistä, päivystystoiminnan alueellisesta ja valtakunnallisesta keskittämisestä ja sen 5 momentissa kuntien ja sairaanhoitopiirien velvollisuudesta sopia päivystystoiminnasta lain säännöksiä täydentävästi. Terveydenhuoltolaki päivitettäisiin erillisellä hallituksen esityksellä siten, että sitä sovellettaisiin nyt ehdotettavan lain voimaantulosta lähtien kuntien ja sairaanhoitopiirien sijasta sote-maakuntiin. Uudistuksesta ei kuitenkaan aiheutuisi varsinaisia sisällöllisiä muutoksia mainittuihin päivystystoimintaa koskeviin säännöksiin.

35 § Yhteistyösopimuksen valmistelu ja toteutumisen seuranta.

Pykälä sisältäisi yhteistyösopimuksen valmistelua koskevat keskeiset säännökset. Sen perusteella yhteistyösopimuksen valmistelussa sote-maakunnan olisi otettava huomioon käytettävissä oleva seurantatieto sen asukkaiden ja muiden asiakkaiden hyvinvoinnista ja terveydestä sekä palvelutarpeista sote-maakunnassa, kuten sen laatima edotettavan lain 27 §:ssä tarkoitettu selvitys, alueellisessa hyvinvointikertomuksessa ja -suunnitelmassa kuvatut tiedot ja muu sote-maakunnan seuranta-ja arviointitieto sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen 28 §:ssä tarkoitetut asiantuntija-arviot.

Pykälän 2 momentin perusteella yhteistyösopimus valmisteltaisiin yhteistyössä sosiaali-ja terveysministeriön kanssa.

Yhteistyösopimus olisi hyväksyttävä kaikkien yhteistyöalueen sote-maakuntien valtuustoissa. Jos yksikin sote-maakunta jättäisi sen hyväksymättä, sopimus ei tulisi voimaan. Siinä tapauksessa sote-maakuntien olisi jatkettava yhteistä valmistelua siihen saakka, kunnes sopimukselle saataisiin kaikkien sote-maakuntien hyväksyntä. Jos sopimusta ei kuitenkaan saataisi hyväksytyksi, valtioneuvosto voisi päättää sopimuksesta ehdotettavan lain 36 §:n perusteella.

36 § Valtioneuvoston toimivalta päättää sote-maakuntien yhteistyösopimuksesta.

Kts. edellinen pykälä.

37 § Kaksikielisten sote-maakuntien yhteistyö.

6 luku – omavalvonta ja viranomaisvalvonta

§§ 38 – 47

Luvussa säädettäisiin sote-maakunnan ja yksityisen palveluntuottajan omavalvonnasta, sote-maakunnan velvollisuudesta valvoa sille palveluja tuottavia yksityisiä palveluntuottajia sekä valtion valvontaviranomaisten suorittamasta sote-maakuntien järjestämisvastuun sekä kuntien 6 §:ssä tarkoitettujen tehtävien valvonnasta ja siihen liittyvästä ohjauksesta.

7 luku – valmius ja varautuminen

§§ 48 – 51

8 luku – erinäiset säännökset

§§ 52 – 60

Pelastustoimen järjestämislaki

Lausuntopyynnössä tähän lakiin liittyen kysytään kysymykset nro 25 – 32

1 luku – yleiset määräykset

1 § Lain tarkoitus ja soveltamisala

Tuodaan esille mm. lakimuutoshankkeen tavoitteet.

2§ Suhde muuhun lainsäädäntöön.

Pelastuslaki ja muut erityislait sivuuttavat tämän lain mahdollisissa ristiriitatilanteissa, kyseessä on siis yleislaki.

3 § Pelastustoimen palvelutaso.

Pykälän mukaan sote-maakunnan pelastustoimen palvelutaso määräytyisi edelleenkin riskien arvioinnin perusteella.

2 luku – pelastustoimen järjestäminen

4 § Järjestämisvastuu pelastustoimessa.

Pääministeri Marinin hallitusohjelman mukaan sote-maakuntien järjestettäväksi siirretään sosiaali-ja terveydenhuolto ja pelastustoimi. Tämän mukaisesti ehdotetun lain 4 §:n 1 momentin mukaan sote-maakunta vastaisi pelastustoimen järjestämisestä alueellaan siten kuin tässä tai muussa laissa säädetään. Järjestämisvastuun sisällöstä säädettäisiin tarkemmin sote-maakuntalain 7 §:ssä.

5 § Tehtävien kokoaminen suurempiin kokonaisuuksiin.

Pelastustoimen järjestämisvastuu olisi ehdotetun lain mukaan kaikkien sote-maakuntien tehtävänä. Pykälän 1 momentin mukaan, jos se on välttämätöntä tehtävien yhdenmukaisuuden, laadun, vaativuuden, taikka niistä johtuvien suurten kustannusten perusteella, momentissa säädettyjä pelastustoimeen kuuluviapalveluja tehtäviä voitaisiin koota sote-maakuntalain 7 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla suurempiin kokonaisuuksiin yhden tai useamman sote-maakunnan järjestettäväksi.

6 § Pelastustoimen palvelutasopäätös.

Pykälän mukaan sote-maakuntavaltuusto päättäisi pelastustoimen palvelutasosta. Palvelutasopäätöksen tulisi sisältää kaikki sote-maakunnan pelastustoimen järjestämiseen kuuluvat palvelut.

3 luku – ohjaus, suunnittelu ja kehittäminen

7 § Pelastustoimen yleinen ohjaus, suunnittelu ja kehittäminen.

Sisäministeriön tehtävänä olisi huolehtia pelastustoimen yleisestä valtakunnallisesta ohjauksesta, suunnittelusta ja kehittämisestä sekä normi-ja informaatio-ohjauksesta sen mukaan kuin tässä tai muussa laissa säädetään. Sote-maakuntien tehtävänä olisi vastata pelastustoimen järjestämisestä ja pelastustoimen palvelujen tuottamisesta niin, että ne turvaavat perusoikeuksien toteutumisen ja valtakunnallisen järjestelmän toimivuuden.

8 § Valtakunnalliset tavoitteet pelastustoimen järjestämiselle.

Valtioneuvoston vahvistamat pelastustoimen kehittämisen valtakunnalliset strategiset tavoitteet olisivat keskeinen osa valtakunnallista pelastustoimen ohjausta.

Pykälän mukaan valtioneuvosto vahvistaisi joka neljäs vuosi valtakunnalliset strategiset tavoitteet kansallisia, alueellisia ja paikallisia tarpeita sekä onnettomuus-tai muita uhkia vastaavan laadukkaan ja kustannusvaikuttavan pelastustoimen järjestämiselle siten, että käyttävissä olevilla voimavaroilla pystytään kantamaan vastuu pelastuslain mukaisten palvelujen järjestämisestä.

9 § Pelastustoimen neuvottelukunta.

Pykälässä säädettäisiin pelastustoimen neuvottelukunnasta, joka toimisi sisäministeriön yhteydessä.

10 § Sisäministeriön neuvottelut sote-maakunnan kanssa.

Pykälässä säädettäisiin sisäministeriön neuvotteluista sote-maakunnan kanssa. Pykälän 1 momentin mukaan sisäministeriö neuvottelisi kunkin sote-maakunnan kanssa vuosittain sote-maakunnan järjestämisvastuuseen kuu-

luvien pelastustoimen tehtävien toteuttamisesta.

Myös valtiovarainministeriö osallistuisi neuvotteluihin, jotta sote-maakunnan toimintaa ja taloutta pystyttäisiin tarkastelemaan kokonaisuutena.

11 § Sote-maakunnan investointisuunnitelma.

Pykälässä säädettäisiin sote-maakunnan investointisuunnitelmasta. Pykälän mukaan sote-maakunnan olisi laadittava vuosittain esitys sote-maakunnan investointisuunnitelmaksi siten kuin sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä ( \) annetun lain 24 §:ssä säädetään. Investointisuunnitelman tulisi sisältää tiedot seuraavaa tilikautta seuraavien neljän tilikauden aikana aloitettavista sote-maakuntalain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun sote-maakuntakonsernin investoinneista ja investointia vastaavista sopimuksista sekä niiden rahoituksesta.

Lisäksi investointisuunnitelman tulisi sisältää tiedot sote-maakunnan toimitilojen ja kiinteistöjen sekä muiden pitkävaikutteisten hyödykkeiden suunnitelluista luovutuksista. Mainitut tiedot olisi esitettävä erikseen pelastustoimen sekä sosiaali-ja terveydenhuollon osalta. Investointisuunnitelma ei saisi olla ristiriidassa sote-maakuntalain ( \) 15 §:ssä tarkoitetun sote-maakunnan lainanottovaltuuden kanssa.

12 § Sisäministeriön aloite sote-maakunnan lisärahoituksen myöntämisestä.

Vastaava säätely löytyy myös sote-säätelystä.

13 § Sote-maakunnan seuranta-ja arviointivelvollisuus.

14 § Aluehallintoviraston asiantuntija-arvio.

Pykälässä säädettäisiin aluehallintovirastojen asiantuntija-arvioista ja niiden laatimisesta. Aluehallintoviraston tehtävänä on valvoa pelastustointa sekä pelastustoimen palvelujen saatavuutta ja tasoa toimialueellaan ja

valvoa ja arvioida, onko sote-maakunnan pe-lastustoimen palvelutaso riittävä.

15 § Sisäministeriön vuosittainen selvitys.

Pykälän mukaan sisäministeriö valmistelisi vuosittain valtakunnallisen selvityksen, jossa arvioitaisiin pelastustoimen palvelutason toteutumista ja rahoituksen tason riittävyyttä.

4 luku – omavalvonta ja viranomaisvalvonta

§§ 16 – 19 pykälissä säädellään otsikossa mainitusta kokonaisuudesta

5 luku – erinäiset säädökset

§§20 – 21 säädellään muutoksenhaiusta ja voimaantulosta

 

Laki sosiaali-ja terveydenhuoltoa ja pelastustoimea koskevan uudistuksen toimeenpanosta ja sitä koskevan lainsäädännön voimaanpanosta (voimaanpanolaki)

Lausuntopyynnössä tähän lakiin liittyen kysytään kysymykset nro 33 – 45

1§ Lain tarkoitus.

Pykälässä säädettäisiin lain tarkoituksesta. Laki sisältäisi säännökset, jotka ovat välttämättömiä sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämistä koskevan uudistuksen toimeenpanemiseksi. Laissa säädettäisiin tehtävien, henkilöstön ja omaisuuden siirrosta. Laki sisältäisi sote-maakuntien ja HUS-maakuntayhtymän perustamisen tai toiminnan käynnistämisen edellyttämätvsäännökset ja säännökset uudistusta koskevien lakien voimaanpa-nosta.

2 § Lain soveltaminen Helsingin kaupunkiin ja HUS-sairaanhoitopiiriin.

3 § Järjestämisvastuun siirtyminen.

Pykälässä säädettäisiin sosiaali-ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämisvastuu siirtymisestä kunnilta ja kuntayhtymiltä sote-maakunnille sekä HUS-sairaanhoitopiiriltä HUS -maakuntayhtymälle. Järjestämisvastuu siirtyisi 1 päivänä tammikuuta 2023. Kyseisestä ajankohdasta lukien kunnilla ja sosiaali-ja terveydenhuollon kuntayhtymillä ei ole enää järjestämisvastuuta eikä siten myöskään rahoitusvastuuta näistä palveluista. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen jää kuitenkin kuntien tehtäväksi järjestämislain 7 §:n mukaisesti.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin pelastustoimen järjestämisvastuun siirtymisestä vuoden 2023 alusta lukien.

4 § Sote-maakuntien perustaminen.

Sote-maakunta olisi maakuntalain 2 §:n mukaan julkisoikeudellinen yhteisö, jolla olisi alueellaan itsehallinto siten kuin siitä sote-maakuntalaissa säädettäisiin. Tarkoituksena olisi, että vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon, pelastustoimen ja koulu-ja opiskelijaterveydenhuollosta sekä kuraattori-ja psykologitehtävistä siirtyisi näitä tehtäviä nykyisin hoitavilta julkisen hallinnon viranomaisilta kokonaisuudessaan sote-maakunnille 31 päivänä tammikuuta 2023.

Sote-maakunnat olisi kuitenkin perustettava edellä todettua ajankohtaa aiemmin, jotta kyettäisiin valmistelevin toimenpitein varmistamaan, että sote-maakuntien organisaatiorakenne, hallinto, taloudelliset edellytykset, henkilöstö ja muut toimintaedellytykset olisivat siinä kunnossa, että sote-maakunnat voisivat itsenäisinä julkisen hallinnon viran-omaisina ja julkisoikeudellisina oikeushenkilöinä ryhtyä vuoden 2023 alusta lukien hoitamaan niille säädettyjä tehtäviä ja käyttämään tehtäviin liittyvää toimivaltaa. Tämän johdosta ehdotetaan, että sote-maakuntalain 2 §:ssä tarkoitetut sote-maakunnat julkisoikeudellisina yhteisöinä perustetaan 1 päivänä heinäkuuta 2021. Tämän ajankohdan ja vuoden 2021 alun välisenä aikana maakunnan ylintä päätösvaltaa käyttäisi aloitusvaiheessa lain 6§:ssä tarkoitettu väliaikainen valmistelutoimielin ja 1 päivästä maaliskuuta 2022 lukien vaaleilla valittu sote-maakuntavaltuusto.

5 § Maakuntajako.

Pykälässä säädettäisiin perustettavien sote-maakuntien aluejaon sekä valtion aluehallinnon toimialueiden perustana olevasta maakuntajaosta. Ehdotettu maakuntajako perustuisi pääosin nykyisen maakuntajakolain (1159/1997) ja vuoden 2021 alusta voimaan tulevan maakunnista annetun valtioneuvoston päätöksen (978/2019) nojalla määriteltyyn aluejakoon.

Ehdotettavan maakuntajakolain mukaan maakunnan olisi muodostuttava yhtenäisestä alueesta, joka muodostaa toiminnallisen kokonaisuuden. Esityksen mukaan Manner-Suomi jaettaisiin jatkossakin 18 maakuntaan. Näiden lisäksi on myös Ahvenanmaan maakunta, jonka itsehallinnosta säädetään perustuslain 120 §:ssä ja Ahvenanmaan itsehallintolaissa. Manner-Suomea koskevasta maakuntajaon muuttamisesta, sen edellytyksistä ja menettelytavoista ehdotetaan säädettäväksi tähän esitykseen sisältyvässä sote-maakuntarakennelaissa. Maakuntien nykyisiin nimiin ei ehdoteta muutoksia vaan ne säilyisivät nykyisellään. Maakuntien alueet määriteltäisiin edelleen kuntapohjaisesti. Pykälän 1 momentissa todettaisiin maakunnat, niiden nimet ja mistä kunnista maakuntien alueet muodostuvat. Lapin, Pohjois-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan, Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan, Kainuun, Kymenlaakson, Keski-Suomen, Etelä-Karjalan, Pohjois-Karjalan, Satakunnan, Kanta-Hämeen, Päijät-Hämeen, Pirkanmaan, Varsinais-Suomen ja Uudenmaan maakunnat ehdotetaan perustet-tavaksi samalla aluejaolla kuin ne ovat nykyisinkin. Etelä-Savon ja Pohjois-Savon maakuntien alueisiin ehdotetaan tehtäväksi seuraavat muutokset:-Enonkosken, Savonlinnan, Sulkavan ja Rantasalmen kunnat ehdotetaan liitettäväksi Pohjois-Savon maakuntaan alueen kuntien ja Itä-Savon sairaanhoitopiirin esityksien perusteella. Enonkosken, Savonlinnan, Sulkavan ja Rantasalmen maakuntamuutos tarkoittaisi muutosta perustettavan sote-maakunnan lisäksi myös kaikkien muiden viranomaisten toimialuejakoon eli esimerkiksi maakuntien liittojen, aluehallintovirastojen, oikeuslaitoksen ja Elyjen toimialueisiin.

Koska maakuntajako toimii myös vaalilain 5 §:ssä säädetyn eduskuntavaalien vaalipiirijaon pohjana, vaikuttaisivat Enonkosken, Savonlinnan, Sulkavan ja Rantasalmen sijoittumista koskevat muutosehdotukset välillisesti myös vaalipiirijakoon. Tähän hallituksen esitykseen ei sisälly tätä muutosta vastaavaa ehdotusta vaalilain muuttamisesta vaan se toteutettaisiin erik-seen. Pykälän 2 momentissa olisi informatiivinen viittaus maakuntarakennelakiin, jota koskeva la-kiehdotus sisältyy tähän hallituksen esitykseen.

6 § Sote-maakuntien nimet ja alueet.

Uusia itsehallinnollisia alueita kutsuttaisiin sote-maakunnaksi. Sote-maakuntien aluejako perustuisi pääosin lain 5 §:n mukaiseen maakuntajakoon siten, että kunkin sote-maakunnan toi-mialue muodostuisi vastaavan maakunnan kuntien muodostamasta alueesta. Pykälän 2 momentin mukaan sote-maakuntien alueen pohjautumisesta 5 §:n mukaiseen maa-kuntajakoon poikettaisiin Uudenmaan maakunnan alueella siten, että Uudenmaan alueelle pe-rustettaisiin neljä sote-maakuntaa. Nämä olisivat Itä-, Keski-, Länsi-Uudenmaan sekä Vantaa-Keravan sote-maakunnat. Näistä sote-maakunnista käytettäisiin nimitystä Uudenmaan sote-maakunta. Kuhunkin sote-maakuntaan kuuluvat kunnat mainittaisiin laissa. Helsingin kaupunki ei kuuluisi mihinkään sote-maakuntaan.Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, että sote-maakunnan alueessa tapahtuviin muutoksiin ja sote-maakuntien yhdistämiseen sovellettaisiin maakuntarakennelakia.7§.Sote-maakunnan väliaikainen valmistelutoimielin.Pykälässä sä

§§ 7- 14 Säädellään Sote-maakunnan väliaikaisesta valmistelutoimielimestä.

15 § Ensimmäiset maakuntavaalit.

Uudistusta koskevan lainsäädännön on tarkoitus tulla voimaan1 päivänä heinäkuuta 2021. Ensimmäiset maakuntavaalit tulisi toimittaa mahdollisimman pian tämän jälkeen, jotta vaaleissa valittavalle valtuustoille jäisi riittävästi aikaa valmistella varsinaisen sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen voimaantuloa, minkä on tarkoitus tapahtua 1.1.2023.

16§ Sote-maakunnan järjestäytyminen.

Pykälässä säädettäisiin sote-maakunnan toiminnan ja hallinnon järjestäytymisestä ensimmäisten maakuntavaalien toimittamisen jälkeen. Tähän ajankohtaan päättyisi myös lain 6 §:ssä tarkoitetun väliaikaisen valmistelutoimielimen toimikausi

§§ 17 -18 Henkilöstön asema.

Käsitellään liikkeenluovutus-tapahtumana.

