Reima Härkönen

Musiikki- ja tanssilukioiden rehtoreiden julkilausuma siitä, miten toisen asteen maksuttomuus ja toisen kotimaisen kielen pakollisuuden palauttaminen ylioppilaskirjoituksiin vaikuttaisi erityislukioiden toimintaan

14.6.2019

Antti Rinteen hallitusohjelmaan kirjatut, toista astetta koskevat uudistukset ovat perusteltuja monelta osin, mutta opetuksen maksuttomuus ja toisen kotimaisen kielen pakollisuus ylioppilastutkinnossa ja sitä kautta pakollisuuden lisääminen lukio-opinnoissa herättää kuitenkin paljon kysymyksiä ja vaatii lisäselvittelyjä.

Perusopetuksen kaltainen maksuttomuus tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikki materiaalit ja opiskeluvälineet tulee olla opiskelijoille ilmaisia, samoin kansainvälisyyskasvatusta tukevat ulkomaanmatkat, korkeakoulu- ja työelämäyhteistyötä lisäävät matkat sekä sellaiset laaja-alaista oppimista tukevat oppimisympäristöt, joita ei löydy ilmaiseksi tai joihin kulkeminen on maksullista.

Oppimateriaalit ja -välineet tullaan kilpailuttamaan kunnissa, mikä tarkoittaa sitä, että valitaan todennäköisesti edullisimmat oppimateriaalit, jotka eivät ole laadukkaimpia eikä niiden valinnassa ole välttämättä otettu huomioon opettajien pedagogista näkemystä. On suuri vaara, että opettajien pedagoginen vapaus kapenee ja opettajista tulee oppimateriaalin tekijöitä. Tämä ei tietystikään tue opettajien hyvinvointia ja on pois varsinaisesta opetuksesta. On otettava huomioon myös se, että lukiossa materiaalien tulee olla opiskelijoilla käytössä kolme vuotta eikä niitä voida kierrättää samalla tavoin kuin perusopetuksessa, mikä lisää kustannuksia. Digitaalisia oppimateriaaleja ei voi kierrättää ollenkaan.

Lukioissa digitaalisuus on jokapäiväistä, joten koulutuksen järjestäjän tarjoamien tietokoneiden tulisi olla tarpeeksi laadukkaita. Siihen, kuinka paljon eri kaupungeissa on mahdollisuus resurssoida opetukseen on suuria eroja, joten eri kaupunkien opiskelijat voivat olla hyvin eriarvoisessa asemassa opiskeluvälineiden suhteen. Monissa kunnissa voi olla sellainen tilanne, että kilpailutetut tietokoneet eivät tule kestämään kolmea vuotta eivätkä toimi ylioppilaskirjoituksissa. Sähköinen ylioppilastutkinto asettaa omat vaatimuksensa niin lukio-opetukseen kuin opiskeluvälineisiinkin. Tästä seuraa se, että suurin osa lukiolaisista, joilla on siihen mahdollisuus, tulee hankkimaan oman tehokkaamman ja itselleen sopivamman tietokoneen, jos koulutuksen järjestäjän tarjoama opiskeluväline ei ole riittävä. On valitettavaa, jos maksuttomat koneet jäävät käyttämättä ja niihin käytetty raha menee hukkaan, sillä tietotekniikka vanhenee hyvin nopeasti eikä koneita ole mahdollista kierrättää.

Opiskelijalla täytyy olla koneet käytössä lukion ulkopuolella erilaisissa oppimisympäristöissä ja kotona, jotta hän pystyy opiskelemaan myös itsenäisesti. Lukiossa kaikki opetus ei tapahdu lähiopetuksena. Koska lukiossa opiskelu on liikkuvaa, koneiden vahingoittuminen on riski, joten kustannuksia rikkimenneistä koneista tulee. Koneiden hallinta – kun kone ei ole opiskelijan oma – kuuluu lukioille, joten lukioiden on myös ylläpidettävä koneita ja niiden ohjelmistoja. Tähän ei tällä hetkellä ole lukioissa resurssia. Koneiden ja ohjelmistojen päivittäminen ja huolto vie runsaasti aikaa – etenkin suurissa lukioissa, joissa opiskelijoita on 500 – 1300. Tähän tarvittaisiin huomattavasti lisäresurssia, joka ei voi olla pois muualta.

Suomessa on yli 70 erityislukiota, esimerkiksi musiikki-, tanssi-, kuvataide-, ilmaisutaito-, urheilu-, luonnontiede- ja IB-lukioita. Erityislukioissa on oma opetussuunnitelmansa, ja opiskelija voi jättää 8 kurssia pakollisia kursseja suorittamatta niistä oppiaineista, joita hän ei kirjoita ylioppilaskirjoituksissa. Erityislukiolaisilla on siis enemmän vapauksia valita kuin tavallisen lukion opiskelijoilla. Toisen kotimaisen kielen pakollisuus ei siten tue erityislukiolaisen opiskelua. Erityistehtävän myötä nämä lukiot tarjoavat opiskelijoille kyseiseen erityistehtävään liittyvää opetusta enemmän kuin sellaiset lukiot, joissa ei ole erityistehtävää. Tämä mahdollistaa opiskelijalle kyseiseen oppiaineeseen syventymisen ja sitä kautta yksilöllisten taitojen kehittymisen – useat musiikin ja tanssin erityislukion käyneet päätyvät usein ammattimuusikoiksi, pedagogeiksi tai tanssijoiksi. Tätä valinnanvapautta pitäisi jatkossakin tukea.

Koneen Säätiön rahoittamassa kansainvälisessä Art-Eco-tutkimuksessa (4.12.2017) todetaan tärkeä asia: “Taideaineiden karsiminen kouluopetuksesta olisi hirveä karhunpalvelus nuorille ja tulevaisuudelle”. Toisen asteen maksuttomuus väistämättä uhkaa taideaineiden opetusta, siihen liittyvien esiintymismatkojen toteutumista ja soveltavien kurssien tarjoamista. Jos opetus tehdään täysin maksuttomasti perusopetuksen tapaan, raha ei millään tule riittämään maksuttomien oppimateriaalien ja välineiden lisäksi muun toiminnan maksuttomuuteen. Koska ryhmäkokoja ei ole lukioissa enää mahdollista kasvattaa (päinvastoin niitä pitäisi pystyä pienentämään laadukkaan opetuksen varmistamiseksi), on ainoa vaihtoehto leikata opetuksesta. Opiskelijavalintauudistuksen ja ylioppilaskirjoitusten pisteytysperiaatteiden muuttamisen myötä matemaattisten aineiden valintojen määrä on kasvanut, mikä tarkoittaa resurssien ohjaamista vahvasti tuohon suuntaan. Jos tämän lisäksi ajetaan lukiot tilanteeseen, jossa opetuksen tulee olla maksutonta kaikille, ei lukioilla ole enää mahdollisuutta tarjota mitään muuta opetusta kuin pakolliset ja syventävät kurssit.

Lukiokoulutuksen tehtävä on laaja-alaisen yleissivistyksen vahvistaminen. Koneen Säätiön teettämässä tutkimuksessa todetaan: ”Jos kouluopetuksessa panostetaan ainoastaan teknologiaan ja luonnontieteisiin, se johtaa vääristyneeseen käsitykseen maailmasta.” Tämä ei mahdollista mm. sosiaalisten taitojen kehittymistä eikä yhteisöllisen toimintakulttuurin rakentamista – saati laaja-alaisen sivistyksen hankkimista. Taideaineet ovat mm. näissä asioissa erityisen tärkeässä asemassa. Lukioiden yksi vetovoimatekijä on se, että nuoret saavat jatko-opintokelpoisuuden lisäksi valita itseä kiinnostavia soveltavia kursseja tai kokonaisia oppiaineita, esimerkiksi teatteriopintoja, mediaa tai harvinaisia kieliä. Monien tutkimusten mukaan nämä ei akateemiset -aineet vahvistavat nuorten itsetuntoa, jaksamista ja lisäävät opiskelumotivaatiota. Kouluterveyskyselyn perusteella herää huoli nuorten jaksamisesta. Jos taideaineista joudutaan leikkaamaan, heikentyy nuorten jaksaminen, emmekä usko, että oppimistulokset paranevat.