4 luku – omaisuusjärjestelyt.

19§ Sairaanhoitopiirien ja erityishuoltopiirien siirtäminen sote-maakuntiin. Pykälässä säädettäisiin sairaanhoitopiirien ja erityishuoltopiirien siirtymisestä varoineen, velkoineen ja sitoumuksineen sote-maakuntiin.

Sote-maakuntiin siirrettävien kuntayhtymien jäsenkunnille ei maksettaisi korvausta kuntayhtymän ja erityishuoltopiirin siirtämisestä sote-maakuntaan. Kunnan jäsenosuus kuntayhtymässä eli kunnan taseeseen merkitty hankintameno poistuisi kunnan taseesta ja kunnan peruspääomaa alennettaisiin vastaavalla määrällä.

20 § Selvitys sairaanhoitopiirien ja erityishuoltopiirien omaisuudesta, sopimuksista ja vastuista.

Siirtoa edeltää selvitys, tulee olla valmis 28.2.2022.

21 § Kunnan järjestämän perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon, sosiaalitoimen ja pe-lastustoimen toimitilat.

Pykälässä säädettäisiin kunnan järjestämän perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon, sosiaalitoimen ja pelastustoimen käytössä olevien toimitilojen siirtymisestä sote-maakunnan hallintaan. Pykälän 1 momentin mukaan toimitilat siirtyisivät sote-maakunnan hallintaan 1.1.2023 lukien. Jos kunta ei itse omistaisi tiloja, vaan ne olisivat sen hallinnassa toimitilojen hallintaan oikeuttavan sopimuksen perusteella, kunta siirtäisi sopimuksen sote-maakunnalle 24 §:ssä säädellyn mukaisesti. Jos sote-maakunnan järjestämisvastuulle kuuluvaa toimintaa ja kunnan muuta toimintaa olisi järjestetty samoissa toimitiloissa, kunnan ja sote-maakunnan tulisi sopia tilojen kustannusvastuun jakautumisesta esimerkiksi käytettävien tilojen suhteessa.

Sote-maakunnan ja kunnan välillä solmittaisiin sosiaali-ja terveystoimen tai pelastustoimen käytössä olevien, kunnan omistamien toimitilojen hallinnasta vuokrasopimus siten, että se olisi voimassa 31.12.2025 saakka. Sote-maakunnalla olisi yksipuolinen oikeus pidentää vuokrasopimuksen voimassaoloa vuodella ja sen tulisi ilmoittaa tämän oikeutensa käyttämisestä kunnalle viimeistään 12 kuukautta ennen vuokrasopimuksen voimassaolon päättymistä. Siirtymäkauden ajaksi sote-maakunnan ja kunnan välillä solmittava vuokrasopimus perustuisi lain säännökseen, jolla kunta velvoitettaisiin vuokraamaan omistamansa toimitilat sote-maakunnalle. Siirtymäkauden aikana kunta ei siis toimisi kuntalain 15 luvun tarkoittamalla tavalla markkinoilla. Siirtymäkauden jälkeen tilanne kuitenkin muuttuisi. Siirtymäkauden jälkeen kunnalla olisi mahdollisuus vuokrata omistamiaan tiloja edelleen esimerkiksi sote-maakunnalle. Tässä tilanteessa kunnan todennäköisesti katsottaisiin toimivan kilpailutilanteessa markkinoilla. Tällöin toiminta olisi kuntalain 126 §:n mukaan pääsääntöisesti yhtiöitettävä.

22 § Kunnan järjestämän perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon, sosiaalitoimen ja pelastustoimen käytössä olevan irtaimen omaisuuden siirtyminen sote-maakunnalle.

Pykälän 1 momentin mukaan sote-maakunnalle siirtyisi 1.1.2023 lukien sen järjestämisvastuulle kuuluvaan toimintaan liittyvä irtaimisto, irtaimen omaisuuden omistusta, hallintaa ja käyttöä koskevat oikeudet sekä immateriaaliset oikeudet ja luvat. Sote-maakunnalle siirtyisi ensinnäkin kaikki sellainen irtain, joka olisi sote-maakunnan hallintaan siirtyvissä toimitiloissa sote-maakunnan järjestämisvastuulle siirtyneen toiminnan käytössä. Sote-maakunnalle siirtyisi myös kaikki muu sellainen irtain omaisuus, joka selkeästi liittyisi sen järjestämisvastuulle kuuluvaan toimintaan, kuten erilaiset koneet ja kalustot sekä materiaalit. Lisäksi sote-maakunnalle siirtyisivät myös erilaiset immateriaaliset oikeudet ja luvat, kuten esimerkiksi ohjelmistolisenssit tai erilaiset sopimuksiin perustuvat käyttö- tai muut oikeudet, jotka liittyisivät sote-maakunnan järjestämisvastuulle kuuluvaan toimintaan

23§ Kunnan järjestämän perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon, sosiaalitoimen ja pe-lastustoimen henkilöstöön kohdistuva lomapalkkavelka.

Tämäkin siirtyy sote-maakunnalle.

24 § Kuntaa sitovien sopimusten ja vastuiden siirtäminen sote-maakunnalle.

Pykälän 1 momentin mukaan kunta siirtäisi sote-maakunnalle sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämiseen liittyvät sopimukset 1.1.2023 lukien.

§§ 25 – 27 Selvitys kunnasta siirtyvästä omaisuudesta, sopimuksista, vastuista ja kunnalta vuokrattavista toimitiloista.

28 § Eräiden kunnilta tai kuntayhtymiltä siirtyvien sopimusten mitättömyydestä.

Pykälässä säädettäisiin sellaisten palvelujen ulkoistamissopimuksien ja niihin liittyvientoimitilojen vuokra-ja käyttöoikeussopimuksien mitättömyydestä, joissa järjestämisvastuun alaisesta päätöksenteosta tai ostopalvelujen sisällöstä tai laajuudesta on sovittu toisin kuin sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetussa 8 säädetään. Mitättömyysseuraukseen olisi liitetty oikeus saada lain perusteella korvaus hyödyttömäksi jäävistä investoinneista.

29 § Toimitilojen käyttöoikeus muutoksenhaun aikana.

Sote-maakuntavaltuuston 27 §:ssä tarkoitettu päätös voidaan panna täytäntöön ennen kuin se on saanut lainvoiman, ellei hallintotuomioistuin joltakin osin kiellä täytäntöönpanoa. Vaikka kunta olisi valittanut sote-maakuntavaltuuston päätöksestä, sote-maakunnalla olisi kuitenkin oikeus järjestää vastuullaan olevia sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen palveluja kunnan omistamissa ja hallinnoimissa toimitiloissa sekä käyttää palvelujen järjestämiseen tarvittavaa, kunnan omistamaa tai muutoin hallinnoimaa irtaimistoa siihen saakka, kunnes hallinto-oikeuden päätös asiassa olisi lainvoimainen. Säännöksen tarkoituksena olisi turvata palvelutoiminnan häiriötön jatkuminen

30 § Kuntaa koskevien säännösten soveltaminen kuntayhtymään.

Pykälässä säädettäisiin kuntaa koskevien säännösten soveltamisesta muihin kuin 19 §:ssä tarkoitettuihin kuntayhtymiin. Sairaanhoitopiirien kuntayhtymät ja erityishuoltopiirit siirrettäisiin sote-maakuntaan 19 §:n mukaisesti. Muiden eli niin sanottujen vapaaehtoisten sosiaali-bja terveydenhuollon kuntayhtymien osalta sovellettaisiin kuntaa koskevia säännöksiä.

31 § Kuntayhtymän taseeseen kertyneet ali-ja ylijäämät.

Kuntayhtymien jäsenkuntien sekä HUS-sairaanhoitopiirin olisi pykälän mukaan katettava kuntayhtymän taseeseen kertynyt alijäämä ennen kuntayhtymän siirtämistä sote-maakuntaan tai HUS-maakuntayhtymään. Mahdollinen alijäämä tulisi siten olla katettuna kuntayhtymän viimeisessä, vuodelta 2022 laadittavassa tilinpäätöksessä. Mikäli sote-maakuntaan siirtyvän kuntayhtymän taseeseen on kertynyt ylijäämiä, jäsenkunnilla olisi mahdollisuus päättää ylijäämän käsittelystä kuntayhtymän perussopimuksen mukaisesti ennen kuntayhtymän siirtämistä sote-maakuntaan.

§§ 32 – 42 Säädellään valtiontakauksesta ja annetaan tarkempia määräyksiä omaisuusjärjeslyitä

5 luku – käsittelee HUS-asioita

6 luku – uudistuksen veroseuraamukset

7 luku – erinäiset säädökset

53 § Kunnan tuloveroprosentti vuonna 2023.

Pykälässä säädettäisiin kunnan tuloveroprosentista vuonna 2023. Säännöksen tarkoituksena olisi estää verotuksen kiristyminen sen johdosta, että kuntien tehtävien siirtäminen maakunnille ja valtion rahoituksen piiriin edellyttää valtion veron korotuksia.

Pykälässä säädettäisiin siitä, että kaikkien kuntien tulisi määrätä vuoden 2023 tuloveroprosentiksi vuoden 2022 tuloveroprosentti vähennettynä kaikissa kunnissa yhtä suurella prosenttiyksiköllä.

56 § Keski-Uudenmaan ja Etelä-Savon alueen pelastustoimia koskevat määräykset.

Pykälässä säädettäisiin Uudenmaan erillisratkaisun ja Itä-Savon sairaanhoitopiirin kuntien suuntautumisen muutoksen johdosta erillissäännöksiä pelastustoimenosalta. Näillä alueilla on säädettävä pelastustoimen toiminnan jakamisesta. Etelä-Savossa alueellinen pelastustoimi on vastannut myös Itä-Savon sairaanhoitopiirin alueella pelastustoimen järjestämisestä.

Etelä-Savon alueellisen pelastustoimen jäsen olisi valittava sekä Etelä- että Pohjois-Savon väliaikaiseen valmistelutoimielimeen. Pohjois-Savon toimielimessä olisi siten kahden eri alueellisen pelastustoimen jäsentä.

On katettava ennen siirtymistä

58 § Valtakunnallisen toimitila-ja kiinteistöhallinnon osaamiskeskuksen perustaminen.

 

Laki sote-maakuntien rahoituksesta (maakuntien rahoituslaki)

Lausuntopyynnössä tähän lakiin liittyen kysytään kysymykset nro 46 – 53

1 § Lain tarkoitus.

Sote-maakuntien rahoituksesta annettavaksi ehdotetun lain (sote-maakuntien rahoituslaki) tarkoituksena on säännellä sote-maakuntien valtion rahoituksen kokonaistasosta ja kohdentumisesta sote-maakuntakohtaisesti.

Sote-maakuntien järjestämisvastuulle uudistuksessa siirtyvien tehtävien rahoitusta on tarkoitus koota ensisijaisesti valtiovarainministeriön pääluokkaan perustettavalle sote-maakuntien valtionrahoitusmomentille. Rahoituslakiehdotuksen nojalla myönnettävää rahoitusta ei ole tarkoitettu käytettäväksi sote-maakuntien niihin tehtäviin, joiden rahoituksesta on säädetty muun lain nojalla tai määrärahat on budjetoitu talousarvioon valtionrahoitusmomentin ulkopuolelle. Lähtökohtana on, että valtion rahoitus olisi kattava sote-maakuntien järjestämisvastuulle kuuluvien kaikkien tehtävien hoitamiseen, eikä sote-maakunnilla olisi valtion rahoituksen ja palveluista perittävien asiakas-ja käyttömaksujen lisäksi muita merkittäviä tulolähteitä.

2§ Asetuksella säädettäisiin vuosittain sote-maakunnan asukaskohtaisesta ja sosiaali-ja terveydenhuollon palvelujen käyttöä kuvaavien laskennallisten palvelutarpeiden perushinnoista sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen, asukastiheyden, vieraskielisyyden, kaksikielisyyden, saaristoisuuden, saamenkielisyyden sekä pelastustoimen tehtävien perushinnoista.

2 luku – vltion rahoituksen periaatteet

3 § Valtion rahoitus sote-maakunnille.

Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi siitä, miten sote-maakunnille kohdennettava valtion rahoitus kokonaisuudessaan muodostuu. Rahoitus kohdennettaisiin sote-maakunnille yhtäältä asukasmäärän ja toisaalta palvelutarvetta ja palvelujen kustannuksia aiheuttavien olosuhdetekijöiden sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä kuvaavien kertoimien perusteella.

Valtion rahoituksen kohdentumisperusteet: Rahoituksesta yhteensä 14,622 prosenttia kohdennettaisiin asukasperusteisesti ja 79,705 prosenttia sosiaali-ja terveydenhuollon palvelutarpeen perusteella. Muiden määräytymistekijöiden perusteella kohdennettaisiin 5,674 prosenttia rahoituksesta.

Sosiaali-ja terveydenhuollon asukasmäärään perustuva rahoitus muodostaisi 13,424 prosenttia eli noin 2 499 miljoonaa euroa ja palvelutarpeeseen perustuva rahoitus 81,6 prosenttia eli noin 15 189 miljoonaa euroa sote-maakuntien sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksesta.

Terveydenhuollon palvelutarpeen osuus olisi 48,274 prosenttia eli noin 8 985 miljoonaa euroa, vanhustenhuollon palvelutarpeen osuus 16,141prosenttia eli noin 3 005 miljoonaa euroa ja sosiaalihuollon palvelutarpeen osuus 17,185 prosenttia eli noin 3 199 miljoonaa euroa rahoituksesta.

Sote-maakunnille maksettaisiin lisäksi 1,500 prosenttia eli noin 279 miljoonaa euroa harvaan asutukseen (16 §), 2,000 prosenttia eli noin 372 miljoonaa euroa vieraskielisten asukkaiden tarpeista (17 §), 0,350 prosenttia eli noin 65 miljoonaa euroa kaksikielisyydestä (18 §) ja 0,113 prosenttia eli noin 21 miljoonaa euroa saaristoisuudesta (19 §) sekä 0,013 prosenttia eli 2,5 miljoonaa euroa saamenkielisyydestä aiheutuviin kustannuksiin perustuen (20 §).

Edellä mainitut olosuhteita kuvaavat määräytymistekijät muodostaisivat 3,976 prosenttia sote-maakuntien laskennallisesta rahoituksesta. Sote-maakunnat saisivat myös yhden prosentin eli noin 186 miljoonaa euroa hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen (15 §) perustuen.

Sote-maakunnille maksettaisiin valtion rahoitusta myös 4 luvun mukaisesti pelastustoimen tehtävien laskennallisiin kustannuksiin. Asukasmäärän perusteella määräytyisi pelastustoimen ra-rahoituksesta 65 prosenttia eli noin 288 miljoonaa euroa, joka merkitsisi koko maan tasolla sote-maakuntien rahoituksesta 1,510 prosenttia (21 §). Asukastiheyden (22 §) perusteella määräytyisi 5 prosenttia eli noin 33 miljoonaa euroa, joka merkitsisi koko maan rahoituksesta 0,116 prosenttia. Pelastustoimen riskitekijöiden (23 §) mukaan määräytyisi 30 prosenttia rahoituk-sesta eli noin 133 miljoonaa euroa, joka olisi koko maan tasolla yhteensä 0,697 prosenttia sote-maakuntien rahoituksesta.

4 § Sote-maakunnan päätösvalta rahoituksen käytössä.

Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi sote-maakunnan itsenäisestä päätösvallasta valtion rahoituksen käytössä. Säännös vastaisi sote-maakuntien itsehallintoa koskevia yleisiä periaatteita.

5 § Valtion rahoituksen perusteena olevat kustannukset.

Valtion rahoituksen tarkoituksena on turvata sote-maakunnille riittävät ja oikeasuhtaiset taloudelliset edellytykset suoriutua lakisää-teisten tehtävien järjestämisestä.

6 § Valtion rahoituksen taso.

Pykälän mukaan valtion rahoituksen taso kullekin varainhoitovuodelle perustuisi sote-maakuntien edellisen vuoden laskennallisiin kustannuksiin. Laskennallisilla kustannuksilla tarkoitetaan lain 3 ja 4 luvun mukaan määräytyviä sote-maakuntien kustannuksia.

§§ 7 – 10 säädellään palbelutarpeen, kusatannustason ja tehtävien muutosten huomioon ottamisesta

11 § Sote-maakunnan lisärahoitus.

Valtion tämän lain mukaan määräytyvän laskennallisen rahoituksen arvioidaan yhdessä sote-maakuntien asiakas- ja käyttömaksujen kanssa riittävän sote-maakuntien lakisääteisten tehtävien järjestämisen rahoittamiseen. Poiketen kunnallisesta järjestämismallista sote-maakunnilla ei olisi verotusoikeutta ja sen vuoksi sen tehtävien rahoitus on lähtökohtaisesti riippuvaista valtion rahoituksesta. Pykälässä säädettäisiin sote-maakuntakohtaisesta lisärahoituksesta tilanteissa, joissa yksittäisen sote-maakunnan saaman rahoituksen taso ei turvaisi riittävien sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä pelastustoimen palvelujen järjestämistä.

Jos olisi arvioitavissa, että esille tuodut ongelmat eivät johdu siitä, että sote-maakunnan rahoituksen taso lähtökohtaisesti olisi liian alhainen, vaan sote-maakunta pystyisi omilla päätöksillään turvaamaan palvelujen järjestämisen, sote-maakuntia tulisi ohjata toteuttamaan valtion ja sote-maakuntien ohjaus-ja neuvotteluprosessissa todettuja sote-maakunnissa toteutettavissa olevia kustannusten hallinnan kannalta välttämättömiä toimenpiteitä ja muita mahdollisia toimenpiteitä.

12 § Valtionavustus.

Pykälän perusteella valtion varoista voitaisiinmyöntää sote-maakunnalle valtionavustuslain mukaisesti valtionavustusta.

3 luku – sosiaali- ja terveyenhuollon tehtävien rahoitus

13 § Sosiaali-ja terveydenhuollon laskennallisten kustannusten perusteet.

Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi, miten sote-maakunnan valtion rahoituksen perusteena olevat sosiaali-ja terveydenhuollon tehtävien laskennalliset kustannukset lasketaan ja mistä ne koostuvat. Pykälän 1 momentin mukaan sote-maakunnan sosiaali- ja terveydenhuollon laskennalliset kustannukset muodostuisivat laskemalla yhteen tulot, jotka saadaan kertomalla terveydenhuollon, vanhustenhuollon ja sosiaalihuollonperushinnat sote-maakuntakohtaisilla laskennallisilla tarvekertoimilla ja sote-maakunnan asukasmäärällä. Perushintojen määräytymistä on selvitetty lakiehdotuksen 2 §:n 2 kohdan perusteluissa. Perushinnoista säädettäisiin vuosittain valtioneuvoston asetuksella. Sääntelytapa vastaa voimassa olevaa kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annettua lakia.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin terveydenhuollon 59,16 prosentin, vanhustenhuollon 19,78 prosentin ja sosiaalihuollon 21,06 prosentin painotuksista,

14 § Terveyden-, vanhusten-ja sosiaalihuollon palvelutarvekerroin.