Musiikin ja tanssin erityistehtävään kuuluu monipuolisen opetuksen lisäksi esiintymismatkoja, yhteistyömatkoja niin Suomessa kuin ulkomailla, kilpailuja, erilaisiin tapahtumiin osallistumisia ja paljon sellaista toimintaa, joka vahvistaa opiskelijan itsetuntoa, laajentaa kokemusmaailmaa, mahdollistaa verkostojen luomisen, työelämätaitojen ja kansainvälisten valmiuksien kehittymisen ja kasvun ihmisenä. Jos näistä asioista joudutaan karsimaan, emme tue suomalaisnuorten kyvykkyyttä, sosiaalisten taitojen ja luovuuden kehittymistä, onnistumisen iloa emmekä jaksamista. Jokaiselle nuorelle pitää antaa mahdollisuus ihmisenä kasvuun motivoivassa ja monipuolisessa koulutusympäristössä, jonka nuori on itse saanut valita, jossa nuori voi kokea onnistumisia, tehdä omia valintoja ja saada tulevaisuuden taitoja, joita tarvitaan suomalaisen yhteiskunnan rakentamisessa.

Oman haasteensa tuo pakollisuuden lisääminen lukio-opinnoissa sekä ylioppilaskirjoituksissa toisen kotimaisen kielen pakollisuuden palauttamissuunnitelman myötä. Pidämme juuri tehtyä ylioppilastutkinnon rakenneuudistusta hyvänä, koska siinä ainoana pakollisena kirjoitettavana kokeena on äidinkielen ja kirjallisuuden koe, ja muut kokeet opiskelija voi valita neljästä ryhmästä vahvuuksiensa, kiinnostuksensa ja tulevaisuuden suunnitelmiensa mukaan.

Tällä hetkellä suurin osa opiskelijoiden huoltajista pystyy huolehtimaan jälkikasvunsa oppimateriaaleista. Edellisen hallituksen aikana hyväksytty opintorahan oppimateriaalilisä vähävaraisten perheiden opiskelijoille kohdentaa niukat resurssit niitä eniten tarvitseville. Jos tuen määrää nostettaisiin suunnitellusta 46,80 €:sta ja opiskelijan vanhempien yhteenlaskettua ansiotulorajaa taasen nostettaisiin, saataisiin suurin osa nykyisistä ongelmista poistetuksi. Kenenkään opintopolku ei jäisi vain haaveeksi tämän jälkeen. Tuen kanavoituminen KELA:n kautta olisi myös kustannustehokas ratkaisu, opiskelija voisi itse päättää, mihin tukensa käyttäisi. Tässäkin asiassa kannattaisi luottaa nuoriin.

Toivomme, että maksuttomuudessa selvitetään tarkkaan sen käänteisvaikutukset ja arjen todellisuus. Apua pitäisi kohdentaa niihin, jotka sitä tarvitsevat – ei kaikkiin. Näin resurssien käyttö olisi kustannustehokkainta. Maksuttomuus uhkaa tasapäistää lukiot. Se ei mahdollista lukioiden omien vahvuuksien ylläpitämistä eikä omaleimaisuutta eikä tue opiskelijoiden vapautta valita tai kasvattaa kokemusmaailmaa lukiokoulutuksen aikana. Toivomme, että näissä selvittelyissä kuullaan asiantuntijoita, sillä meillä kaikilla lienee sama pyrkimys: syrjäytymisen ehkäisy, nuorten hyvinvoinnin tukeminen ja sitä kautta työttömyyden vähentäminen. Maksuttomuus niille, joilla ei ole varaa toisen asteen koulutukseen, on hyvä asia, mutta se pitää suunnitella niin, ettei sitä tehdä opetusta leikkaamalla ja lukioiden erityisyyttä kaventamalla.