Jokaiselle sote-maakunnalle laskettaisiin 13 §:n 3 momentissa tarkoitettujen terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon painotusten sekä näiden tehtävien palvelujen tarvetta ja kustannuksia kuvaavien tarvetekijöiden ja niiden painokertoimien perusteella terveyden-, vanhusten-ja sosiaalihuollon palvelutarvekertoimet, jotka kuvaisivat asukkaiden palvelutarpeita suhteessa maan keskiarvoon.

Terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon palvelutarvekertoimien laskennassa hyödynnettäisiin tietoja muun muassa väestön ikä- ja sukupuolirakenteesta, sairastavuudesta ja sosioekonomisista tekijöistä sekä palvelujen käytöstä ja palvelujen käytön aiheuttamista kustannuksista. Pykälän 1 momentin mukaisesti terveyden-, vanhusten-ja sosiaalihuollon palvelutarvekertoimiin perustuvan rahoituksen tarkoituksena on korvata sosiaali- ja terveydenhuollon sote-maakunnalle aiheuttamia kustannuksia. Kullekin sote-maakunnalle muodostuisi vuosittain sote-maakuntakohtaiset terveyden-, vanhusten-ja sosiaalihuollon palvelutarvekertoimet, jotka kuvaisivat sote-maakunnan palvelutarpeita muihin sote-maakuntiin verrattuna.

Terveydenhuollon tarvetekijöiksi otettaisiin yhteensä noin 50 kustannuksiltaan merkittävää sairautta. Näistä osa on tarvetekijöitä myös nykyisen kunnan peruspalvelujen valtionosuuslain 7 §:ssä. Voimassa olevasta laista poiketen sairauksien määritelmät eivät enää perustuisi Kelan erityiskorvausoikeuksien määriin. Uudet tarvetekijät perustuvat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen valtionosuuksien laskemista varten kehittämään tietokantaan. Uusina tarvetekijöinä mukaan otetaan aiempaa laajemmin myös muita sosioekonomisia tekijöitä jotka kuvaavat tuloja, koulutusta, yhden aikuisen perhettä, siviilisäätyä, yksinasumista ja pääasiallista toimintaa.

Vanhustenhuollon tarvetekijöiksi otettaisiin yhteensä 18 vanhustenhuollon tarpeelle merkittävää sairautta. Näistä osa on tarvetekijöitä myös nykyisen kunnan peruspalvelujen valtionosuus-lain 7 §:ssä. Voimassa olevasta laista poiketen sairauksien määritelmät eivät enää perustuisi Kelan erityiskorvausoikeuksien määriin. Uudet tarvetekijät perustuvat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen valtionosuuksien laskemista varten kehittämään tietokantaan. Uusina tarvetekijöinä mukaan otetaan myös sosioekonomisia tekijöitä, jotka kuvaavat tuloja, yksinasumista ja toimeentulotuen perusosan asiakkuutta

Sosiaalihuollon tarvetekijöiksi otettaisiin yhteensä noin 13 sosiaalihuollon tarpeelle merkittävää sairautta sekä ikää, tuloja, koulutusta, siviilisäätyä, työkyvyttömyyttä ja perustoimentulotuen asiakuutta kuvaavia tekijöitä.

§§ 15 – 20 säätelevät kertoimia, joilla perushintaa korotetaan, ohessa nämä

  • kaikkiin myös hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kerroin 0,977%
  • kaikkiin myös sosiaali- ja terveystoimen asukastiheyskerroin 1,581%
  • kaikkiin myös Vieraskielisyyskerroin 1,954%
  • kaikkiin myös kaksikielisyyslisä 0,342%
  • kaikkiin myös saaristoisuuslisä 0,110%

4 luku – pelastustoimen tehtävien rahoitus

21 § Pelastustoimen laskennallisten kustannusten perusteet.

Kuten sosiaali-ja terveydenhuollon rahoituksessa, pelastustoimen laskennallisten kustannusten määräytyminen perustuisi määräytymistekijöiden perushintojen kautta toteutettavaan laskentaan. Pelastustoimessa määräytymistekijöitä olisi kolme; asukasmäärä, asukastiheys ja riskitekijät. Kullekin oma yksikköhinta.

§§ 22- 24

Nämä kertoimet säädellään tarkasti, kuten edellisessäkin luvussa vastaavat tehtiin.

5 luku – valtion rahoituksen hallinnointi, myöntäminen ja maksaminen

§§ 25 – 30 säätelevät yksityiskohtaisesti luvun otikossa mainittua asiaa

Luku 6 – muutoksenhaku

Luku 7 – erinäiset säädökset

Luku 8 – voimaantulo

33 § Voimaantulo

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 2023 alusta.

34 § Sote-maakuntien koko maan valtionrahoituksen tason määräytyminen vuosina 2023 ja 2024.

Pykälän mukaan sote-maakuntien koko maan tason rahoitus vastaisi uudistuksen voi-maantulovuotena sote-maakunnille siirtyvistä lakisääteisistä tehtävistä kunnille aiheutuneiden kustannusten yhteismäärää. Pykälän mukaan sote-maakuntien valtion rahoituksen perusteena olisivat kunnista siirtyvien sosiaali-j a terveydenhuollon ja pelastustoimen tehtävien nettokustannukset vuodelta 2022.

35 § Siirtymätasaus.

Pykälässä säädettäisiin sote-maakuntakohtaisesta palvelujen valtion rahoituksesta uudistuksen voimaantulon jälkeisessä siirtymävaiheessa.

Tarkoituksena on, että sote-maakuntakohtaisen rahoituksen määräytymisessä siirrytään ehdotettavan lain mukaisesti määräytyvään laskennalliseen valtion rahoitukseen heti uudistuksen voimaantulovuodesta lukien. Siirtymävaiheessa muutosta kuntien toteutuneiden kustannusten ja sote-maakunnan laskennallisen rahoituksen välillä kuitenkin tasattaisiin siirtymätasauksella.

Ehdotettu malli turvaisi sote-maakuntien rahoituksen edellisellä vaalikaudella esitettyä mallia paremmin, koska palvelutarpeen kehityksen huomioon ottava laskennallinen rahoitusmalli otettaisiin käyttöön uudistuksen voimaantulosta alkaen. Lisäksi ehdotettu siirtymätasausmalli olisi vaikutuksiltaan läpinäkyvä ja huomioisi sote-maakuntien väliset erot rahoitustason muutoksessa oikeudenmukaisesti.

Tämä mahdollistaa kaikille sote-maakunnille hallitun toiminnan mukauttamisen laskennallisen rahoituksen tasoon. Siirtymätasausta maksettaisiin portaittain aleneva määrä vuodesta 2023 vuoteen 2029, jolloin rahoitustason erotusta olisi tasattu sote-maakunnittain 150 euroon asukasta kohden. Tämän jälkeen mahdollinen jäljelle jäävä rahoituksen erotus maksettaisiin toistaiseksi pysyvänä siirtymä-tasauksena. Siirtymätasaussääntelyn toimivuutta ehdotetaan kuitenkin arvioitavaksi viimeistään vuonna 2027 tai tätä aikaisemmin sote-maakuntien verotusoikeuden yhteydessä. Nyt ehdotettu esitys perustuu vuoden 2020 rahoituksen tason perusteella tehtyihin laskelmiin. Siirtymätasaus-mallin toimivuutta ja vaikutuksia on tarpeen arvioida uudistuksen voimaantulon jälkeen, kun sote-maakuntien välillä tasattavasta rahoituksen muutoksen euromääristä ja toisaalta uudistuksen toimeenpanon etenemisestä sote-maakunnissa saadaan tarkempaa tietoa. Myös mahdollisen

sote-maakuntien verotusoikeuden säätämisen yhteydessä on tarpeen arvioida siirtymätasaus-mallintoimivuutta ja tarpeellisuutta.

36 § Valtion rahoituksen tasoa koskeva poikkeussäännös vuosina 2023 ja 2024.

37 § Sote-maakunnan vuoden 2023 rahoituksen maksamista koskeva poikkeussäännös.

 

 

Muut lakiluonnokset

Lausuntopyynnössä tähän lakiin liittyen kysytään kysymykset nro 54 – 71

Ohessa pari lakimuutosta, joilla on vaikutusta esim. savonlinnalaisiin kouluihin.

Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki

9§ Järjestämisvastuu.

Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että sijaintikunnan sijaan psykologi-ja kuraattoripalvelut järjestäisi se sote-maakunta, jonka alueella oppilaiton sijaitsee terveydenhuoltolaissa ja sosiaalihuoltolaissa säädettäväksi ehdotettavan mukaisesti. Psykologi-ja kuraattoripalvelujen saavutettavuuden ja lähipalveluna säilymisen turvaamiseksi momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaan palveluiden on oltava opiskelijoiden helposti saavutettavissa ja ne on järjestettävä oppilaitoksessa tai sen välittömässä läheisyydessä lain 1 §:ssä tarkoitetuille perusopetuslaissa (628/1998) tarkoitetussa opetuksessa oleville oppilaille.

Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että oppilaitoksen sijaintikunnan sijaan sote-maakunta, jossa oppilaitos sijaitsee, vastaa koulu-ja opiskeluterveydenhuollon järjestämisestä terveydenhuoltolaissa säädettäväksi ehdotettavan mukaisesti.

21 § Opiskeluhuollon rekisterit. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että sekä potilasrekisterin että opiskeluhuollon kuraattorin asiakasrekisterin osalta rekisterinpitäjänä toimisi palvelujen järjestäneen kunnan sijaan asianomaisen sote-maakunnan toimielin. Muutos on tekninen eikä se vaikuta palvelujen järjestäjän velvollisuuteen tehdä säädettyjä kirjauksia.

25 §. Opiskeluhuollon seuranta ja arviointi.

Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että kunnan sosiaali- ja terveystoimen tilalle muutetaan sote-maakunnan sosiaali-ja terveystoimi. Muutos on tekninen eikä vaikuta velvollisuuteen toteuttaa opiskeluhuollon seurantaa ja arviointia.

26 §Opiskeluhuollon valvonta.

Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että kunnan sosiaali-ja terveystoimen tilalle muutetaan sote-maakunnan sosiaali-ja terveystoimi. Muutos on tekninen eikä vaikuta velvollisuuteen toteuttaa opiskeluhuollon valvontaa.

 

Terveydenhuoltolaki

16 ja 17 § tekniset muutokset kouluterveydenhuollon ja opiskeluhuollon osalta: sote-maakunta

17a§ Oppilas- ja opiskeluhuoltolain mukaiset psykologipalvelut siirtyvät sote-maakunnan vastuulle à huomioidaan myös terveydenhuoltolaissa

Sosiaalihuoltolaki

Opiskeluhuollon kuraattoripalvelut ovat ainut oppilas-ja opiskelijahuoltolaissa tarkoitettuun opiskeluhuoltoon sisältyvä sosiaalipalvelu. Sosiaalihuoltolain 14 §:ää tarkennettaisiin tältä osin poistamalla sen 2 momentin 16 kohdan opis-keluhuollon järjestämisvelvollisuutta koskeva säännös ja korvaamalla se pykälän 1 momenttiin lisättävällä uudella opiskeluhuollon kuraattoripalveluja koskevalla 13 c kohdalla. Asiasta säädettäisiin tarkemmin lakiin lisättäväksi ehdotettavassa uudessa 27 c §:ssä sekä oppilas-ja opiskelijahuoltolaissa.

Sosiaalihuollon järjestämisvastuun siirtyessä kunnilta sote-maakunnille 14 §:ään tehtäisiin samalla tästä johtuvat tarvittavat tekniset muutokset.27 c §.Opiskeluhuollon kuraattoripalvelut. Opiskeluhuollon kuraattoripalvelujen järjestämisvastuun siirtyessä kunnilta sote-maakunnille sosiaalihuoltolakiin lisättäisiin uusi niitä koskeva 27 c §. Säännös vastaisi terveydenhuoltolakiin ehdotettavaa opiskeluhuollon psykologipalveluita koskevaa uutta 17 a §:ää. Mitä terveydenhuoltolain 17 a §:n säännöskohtaisissa perusteluissa todetaan opiskeluhuollon psykologipalveluista, soveltuu myös opiskeluhuollon kuraatto-ripalveluihin.

Sote-maakuntarakennelaki

Lausuntopyynnössä tähän lakiin liittyen kysytään kysymykset nro 72 – 85

Sote-maakuntarakennelaki

Yleiset säännökset

Maakuntajako ja sote-maakunnat

Suomi jakaantuu sote-maakuntiin, joilla on itsehallinto siten kun sote-maakuntalaissa ( / ) säädetään (sote-maakunta). Sote-maakunnan alueena on maakunta.

Sote-maakunnan muuttaminen

Tässä laissa sote-maakunnan muuttamisella tarkoitetaan sote-maakuntien yhdistymistä tai kunnan siirtämistä kuuluvaksi toisen sote-maakunnan alueella olevaan maakuntaan.

Sote-maakuntien yhdistymisellä tarkoitetaan sote-maakuntien muuttamista, jossa
1) yksi tai useampi sote-maakunta lakkaa ja yhdistyy olemassa olevaan sote-maakuntaan
2) sote-maakunnat lakkaavat ja ne yhdistetään perustamalla uusi sote-maakunta; tai
3) sote-maakunta jaetaan kahden tai useamman sote-maakunnan kesken siten, että jaettava sote-maakunta lakkaa.
Sote-maakuntia voidaan muuttaa myös siten, että kunta siirretään kuuluvaksi toiseen maakun-taan, jolloin sote-maakuntien lukumäärä ei muutu (kunnan siirtäminen).

Maakuntajaon vaikutukset valtion hallintoon

Valtion viranomaisten toimialueiden tulee, jollei erityisistä syistä muuta johdu, perustua 1 §:n 1momentissa tarkoitettuun maakuntajakoon niin, että viranomaisen toimialue muodostuu yhdestä tai useammasta maakunnasta taikka, jos toimialue on pienempi kuin maakunta, se on kokonaisuudessaan yhden maakunnan alueella.

Kuntajaon muutosten huomioon ottaminen

Jos kunta lakkaa kuntarakennelaissa (1698/2009) tarkoitetun kuntien yhdistymisen seurauksena, valtioneuvosto päättää mainitun lain 35 §:n mukaisesti, mihin maakuntaan uusi kunta kuu- luu.

2 luku: Sote-maakunnan muuttaminen

Sote-maakunnan muuttamisen edellytykset

Sote-maakuntaa voidaan muuttaa, jos sote-maakunnat täyttävät muutoksen jälkeen 1 §:n 1 momentissa tarkoitetut edellytykset ja muutos parantaa:

1) sote-maakunnan toiminnallisia ja taloudellisia edellytyksiä vastata palvelujen järjestämisestä ja tuottamisesta tai muuten edistää sote-maakunnan toimintakykyä; tai

2) sote- maakunnan asukkaiden palveluja tai elinolosuhteita;

Sote-maakuntaa muutettaessa tulee pyrkiä kielellisesti yhteensopiviin alueisiin, joissa turvataan suomen- ja ruotsinkielisen väestön oikeudet saada palveluja omalla kielellään samanlaisten perusteiden mukaan.

Sote-maakunnan muuttamisen vireillepano

Esityksen sote-maakunnan muuttamisesta voi tehdä muutoksen kohteena oleva sote-maakunta tai muutoksen kohteena olevalla alueella oleva kunta. Esitys on toimitettava valtiovarainministeriölle.

Valtiovarainministeriö voi panna sote-maakunnan muuttamisen vireille määräämällä toimitettavaksi 8 §:ssä tarkoitetun selvityksen sote-maakunnan muuttamisesta.

Sote-maakuntalain 120 §:ssä tarkoitetussa sote-maakunnan arviointimenettelyssä ollutta sote- maakuntaa koskeva selvitys sote-maakunnan muuttamisesta voi tulla vireille myös mainitussa pykälässä tarkoitetun arviointiryhmän ehdotuksesta.

Sote-maakunnan muuttamista koskevan esityksen sisältö

Sote-maakunnan tai kunnan tekemässä sote-maakunnan muuttamista koskevassa esityksessä on perusteltava sote-maakunnan muuttamisen tarve ja selvitettävä, miten 5 §:ssä säädetyt sote- maakunnan muuttamisen edellytykset täyttyvät.

Sote-maakuntien yhteiseen esitykseen sote-maakuntien yhdistymisestä on liitettävä sote-maa- kuntavaltuustojen yhtäpitävä päätös esityksestä ja siihen liittyvä selvitys:

1) sote-maakuntien muuttamisen toteuttamistavasta ja ajankohdasta;

2) yhdistymisen perusteella syntyvän uuden sote-maakunnan hallinnon järjestämisen periaat- teista;

3) uuden sote-maakunnan ja tarvittaessa uuden maakunnan nimestä;
4) yhdistyvien sote-maakuntien palvelujärjestelmien yhteensovittamisen periaatteista;
5) uuden sote-maakunnan taloudenhoidon yleisistä periaatteista;
6) asukkaiden vaikuttamis- ja osallistumismahdollisuuksien toteuttamisen keinoista uudessa

sote-maakunnassa.
Sote-maakunnan muuttamista koskevan esityksen valmistelun toteuttamisesta yhteistoiminnassa henkilöstön edustajien kanssa säädetään työnantajan ja henkilöstön välisestä yhteistoiminnasta kunnassa ja sote-maakunnassa annetussa laissa (449/2007).

Sote-maakunnan muuttamista koskevan selvityksen määrääminen

Valtiovarainministeriö voi määrätä toimitettavaksi selvityksen sote-maakunnan muuttamisesta, jota varten ministeriö asettaa muutoksen kohteena olevia sote-maakuntia ja siirrettäväksi ehdotettua kuntaa kuultuaan yhden tai useamman selvittäjän.

Selvitys sote-maakunnan muuttamisesta voidaan määrätä toimitettavaksi:
1) valtiovarainministeriön aloitteesta;
2) sote-maakunnan tai kunnan esityksestä;
3) jos vähintään 20 prosenttia sote-maakunnan äänioikeutetuista asukkaista tekee esityksen sote-maakunnan muuttamista koskevan selvityksen toimittamisesta;
4) sote-maakuntalain 121 §:ssä tarkoitetun arviointiryhmän esityksestä.

Sote-maakunnan muuttamista koskevan selvityksen toimittaminen

Sote-maakuntien on osallistuttava sote-maakuntien muuttamista koskevan selvityksen ja 8 §:n 1 momentissa tarkoitetun selvittäjän ehdotuksen valmisteluun. Selvittäjä laatii ehdotuksen sote- maakunnan muuttamisesta sekä 7 §:n 2 momentissa tarkoitetusta sote-maakuntien yhdistymiseen liittyvästä selvityksestä tai 19 §:ssä tarkoitetusta kunnan siirtämiseen liittyvästä sote-maakuntien välisestä taloudellisesta selvityksestä.

Jos selvittäjä katsoo selvityksen perusteella sote-maakunnan muuttamisen tarpeelliseksi, hänen on tehtävä muutoksen kohteena olevien sote-maakuntien valtuustoille ja muutoksen kohteena olevan kunnan valtuustolle ehdotus sote-maakunnan muuttamisesta. Ehdotus käsitellään muutoksen kohteena olevien sote-maakuntien sote-maakuntavaltuustoissa ja muutoksen kohteena olevan kunnan valtuustossa.

Selvittäjä toimittaa esityksensä sote-maakunnan muuttamisesta valtiovarainministeriölle ja liittää siihen muutoksen kohteena olevien sote-maakuntien sote-maakuntavaltuustojen ja muu- toksen kohteena olevan kunnan valtuuston selvittäjän ehdotuksesta antamat lausunnot.

Selvityksen toimittamisesta aiheutuvat kustannukset suoritetaan valtion varoista.

Selvittäjään sovelletaan, mitä kuntarakennelain 17 §:ssä säädetään kuntajakoselvittäjän ase- masta. Selvittäjällä on salassapitoa koskevien säännösten estämättä oikeus saada viranomaisilta tehtävänsä suorittamista varten tarpeelliset sote-maakuntien ja sote-maakuntakonserniin kuulu- vien yhteisöjen hallintoa ja taloutta koskevat tiedot sekä muuta apua.

10 § Päätöksenteon edellytykset.

Valtioneuvosto päättää valtiovarainministeriön esittelystä sote-maakunnan muuttamisesta. Päätös voidaan tehdä, jos 5 §:ssä tarkoitetut sote-maakunnan muuttamisen edellytykset täyttyvät.

Sote-maakunnan yhdistymistä koskeva päätös edellyttää lisäksi, että yhdistyminen perustuu yhdistyvien sote-maakuntien yhteiseen esitykseen tai selvittäjän ehdotukseen, joka on hyväksytty yhdistyvien sote-maakuntien sote-maakuntavaltuustoissa.

Valtiovarainministeriön on sote-maakunnan muuttamista koskevaa päätöstä valmistellessaan kuultava niitä sote-maakuntia ja kuntia, joita muutos koskee, sekä selvitettävä, miten muutos vaikuttaa valtion viranomaisten toimialuejakoon ja Euroopan unionin toiminnassa noudatettaviin aluejakoihin.

11 § Päätös sote-maakunnan muuttamisesta

Päätös sote-maakunnan muuttamisesta on tehtävä ennen muutoksen voimaantuloa edeltävän vuoden kesäkuun loppua. Jos sote-maakunnan muutoksen voimaantuloa edeltävänä vuonna toimitetaan maakuntavaalit, päätös sote-maakunnan muuttamisesta on tehtävä vaalivuotta edeltävän vuoden loppuun mennessä. Samassa yhteydessä päätetään sote-maakunnan muutosta vastaavasta 1 §:n 1 momentissa tarkoitetun maakuntajaon muutoksesta.

Sote-maakunnan muutos on määrättävä tulemaan voimaan kalenterivuoden alusta. Kunnan siirtämistä koskeva maakuntajaon muutos on määrättävä tulemaan voimaan sitä vuotta seuraa- van kalenterivuoden alusta, jona toimitetaan seuraavat maakuntavaalit.

Päätökset sote-maakunnan muuttamisesta sekä maakuntajaon muuttamisesta on julkaistava Suomen säädöskokoelmassa ja toimitettava julkaistavaksi muutoksen kohteena olevissa sote- maakunnissa siten kuin sote-maakunnan ilmoitukset sote-maakunnassa julkaistaan. Päätökset sote-maakunnan muutoksen hylkäämisestä sekä maakuntajaon muutoksen hylkäämisestä on an- nettava erikseen tiedoksi esityksen tekijälle.

3 luku: Sote-maakunnan hallinnon muodostaminen

12 § Sote-maakuntavaltuuston muodostaminen kesken vaalikauden

Sote-maakuntien yhdistymistä koskevan valtioneuvoston päätöksen jälkeen yhdistyvien sote- maakuntien sote-maakuntavaltuustot valitsevat keskuudestaan uuden sote-maakunnan sote- maakuntavaltuustoon valtuutetut ja varavaltuutetut maakuntavaalikauden loppuun kestäväksi toimikaudeksi.

13 § Uuden sote-maakunnan sote-maakuntahallitus

Edellä 12 §:ssä tarkoitettu uuden sote-maakunnan sote-maakuntavaltuusto valitsee ensimmäisessä koko-uksessaan uuden sote-maakunnan sote-maakuntahallituksen jäsenet ja varajäsenet.

14 § Sote-maakunnan muutoksen huomioon ottaminen vaaleissa

Jos sote-maakunnan muutoksen voimaantuloa edeltävänä vuonna toimitetaan maakuntavaalit, ne on toimitettava muutoksen kohteena olevissa sote-maakunnissa uusien sote-maakuntien mukaisesti.

15 § Muiden luottamushenkilöiden toimikausi ja viranhaltijoiden viranhoidon alkaminen

4 luku: Sote-maakunnan muutoksen vaikutukset

16 § Henkilöstön asema

Sote-maakunnan muutos, joka johtaa henkilöstön työnantajan vaihtumiseen, katsotaan liikkeenluovutukseksi.

17 § Omaisuuden ja velkojen siirtyminen sote-maakunnan lakatessa

Sote-maakuntien yhdistyessä siirtyvät lakkaavan sote-maakunnan oikeudet, luvat, omaisuus, velat ja velvoitteet uudelle sote-maakunnalle.

18 § Lakkaavan sote-maakunnan viranomaisen toimivalta

Sote-maakuntien yhdistymistä koskevan valtioneuvoston päätöksen tekemisen jälkeen lakkaavan sote-maakunnan viranomainen ei saa päättää asioista, joilla olisi merkittäviä uutta sote- maakuntaa sitovia vaikutuksia, paitsi, jos päätöksentekoa ei voida asian kiireellisyyden vuoksi lykätä.

19 § Taloudellisen selvityksen toimittaminen

Jos kunta siirretään toiseen maakuntaan, muutoksen kohteena olevien sote-maakuntien on toimitettava sote-maakuntien omaisuutta muutosalueella koskeva taloudellinen selvitys, jollei sitä muutoksen vähäisten vaikutusten vuoksi tai muusta syystä ole pidettävä tarpeettomana.

Sellainen kiinteään omaisuuteen kohdistuva vuokra- tai muu käyttöoikeus sekä kiinteään omaisuuteen kiinteästi liittyvä irtain omaisuus, joka yksinomaan tai pääasiallisesti palvelee sote-maakunnan palvelujen järjestämistä kyseisen kunnan alueella asuville, siirtyy sille sote- maakunnalle, johon alue siirretään.

Sote-maakunnan on korvattava 2 momentissa tarkoitettu omaisuus alueen luovuttavalle sote- maakunnalle. Sote-maakuntien on sovittava siitä, miten korvauksen määrässä otetaan huomioon sote-maakunnille muutoksesta aiheutuvia velvoitteita ja taloudellisia vaikutuksia.

Muu muutoksen kohteena olevan sote-maakunnan omaisuus sekä varat ja velat siirtyvät toiselle sote-maakunnalle vain, jos sote-maakunnat niin sopivat.

Omaisuuden sekä velkojen ja velvoitteiden jakaminen muutoksen kohteena olevien sote-maa- kuntien kesken ei saa vaarantaa velkojien eikä muiden oikeudenhaltijoiden asemaa. Jollei vel- koja tai oikeudenhaltija ole valtio, vastuuta sitoumuksesta ei saa siirtää toiselle sote-maakun- nalle ilman kyseisen oikeudenhaltijan suostumusta.

5 luku: Erinäiset säännökset

20 § Muutoksenhaku

21 § Erityinen valitusoikeus sote-maakunnan viranomaisen päätöksestä

22 § Voimaantulo

Tällä lailla kumotaan maakuntajakolaki (1159/1997).

Sote-maakunnista ja maakuntajaosta tämän lain voimaantullessa säädetään voimaanpa-nolaissa ( / ).

Kumottua maakuntajakolakia ja sen nojalla päätettyä maakuntajakoa sovelletaan vuoden 2022 loppuun, jollei lailla erikseen toisin säädetä.

Valitukseen, joka tehdään ennen tämän lain voimaantuloa annetusta päätöksestä, sekä tällai- sen asian käsittelyyn valituksen johdosta ylemmässä valitusviranomaisessa sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 xx.

Savonlinnan Taidelukion lausunto luonnokseen hallituksen esitykseksi oppivelvollisuuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (VN/1985/2020-OKM-1)

SAVONLINNAN TAIDELUKION LAUSUNTO

Savonlinnan Taidelukio haluaa lausua viitteessä mainittuun uudistuskokonaisuuteen seuraavaa;

LAUSUNTO UUDISTUKSEEN SISÄLTÖÖN JA LAAJUUTEEN – OPPIVELVOLLISUUDEN PIDENTÄMISHANKE

Oppivelvollisuuden laajentamisen perimmäinen tavoite lienee se, että vähennetään ns. koulupudokkaiden määrää siirryttäessä perusopetuksesta koulutuksen toiselle asteelle. Pudokkaalla ymmärretään tässä niitä, jotka eivät perusopetuksen päättämisen jälkeen aloita koulutuksen toisella asteella tutkintotavoitteellista koulutusta. Usean perusopetuksen järjestäjän alueella tämä ei ole todellinen ongelma, esimerkiksi Savonlinnassa käytännössä kaikki peruskoulunsa päättävät saatetaan jo nyt toisen koulutusasteen opintojen pariin. Nyt esitetyssä lakiluonnoksessa mm. kuvataan seikkaperäisesti perusopetuksen oppilaanohjaajien tulevaa työtä oppijoiden saattamisessa koulutuksen toiselle asteella. Tätä tapahtuu jo nyt ainakin Savonlinnan kaupungin perusopeuksen oppilaitoksissa. Huolta pidetään jo nyt, lain velvoittavuutta ei tarvita. Drop-out –ongelma ei siis edellytä näin järeää toimea, kuin oppivelvollisuuden pidentäminen.

Drop-out –ongelman ratkaisemiseen tulisi resursseja kohdentaa perusopetukseen ja eritoten opintojen etenemisongelmista kärsiville. Nykyisellään kunnan peruspalvelujen valtionosuuksiin kohdistuneet leikkaukset ovat saaneet aikaan sen, että perusopetuksella ei ole riittävästi resurssia huolehtia eniten apua ja tukea opinnoissaan taritsevista. Perusopetuksen järjestäjillä on tahtoa ja kykyä saada tätä asiaa paremmaksi, jos valtio-kunta -rahoitussuhdetta palautettaisiin lähemmäs alkuperäistä kustannusjakoa. Näin toimien saisimme perusopetuksen päättäjäpopulaation hakeutumaan koulutuksen toiselle asteelle omasta halustaan, ilman pakkoa.

Lisäksi tulee huomioida, että aina muodolliset koulutusrakenteet eivät välttämättä istu tällaisten, edellisessä kappaleessa kuvattujen oppijoiden tarpeisiin. Parempi vaikuttavuus saataisiin erilaista osaamista painottavilla oppimismuodoilla, esim. uudentyyppinen oppimisopimuskoulutus. Lakiluonnoslausunnossa on toki tätäkin käsitelty, mutta ne ovat luonnoksessa aivan liikaa vain täydentävissä muodoissa ei korvaavissa.

Savonlinnan Taidelukio suhtautuu kriittisesti kaavailtuun oppivelvollisuusiän pidentämiseen.

LAUSUNTO UUDISTUKSEEN SISÄLTÖÖN JA LAAJUUTEEN – OPINTOJEN MAKSUTTOMUUTEEN KOULUTUKSEN TOISELLA ASTEELLA

Tällä hetkellä suurin osa opiskelijoiden huoltajista pystyy huolehtimaan jälkikasvunsa oppimateriaaleista koulutuksen toisella asteella. Juha Sipilän (kesk.) hallituksen aikana hyväksytty opintorahan oppimateriaalilisä vähävaraisten perheiden opiskelijoille kohdentaa niukat resurssit niitä eniten tarvitseville. Jos tuen määrää nostettaisiin nykyisestä 46,80 €:sta ja opiskelijan vanhempien yhteenlaskettua ansiotulorajaa taasen nostettaisiin, saataisiin suurin osa nykyisistä ongelmista poistetuksi. Kenenkään opintopolku ei jäisi vain haaveeksi tämän jälkeen. Tuen kanavoituminen KELA:n kautta olisi myös kustannustehokas ratkaisu, opiskelija voisi itse päättää, mihin tukensa käyttäisi. Yhteiskunnallisissa uudistuksissa tulisi uskaltaa luottaa nuoriin.

Koulutuksen toisellakin asteella suoritetut näytöt (päättötodistukset, yo-tutkintotodistukset jne.) ovat edelleen nähtävissä investointina nuoren kansalaisen kannalta. Ne parantavat mahdollisuuksia jatkokoulutuksiin pääsyä ja aikanaan myös paremman ansiotason saavuttamisen suhteen. On aivan oikeutettua, että nuori ja hänen perheensä ottavat osaa näiden kustannusten kattamiseen. Aivan millimetrimitalla yhteiskunnallista tasa-arvoa (mahdollisuuksien suhteen) ei tarvitse mitata.

Toisen koulutusasteen maksuttomuus tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikki materiaalit ja opiskeluvälineet tulee olla opiskelijoille ilmaisia, samoin kansainvälisyyskasvatusta tukevat ulkomaanmatkat, korkeakoulu- ja työelämäyhteistyötä lisäävät matkat sekä sellaiset laaja-alaista oppimista tukevat oppimisympäristöt, joita ei löydy ilmaiseksi tai joihin kulkeminen on maksullista. Uudessa oppivelvollisuuslakiluonnoksen yksityiskohtaisissa perusteluissa näitä asioita ei ole rajattu maksuttomuuden ulkopuolelle.

Oppivelvollisuuslakiluonnoksessa on hyvää, että luonnoksen säännöksessä 17.2§ erityistehtävälukioiden tietyt kustannusrakenteet on jätetty maksuttomuuden ulkopuolelle. Säännöksen sanamuoto on kuitenkin epäonnistunut, erityistehtävälukiot eivät ole ”harrastustoimintaa” vaan luvanvaraista, erittäin tavoitteellista opetus- ja ohjaustyötä.

Maksuttomuuden säätämisen myötä oppimateriaalit ja -välineet tullaan kilpailuttamaan kunnissa, mikä tarkoittaa sitä, että valitaan hankintalainsäädännön mukaisesti useimmiten vain hinnaltaan edullisimmat oppimateriaalit. Kuten tunnettua ne eivät ole laadukkaita eikä niiden valinnassa ole välttämättä otettu huomioon opettajien pedagogista näkemystä. On suuri vaara, että opettajien pedagoginen vapaus kapenee ja opettajista tulee oppimateriaalin tekijöitä. Tämä ei tietystikään tue opettajien hyvinvointia ja on pois varsinaisesta opetuksesta. On otettava huomioon myös se, että lukiossa materiaalien tulee olla opiskelijoilla käytössä kolme vuotta eikä niitä voida kierrättää samalla tavoin kuin perusopetuksessa, mikä lisää kustannuksia. Digitaalisia oppimateriaaleja ei voi kierrättää ollenkaan.

Koronavirustilanteesta johtunut lukioiden etäopetusjakso osoitti, että opettaja kykenee hyvinkin nopealla aikataululla reagoimaan muuttuneisiin tilanteisiin. Esimerkiksi opetusryhmien etäopetuksessa käytettiin Savonlinnan Taidelukiossa kymmenkuntaa erilaista etäopetussovellusta. Usein tämä sovellus sovittiin opiskelijaryhmän kanssa yhdessä. Maksuttomuus johtaa vääjäämättä yhdenmukaistamiseen myös tällaisissa asioissa.

Lukioissa digitaalisuus on jokapäiväistä, joten koulutuksen järjestäjän tarjoamien tietokoneiden tulisi olla tarpeeksi laadukkaita. Siihen, kuinka paljon eri kunnissa on mahdollisuus resursoida opetukseen, on suuria eroja, joten eri kuntien opiskelijat voivat olla hyvin eriarvoisessa asemassa opiskeluvälineiden suhteen.

Savonlinnan Taidelukio edustaa maan erityislukiokenttää. Maassa on yli 70 ”erityislukiota”, esimerkiksi musiikki-, tanssi-, kuvataide-, ilmaisutaito-, urheilu-, luonnontiede- ja IB-lukioita.

Erityistehtävälukioiden antaman monipuolisen opetuksen lisäksi niissä järjestetään ehkäpä ”yleislukioita” enemmän asioita, jotka vahvistavat opiskelijan itsetuntoa, laajentavat kokemusmaailmaa sekä mahdollistavat verkostojen luomisen, työelämätaitojen ja kansainvälisten valmiuksien kehittymisen ja kasvun ihmisenä. Näitä tavoitteita varten ne järjestävät esiintymismatkoja ja yhteistyömatkoja niin Suomessa kuin ulkomailla, kilpailuja, erilaisiin tapahtumiin osallistumisia. Jos näistä asioista joudutaan karsimaan maksuttomuuden vuoksi, emme tue suomalaisnuorten kyvykkyyttä, sosiaalisten taitojen ja luovuuden kehittymistä, onnistumisen iloa emmekä jaksamista. Jokaiselle nuorelle pitää antaa mahdollisuus ihmisenä kasvuun motivoivassa ja monipuolisessa koulutusympäristössä, jonka nuori on itse saanut valita, jossa nuori voi kokea onnistumisia, tehdä omia valintoja ja saada tulevaisuuden taitoja, joita tarvitaan suomalaisen yhteiskunnan rakentamisessa.

Maksuttomuus uhkaa tasapäistää lukiot. Se ei mahdollista lukioiden omien vahvuuksien ylläpitämistä eikä omaleimaisuutta eikä tue opiskelijoiden vapautta valita tai kasvattaa kokemusmaailmaa lukiokoulutuksen aikana.

Jos maksuttomuus etenee, lainsäätäjän tulee arvioida erityisen huolellisesti maksuttomuuden ulottamista luonnoksessa mainitulla tavalla sen kalenterivuoden loppuun, jolloin opiskelija täyttää 20 vuotta. Maksuttomuuden tulisi edetä käsi kädessä oppivelvollisuuden pidentämisen kanssa.

Savonlinnan Taidelukio suhtautuu kriittisesti toisen koulutusasteen muuttumisesta maksuttomaksi.

LAUSUNTO –UUDISTUKSEN VOIMAANTULOON

Edellä kerrotulla tavalla Savonlinnan Taidelukio suhtautuu kriittisesti oppivelvollisuuden pidentämiseen ja toisen asteen koulutuksen maksuttomuuteen niin uudistuksen sisällön kuin laajuuden suhteen.