Suomen musiikki- ja tanssilukioiden rehtorit

Savonlinnan Taidelukiolla oli taas kovin mukava ja tuloksekas lukuvosi. Ohessa vuosikertomus!

Antti Rinteen hallituksen (sd.) hallitusohjelma

Tulevan hallituksen hallitusohjelma sisältää joitakin avauksia lukiokoulutukseen liittyen. Ohessa nämä ja omia ajatuksia niihin liittyen.

Varmistetaan, että jokainen peruskoulun päättävä suorittaa toisen asteen koulutuksen: Korotetaan oppivelvollisuusikä 18 ikävuoteen. Rakennetaan oppivelvollisuuden sisään erilaisia opinto- ja tukimuotoja, jotka voidaan sisällyttää toisen asteen tutkintoihin, esimerkiksi kymppiluokat, kansanopistot, työpajatoiminta, kuntoutus, valmentavat koulutukset.

Tavoite ihan hyvä, mutta juuri näiden ei-niin-formaalien opintomuotojen osuus tulisi olla merkittävä, koska koulupudokkaille tai niille, jotka eivät halua hakeutua koulutuksen toiselle asteelle tulisi olla väyliä, joissa erilainen oppiminen tunnistettaisiin nykyistä paremmin.

Oppivelvollisuuden laajentaminen edellyttää toisen asteen koulutuksen maksuttomuutta. Valmistelun yhteydessä käydään läpi toisen asteen keskeyttämisen syyt ja ryhdytään tarvittaviin toimenpiteisiin niiden korjaamiseksi sekä tehdään selvitys maksuttomasta toisen asteen koulutuksesta ja oppimateriaalikustannusten alentamisesta ja ryhdytään sen pohjalta tarvittaviin toimenpiteisiin aidosti maksuttoman toisen asteen koulutuksen toteuttamiseksi.

Maksuttomuus olisi ehkä kannattanut hoitaa erilaisen oppimateriaalilisän kaltaisilla tukimuodoilla. Jos edellisen hallituksen säätämä lisä olisi korotettu tukikuukuatta kohden n. 120€ ja huoltajien tuloraja (yhteenlaskettu) esim. 50 000 – 55 000€, tuki kohdentuisi tässä suunniteltua paremmin. Nyt maksuttomuuden piiriin pääsee kymmeniätuhansia perheitä, jotka pystyisivät kohtuullisen maltillisista oppimateriaalikustannuksista selviytymään. Julkisuudessa ollut VATT:n arvio koulutuksen järjestäjille aiheutuvista kustannuksista on laskettu alakantiin. Yksi lukioikäluokka maksaa tämän perusteella n. 39 M€, se sisältää 25 lukiokurssin materiaalit sekä tietokoneen. Reksinä toivon, että tämä selvitys olisi mahdollisimman konkreettinen. Taidelukiossa ainakin maksuttomat matskut tulevat olemaan sähköisiä lisenssejä, kirjapelleilyihin emme lähde!

Maksuttomuus aiheuttaa haasteita esim. opintomatkojen suhteen.

Osana oppivelvollisuutta kehitetään toisen asteen valmistavia koulutuksia ja nivelvaiheen ohjausta helpottamaan siirtymistä toisen asteen koulutukseen. Määrärahatarpeet tulee varmistaa jokaisen opinto- ja tukimuodon kohdalla. Oppivelvollisuustehtävään liittyvien erilaisten koulutusmuotojen järjestäjille korvataan täysimääräisesti oppivelvollisuustehtävään liittyvät kustannukset, kuten maahanmuuttajien koulutusta koskevien säädösten kohdalta on jo tehty.

Tätä tarvitaan toki. Ohjauksen varaan on rakennettu aika moni viimeaikaisista lukion uudistuksista. Jatkuva paradoksi lukiokoulutuksessa on siinä, että opiskelijan vastuuta kasvatetaan ja samalla huomataan, että tukevaa ja ohjaavaa resurssia tulisi olla koko ajan lisää.

Säädetään sitovista mitoituksista toisen asteen opiskeluhuollon palveluihin.