Lisäksi luonnokseen sisältyvissä asiakirjoissa esitetty uudistuksen aikataulu on liian kunnianhimoinen. Lukiokoulutus on koronavirustilanteesta johtuen läpikäynyt ennen näkemättömän myllerryksen keväällä 2020 ja lukioiden voimavarat ovat menneet täysin ”kriisistä” selviytymiseen. Samaan aikaan lukioissa on ollut valmistelussa ns. LOPSP2021-työ. Tämän uudistuksen mukaiset uudet opetussuunnitelman perusteet astuvat voimaan 1.8.2021. Lukioilla on parhaillaan kädet täynnä työtä ja tähän nähden oppivelvollisuusuudistus on aivan liian kunniahimoinen.

Koronavirustilanne keväällä 2020 aiheutti julkiselle vallalle suuret verotulomenetykset sekä menolisäykset niin yrityselämän tukemisen muodossa kuin sosiaali- ja terveysmenojen nousun myötä. Tässä tilanteessa valtionhallinnon tulee hyvin harkiten lisätä hyvinvointipalveluiden määriä ja laatua. Oppivelvollisuusiän nosto ja toisen koulutusasteen maksuttomuus ovat tällaisia toimia, jotka aiheuttavat karkeasti arvioituna n. 200 miljoonan euron kustannukset julkiselle vallalle. Tähän ei tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa ole varaa

LAUSUNNON KESKEINEN SISÄLTÖ

Edellä kerrotulla tavalla Savonlinnan Taidelukio suhtautuu kriittisesti oppivelvollisuuden pidentämiseen ja toisen asteen koulutuksen maksuttomuuteen niin uudistuksen sisällön kuin laajuuden suhteen. Lisäksi uudistuksen voimaantulo on liian ”hätäinen” monesta syystä johtuen.

Oppivelvollisuuden laajentamisen perimmäinen tavoite lienee se, että vähennetään ns. koulupudokkaiden määrää siirryttäessä perusopetuksesta koulutuksen toiselle asteelle. Nyt esitetyssä lakiluonnoksessa mm. kuvataan seikkaperäisesti perusopetuksen oppilaanohjaajien tulevaa työtä oppijoiden saattamisessa koulutuksen toiselle asteella. Tätä tapahtuu jo nyt ainakin Savonlinnan kaupungin perusopeuksen oppilaitoksissa. Drop-out –ongelma ei siis edellytä näin järeää toimea, kuin oppivelvollisuuden pidentäminen.

Drop-out –ongelman ratkaisemiseen tulisi resursseja kohdentaa perusopetukseen ja eritoten opintojen etenemisongelmista kärsiville. Jos valtio-kunta rahoitussuhdetta palautettaisiin lähemmäs alkuperäistä kustannusjakoa. Näin toimien saisimme perusopetuksen päättäjäpopulaation hakeutumaan koulutuksen toiselle asteelle omasta halustaan, ilman pakkoa.

Tällä hetkellä suurin osa opiskelijoiden huoltajista pystyy huolehtimaan jälkikasvunsa oppimateriaaleista koulutuksen toisella asteella. Juha Sipilän (kesk.) hallituksen aikana hyväksytty opintorahan oppimateriaalilisä vähävaraisten perheiden opiskelijoille kohdentaa niukat resurssit niitä eniten tarvitseville. Jos tuen määrää nostettaisiin nykyisestä 46,80 €:sta ja opiskelijan vanhempien yhteenlaskettua ansiotulorajaa taasen nostettaisiin, saataisiin suurin osa nykyisistä ongelmista poistetuksi. Kenenkään opintopolku ei jäisi vain haaveeksi tämän jälkeen. Tuen kanavoituminen KELA:n kautta olisi myös kustannustehokas ratkaisu, opiskelija voisi itse päättää, mihin tukensa käyttäisi. Yhteiskunnallisissa uudistuksissa tulisi uskaltaa luottaa nuoriin.

Toisen koulutusasteen maksuttomuus tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikki materiaalit ja opiskeluvälineet tulee olla opiskelijoille ilmaisia, samoin kansainvälisyyskasvatusta tukevat ulkomaanmatkat, korkeakoulu- ja työelämäyhteistyötä lisäävät matkat sekä sellaiset laaja-alaista oppimista tukevat oppimisympäristöt, joita ei löydy ilmaiseksi tai joihin kulkeminen on maksullista. Uudessa oppivelvollisuuslakiluonnoksen yksityiskohtaisissa perusteluissa näitä asioita ei ole rajattu maksuttomuuden ulkopuolelle.

Erityistehtävälukioiden antaman monipuolisen opetuksen lisäksi niissä järjestetään ehkäpä ”yleislukioita” enemmän asioita, jotka vahvistavat opiskelijan itsetuntoa, laajentavat kokemusmaailmaa sekä mahdollistavat verkostojen luomisen, työelämätaitojen ja kansainvälisten valmiuksien kehittymisen ja kasvun ihmisenä. Näitä tavoitteita varten ne järjestävät esiintymismatkoja ja yhteistyömatkoja niin Suomessa kuin ulkomailla, kilpailuja, erilaisiin tapahtumiin osallistumisia. Jos näistä asioista joudutaan karsimaan maksuttomuuden vuoksi, emme tue suomalaisnuorten kyvykkyyttä, sosiaalisten taitojen ja luovuuden kehittymistä, onnistumisen iloa emmekä jaksamista. Jokaiselle nuorelle pitää antaa mahdollisuus ihmisenä kasvuun motivoivassa ja monipuolisessa koulutusympäristössä, jonka nuori on itse saanut valita, jossa nuori voi kokea onnistumisia, tehdä omia valintoja ja saada tulevaisuuden taitoja, joita tarvitaan suomalaisen yhteiskunnan rakentamisessa.

Koronavirustilanne keväällä 2020 aiheutti julkiselle vallalle suuret verotulomenetykset sekä menolisäykset niin yrityselämän tukemisen muodossa kuin sosiaali- ja terveysmenojen nousun myötä. Tässä tilanteessa valtionhallinnon tulee hyvin harkiten lisätä hyvinvointipalveluiden määriä ja laatua. Oppivelvollisuusiän nosto ja toisen koulutusasteen maksuttomuus ovat tällaisia toimia, jotka aiheuttavat karkeasti arvioituna n. 200 miljoonan euron kustannukset julkiselle vallalle. Tähän ei tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa ole varaa.

Mediatilaisuus sote-uudistuksen ministerityöryhmän linjauksista 5.6.2020 – vaikutukset Itä-Savoon

Hyvää ministerityöryhmän linjauksissa oli se, että saamme lausua asiasta ja että kuulemme myös muiden alueen toimijoiden näkemyksiä Savon alueen sote-ratkaisihin. Näitä toimijoita ovat mm. kaikki Etelä-Savon ja Pohjois-Savon maakuntien kunnat, sairaanhoitopiirit sekä maakuntaliitot.

Hanna Kosonen (kesk.) toi esille tiedotustilaisuudesssa sen, että Suomen Keskusta haluaa säilyttää Savonlinnan sairaalan tason. Tämä on meille keskustalaisille ollut itsestään selvää, mutta osa päättäjistä on halunnut hämärtää tätä.

Hienoa laajemminkin on se, että Savonlinnan asioihin perehtyneet Keskustan ja Sdp:n ministerit näyttävät edelleen olevan Savonlinnan sairaalan säilyttämisen takana. Itä-Savon kimurantti tilanne on huomioitu ja se nostettiin esille ministerityöryhmän tiedotustilaisuudessa. Tämä nousee esille esim. seuraavista, ministereiden Kiuru ja Kosonen kommenteista;

Valmistelussa päänvaivaa on aiheuttanut Savon maakuntien jakautuminen sote-uudistuksen yhteydessä. Hallitus pyytää lausuntoja kahdesta eri vaihtoehdosta. Toisessa Itä-Savon sairaanhoitopiirin kunnat sijoittuisivat Pohjois-Savoon, toisessa Etelä-Savoon. – Nämä ovat aidosti tasavertaiset vaihtoehdot. Maakuntajako ratkaistaan vasta lausuntokierroksen jälkeen, Kiuru sanoi.

Erityisesti Savonlinna on ollut pohjaesitykseen tyytymätön ja haluaisi järjestää palvelunsa yhdessä Pohjois-Savon kanssa.

Keskustaministeri Hanna Kosonen sanoi, että tärkeintä on turvata keskussairaaloiden palvelut. – Keskustan tavoite on ollut yhteinäinen Etelä-Savo. Jos tämä vaihtoehto valitaan, silloin täytyy löytyä keinot siihen että sekä Savonlinnan että Mikkelin sairaaloiden taso säilyy.

Nyt tilanne on eri kuin syksyllä 2019, jolloin lausuttiin pelkästään sote-maakuntavalmistelun suunnasta. Nyt pöydällä on aivan kaikki aluekysymykset. Se muuttaa tilannetta ja on pelkästään hienoa, että valtioneuvosto haluaa tarkastella tätä asiaa kokonaisuutena.

On ollut harmi, että Itä-Savossa keskustelu sote-ratkaisusta on ollut lähes pelkästään aluejakoon liittyvää (Pohjois-savo vs. Etelä-Savo). Lisäksi siihen on ladattu sellaisia asioita, joiden toteutumisen mahdollisuus on vähintään kyseenalainen, esim. Kampussairaala, Alueratkaisu tulisi nähdä välineenä sille, että Savonlinnan keskussairaalan asema ja laajuus saadaan säilytettyä. On myös huomattava, että työnjako- ja yhteistyöratkaisuja ei olla saatu aikaan Etelä-Savon kanssa aiemmin eikä Pohjois-Savon kanssa, vaikka suunnasta päätettiin lokakuussa 2019.

Tulevan lausunnon rakentamisessa tulisi ottaa huomioon ainakin seuraavat asiat;
1. Edellytetään, että sosiaali- ja terveysministeriön johdolla neuvotellaan ja aikanaan päätetään työnjakoratkaisut Savonlinna keskussairaalan osalta joko Etelä-Savon sairaanhoitopiirin tai Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin kesken, ei siis pelkkää suuntaratkaisua vaan suunta + sisältö.
2. Itä-Savon tulee edelleen edellyttää keskussairaaloiden aseman ja laajuuden turvaamista sosiaali- ja terveysalan lainsäädäntöön tehtävällä kirjauksella. Saisimme ratkaisulle eduskunnan tuen, samalla tulee ns. keskittämisasetus päivittää tätä vastaavaksi. Suomen Keskusta rp:n puoluejohto on tätä tukenut, mutta maan hallitus ei ole saanut aikaiseksi yksimielisyyttä asian suhteen.
3. Tiedotustilaisuudessa kävi ilmi, että maakuntien rahoitukseen voidaan tehdä erillisratkaisuja ja tätä Itä-Savo tarvitsee samoin kuin muutkin kahta keskussairaalaa ylläpitävät sairaanhoitopiirit.

Yleisradion uutinen aiheesta.

Ylimääräinen kaupunginhallituksen kokous ke 20.5.2020, erikoinen episodi

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on IMG_3235-1024x768.jpg
Keskiviikon kh-kokouksesta jäi niin kitkerä maku suuhun, että piti huhkia 4,5 tuntia kirveen kanssa. Pikkaisen helpotti. Kuva Reima Härkönen.

Ke 20.5.2020 jouduttiin pitämään Savonlinnassa ylimääräinen kaupunginhallituksen kokous. Jonkinlaisen nimenkeruu-urakan jälkeen kokouspyynnössä oli peräti seitsemän kh-jäsenen nimet ja hallintosäännön näkökulmasta asiahan oli selvä, kokousta pystyy vaan.

Kokouksen asialistakaavailuissa oli useita asioita ja pieni hämmästys tuli, kun kävikin ilmi, että siellä tulee käsitellä vain kaksi asiaa. Kokousta kokoon pyytäneet olivat listalle näet laittaneet useampia asioita. Se kuuluisa noppa taisi pyörähtää!

Kriisiviestinnän sääntöjä lienee se, että jonkin ongelman korjaaminen julkisuudessa tulisi tehdä samana tai viimeistään seuraavana päivänä. Tämä valmiusjohtoryhmän tekemän suosituksen tekeminen ei ollut silloisen viranomaisohjeistukseen sopiva ja se tulikin peräyttää, kuten kaupunki teki. Nyt halutaan kurmuuttaa asianosaisia tällä lausuntokierroksella, vieläpä hyvin tiukalla aikataululla. Selvityspyyntö menee myös henkilöstöryhmille! Ihan tarkkaan en tiedä, mitä tällä haetaan. Jos henkilöstöryhmien edustajille halutaan tarjota mahdollisuus kritikoida valmiusjohtoryhmän jäsenten toimintaa, niin nythän tilaisuus siihen toki tulee. Eikös se harvahiuksinen venäläinen aikoinaan jo vaatinut kaikkea valtaa neuvostoille!

Lukija jo varmaan aistiikin kannatinko kuulemiskierroksen järkkäämistä. Demokratian toimivuudesta on toki sanottu, että silloin saa turvallisen mielen, kun demokratia haksahtaa tekemään välillä vääriäkin päätöksiä. Tämä tuo onneksi lohtua!

Toinen arveluttava seikka kokouksessa kaupungin päivitetyn hallintosäännön (88§) erityistoimivalta-asia. Koronatilanne oli Savonlinnassa palvelujen tuotannon näkökulmasta huomattavasti haastavampi vielä parisen viikkoa sitten. Nyt maan hallituksen päätöksillä yhteiskuntaa on avattu ja esim. varhaiskasvatuksen sekä perusopetuksen yksiköt ovat palauttaneet toimintansa normaaleiksi. Nyt tämä kh:n enemmistä haluaa ottaa käyttöön erityistoimivallan! Jospa tämä aie saataisiin peräytetyksi seuraavassa kokouksessa.

Kh:n toimintaa seuraavana ja puheenvuoroilla päätöksiin vaikuttamaan pyrkivänä kaupunginvaltuuston varapuheenjohtajana, tulee vääjäämättä mieleen, onko kh:n jäsenet aivan tehtäviensä tasalla näissä asioissa! Kurmuuttamisinnossa kaikki tuntuu kelpaavan!

Ohessa sanomalehti Itä-Savon jutut noista kh:n käsittelemistä asioista.

Kuntien selviytyminen koronavirustilanteessa

Savonlinnan kaupnungintalo. Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Savonlinnan_Lyseo-Kaupungintalo_1_AB.JPG

Maan hallitus on joutunut koronavirustilanteesta johtuen pumppaamaan varoja yritystoiminnan tukemiseen. Tällä yritetään välttää 1990-luvun alun taantumassa tehtyjä virheitä, joissa perusterveet yritykset joutuivat kassakriisiongelmiin ja pahimmillaan lopettamaan toimintansa. Edessä olikin krooninen työttömyysongelma, jonka hoito rasitti taantumasta toipunutta kansantaloutta pitkään. Vaikutukset ulottuivat koko yhteiskuntaan, työttömyys ei näet tee hyvää yksilölle eikä perheelle.

Nykyisen hallituksen linja on tässä tilanteessa oikea.

Yritystoiminnan tukipakettien valmistuttua ja siirryttäessä niiden toimeenpanovaiheeseen liian vähälle huomiolle on jäänyt toimet kuntien tukemiseksi. Huhtikuussa julkistetussa 4,1 miljardin euron tukipaketissa kuntiin kohdentui verotuksen maksujärjestelyjen muutospäätöksistä johtuen 547 miljoonan euron tuki. Tämä tuki saadaan muuttamalla kolmen verolajin eli kunnallis-, kiinteistö- ja yhteisöveron tuottojen maksatusta. Tämä kohdentuu siis vuodelle 2020 eli kuntien tulopuolelle pumpataan tämän verran höyryä lisää. Ongelma on se, että samalla summalla vähennetään vuoden 2021 tulopohjaa samojen verolajien osalta. Mattoa siis jatketaan alhaalta ja samalla leikataan ylhäältä, jos tällainen konkretisointi sallitaan. Ensiavuksi tämä on toki ok.

Maan hallitus on luvannut tulla julkisuuteen toukokuussa toisen vaiheen tukipaketilla, joka julkistetaan tehtävän lisätalousarvion yhteydessä. Tässä paketissa on luvattu korvata sairaanhoitopiirien lisärasitukset koronavirusepidemiasta johtuen sekä muutetaan yhteisöverotuksen jako-osuuksia määräajaksi kuntia suosivammaksi. Kolmantena keinona kuntien peruspalvelujen valtionosuutta korotetaan tilapäisesti.

Savonlinnan kaupungin tulopohjassa yhteisöveron tuotto on n. 10,3 miljoonaa euroa. Kaikkien verolajien verokertymä on n. 131,7 miljoonaa euroa. Kaupungin peruspalvelujen valtionosuus on n. 68 miljoonaa euroa, tässä ei ole huomioitu verotulotasausjärjestelmän vaikutusta, joka on meillä n. 18,5 miljoonaa euroa.

Nyt on ensiarvoisen tärkeää yrittää vaikuttaa kaikkeen tähän luvattuun ja niin, että Savonlinnan kaltainen kuntatoimija hyötyisi maksimaalisesti tehtävistä päätöksistä. Kuten tunnettua, yhteisveron tuottoon satsaaminen parantaisi niiden kuntien asemaa, joissa toimii paljon voitollisia yrityksiä. Valtionosuuksiin kohdentuva lisäys parantaisi taas tasaisemmin kuntien tilannetta.

Kuntien taloustilanteessa myös kunnan omat toimet ovat ensiarvoisen tärkeitä. Savonlinnassakin päätetyt lomauttamiset ovat osa tätä kokonaisuutta. Kunnille suunnattu tuki (jo tehdyt päätöksey ja odotettavissa olevat) ei sellaisenaan riitä korvaamaan ja siksi fiksun kunnan tulee puuttua myös menopuoleen. YT-neuvottelut ja sen tuloksena tehdyt henkilöstöpäätökset ovat ikäviä, muta välttämättömiä tässä tilanteessa.

Savonlinnan kaupungin panostus Euroopan kulttuuripääkaupunkihankkeeseen 2026

Kannatin Savonlinnan kaupunginvaltuuston kokouksessa 30.3.2020 Savonlinnan kaupungin panostukseksi Euroopan kulttuuripääkaupunkihankkeeseen kahta miljoonaa euroa. Määräraha jakaantuisi kuudelle vuodelle eli vuosikohtaisen kustannuksen tulee olemaan 333 000€. Valtuusto äänesti asiasta ja se päätyikin valtuuston päätökseksi 30 äänen turvin. Vastaehotus yhden miljoonan euron panostuksesta sai 15 ääntä taakseen.

Savonlinnan panostus tulee mielestäni olla tuota luokkaa, koska siten saamme hakemuksestamme uskottavan. Päätökseen on kirjattu lisäksi se, että päätöksemme jälkeen käydään vielä kierros muiden rahoittajatahojen kanssa. Odotusarvo tässä on se, että Savonlinnan esimerkki tuo lisärahoitusta myös muualta. Jos ei, niin toteutuessaan hakkeen vaikuttavuuskerroin Savonlinnan suhteen kasvaisi aiemmin suunnitellusta.

Savonlinnan talousarviokirjan mukaiseen toimintakatteeseen verrattuna kahden miljoonan euron panostus kulttuuripääkaupunkihankkeeseen vastaisi 0,15% tästä katteesta.

Perustelen kantaani, sillä että kulttuuripääkaupunkihanke on hieno tilaisuus saada Savonlinnalle ja koko itäiselle Suomelle laajaa näkyvyyttä kansallisesti ja kansainvälisesti. Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan parlamentin yhteispäätös (N:o 445/2014/EU), joka säätelee Euroopan kulttuuripääkaupunkitoimintaa, määrittelee toiminnan yleiseksi tavoitteeksi edistää kulttuurin panosta näiden kaupunkien pitkän aikakauden kehitykseen niiden omien strategioiden ja painopistealueiden mukaisesti. Ohessa linkki tähän päätökseen.

Tähän tavoitteeseen peilattuna kulttuuripääkaupunkihanke antaisi ainutlaatuisen tilaisuuden saada ammattitaitoinen alusta savonlinnalaisille ja itä-suomalaisille kulttuuritoimijoille toimintansa kehittämiseen ja tämä sitten säteilisi esim. lisääntyneinä matkailijavirtoina.

Tulee myös muistaa, että tässä vaiheessa tämä panostus on vielä ”virtuaalista rahaa”. Se muuttuu todelliseksi kulurakenteeksi, kun hankehakemuksemme menestyy ja Savolinna saa kulttuuripääkaupunkistatuksen. Tätä toivoen.

Tukea pk-yrityksille korona-viruksen johdosta

Kuva: https://www.piqsels.com/fi/public-domain-photo-fjfcn

Korona-viruksen aiheuttamien ongelmien johdosta monien yritysten ja yhteisöjen toiminta on vakavasti vaikeutunut ja kassat tyhjenevät nopeasti. Valtionhallinto verottaja mukaan lukien ovat jo ryhtyneet toimiin yritysten toimintakyvyn turvaamiseksi. Tällä toiminnalla halutaan varmistaa, että kestävällä taloudellisella pohjalla toimineet yritykset eivät kaadu kassakriisiin, kuten 1990-luvun laman aikaan liian usein kävi.

Keskustan valtuustoryhmä esittää, että myös Savonlinnan kaupunki linjaa pian käytettävissä olevat keinonsa yritysten maksuvalmiuden ja toimintakyvyn varmistamiseksi. Esimerkkinä tästä kaupungin kiinteistöissä toimivien yritysten ja järjestöjen vuokrien maksuajan pidennys ja mahdollisesti niiden huojennus. Samoin erilaisten kunnallisten maksujen ja taksojen eräpäiviä tulee siirtää reilusti tuonnemmaksi ja käyttää tarkoituksenmukaisuusharkintaa maksujen suuruuksia määriteltäessä. Lisäksi haja-asutusalueen yritysten jätevesijärjestelmien saneeraamiselle tulee myöntää poikkeuksetta jatkoaikaa.

Keskustan valtuustoryhmän puolesta

Tuukka Suomalainen ja Reima Härkönen

Puhe Talvisodan päättymisen 80-vuotismuistopäivän juhlassa

Konekivääripesäke 100m vihollisesta n. 5 km Lemetistä pohjoiseen. Kuva lähde: https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:A_Finnish_Maxim_M-32_machine_gun_nest_during_the_Winter_War.jpg

Arvoisat sotiemme veteraanit, hyvä juhlayleisö.

Tuon tähän arvokkaaseen juhlaan nuorten tervehdyksen. Päätimme tämän juhlan järjestäjien kanssa, että kysäistään nuorilta, mikä on heidän vahvin mielikuvansa Talvisodasta. Parhaillaan Savonlinnan Taidelukiossa on menossa historian 3. kurssi. Kurssilla opiskellaan Itsenäisen Suomen historiaan. Tämä kohteeksi valikoitunut opetusryhmä on lukioryhmäksi aika pieni, 26 opiskelijaa, joista tyttöjä 24 ja poikia tasan kaksi. Vastatessaan tähän, he eivät olleet vielä opiskelleet tätä aihekokonaisuutta eli yleistiedon varassa he ovat vastanneet. Minua, oppilaitoksen rehtoria tässä työssä avusti historian, taidehistorian ja yhteiskuntaopin lehtori Satu Hartikainen. Hyvä juhlayleisö. Olen jaotellut nämä ajatukset kolmeen ryhmään ja haluan nytten jakaa nämä kanssanne!

Sankaruuden ja sitoutumisen viitan alle voisi sijoittaa seuraavat kommentit;

”Mummi oli 14-vuotiaana pikkulottana”

”Kova tahto isänmaan puolesta, halu voittaa ja tehdä kaikkensa”

”Sitkeys ja sisu, yhteinen päämäärä”

”Talvihangessa hiihtävät sotilaat”

”Viimeinen ponnistus. Valkoiset asut ja sukset.”

”Lotat, Simo Häyhä, Lupaus-elokuva”

”Suuri vihollinen hyökkäsi ja pieni Suomi taisteli. Kylmyys, suomalaiset osasivat selvitä ankarissa olosuhteissa kekseliäillä ratkaisuilla.”

Sodan raadollisuutta paljastanevat parhaiten seuraavat lainaukset;

”Pelko”

”Kylmyys, kuolema”

”Sukulaismies, joka oli ystäviensä kanssa rintamalla saunassa. Sieltä lähdettäessä kohti majapaikkaa, koko sauna räjähti. Pelko ja kylmyys, mutta silti toiveikkuutta sodan päättymisestä.”

”Sodasta jääneet ennakkoluulot, jotka vaikuttivat pitkään maiden väleihin.”

”Neuvostoliiton huijaus, Mainilan laukaukset”

”Kuolemanpelko”

Silkkaa arvostusta ja myötätuntoa veteraani-ikäpolvea kohtaan osoittavat seuraavat lainaukset;

”Me nuoret arvostamme sotaveteraaneja ja heidän töitään.”

”Päättäväiset ja rohkeat sotilaat, jotka olivat valmiita puolustamana omaa maataan”.

”Eloonjääneitä ja menehtyneitä tulee juhlistaa, mutta sota ei saa olla ylpeilyn aihe.”

”Esillä oli varmasti tuolloin myös halua kuolla isänmaan puolesta, jos muu ei auttanut, jotta jälkipolvet saisivat elää yhteiskunnassa, jossa nyt elämme. Tämä olisi syytä nuorten muistaa nykyänkin, mitä nämä miehet ja naiset tekivät. Moni ei kuitenkaan arvosta heidän tekemisiään ja ehkä jopa halveksuvat niitä. Esim. isoisoisäni sanoi joskus, että joku sodan jälkeen oli tullut sanomaan hänelle, miksi sinne lähditte? Johon hän oli vastannut, koska oli pakko. Tämä tulisi mielestäni opettaa jälkipolvillekin”

”Ahdistaa ajatus, että isoisomummun ajatus ei ole ollut päällimmäisenä se, mitä kävisi opiskelemaan tai miksi minulla ei ole kivoja vaatteita, vaan palaako isoisoukki koskaan kotiin”

Tämän koonnan perusteella voi todeta, että tämä kansakuntamme 80 vuoden taakse jäävä historiallinen vaihe on edelleen kansamme kollektiivisessa muistissa. Siellä sen tuleekin olla.

Kuten nuorten vastauksista jo hieman näkeekin, Talvisotaan liittyy paljon tarinoita. Miksipä ei liittyisi, sillä sodan lähtökohtahan oli jo erikoinen ja sellainen, josta saattoi kummuta todelliset sankaritarinat. Ylivoimainen vihollinen pienen kansakunnan kimpussa! Vihollisen usko nopeaan voittoon! Hyökkääjä saattoi tuudittautua ajatukseen, että vajaa sukupolvi aiemmin käyty verinen sisällissota pitäisi edelleen meidät suomalaiset eripuraisina ja estäisi vankan puolustautumisen. Paperilla laskien kaiken piti olla selvää; hyökkäysvaunujen, epäsuoran tulen yksikköjen ja niiden ammusvarastojen, lentokoneiden ja sotilaiden määrillä mitattuna Suomi näytti lilliputilta.

Joulukuun aikana suomalaiset saivat teitten suunnassa edenneet vihollisjoukot pysäytettyä. Tämä oli suoranainen ihme, kuten me kaikki täällä olevat tiedämme.

Tämä sotilaallisen ihmeen taustalta paljastuu vielä merkittävämpi ihme, kansallisen eheyttämisen ihme! Punakaartilaisten pojat samassa poterossa suojeluskuntalaisten jälkikasvun kanssa! Molempien aseet käännetty yhteistä vihollista vastaan. Toisiaan tukien ja toisiaan auttaen muistaen sanat, kaveria ei jätetä!

Hyvä juhlayleisö! Jos tämä jostakin kertoo, niin siitä, että 1920- ja 1930-luvuilla tehtiin valtaisa ja tuloksiltaan onnistunut kansallinen eheyttämistyö. Yhteiskunnan hyväosaisimmat tiesivät, ettei yhteiskunnallinen eriytyminen voi jatkua niin vahvana kuin se ennen sisällissotaa oli ollut. Yhteiskunnan heikommassa asemassa olleiden suhteellista asemaa tuli parantaa ja tähän lääkkeeksi keksittiin sosiaalipoliittiset toimet, josta ylivoimaisesti merkittävin oli monessa vaiheessa toteutettu maareformi. Yhä useampi perhe siirtyi omistavaan luokkaan ja puheissa vilissyt isänmaa-käsite tuli aivan käsin kosketeltavaksi asiaksi. Lisäksi työsuojelua lisänneet toimet ja ensimmäiset hyvinvointipalvelut kansakouluineen kaikkineen antoivat uskoa, että samassa veneessä tässä ollaan.

Hyvä juhlaväki! Tänä kansallisena merkkipäivänä meidän tulee osoittaa kunnioituksemme Talvisodassa taistelleille, taistelutoimia tukeneille, kotirintaman eri tehtävissä toimineille ja ylipäänsä kaikille Kallion, Rytin, Tannerin aikakauden ihmisille. Puheeni alussa siteeratut nuorten kommentit puhuvat omaa kieltään, Talvisodan muisto elää ja tunnemme koko kansana kiitollisuutta annettua uhria kohtaan.

Hyvä juhlaväki, haluan kiittää kaikki niitä, jotka ovat osallistuneet tämän juhlan suunnitteluun ja toteutukseen. Haluan toivottaa Teille kaikille Savonlinnan kaupungin puolesta hyvää ja isänmallista muistiopäivää. 

Reima Härkönen

kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja

Päätöksenteon valmistelu kulttuuripääkaupunkihankkeen osalta

Savonlinnan Taidelukiolla tulisi varmuudella olemaan oma roolinsa kulttuuripääkaupunkihankkeen aikana. Kuva Kaspian Sonné.

Sanomalehti Itä-Savossa on ollut rapsakkaa kommentointia kulttuuripääkaupunkihankkeen rahoittamiseen ja päätöksentekoon sekä päätöksenteon valmisteluun liittyen.

Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtajan kommenteista pääsee siihen käsitykseen, että kaupunginjohtajamme olisi ollut asiassa liian omatoiminen.

Olen itse valtuuston varapuheenjohtajan sekä keskustan valtuustoryhmän puheenjohtajan ominaisuudessa ollut läsnä niissä kokouksissa, joissa tästä asiasta on puhuttu. Tämä prosessi ei mitenkään vastaa kokoomuksen ryhmäpuheenjohtajan ulostuloa.

Puuttumatta sen tarkemmin keskustelujen sisältöihin, voin kertoa, että ainakin minä tiesin millä valtuuksin kaupunginjohtajamme käy keskusteluja kpk-hankkeen muiden potentiaalisten rahoittajien kanssa. En ymmärrä, kuinka paikalla ollut kokoomuksen ryhmyri on voinut tulkita asian niin eri tavoin. Kaupunginjohtaja saa nyt mielestäni kritiikkiä aiheetta.

Keskustan valtuustoryhmä on kpk-hankkeen rahoittamista käsitellyt ensimmäisen kerran jo tammikuun puolivälissä. Sain valtuudet esittää kaupunginhallituksessa valmistelussa olleen määrärahan korottamista ja se tehtiinkin pariin otteeseen. Se ei saanut riittävästi vastakaikua, jotta olisimme päässeet seuraavaan vaiheeseen eli siihen, kuinka menolisäys katetaan. Olemme toki jatkaneet tätä omana työnä senkin jälkeen.

Parhaillaan meillä on menossa s-postikokous tästä ja lopullinen kanta muodostuu viikonlopun aikana. Sillä sitten mennään päätöksenteon vaiheet lävitse. Toivon mukaan kaikki kaupunginhallituksen pöydän ääreen istuvat tekevät vastaavalla tavalla omien valtuustoryhmiensä kanssa. Tulee myös muistaa, että muutama vuosi aiemmin tehty kuntalain uudistus vahvisti entisestään kaupunginhallituksen vastuuta asioiden poliittisen valmistelun veturina. Kokoomuksen ryhmyri on toistuvasti esittänyt valtuustoryhmien väliintuloa eri asioissa. Jos se jotain takaisi, niin ainakin sen, että saisimme päätöksenteon viimeistään silloin sekaisin.

Tässä tohinassa tahtoo unohtua se, mistä aloite tähän kp-hakkeeseen tuli. Sen isinä ja äiteinä ovat toimineet maakuntaliitot. Tämä kpk-mutteri meni väärille kierteille heti alkujaan. Ideoinnin alkumetreillä kaikkien olisi tullut ymmärtää, että rahoituksen jyvittäminen olisi tullut tehdä nykyistä tarkemmin. Nyt on haamumiekkailtu sen asian suhteen, paljonko Savonlinnan tulee esittää omarahoitusta tähän ja sen perusteella peilaantuisi sitten muiden potentiaalisten rahoittajien rahoitusvastuut. Tässä on muuttuvia tekijöitä yksi liikaa ja siksi asia näyttäytyy sekavana meille päättäjille ja vielä sekavampana valveutuneille kuntalaisille.

Nyt olisi suurta viisautta siinä, että potentiaaliset rahoittajat koottaisiin yhteen siten, että kuntajohtajien lisäksi myös poliittinen valmistelu valjastettaisiin tätä keskustelua käymään. Asiana rahoitusvastuiden jakautumien ja potentiaalisten osallistujien sitoutuminen tähän. Mielestäni vasta sen jälkeen voimme jatkaa täällä Savonlinnan aprikointia oman rahoitusosuuden suuruudesta. Jo miljoonan euron panostuksella Savonlinna kantaa huomattavan suuren vastuun suhteutettuna asukaslukuun. Savonlinnalla tulisi olemaan pelissä vuosina 2021 – 26 n. 30€ / asukas. Aprikoitujen rahoitusvastuiden suhteen tämä on monikertainen verrattuna muihin potentiaalisiin rahoittajiin.

Jospa tämä tästä lutviutuisi.

Tervetuloa Savonlinnan Taidelukion tapahtumiin

Savonlinnan Taidelukioviikkojen tapahtumat, tervetuloa

Kuvataideabien päättötyönäyttely 20.1. – 20.3.2020. Voit tutustua siihe virtuaalisen näyttelyn avulla, ole hyvä!

Ti 4.2. klo 18 promenadikonsertti Melartin-salissa, vapaa pääsy, käsiohjelma 10€

Ohessa sanomalehti Itä-Savon julkaisema ennakkojuttu

https://ita-savo.fi/uutiset/kulttuuri-ja-viihde/32e9ee8d-ede0-4ae9-9e68-8e00df78ea4d

Ke 5.2. klo 18 Taidelukioon hakeutuville infotilaisuus Taidelukion juhlasalissa, Sotilaspojankatu 3, 3. kerros. http://www.taidelukio.fi/hakeminen-taidelukioon/

Pe 7.2. klo 19, kevyen musiikin konsertti Savonlinnasalissa, vapaa pääsy, käsiohjelma 10€

Oma sairaalamme on tärkein

Keskustan Savonlinnan valtuustoryhmä ja kunnallisjärjestö ovat sotevalmistelujen eri vaiheissa asettaneet Savonlinnan keskussairaalan tarjoamien erikoissairaanhoitopalveluiden ja yhteispäivystyksen säilymisen tärkeimmäksi tavoitteekseen ja toimineet johdonmukaisesti sen puolesta.

Kun sairaalan toimintoja turvaavaa yhteistyötä ei maakunnan sisällä ole syntynyt, olemme olleet valmiit yhteistyöhön myös yksityisten toimijoiden kanssa. 

Tämä vaihtoehto on valmisteluissa kaatunut kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla se kaatui erityisesti lääkärikunnan vastustukseen ja toisella kerralla ministeri Kiurun ja muiden demariministereiden vierailun yhteydessä. Käsityksemme mukaan ministerit edellyttivätyritysyhteistyövalmistelun lopettamista ehtona sille, että Savonlinna voi saada kompensaatiopaketin ja että voimme osallistua sotevalmisteluun Pohjois-Savon kanssa.

Tähän mahdollisuuteen oli tartuttava, koska usko Etelä-Savon maakunnalliseen yksituumaisuuteen oli mennyt. Pohjois-Savon suunta on Savonlinnan kannalta kiinnostavin, koska se mahdollistaa suorat hoitoketjut yliopistolliseen sairaalaan ja on näin ollen palvelun käyttäjien kannalta suoraviivaisempi. Tätä linjausta keskustan valtuustoryhmä on ollut tukemassa.

Todettakoon, että keskustelut Etelä-Savon maakunnassa ovat olleet isolta osalta toistemme ohi puhumista. Meille on tärkeintä sairaalamme. Maakuntakysymys on toissijainen. Mikkelin suunnalla maakunnan säilyminen on ensisijainen kysymys. Savonlinnan sairaalapalvelujen säilyminen ei heille ole tärkeää. Siksi heille sopisi hyvin se, että maakunnan sisällä ei synny ratkaisua, vaan että maan hallitus ratkaisisi asian.

Käsityksemme mukaan taloudelliset edellytykset Etelä-Savon soteratkaisulle ovat kestämättömät. Lisäksi Essoten merkittävät investoinnit myös uhkaisivat Savonlinnan sairaalapalvelujen säilymistä. 

Savonlinnan Keskussairaalan alasajo tarkoittaisi noin 600 työpaikan menettämistä, ammattikorkeakoulutuksen merkittävää supistumista ja sen kokonaisvaikutus olisi merkitykseltään OKL:n lähtöä suurempi, jopa nelin- tai viisinkertainen.