Nythän tämä on tehty eräänlaisen ”hoitotakuun varaan”. Huoltajien ja opiskelijoiden tietoisuus palveluiden velvoittavuudesta ja palveluiden piiriin pääsemisen aikarajoista vaihtelee paljon maassa. Savonlinnassa tämä asia on onneksi hyvällä mallilla. Tämä uudistus on kuitenkin tervetullut.

Vahvistetaan opinto-ohjausta eri koulutusasteilla. Selvitetään sitovat mitoitukset opinto-ohjaajien määrästä toisen asteen koulutuksessa ja jälkiohjausvelvoitteen ulottamisesta ammatilliseen koulutukseen sekä tukiopinto-ohjaus peruskoulusta toiselle asteelle osana oppivelvollisuusiän korotuksen ja maksuttoman toisen asteen koulutuksen valmistelua. Parannetaan maahanmuuttajataustaisten jatko-opintovalmiuksia lisäämällä opinto-ohjausta ja monialaista yhteistyötä perheiden kanssa.

Hyvä uudistus tämänkin. SOPO ry:n suositus on 200 opiskelijaa yhtä opinto-ohjaajan henkilötyövuotta kohden. Se olisi näiden lisääntyneiden velvoitteiden valossa hyvä.

Tehdään eri koulutusasteiden tasa-arvo ja yhdenvertaisuussuunnitelmista velvoittavat.

Löytyy jo nykyisinin opetussuunnitelman liitteistä. Hyvä, että edellytetään koko maassa.

Selvitetään, miten toisen asteen koulutuksessa opiskelijoiden tosiasialliset mahdollisuudet opiskella kokonaisuuksia sekä ammatillisessa että lukiokoulutuksessa toteutuvat. Samalla selvitetään, miten kaikki koulutuksenjärjestäjät pystyvät tarjoamaan tämän mahdollisuuden muun muassa rahoituskannustimia kehittämällä ja vahvistamalla toisen asteen koulutuksenjärjestäjien yhteistyötä myös harvaanasutuilla seuduilla, jotta korkea-asteelle hakeutuminen lisääntyisi.

Savonlinnassa koulutusarkkitehtuuri on sellainen, että tämä toteutuu. Esim. keväällä 2019 molemmista päivälukioista valmistui kaksoistutkintolaisia. 

Savonlinnassa tulisi pohtia näiden koulumuotojen saattamista saman koulutuksenjärjestäjän alaiseksi toiminnaksi.

Vahvistetaan lukiokoulutuksen laatua ja uuden lukiolain toimeenpano.

Toki.

Tehdään nopealla aikataululla ohjelma, joka vahvistaa koulussa toisen kotimaisen kielen oppimista. Hallitus asettaa tavoitteeksi toisen kotimaisen kielen palauttamisen pakolliseksi ylioppilaskirjoituksessa.

Ei jatkoon. Kylmä ja märkä rätti opiskelijan aitoa valinnanvapautta vasten. Nykyinen yo-tutkintorakenne on hyvä; äikkä pakolinen ja rinnalle kolme muuta ryhmästä vieras kieli, toinen kotimainen kieli, matematiikka tai reaaliaine. Lisäksi vaatimuksena se, että yksi aine tulee olla ns. pitkän oppimäärän koe. Taidelukiossa toinen kotimainen kieli sisällytetään yo-tutkintoon harvakseltaan. Lukuvuonna 2018 – 2019 siitä kirjoitettiin 21 yo-koetta. Lisäksi toinen kotimainen kieli on eniten vähentty oppiaine. Tämähän juontuu siitä, että erityistehtävälukiossa opiskelevana taikkarilaisella on oikeus vähentää maksimissaan kahdeksan pakollista lukiokurssia. Eniten siis vähennetään toisen kotimaisen kielen 4 ja 5. kurssia. Jos tämä uudistus toteutuisi, kaikki viisi pakollista kurssia tulisi opiskella ja sitten vielä kirjoitaa ko. oppiaine. On siinä reksilläkin selittämistä!

Julkisuudessa on jo tuotu esille, että tämä pakollisuus olisi jo hyväksytty, toivottavasti siihen tulee muutos!