On syytä todeta, että meillä ei ole ollut mitään erityistä halua pois Etelä-Savon maakunnasta. Esimerkiksi Xamk- yhteistyö, maakunnallinen edunvalvonta ja kehittämishankkeet sekä EU-rahoituksella tehdyt toimet ovat Etelä-Savon puitteissa sujuneet hyvin.

Mitä nyt siis tulisi tehdä? Mielestämme maan hallituksen pitäisi selvittää keskenään keittämänsä soppa. 

Onko hallituksessa sovittu Savonlinnan sotesuunnan osalta pitävästi jotain, johon Sdp:n ministereiden lupaukset perustuvat? Jos on, niin asia on kunnossa. Jos ei, niin hallituksen on laitettava rivinsä kuntoon! Sekä keskustan että SDP:n ministerit ovat antaneet ymmärtää, että molemmat puolueet haluavat säilyttää Savonlinnan keskussairaalan nykytason.

Olemme edellyttäneet omilta ministereiltämme toimenpiteitä keskittämisasetuksen korjaamiseksi ja keskussairaalamme aseman ja tason kirjaamiseksi terveydenhuoltolakiin. Vain näillä toimenpiteillä Savonlinnan keskussairaalan tulevaisuus on turvattu maakuntaratkaisusta riippumatta. Toivomme, että myös paikalliset sosiaalidemokraatit ja muiden hallituspuolueiden edustajat omissa puolueissaan tukisivat tätä linjaa, jotta keskinäinen syyttely paikallistasolla loppuisi ja voisimme yhtenäisesti ajaa linjaa, jolla politiikan teon sijasta sairaalamme tulevaisuus todella varmistettaisiin.

Keskustan Savonlinnan kunnallisjärjestö

Keskustan Savonlinnan valtuustoryhmä

Savonlinnan Taidelukion rehtori Reima Härkönen opetusministeri Li Anderssonin nimeämän selvitysryhmän jäseneksi

Savonlinnan Taidelukiossa voi suorittaa mys musiikin lukiodiplomin. Kuva Jemina Suonpää.

Opetusministeri Li Andersson on päätöksellään 19.12.2019 OKM/64/040/2019 kutsunut Savonlinnan Taidelukion rehtori Reima Härkösen kolmijäsenisen selvitysryhmän jäseneksi.

Selvitysryhmän tehtävänä on selvittää, miten lukiodiplomit tulisi järjestää osana lukiokoulutusta siten, että kaikilla opiskelijoilla olisi yhdenvertaiset mahdollisuudet niiden suorittamiseen ja millaisia lukiodiplomien tulisi olla, jotta ne palvelisivat parhaiten opiskelijan osaamisen syventämistä ja olisivat hyödynnettävissä korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa.

Lukiodiplomihan tarkoittaa lukiolain mukaan eri oppiaineissa suoritettavia, erityistä osaamista ja harrastuneisuutta osoittavan näytön sisältäviä opintokokonaisuuksia. Nykyisellään niitä voi suorittaa kahdeksassa oppiaineessa. Esimerkiksi Savonlinnan Taidelukiossa on vuosien saatossa suoritettu näitä kuvataiteessa, musiikissa, liikunnassa, mediassa ja teatterissa.

Selvityksessä tulee käsitellä lukiodiplomien nykytilaa, niiden hyödyntämisen laajentamista nykyistä useampaan oppiaineeseen, erilaisten yhteistyö- ja etäopetusmuotojen hyödyntämistä diplomien järjestämisessä, diplomien arviointikäytänteiden muuttamista niin, että opiskelijoiden tasavertainen kohtelu toteutuisi paremmin sekä korkeakoulujen arvioita lukiodiplomien hyödyntämisen suhteen. Tämän lisäksi tulee selvittää, aiheuttaako tämä opetussuunnitelmallisia tai lainsäädännöllisiä muutostarpeita.

Selvityksen valmistelussa tulee kuulla Opetushallituksen, Ylioppilastutkintolautakunnan sekä korkeakoulujen ja muiden diplomeihin liittyvien sidosryhmien näkemyksiä diplomien kehittämisestä.

Selvitys tulee luovuttaa opetus- ja kulttuuriministeriölle viimeistään 15.9.2020 mennessä. Selvitystyön laatimisen käytännön tuesta vastaa opetus- ja kulttuuriministeriö.

Ministerin päätökseen pääset tästä linkistä.

Savonlinnan kaupungin talousarviokokous 9.12.2019

Talousarvion käsittelyssä tärkeää olisi ollut saada Itä-Savon sairaanhoitopiiriltä tehtävien ostojen osalta määrärahahuojennus senkin vuoksi, että kaupunginvaltuusto antaisi signaalin kuntayhtymälle (Sosteri) menosäästöjen hakemiseksi nykyistä hanakammin.

Laajan ja polveilevan keskustelun jälkeen esityksemme ei kantanut maaliin saakka. Tästä johtuen emme saaneet katetta sivistystoimen määräraharaamiin varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen osalta. Lisäksi tällä katteella olisi palautettu elinkeinotoimen sekä sivistys- ja teknisen lautakunnan avustukset vuoden 2019 tasolle.

Illan edetessä saimme lävitse määrärahalisäyksen varhaiskasvatuksen tulosalueeseen liittyen, kustannusvaikutus +260 000€. Iso kiitos tästä sivistyslautakunnan pj:lle Jonne Tynkkyselle.

Lisäksi jo pitkään vellonut keskustelu ns. kyläkoulujen tilanteesta saattoi hieman selkiintyä, koska saimme lävitse selkeän kirjauksen koulujen turvarajasta. Tämä antanee nyt työrauhaa näille kouluyksiköille. Myös koulujen saneerausasioita tulisi arvioida kokoaan uudesta viitekehyksestä. Nyt ollaan tuotu esityksinä näiden koulujen peruskorjauksia. Sellaista toivetta eivät koulujen käyttäjät taikka siellä työskentelevät ole esittäneet oman ymmärrykseni mukaan.

Päätetty talousarvo vuodeksi 2020 ja taloussuunnitelma vuosille 2020 – 2023 ovat tasapainossa eli alijäämää ne eivät osoita. Tämä on se kaikkein tärkein asia tällaisessa päätöksenteossa.

Ohessa hieman tarkemmin muutosesitykset;

Strategiset kärkihankkeet 2020 – 2023, s. 14

Muutosesitys:

Tekstilisäys strategisten hankkeiden taulukon alle (s.14)

Kuttuuripääkaupunki 2026. Hankkeen suunnittelun ja mahdollisen toteuttamisen tukeminen.

Hyväksyttiin yksimielisesti.

s. 31

Muutosesitys:

Esitän, että tähän talousarviokirjaan lisätään nimikeluettelo määrineen.

Perustelu. Osio antaa tärkeää tietoa päättäjille päätöksenteon tueksi.

Hyväksyttiin

Ostot Itä-Savon sairaanhoitopiiriltä –kohtas. 50

Muutosesitys:

TA 2020 toimintakulut määrärahasta 149 191 978€ vähennetään 650 000€. 

Perustelut: Kuntaliiton, vuotta 2018 koskeneen selvityksen mukaan Savonlinnan sosiaali- ja terveysmenojen tarvevakioitujen kustannukset tulisi olla 3924€ asukasta kohden. Kyseisen vuoden asukaskohtainen toteutuma oli 4629€. https://www.kuntaliitto.fi/sites/default/files/media/file/Kuntien-sote-nettotoimintamenoja-tammi-joulukuu-2018pdf.pdf

Tällainen kehitys ei voi jatkua. Kuntayhtymän tulee löytää uusia keinoja saada näitä ylisuuria kustannuksia kuriin. Savonlinnan kaupunki on omalta osaltaan toteuttanut menosopeuttamista monin eri keinoin ja niin, että sen toimialojen yksikkökustannukset ovat varsin kustannustehokkaita, vaikka asukasluku on laskenut. 

Kaupungin toimialojen palvelutuotantoa ei voi vaarantaa siirtämällä resursseja yhä enemmän sosiaali- ja terveyspalveluiden menojen katteeksi. Olemme erityisen huolissamme nuorimpien ikäluokkien saamista palveluista eli varhaiskasvatuksesta ja perusopetuksesta. 

Tässä yhteydessä on hyvä myös muistaa, että kaupunki on käyttänyt tulorahoituksen keinot käytännössä jo loppuun. 

Tämä saatava säästö käytetään sivistystoimen tulosalueiden raaminylityksen katteeksi 550 000€:lla ja avustuksiin suunniteltujen leikkausten poistamiseksi 100 00€:lla. Tämä avustus-osio kohdennetaan talousarvion avustuskohdassa tarkemmin.

Tämä esitys ei mennyt lävitse. Harmittavasti emme saaneet tätä kautta sivistyslautakunnan tuskaa hellitettyä niin käyttötalouden kuin sen alaisten avustusten osaltakaan.


s. 52

Muutosesitys:

Poistetaan s. 52 lause; ”Kaupunginvaltuuston aikaisempi päätös koulujen lakkautusrajaa koskevasta oppilasmäärästä (25) poistetaan kokonaisuudessaan.” 

Sen tilalle kirjataan seuraavaa;

Koulun lakkautusraja on 25 oppilasta. Kouluilla, joissa on esiopetusta, koulun lakkautusrajan määrittelyssä huomioidaan myös esikoululaiset. 

Mikäli koulun oppilasennuste palautuu lähivuosina 25 oppilaaseen tai sen yli, ei kahden vuoden oppilasmäärän alitus aiheuta automaattisesti koulun lakkauttamista, vaan asia tuodaan valtuuston ratkaistavaksi.

Päätös: Hyväkyttiin 28 – 23

s. 95 – avustukset

Muutosesitys:

Kehittämis- ja elinkeinopalveluihin TA2020 kohtaan lisätään 15 000€.

Tämä esitys ei mennyt lävitse.  

s. 115

Muutosesitys:

Lisätään tekstikirjaus hankkeeseen 8803 sivistystoimen rakennukset 8683 Louhen koulu, Kerimäki

”Koulun mahdollisesti tarvitsemat korjaukset tehdään täsmäkorjauksin korjausvelkakohteet –määrärahalla.”

Tämä esitys meni myös lävitse.

Talousarviokäsittelyssä tehtiin paljon muitakin esityksiä, niistä saa selkoa tutustumalla valtuuston pöytäkirjaan, siihen pääset tästä linkistä.

Savonlinnan kaupungin tervehdyspuhe Savonlinnan itsenäisyysjuhlassa ja seppeleenlaskutilaisuuksissa

Talvisalon koulun Heikinpohjan toimipisteen ja Mertalan koulun musiikkiluokkalaiset esiintymässä Savonlinnan kaupungin ja seurakunnan itsenäisyysjuhlassa seurakuntalkeskuksessa. Hienoa, että luokat saatiin repertuaariin mukaan syksystä 2019. Tein tästä esityksen sitovaksi tavoitteeksi viime vuoden talosuarviokäsittelyssä ja lävitse meni selkein äänin. Kuva Reima Härkönen.

Vein Savonlinnan kaupungin tervehdyksen vuoden 2019 itsenäisyyspäiväjuhlaan. Samalla huomioimme sodissa kaatuneet laskemalla seppeleet Kirkkopuistoon ja Talvisalon hautausmalle. Ohessa tervehdyspuheeni.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille.

https://www.savonlinna.fi/ajankohtaista/24855/itsenaisyyspaivan_vietto_savonlinnassa_2019

Arvoisat sotiemme veteraanit, hyvä juhlayleisö.

Suomen tasavallalla on takanaan tänään 102 vuoden mittainen taival itsenäisenä kansakuntana. Se tarkoittaa runsaan kolmen täyden sukupolven mittaista aikaa. Näiden sukupolvien aikana maamme on kokenut ennennäkemättömän vaurastumisen jakson. Niukkuuden noidankehä on murrettu monin tavoin ja juuri nyt eletään yltäkylläisyyden Suomessa. Noihin vuosiin ja jokaisen sukupolven kollektiiviseen muistiin mahtuu paljon, tosi paljon onnea ja menestystä, mutta myös suurta surua. Tämän rakkaan isänmaan eteen on tehty paljon uhrauksia.

Kuten me kaikki hyvin tiedämme, Toisen maailmansodan melskeisinä vuosina Suomen kansan itsemääräämisoikeus oli uhattuna. Ylivoimaiselta näyttäneen vihollisen karattua päälle suomalaisista otettiin todellakin mittaa. Me suomalaiset onnistuimme saman tien unohtamaan aiemmat kansalliset ristiriidat ja yhdessä tuumin asettauduimme vihollista vastaan. Käydyissä taisteluissa Suomi sai pelastetuksi kaikkein tärkeimmän eli kansallisen itsenäisyyden ja kansakuntamme vapauden. Tahto siitä, millainen Suomi tulee jatkossa olemaan, muodostettaisiin siis edelleen rajojemme sisällä.  Tähän kaikkeen verrattuna valtakuntamme tai tämän kotikaupunkimme nykyiset ongelmat ovat mittakaavaltaan mitättömiä. Tällaiset juhlapäivät ovat omiaan palauttamaan tämän mittakaavan mieliin!

Hyvä juhlaväki. Tämä paikka on mitä parhain jakaa Teidän kanssanne tapahtuma eilispäivältä. Eilen nimittäin pidimme savonlinnalaisissa lukioissa lakkiaisten ohella itsenäisyysjuhlan, jossa siirrettiin suomalaisten veteraanijärjestöjen kouluille tasan kaksi vuosikymmentä sitten lahjoittama vapauden viestikapulan koulujemme vanhimmilta ikäluokilta toiseksi vanhemmille. Kapulan sisältämä viesti kertoo Suomen itsenäisyydestä ja niistä teoista, joilla tätä varmistettiin aikanaan.

Olen tässä yhteydessä aina perännyt tämän ajan nuorilta hetken eläytymistä näiden veteraani-ikäpolven ihmisten elämään. Olen pyytänyt heidät ajattelemaan sitä, kuinka erilaisia näistä ihmisistä olisikaan saattanut tulla ilman näitä sotakokemuksia? Miten paljon helpompaa heidän elämänsä olisi ollut, ellei suurvaltapolitiikka olisi mullistanut heidän elämänhistoriaansa.

Mietitäänpäs hetken aikaa … parhaat nuoruusvuodet rintamalla, kuolema kurkkimassa olan takaa kaiken aikaa, epätietoisuutta huomisesta. Ei todellakaan kadehdittava kohtalo! Jos henki säilyi, sodan arpia niin fyysisiä kuin henkisiä oli kannettava mukana hamaan loppuun saakka. Isänmaan hyväksi annettu uhri pistää ajattelemaan!

Hyvä juhlaväki. Haluan kiittää Savonlinnan kaupungin puolesta kaikkia niitä tahoja ja ihmisiä, jota pitävät yllä tätä arvokasta veteraaniperintöä. Uskallan väittää, että täällä meillä tämä asia on hoidettu esimerkillisesti. Haluan myös tässä yhteydessä kiittää kaikkia niitä, jotka ovat osallistuneet tämän juhlan suunnitteluun ja toteuttamiseen. Lisäksi haluan tuoda vielä juhlaan hyvän mielen kiitoksena sen, että Savonlinnaan saatiin palautettua musiikkiluokkatoiminta muutaman vuoden tauon jälkeen. Tänään kuulemme Talvisalon koulun Heikinpohjan toimipisteen ja Mertalan koulun musiikkilukkien yhteisesityksen. Tämä olkoon esimerkkinä siitä, kuinka yhteiskunta pystyy korjaamana tekemänsä virheet

Hyvä juhlaväki, haluan toivottaa Teille kaikille Savonlinnan kaupungin puolesta hyvää itsenäisyyspäivää.

Reima Härkönen

kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja

Savonlinnan kaupunginvaltuuston kokous 11.11.2019

Ryhmäpuheenvuoroa pitämässä 11.11.2019 Savonlinnan kaupungin talousarviokäsittelyssä. Kuva Sanna Metsälä.

Kaupunginvaltuuston kokouksessa päätettiin mm. kunnallisen tuloveron nostosta 0,5%-yksiköllä. Vuoden 2020 veroprosentti on siis 22,75%. Myös kiinteistöveroihin tehtiin korotuksia, esim. vakituisen asunnon vero on jatkossa 0,59%, nousua 0,03%-yksikköä. Perusteena näille nostoille ennen kaikkea sosiaali- ja terveysmenojen kalleus Savonlinnassa. Sama vaiva näyttää toki vaivaavan koko maata, mutta Savonlinnan lähtötilanne on jo valmiiksi heikko.

Ohessa muutaman pykälän osalta lisäinfoa ja päätöksen perusteluita sekä talousarvioasiassa pitämäni keskustan ryhmpuheenvuoro.

§ 126 – 127 – Takausten jatkaminen / anataminen Kesamonsaaren ja Ritosaaren yksityistiekunnille

Tekemäni esitys asian jättämisestä uudelleenvalmisteluun tulikin valtuuston päätökseksi. Asia on kimurantti, mutta sitä tulisi selvittää hieman kokonaisvaltaisemmin, koska nämä yksityistiekunnat toteuttavat julkista palvelua ja kaupunkimme on hakeutumassa saaristokunnaksi. Ohessa esitys ja sen perusteet.

Savonlinnan kaupunginvaltuusto päättää, että asia jätetään uudelleen valmisteluun.

Valmistelussa selvitetään yksityistiekuntien tilanteen parantamista mm. maksatusta aikaistamalla sekä mahdollisten vastavakuuksien selvittämisellä. Savonlinnan kaupungin tulee olla yhteyksissä kyseessä oleviin yksityistiekuntiin.

Samalla tarkastallaan kupungin takausperiaatteita siten, että tällaiset luonnollisten monopolien tilanteet otettaisiin paremmin. Huomioon kokonaisharkinnassa ja kaupunki voisi olla takaajana tällaisissa lossi- ja lauttatiekunnissa.

Tämä selvitys tulee olla valmis seuraavaan valtuuston kokoukseen mennessä.

Perusteena tälle mm. seuraavat kuntalain esitöissä mainitut perusteet;

Kunta voi takauksen antaa sellaista toimintaa varten, joka ei lähtökohtaisesti tapahdu kilpailutilanteessa markkinoilla. Tällaiseksi tilanteeksi kuntalain esitöissä on mainittu luonnollisten monopolien tilanteet, kuten esimerkiksi kuntien alueella sijaitsevien vesiosuuskuntien toiminta. (HE 268/2014 vp. s. 231). Yksityistien tiekunta rinnastuu hyvin vesiosuuskuntaan ja siksi takauksen myöntäminen ei ole lainvastaista.

Asian selostusosassa on ihan oikein mainittu, että kunnan edut tulisi turvata riittävän kattavilla vastavakuuksilla. Kuntalain esitöiden mukaan, tällä tarkoitettaisiin sitä, ettei vaadittavien vastavakuuksien tarvitsisi kattaa koko takaukseen liittyvää riskiä, vaan kunnan riskien hallinnan näkökulmasta riittävän osan. Pykälässä mainittujen edellytysten täyttyminen tulisi arvioida jokaisen toimenpiteen osalta erikseen. (HE 268/2014 vp. s. 230).

§ 130 Talousarvion 2020 käsittely

Pitämäni keskustan ryhmäpuheenvuoro. Ryhmyreiden puheitten jälkeen esitin ryhmien välillä tehdyn sopimuksen mukaisesti talousarvion jättämisestä pydälle seuraavaan kokoukseen, joka pidetään 9.12.2019.

Arvoisa neiti valtuuston puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, tiedotusvälineiden edustajat sekä paikalle saapunut lehteriyleisö

Keskustan valtuustoryhmä on kohtuullisen tyytyväinen käsittelyssä olevaan talousarvioesitykseen vuodelle 2020 ja edelleen taloussuunnitelmaan kaudelle 2020 – 23. Tulemme kuitenkin perustellusti esittämään joitakin muutosesityksiä talousarviokirjan käyttötalous- ja inevstointosiin.

Periaatteellisin kannanottomme on se, että haluamme kirjata talousarviokirjaan sivistyspalveluita koskevaan osaan selkeästi sen, että sivistystoimen palveluverkosta päätettäessä noudatetaan kaupunginvaltuuston aiemmin tekemää linjausta 25 oppilaan (sisältää esioppilaat) turvarajasta.

Kyläkoulujen ei tarvitse enää olla ukkosenjohdattimina valtuustoryhmien välisessä nahistelussa.

Hyvät kuulijat. Savonlinnan kaupunki on harmittavasti ajautunut korkean veroasteen kunnaksi. Lienee paikallaan todeta, että tärkein syy tälle on ollut kaupunkimme ylisuuret sosiaali- ja terveysmenot kaupunkilaisten palvelutarpeeseen verrattuna. Tämä välys on kasvanut kasvamistaan ja se on nyt kaiketi n. 26 miljoonaa euroa. Osa toki tästä välyksestä selittyy tekemällämme arvovalinnalla siitä, että haluamme säilyttää laajaa palvelutarjontaa tarjoavat keskussairaalan.

Tämän johdosta ryhmämme kannattaa kunnan tuloveron nostamista 0,5%-yksiköllä, veroasteemme olisi vuonna 2020 22,75%. Lisäksi tulemme hyväksymään kiinteistöveroihin tehtävät korotukset. Samalla on kuitenkin hyvä muistaa, että ilman vuosi sitten päätettyjä henkilöstömenoleikkauksia menojen sovittaminen tulokehykseen olisi ollut vielä tuskallisempaa. Taloussuunnitelmakaudella 2020 – 2023 Savonlinnan kaupungin talous on kuntalain säätämällä tavalla tasapainossa. Ilman näin raskaita tulo- ja menopuolen päätöksiä se ei sitä olisi!

Loppuvuoden aikana hallintokunnille, varsinkin sivistyksen ja teknisen toimen toimialat, joutuvat päättämään käyttötaloussuunnitelmansa haastavassa tilanteessa. Keskustalla on vahva edustus näiden toimialojen päätöksiä tekevissä toimielimissä. Kannamme kortemme kekoon tässä työssä tätä kautta.

Haluan kiittää Savonlinnan kaupungin viranhaltijoita hyvin tehdystä esittely- ja valmistelutyöstä tähän talousarvioon liittyen. Halua myös valtuustoryhmämme puolesta kiittää muita valtuustoryhmiä talousasioiden asiallisesta käsitellystä ja hyvästä yhteistyöstä.

Keskustan valtuustoryhmä on valmis hyväksymään talousarvion vuodelle 2020 ja taloussuunnitelman aikavälille 2020 – 2023 myöhemmin kuultavin varauksin ja vastaesityksin.

Savonlinnalaisten lasten ja nuorten hyvinvointitietoa

Kuvahaun tulos haulle opiskelija
Lähde: Pixabay.

Savonlinnan kaupunki juoksee kasaan hyvinvointisuunnitelman kuluvan lukuvuoden aikana.

Työ vaatii tuekseen tämän hetkistä hyvinvointitietoa. Näitä indikaattoreita lasten ja nuorten osalta on saatavissa objektiivisesti THL:n organisoiman kouluterveyskyselyn kautta. Kyselyn tulokset on julkistettu THL:n verkkosivuilla. Kyselyyn on vastattu keväällä 2019.

Ohessa keskeisimmät hyvinvointindikaattorit peruskoululaisten (4- ja 5 -luokkalaiset sekä 8- 9  -luokkalaiset), lukiolaisten ja ammattiopiston opiskelijoiden osalta. Näitä tietoja on sitten verrattu oman maakunnan sekä koko valtakunnan vastaaviin tuloksiin.

Savonlinnalaisetn lasten ja nuorten hyvinvointitietoa – kevät 2019

Vastine Esa Valkosen (vas.) mielipidekirjoitukseen

Esa Valkonen (vas.) kirjoitti mielipidekirjoituksen sanomalehti Itä-Savoon. Siinä oli sen verran epätarkkuutta, että piti kommentoida. Ohessa tämä kommenttini ja sen päätyttyä Esan kirjoitus.

Esa Valkoselle Nätkin koulumuotoasiasta – väitteesi ei pidä paikkaansa!

Sanomalehti Itä-Savossa olleessa mielipidekirjoituksessa kaupunginvaltuutettu Esa Valkonen (vas.) kirjoitti, että maaliskuun kaupunginvaltuuston kokouksessa lähes puolet keskustan valtuustoryhmästä oli valmis sulkemaan Nätkin koulun. Väite ei pidä paikkaansa.

Valtuuston päättäessä Nätkin koulumuoto –asiaa vastakkain oli kaksi mallia. Äänestyksessä valtuuston enemmistö kannatti tilaelementtiratkaisuna ja leasing-rahoituksella toteutettavaa luokkien 1 – 5 ja kahden pienryhmän koulua 25 vuoden ajalle. Vähemmistöön jääneet halusivat Nätkille vuokrattavan tilaelementtikoulun vuosiluokkia 1 – 4 varten viiden vuoden vuokrasopimuksella, tarvittaessa käytettäisiin optiovuosia.

Keskustan valtuutetuista yhdeksän äänesti valtuuston enemmistön kannan mukaisesti ja seitsemän äänesti tappiolle jääneen vaihtoehdon puolesta. Yksi valtuutettu äänesti tyhjää perustelleen päätöstään asian puutteellisella valmistelulla.

Kukaan valtuutetuistamme ei siis ollut lakkauttamassa Nätkin koulua. Se olisikin ollut yllätys, koska valtuustoryhmämme on yksiselitteisesti ollut valtuuston tekemän periaatelinjauksen kannalla eli koulu on turvassa, jos oppilasmäärä ei alita pysyvästi 25 oppilaan rajaa.

Tulevassa valtuuston kokouksessa Kallislahden koulun jatkosta päätettäessä samalla ollaan tosiasiallisesti päättämässä tämän turvarajan olemassaolosta. Sanomalehti Itä-Savon toimitettua juttua lukiessa käy ilmi, että oppilasmäärä Kallislahdessa ei taivu pysyvästi alle 25 oppilaan, suorastaan päinvastoin, koulun oppilasmäärähän on kasvussa. Jos Kallislahden koulu ei saa lupaa jatkaa toimintaansa, teoriassa kaikki koulut ovat jatkossa liipaisimella, jos tällaista kielikuvaa sallitaan käytettävän. Itse en koe tällaista epävarmuutta toivottavana tilana.

Reima Härkönen, valtuustoryhmä puheenjohtaja, keskusta

Esa Valkosen (vas.) Itä-Savossa julkaistu kirjoitus löytyy tästä linkistä

Taidetestaajat-hanke

Minut on aikoinaan kutsuttu Suomen Kulttuurirahaston kannatusyhdistyksen jäseneksi. SKR ja muiden vastaavien säätiöiden tuki on ensiaevoisen tärkeää sivistyksellisen tasa-arvoisuuden näkökulmasta. Taidetestaajat-hanke on parasta mahdollista toimintaa ja ohessa tästä hieman perustietoa. Toivotaan, että valtionrahoitus tähän jatkokauteen varmistuisi ja lapset eri puolilla Suomea saavat jatkossakin mahdollisuuden aitoon ja laadukkaaseen kulttuurielämykseen.

Suomen Kulttuurirahaston, Svenska kulturfondenin ja Suomen lastenkulttuurikeskusten liiton Taidetestaajat-hanke on syksystä 2017 lähtien vienyt kahdeksasluokkalaisia taidevierailuille sekä omassa maakunnassa että valtakunnallisesti. Osallistumisprosentti on ollut lähes 100, joten käytännössä kaikki kahdeksasluokkalaiset aivan Utsjokea ja Enontekiötä myöten ovat päässeet ikimuistoiselle taideretkelle sekä omalla alueellaan että pääkaupungissa.

Hankkeen rahoitus on päättymässä kesällä 2020, kun säätiöt ovat käyttäneet siihen yli 20 miljoonaa euroa. Jotta toimivaksi osoittautunut tasa-arvoisen kulttuurikasvatuksen muoto ei loppuisi, säätiöt ovat tarjonneet osarahoitusta siirtymäkauden ajaksi, mikäli hanke saadaan jatkumaan valtion tuella. Rahoitusta käsitellään eduskunnassa vielä tämän syksyn aikana.

Alla olevasta linkistä löytyy lisätietoa hankkeesta ja perusteluja jatkorahoitukselle

https://skr.fi/ajankohtaista/taidetestaus-pysyvaksi-kulttuurikasvatuksen-malliksi

Savonlinnan kaupunginvaltuuston sote-linjaus 28.10.2019

Savonlinnan keskusairaala.

Maanantaina 28.10.2019 Savonlinnan kaupunginvaltuusto päätti ns. sote-linjauksesta (KV 110§ / 28.10.2019). Päätöshän meni ihan ok, mutta olisin halunnut kovasti paljon viestittää tässä yhteydessä sen, että Savonlinnan keskussairaalaa ei pelasteta hakeutumalla isomman toimijan kainaloon, olipa se kainalo tarjolla Kuopiossa, Mikkelissä, Joensuussa tai vaikkapa Lappeenrannassa. Sairaalamme jatkoa turvaisi parhaiten sen aseman ja nykyisen laajuuden kirjaaminen terveydenhuoltolakiin (1326/2010).

Esitykseni voitti toisen vastaesityksen, jonka teki valtuutettu, maakuntahallituksen pj. Jarkko Wuorinen (kesk.). Sen jälkeen esitykseni hävisi kaupunginhallituksen pohjaesitykselle.

Ohessa perusteluni tekemälleni ehdotukselle pohjaehdotukseen tehtävästä lisäyksestä;

Sote-uudistuksessa on useita tavoitteita. Palvelujen painopistettä tulisi siirtää perustasolle ja ennalta ehkäisevään toimintaan, jotta erikoissairaanhoidon ja vaativien erityispalveluiden tarve vähenisi.

Tämän lisäksi uudistetaan sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteet. Kuten tiedämme, vastuu palvelujen järjestämisestä siirtyisi kunnilta 18 maakunnalle. Aikanaan myös näiden palveluiden rahoitus ja ohjaus tulevat uudistumaan.

Nyt päätämme siitä, minkä maakunnan hoteisiin hakeudumme tätä sote-valmistelua tekemään. Keskustan valtuustoryhmä kannattaa hakeutumista Pohjois-Savon sote-maakuntavalmisteluun. Meille ei kuitenkaan riitä kaupunginhallituksen pohjaesitys, vaan haluamme päätökseen mukaan rakenteita, joilla vasta keskussairaalamme asema ja toiminnan laajuus tulevat säilymään.

Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että valinnan tästä sote-suunnasta vahvistaa sosiaali- ja terveysministeriö. Jos tämä tänään varmaankin aika yksimielisesti päätettävä linjaus ei jostakin syystä käy, peli alkaa eräällä tavoin alusta. Siltoja ei saa polttaa mihinkään suuntaan!

Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että Savonlinnan sote-menot ovat väestön palvelutarpeisiin nähden n. 22 miljoonaa euroa suuremmat. Osa tästä selittyy omalla valinnallamme siitä, että pidämme sairaalan nykytasoa yllä.

Tämä kustannusasia tulee vastaan ainakin siinä vaiheessa, kun maahan on synnytetty nämä uudet sote-rakenteet. Tämän hetkisen tiedon mukaan maakunnallinen sote-valtuusto tulee päättämään niistä asioista, joista nykyisin kunnat tai kuntayhtymät tekevät. Nämä asiat voidaan kiteyttää kolmeen osaan; palveluverkko, palvelujen laatu ja palveluiden määrä. Pahoin pelkään, että tätä kustannustehottomuutta ei tulla sallimaan aikanaan sote-valtuustoissa. Nyt tulisi puhua myös näistä asioista!

Mielestäni aikoa keino säilyttää Savonlinnan keskussairaalan asema ja laajuus on saada kirjattua nämä asiat terveydenhuoltolakiin. Olemme saaneet useammalta ministeriltä kuulla sen, että Savonlinnan kaupungin ahdinkoon tullaan puuttumaan. Nyt on tämän lupauksen lunastamisen aika.

Näillä saatesanoilla esitän seuraavaa lisäystä kh:n pohjaesitykseen.

Kesän 2019 ja syksyn 2019 aikana sekä sosiaalidemokraattien että keskustan Savonlinnan asiaan perehtyneet ministerit ovat eri tavoin viestittäneet, että ne pitävät nykyisen Savonlinnan keskussairaalan ja sen toiminnallisen tason säilyttämistä tärkeänä.

Ainoa keino turvata Savonlinnan, kuten muidenkin nykyisten keskussairaaloiden nykyisen laajuinen ympärivuorokautinen erikoissairaanhoidon päivystävä sairaala (ml. anestesiologia, kirurgia ja sisätaudit), on kirjata kaikki nykyiset keskussairaalat terveydenhuoltolakiin (1326/2010) ja määritellä niiden tehtäväksi edellä mainittu laajuus. Muussa tapauksessa sairaaloiden laajuuden määrittely jää mahdollisten tulevien sote-alueiden valtuustojen päätöksenteon varaan, mikä voi tarkoittaa joidenkin sairaaloiden alasajoa. Tästä syystä Savonlinnan kaupunki pyytää maan hallitusta ja eduskuntaa muuttamaan terveydenhuoltolakia edellä mainitulla tavalla. 

Savonlinnan kaupungin tuleva sotelinjaus – ylimääräinen kaupunginhallituksen kokous 8.10.2019

Savonlinnan kaupunginhallitus joutui pitämään ylimääräisen kokouksen ti 8.10.2019 hallituksen enemmistön pyydettyä sitä koolle. Touhukkaana hankkeen puuhaajana oli kokoomuslainen hallitusjäsen.

Hallintosäännön mukaanhan tämä kyllä meni, mutta kokous ei varmaan ollut kunniaksi kenellekään. Kaupunginhallituksen kokouksen ovat suljettuja, eli niissä käydyistä keskusteluista ei tietenkään voi sanoa mitään muiden kokouksessa olleiden osalta, mutta omat puheenvuorot voi toki referoida. Kokousasia löytyy oheisesta linkistä; http://dynasty.savonlinna.fi/cgi/DREQUEST.PHP?page=meetingitem&id=20196423-5

Toin kokouksessa esille ihmetyksen koko kokouksen tarpeellisuudesta. Lisäksi hämmästelin, miksi aiemmassa kokouksessa sovittu kaupunginhallituksen sote-linjaukseen liittyvä valmisteluaikataulu ei nyt käynytkään hallituksen enemmistölle. Ylimääräisessä kokouksessahan olisi tullut ottaa kantaa Savonlinnan kaupungin ns. sote-linjaukseen eli siihen, minkä maakunnan hoteissa olisimme aloittaessamme ns. sote-maakunnan valmistelun. Pidän tätä linjausta tämän valtuustokauden merkittävimpänä.

Vaikka osa on toista mieltä, olen edelleen sillä kannalla, että tähän sote-linjaukseen erinomaisen vahvasti liittyy itä-savolaisen erikoissairaanhoidon ympärillä käyty suunnitteluprosessi. Ulkopuolinen toimija on tehnyt selvityksen Pohjois-Savon ja Itä-Savon sairaanhoitopiirien osalta. Tämä asiakirja ei ole vielä julkinen, mutta samasta asiasta tehty esiselvitys on toki sellainen. Se löytyy oheisesta linkistä. http://publish.psshp.fi/kokous/2019342209-4-1.PDF

Nopeasti lukien sieltä löytyy muutamia ison kokoluokan asioita, jotka vastaavissa yhdistymishankkeissa ovat aiheuttaneet vilkasta parranpärinää, jopa kariuttaneet nämä. Tässä esiselvityksessä tällaisia ovat esim. erikoissairaanhoidon palveluiden hinnoittelu, tulevien ”kampusten” profilaatioihin liittyvät asiat asiakas- ja suoritetulovirtoineen sekä sairaanhoitopiirin vaihtumisesta aiheutuvat peruspääomakysymykset.

Itseäni päätöksentekijänä suorastaan pelottaa tilanteet, jossa vaikeasta ja kompleksisesta asiasta tehdään liian suora ja yksioikoinen. Nyt oli suuri vaara tällaiselle. Lukiessanne k-hallituksen päätöksen selostusasiaa käy ilmi, että pelkästään erikoissairaanhoidon näkövinkkelistä tällaista asiaa ei voi katsoa. Kaupunginjohtajamme teki hyvä päätösesityksen nopeassa aikataulussa. Kaupunginjohtajan toiminta vastaa hyvin keskustan valtuustoryhmän kantaa.

Sotelinjauksen valmisteluille on eilisen päätöksen jälkeen nyt varattu riittävä aika. Kuntalaiset saavat lausua sanasen asiasta ja kaupunginhallitus pääsee tätä linjaa päättämään 22.10.2019 kokouksessaan. Toivottavasti siellä nämä ”keulijat” ovat läksynsä oppineet ja päästään tekemään perustelu, hyvä päätös kaikella sillä tiedolla, joka juuri silloin on meidän käytettävissämme. Kaupunginvaltuusto sitten toivon mukaan pystyy linjaamaa suunnan yksimielisesti 28.10.2019.

Ihan lopuksi on vielä hyvä muistaa, että aiempi pyrintö erikoissairaanhoidon järjestämisestä ulkoistamisen avulla kariutettiin maan hallituksen toimesta. Tässä tulee perätä ”kaatajan vastuuta”. Vastuuta kannettaisiin parhaiten, jos maan hallitus antaisi esityksen eduskunnalle terveydenhuoltolakiin (1326/2010) tehtävään kirjaukseen siitä, että kaikissa nykyisissä keskussairaaloissa säilyisi erikoissairaanhoidon päivystys. Vain tällainen antaisi riittävät takeet Savonlinnan keskussairaalan säilymiselle. Mitkään muut vaihtoehdot eivät tätä turvaa aukottomasti anna.

Sanomalehti Itä-Savon uutinen asiasta